Vanha kommentaattori arvioi blogiskeneä

Se alkoi varkain: seurasin oman suosikkiblogini taivalta Pinserin listan kolmossivulta etusivulle. Ohimennen aloin vilkuilla muitakin blogeja. Loppuvuodesta 2004 tilanne oli käynyt kestämättömäksi, luuhasin nuorten miesten blogeissa (no ok, kävin minä Sedikselläkin) enkä malttanut pysyä hiljaa, vaan aloitin varovaisen anonyymin kommentoinnin. Vakiintumiseni alkoi 11.1.2005, kun Sun äitis debytoi PA:n kommenttilaatikossa.

Pikkutyttönä näin, miten oma äitini aloitti lehdenluvun yleisönosastosta. Itse opin lukemaan Hesaria alusta loppuunpäin vasta, kun ne keksivät siirtää Mielipiteet alkuun. Pääkirjoitusta en ole melkeinkoskaan lukenut, etenkään sen jälkeen, kun opettaja ensin käski ja avioiduttua mies opasti! Minä mistään kansalaisjournalismista blogeissakaan välitä, mutta ihmisten tarinat ja mielipiteet herättävät uteliaisuuden ja innon.

Kommenttilootissa tiivistyy yhteisöllisyyden kokemus. Olen seurallinen ihminen, jonka kotiolosuhteet (=aikaisin nukkumaan menevä mies ja huushollin hirveä sotku) rajoittavat tosielämän seuranpitoa. Blogimaailmassa on helppo vaellella ketään häiritsemättä kyläilemässä illan hiljaisina tunteina. Vaikka olen nafti vuoden kestäneen blogikiertelyni aikana oppinut paljon uutta ja välillä kuulut asioista ensimmäisen kerran juuri blogeissa, niin sittenkin minulle tärkeintä täällä ovat olleet ihmiset.

Sun äitis suosittelee –merkki ei ole pelkkä suositus lukea tiettyjä blogeja, vaan myös kannustus seurata niiden kommenttipalstoja. Tästä bloginpitäjän ja kommentoijien välisestä vuorovaikutuksesta Jani avasi keskustelua pari päivää sitten. Ei ole sattumaa, että joissain blogeissa väki viihtyy keskustelemassa. Niissä arempikin kommentoija rohkaistuu osallistumaan, kun voi tuntea olonsa turvalliseksi. Eivät nämä turvatalot mitään ainaisen hymyn ja yhteisymmärryksen paikkoja ole, kyllä niissäkin väitellään, mutta jotenkin arvostavasti.

Pelko on aika hölmö sana käytettäväksi tällaisen blogien kaltaisen hömpän puinnissa! Hölmö, mutta tosi. Kommenttieläjänä on ollut helppo olla, kun on voinut valita seuransa ja jättää menemättä, jos vastaanotto on tuntunut kalsealta. Oman blogin myötä jumahtaa paikalleen maalitauluksi.

Parhaillaan sen saa kokea Sedis, jonka kepeästi alkanut blogiarviointi johti
lokaiseen kommenttikeskusteluun, Illuusia, joka ei juuri nyt iloitse ja Turisti, joka räväkkänä naisena on varsinainen vihamagneetti.

Mikä meitä oikein vaivaa? Uuden elämänvaiheen alussa mahassani hiukka perhostaa!

Mainokset

Avainsanat:

Yksi vastaus to “Vanha kommentaattori arvioi blogiskeneä”

  1. Sun äitis Says:

    Kaikki uusi perhostaa, mutta voisin vaikka lyödä pottuvarpaani vetoa, että Sun äitis kauhoo ja porskuttaa ilman ongelmia etiäppäin Blogistanian vetoisilla kujilla. Suomalaisia blogeja on, paljonko, ootappa, ainakin 2500, joten valinnanvaraa riittää. Uusi kivoja blogeja putkahtelee ilmoille kuin kantarelleja. On riidatontakin mallia!
    Nostan kukahatuani ja tervehdän iloisesti! Hyvin tämä Sun äidiltäs sujuu, se on saletti!

    Comment Mrs Morbidi — 15.08.2005 @ 23:16 | Muokkaa

    Kommentoinnin turvallisuus on mielestäni tärkeä asia, jota käsiteltiin Janin blogissa. Siitä kannattaisi puhua enemmänkin.

    Comment Silja Orvokki — 15.08.2005 @ 23:19 | Muokkaa

    Luulenpa, että tämä Sun äidin kommenttipalsta tulee olemaan turvallinen paikka kirjoittaa sanasensa. Tai ainakin minä koen Äidin sellaiseksi, että täällä jaksetaan ainakin yrittää ymmärtää erilaisia mielipiteitä ja ajatuksia!

    Comment Marinadi — 16.08.2005 @ 5:16 | Muokkaa

    Niin. Äidillehän voi aina puhua.

    Comment Silja Orvokki — 16.08.2005 @ 5:23 | Muokkaa

    Ei ole sattumaa, että joissain blogeissa väki viihtyy keskustelemassa. Niissä arempikin kommentoija rohkaistuu osallistumaan, kun voi tuntea olonsa turvalliseksi. Eivät nämä turvatalot mitään ainaisen hymyn ja yhteisymmärryksen paikkoja ole, kyllä niissäkin väitellään, mutta jotenkin arvostavasti.
    Tämä pitää varmasti paikkansa top-listan kärkipään blogeista. Listan loppupuolella kommentointi on jotenkin sattumanvaraisempaa. Enkä nyt tarkoita sellaisia blogeja, joilla on yksi tai kaksi lukijaa – blogilla saattaa olla kohtuullinen määrä lukijoita, joista kukaan ei vain kommentoi. Mielestäni tämä on erikoista, koska itsekin haen blogimaailmasta jonkinlaista yhteisöllisyyttä. Nähtävästi se ei kuitenkaan kaikille ole tärkeää. Osa meistä pysyttelee mielellään anonyymeinä lukijoina – ja mikäs siinä, sehän on ihan jees.
    Vaikuttaa siltä, että listan keskivaiheilla oleviin blogeihin tulee kommentteja, jos blogin kirjoittaja käy itse muualla kommentoimassa (vastavuoroisuus tuntuu suorastaan kuuluvan blogietikettiin, jota osa porukasta noudattaa). Tämäkin on täysin ymmärrettävää. Tuttujen kanssa on kiva jutella.

    Comment Kukkis — 16.08.2005 @ 6:05 | Muokkaa

    Vaikka kuinka uskottelisi itselleen kirjoittelevansa vain itseään varten, niin kyllä kommentit silti ovat blogikirjoittamisen suola. Ei niissä tarvitse olla samaa mieltä, parhaimmillaan kommenteista oppii uusia asioita.
    Kommentteihin reagoiminen on minusta tosi tärkeää. Jos mitään vastakommenttia ei tule, voi olla että seuraavaksi jää kommentoimatta. En toki itsekään ihan aina keksi sopivaa vastausta ja joskus vastaus jää lyhytsanaiseksi, mutta minulle tämä on kuitenkin tärkeä asia.
    Niin ja onnea uudelle blogille!

    Comment kiltti — 16.08.2005 @ 6:17 | Muokkaa

    Tervehdys, sinä tuntematon kuuluisuus!
    Luulen, että sulla ei ole pelättävää. Vaikka blogisi ulkoasu on (vielä?) niin eleetön, vaikutat lämpöiseltä ja ymmärtäväiseltä ihmiseltä. Tuntuu vaikealta kuvitella, että käyttäytyisit epärakentavasti. Hienoa, jos olet luomassa turvallista keskustelukulttuuria. Toivottavasti sellainen saa vallata alaa!
    Rohkeutta siis:)

    Comment Pälli — 16.08.2005 @ 8:34 | Muokkaa

    Meitä vaivaa hylätyksi tulemisen pelko, selustan turvaamisen tarve ja usko, että hyökkäys on paras puolustus. Kuvittelemme, että rakkautta voisi ansaita. Tämän kaiken voi tiivistää yhteen sanaan: perisynti.
    (Niinpä niin. Kuinka jännittävää, mitä te tähän sanotte.)

    Comment Pälli — 16.08.2005 @ 8:46 | Muokkaa

    Mitäs tämä on kokoajan blogilistan etusivulla?

    Comment Tiia — 16.08.2005 @ 9:07 | Muokkaa

    Mitäs tämä on kokoajan blogilistan etusivulla?
    En tiedä, missä vika! Koko päivän olen paahtanut töissä ja nyt kun tulin kurkkaamaan, niin lista näyttää Sun äitis päivittyneen! Haamuja en ole tietoisesti luonut. Kommentteihin palaan, kun en ole patruunan ajalla!

    Comment Sun äitis — 16.08.2005 @ 10:13 | Muokkaa

    Minustakin tuntuisi hassulta pitää blogia ihan vain itselleni ja ilman kommentointimahdollisuutta. Ehkä tuota kommenttien toivetta pitäisi jotenkin enemmän tuoda esille (kun niitä omassani on vielä aika vähän, kiitos Äidille vaan vierailusta)?
    Vielä kun keksisi jonkun systeemin millä muistaisi mitä, missä ja milloin on itse käynyt kommentoimassa, miten Äiti hyvä oikein olet tässä selviytynyt? Vanhanaikaisesti ruutupaperille merkiten että missä käyty ja mitä sanottu? Vai onko jossain joku “hae omat kommenttisi” palikka jota en ole huomannut?

    Comment Helen — 16.08.2005 @ 10:14 | Muokkaa

    Ainakin itselläni kommenttien antaminen ja saaminen ei ole ihan jokapäiväistä leipää. Aina koitan vastata kommentoijilleni ja onhan sitä pientä keskustelua joskus syntynyt, hieno tunne aina kun kommentti omaan blogiin ilmaantuu!
    Tosin omat aiheeni eivät välttämättä kirvoita mitään innokasta keskustelua, joten juttujen aiheistahan se kommentoitiaktiivisuus myös riippuu.

    Comment Timo — 16.08.2005 @ 10:20 | Muokkaa

    Jaahaps, edellinen kommentti ei näemmä mennyt laatikkoon asti, yritetäänpä uudestaan.
    Eihän sen kommentoinnin välttämättä tarvitse aina olla keskustelua, nyökyttelyä tai eipäs-juupas-vaarinhousut -näykkäilyä. Menopaussi on pyrkinyt olemaan ajatuksen lentoon lähdettäjä ja kommenteissaan lietsoo kommentoijia laukkaan ja lentoon, ei niinkään olemaan kirjoittajan kanssa samaa tai eri mieltä.
    Vastauksissa pyrin lietsomaan näitä lentoja, vauhdittamaan siivenhavinaa ja päästelemään vapaaksi niin lepakoita tapulista kuin kyyhkyjä lakoista. Se on minusta hienoa se. Mielipiteitä mahtuuu maailmaan mutta voi sitä riemun tunnetta, kun ajatus liitää. Joskus kirjoittaessa ei tule kaikki päässä pyörähtäneet ajatukset juuri sillä hetkellä ulos ja kommentit vasta antavat niille siivet. Kirjoittajalle on ilo, jos pystyy lennättämään jonkun ajatusta niin, että molempien korvissa viuhuu.

    Comment mea — 16.08.2005 @ 12:10 | Muokkaa

    Huomasin muuten juurikin vasta, että jotkut blogisoftat tyrkkäävät blogilistalle tietoa että ovat muka päivittyneet jokaisesta KOMMENTISTAKIN. Vääristää runsaasti koko ideaa.
    Meniköhän tämäkin taas väärään paikkaan…

    Comment Kuraattori — 16.08.2005 @ 16:14 | Muokkaa

    Huomasin muuten juurikin vasta, että jotkut blogisoftat tyrkkäävät blogilistalle tietoa että ovat muka päivittyneet jokaisesta KOMMENTISTA
    Huomasin itse saman noin sillä hetkellä, kun kommenttisi tuli ja lista päivittyi! Tämähän voisi olla kovin kiusallinen piirre. Paitsi kun Sun äitis on näitä kommenttimyönteisiä blogeja, joissa laatikossa tapahtuu enemmän kuin framilla, niin voipa olla hyväkin idea!
    Blogilista heti ilmoittaa, kun uusi kommentti ilmestyy, ei tarvitse nolona käydä turhaan pilkkimässä!
    (Ihan totta, on aika noloa käydä jättämässä jonkun Laskuriin jälki kaksikymmentä kertaa, kun käy kyttäämässä, oisko keskustelu jo edennyt!

    Comment Administrator — 16.08.2005 @ 16:22 | Muokkaa

    Juu, suosikeistani onkin helppo tarkistaa myös tämän blogin keskustelujen kasvu. Joka näköjään jatkuu ja jatkuu, bueno homma.
    (tein aiemmalla inkarnaatiokerralla blogiini muualta haetun laskurin joka lisäsi lukua vain kerran per IP per päivä, käyn itse ehkä useammin kuin kukaan muu blogillani, joten laskurit eivät olisi kovin tarkkoja. Nyt ne ovat vain epätarkkoja)

    Comment Kuraattori — 16.08.2005 @ 16:33 | Muokkaa

    “Ihan totta, on aika noloa käydä jättämässä jonkun Laskuriin jälki kaksikymmentä kertaa, kun käy kyttäämässä, oisko keskustelu jo edennyt!”
    Pöh, kyllä sitä pitäisi olla onnellinen, että siellä kytätään. Ei taida parikymmentäkään kertaa riittää, kun minä käyn kyttäämässä. Ja johan se on kummaa, että olisi ihan hipihiljaa ja kyttäisi vain sitä laskuria… kenenhän sitä sitten pitäisi olla nolona.

    Comment Saara — 16.08.2005 @ 16:34 | Muokkaa

    Päivemmällä kommentoin työpaikalta tänne kaksikin kertaa mutta eivätpä näytä perille menneen, uhmaan kohtaloa ja koetan vielä kerran.
    Jotain yritin yskiä siihen suuntaan, että minusta pääasia ei ole samaa tai eri mieltä oleminen kirjoittajan tai muiden kommentaattoreiden kanssa ja vielä vähemmän juupas-eipäs -nokittelu vaan minusta on mukavinta, jos osaan lennättää jonkun ajatusta niin, että oma kirjoitukseni antaa ilmaa lukijan ajatuksen alle ja hän taas siitä kirvoittaa näppäimensä uusiin ajatuksiin, jotka taas lennättävät omaani ja nostattavat mukavan aallokon. Sellainen vuorovaikuttelu on mannapuuroa ja mansikkaa.
    Oma kommentointini muualle on vähentynyt ihan yksinkertaisesti siksi, että kovin vähän kommentteihin vastataan. Sellaiseen paikkaan ei hevillä toiste sano mitään.

    Comment mea — 16.08.2005 @ 17:26 | Muokkaa

    Päivemmällä kommentoin työpaikalta tänne kaksikin kertaa mutta eivätpä näytä perille menneen, uhmaan kohtaloa ja koetan vielä kerran.
    Hyvä kun uhmasit! Tämä alku on ollut yhtä hulinaa, en ole ehtinyt riittävästi perehtyä siihen, onko jossain edelleen jokin väärä täppä, joka estää sisäänpääsyn. Tarkoitus ei ole!
    Näitä vastauksia kirjoittaessani olen huomannut, miten harmittavan pieni tämä kirjoituslaatikko on. Senkin asetuksia pitäisi muuttaa kunhan ehtisi.
    Tuo ajatusten allokko ja keskinäinen pompottelu minustakin on parasta kommenttikeskusteluissa. Ja pahinta on, jos kommentointi riistäytyy voimien mittelöksi, joka johtaa loukkaamiseen.

    Comment Administrator — 16.08.2005 @ 17:58 | Muokkaa

    Piti just tehdä siivous blogilistalla, kun ei jaksa tuota lasten keskinäistä tappelua. Sanon lasten, vaikka itsekin olen ihan untuvikko, kun tulee yläasteajat mieleen. Eräät vain nokkivat tai nuoleskelevat toisiaan ja minä olen se yksinäinen tyttö nurkassa. Onneksi minulla on silti isot luulot itsestäni… Niin, mutta se piti sanomani, että en tajua mikä tätä jengiä vaivaa.

    Comment Mervi — 18.08.2005 @ 21:24 | Muokkaa

    tulee yläasteajat mieleen
    Eikö! Keskikoulun jälkeen olen ehtinyt elää yli kolmekymmentä vuotta toisenlaista elämää, mutta täällä olen oppinut samalla tavalla varovaiseksi kuin koulussa aikoinaan.
    Kävin teillä kurkkaamassa. Kylläpä oli ilmavaa ja kaunista! Siinä kierrellessä muistelin käyneeni joskus viime talvena usemminkin. Sitten vain jotenkin unohtui. Oliko siellä joskus jotain jalanjälkiä? Vai olikohan se jokin toinen itsepiirretty sivusto? Tarkkaillaan.

    Comment Sun äitis — 19.08.2005 @ 4:55 | Muokkaa

    Siellä oli kädenjälki joskus. Tosin on mahdollista, että kädenjälkeni muistuttaa jalanjälkeä. Apinoista kun polveudun. Ilmavuus on vesimiehille ominainen piirre, ilmalapsia (sanan kaikissa merkityksissä) kun vetisestä nimestä huolimatta olemme. Näin asian vierestä kommentoidessani…

    Comment Mervi — 20.08.2005 @ 11:26 | Muokkaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: