Vastenmielistä ruikutusta

Avasin silmäni tänä aamuna kello 6.15. Keittiön tietokoneen avasin kello 6.20 ja silmäsin pikaisesti lävitse yön satoa. Olin töissä tietokoneellani puoli kahdeksalta. Oppilaat tulivat 8.15. Opetin kahdeksan tuntia putkeen. Viimeiset viisi tuntia hyörin väkkäränä piirissä, jossa neljällä oli menossa Access, kahdella sähköposti ja Internet, kahdella PowerPoint ja yhdellä Excel.

Ruokatunnilla en ehtinyt kahvihuoneeseen asti, kun kolmella kollegalla oli tietoteknisiä pulmia (=ei löytänyt tiedostojaan, ei onnistunut tulostamaan yms. muuta tosi vaativaa).

Töiden jälkeen olin kotona viideltä. Tein ruuan perheelle ja söin ensimmäistä kertaa koko päivänä. Kuudelta istahdin tietokoneen viereen muokkaamaan miehen merikilpailutehtäviä. Ensimmäisen osakilpailun tehtävät, valvojan ohjeet ja laskupohjat tuomaristolle olivat valmiina klo 00:12. Otin ehtooksi siitä hommasta ja siirryin tänne keittiön koneelle viettämään vapaa-aikaa.

Tässä ei taida olla mitään järkeä! Ei kai kenenkään ole terveellistä istua viittätoista tuntia vuorokaudessa näytön loimussa!

Tämän ei ole tarkoitus olla valitusvirsi. En liioin pidä itseäni minään työläissankarina saavutukseni vuoksi. Tämä on päivittelyä: miten tyhmä sitä ihminen voikaan olla, että tuollaiseen ryhtyy! Ja avunpyyntö. Miten teillä muilla on tapana selvitä järjissänne vaikkapa seuraavissa tilanteissa?

Tilanne 1
Henkilö 1:llä on kotona tietokone, johon on kytketty tulostin. Hän tottuu tulostamaan print-nappulaa painamalla. Sitten henkilö 1 tulee työyhteisöön, jossa on sata tietokonetta ja joitakin verkkotulostimia. Hän tulostaa edelleen print-nappulasta eikä vaivaudu tarkastamaan, mille tulostimelle työnsä ohjaa. Kun lähimmältä koneelta ei ala syyhkiä mitään, henkilö 1 painaa varmuuden vuoksi uudestaan print-nappia. Ja sitten uudestaan jne. Sitten henkilö todenteolla suuttuu, kun vieläkään ei tapahdu mitään.

Samaan aikaan toisaalla tulostin suoltaa satoja sivuja proosaa, ja henkilö 2 alkaa ravata pitkin taloa löytääkseen lähettäjän. Henkilöt kohtaavat. Henkilö 1 on sitä mieltä, että hänen pitäisi saada oma tietokone ja tulostin. Henkilö 2 on sitä mieltä, että jonkinlaista perusoppimista voisi olettaa tapahtuvan viidessä vuodessa. Eroaminen ei tapahdu hilpeissä tunnelmissa.

Tarinan variaatio on henkilö, joka kyllä tietää, minne on tulostamassa, mutta ei tiedä mitä. Esimerkiksi yrittämällä tulostaa Letter- tai A5-kokoisia tulosteita, henkilö 3 saa tulostimen harmittavasti jumiin, josta ei selviydy omin avuin, vaan hakee apuun henkilön 2. Ja taas jäi syömättä!

Tilanne 2
Ihmisen miehen mielestä Excelin soluihin voi kätevästi kirjoitella sinne tänne ja sijoitella kaavoja vielä tuonne. Ihmisen mies ei hyväksy sellaista nägätystä, jota ihminen pitää kun asettelu ei tyydytä. Ihmisen mies ei ymmärrä sitäkään, miten paljon vaivaa säästyisi, jos taulukon suunnittelisi alun perin sellaiseksi, että samasta pohjasta saisi näppärästi tulosteet kolmelle erilaiselle käyttäjäryhmälle (sanotaan ihan esimerkin vuoksi vaikka kilpailijoille, valvojolle ja tuomareille). Sitä varten ihminen ja ihmisen mies fragaavat tietokoneen vieressä kuukaudesta toiseen.

Olen aina olut luonnoltani sellainen ylhäältä-alaspäin-amelias-auttaja, että kunhan joku nöyränä ja kiitollisena lähestyy ja vähänkin ilmeellä osoittaa olevansa avusta onnellinen, niin jaksan vaikka mitä. Mutkun nää tilanteiden miehet ja naiset eivät ole nöyriä avunpyyntäjiä, vaan katsovat olevansa oikeutettuja vaatimaan palvelua. Ja silloin minulla hirttää primitiivireaktio päälle.

Seuraavalla kerralla puran kaunaani ihmisiin, jotka sanovat: ”Tee sinä, kun sinulta se käy niin helposti.” Multa mikään helposti käy, minä vaan puurran niin pitkään, että saan paikattua hommelin alkuun sijoittamani mokat!

Mainokset

10 vastausta to “Vastenmielistä ruikutusta”

  1. Jani Says:

    Muista verenpaineesi!

    No, oikeasti en tietenkään tiedä, onko sinulla verenpaineen kanssa ongelmia, mutta minusta tuo vain on niin akuankkamaisen hauskasti sanottu, että oli ihan pakko päästä sanomaan se.

    Mutta oma verenpaineeni kyllä varmasti räjähtäisi jos työyhteisössä joutuisin noihin tilanteisiin, kun pelkästään niistä lukeminenkin näköjään saa sen koholle! Näin ollen en myöskään valitettavasti osaa vastata avunpyyntöösi, eli en tiedä, kuinka tuollaisesta voi selviytyä järjissään.

  2. Kukkis Says:

    Minä puren vastaavissa tilanteissa hammasta, koska omassa sorvaamossani yleensä pitää paikkansa, että minä hoidan hommat sukkelimmin. En lupaa onnistua mutta lupaan yrittää. Jos homma ei nopeasti lähde toimimaan, pyydän, että paikalle kutsutaan joku ihan oikea asiantuntija. Meillä tämä on toiminut. Tosin vaatiihan se työyhteisöltä jonkinasteista täyspäisyyttä.

  3. Helen Says:

    Tilanne 1 on yleinen, valitettava ja mahdoton eliminoida. Se on vaan kestettävä, vaikka ylemmyydentuntoisesti. Ja toivottava ettei koskaan satu omaan nilkkaan ne asetukset.
    Tilanne 2 on myös tuttu ja johtuu selkeästi (ainakin meillä) kommunikaatiokatkoksesta. Ei ole alunperin sovittu että tehdäänkö a) äkkiä b) välttävä c) erinomainen jne versio. Meillä tällä hetkellä on esim. kuvien arkistoinnissa 2 leiriä, ja logiikasta ja käytännöstä ei olla yhteisymmärryksessä. Rapatessa roiskuu (oliko sopiva loppuklisee?)

  4. Nimetön Says:

    Ei voi muuta sanoa kuin että eipä hyvin mene ei.

  5. Sun äitis Says:

    Verenpaineella on varaa nousta, sillä se on normaalitilassa pyörryttävän alhainen. Mutta siitä en pidä, kun minusta tulee noissa tilanteissa niin ikävä ihminen! Minun on valtavan vaikea ymmärtää, miten ihmiset haluavat ja osaavat niin tehokkaasti rajata ne asiat, joissa heidän ei mielestään tarvikaan kehittyä (Tasapuolisuuden vuoksi mietin, mitä sellaisia asioita on, jotka itse suljen kehittymispyrkimysten ulkopuolelle. Siivous nyt ensimmäisenä tulee mieleen).

    Yksi ero tulostamisosaamattomuudessa ja siivoamiskyvyttömyydessä sentään on: en edellytä, että kukaan toinen tulee meille raivaamaan, kun itse olen avuton, mutta minun hälyyttämiseni apuun on monista kohtuullista.

    Kyllähän minäkin apua pyydän, Janiltakin usein. Mutta kuvittelen ainakin, että jotenkin viestin kiitollisuutta vaatimisen sijaan.

    Kukkis, ole onnellinen täyspäisestä työyhteisöstäsi! Meillä kävi niin, että kanslian mummo joutui kaksi päivää iltoja myöten putsaamaan virustuneita työasemia ja asentamaan torjuntaohjelman uutta versiota. Hänen omat työnsä siinä rästiytyivät. Väki, joka ensin oli kiukutellut siitä, etteivät verkkoyhteydet pelaa, kiukutteli seuraavaksi siitä, ettei kansliapalvelu toimi. Hitostako se yksi mummu joka paikaan repeää!

    Kaikkinainen toisen palveleminen on jotakuinkin karsittu suomalaisilta työpaikoilta: jokainen tiskaa omat kahvikuppinsa ja ottaa omat kopionsa. Liki ainoa asia, jossa ihmiset vielä kokevat oikeudekseen olla passattavina, on tietokoneisiin liittyvät puuhat. Ja mikäs siinä, jos ne puuhat on jollekulle virallisesti sälytetty. Usein eivät ole, vaan homma toimii epävirallisena vertaisapuna.

    Helen, nytpäs osuit arkaan paikkaan! Meillä ei ole kuvien arkistoinnista edes mitään näkemystä. Ne lojuvat yhtä hujan hajan tietokoneella kuin fyysisten laatikoittemme pohjallakin! No ehkä hiukan paremmassa järjestyksessä sentään, kun iPhoto jossain määrin huolehtii arkistoinnin järkeistämisestä, vaikkei käyttäjällä näkemystä olisikaan!

  6. kr47 Says:

    Jotensakin tuntuu siltä, että monesti on turhaa alkaa selittää noissa tilanteissa 1 ja 2 ja x yhtään mitenkään päin siutä, kuinka ne jutut pitäisi hoitaa ja miten asetukset saisi kohdilleen ja niin edelleen… Itse tuppaan ajattelemaan, että olkoon tyhmä ja minä olen kiltti ja autan -ihan siitä syystä, että tiedän sillä tavoin selviäväni tilanteista nopeimmin omiin juttuihini. Kun kerran auttaa, on semmoinen maine, että ”aina auttaa”. Eivät ihmiset edes viitsi yrittää itse, kun tietävät, että ”kyllä se yks auttaa..”. Toisin sanoen, olen samanlaisessa burn out -kierteessä kuin sinäkin. Olen kuitenkin huomannut, että nämä röyhkeät palvelun vaatijat taipuvat kyllä palvelun tarjoajiksi, kun itsellä on hätä’ ja muistuttaa ”kun minä silloin kerran sua auttelin, niin kehtaisitkos sinä…”. Monikaan ei viittis sanoa, että ei viittis, kun tietää, että excelit ja tulostimet pitää hoidella sen jälkee ihan itte;)

  7. Mrs Morbidi Says:

    Toi on kyllä ihan törkeetä jos ei kiitetä vaan aina vaan pyydetään!
    Tapaus 1. Voisiiko henkilökunnalle pitää koulutuspäivät printterin käyttämisestä?
    Tapaus 2. Tee sinä sille pohja ja sano, että muuta ei tipu! Kulta.

  8. Sun äitis Says:

    Yäk! Nyt minulle tuli jo hirveä morkkis koko postauksesta. En minä halunnut itseäni marttyyrimessiaan asemaan nostaa (myös kanslian mummo teki suuriarvoista työtä kriisin hetkellä). Kuhan lämpimikseni höpettelin siitä yleisestä kulttuurista, jossa jotkut innostuneet hömpät nakittuvat muiden atk-piioiksi/rengeiksi. Ensin sitä antaa apua lahjana siitä ilosta, että kykenee ja osaa. Ja ennen kuin huomaakaan, kysymys ei enää olekaan lahjasta, vaan jostain, jota on oikeus edellyttää.

    Tiedoksi niille, jotka jo ehtivät huolestua jaksamisestani: en ole yhtään väsy, ja ratakin tulee kyllä ajoissa kuntoon (mulle vain on tyypillistä viime hetken rutistus ja rähinä!).

    Marinadi,
    T1: On pidettykin ja pitää pitää uudestaan.

    T2: Niin se menikin kakkososuuden kanssa, mutkun se yökilpailun paska, johon en ollut pohjaa tehnyt, piti eilen kursia kasaan turhauttavasta riipinraapinläjästä! Niin siitä se primari

  9. KanslianMummo Says:

    Omanapaisuudestaan työyhteisössä tunnettu Kanslian Mummo laajentaa reviiriään myös blogien kommentoinnin suuntaan samantein havaittuaan itsensä mainittuna kommenteissa (ja kiittää, harvemmin kun tulee muuta kuin paskaa käteen). Voi Äiree minkä teit kun blogilistaa menit minulle taannoin esittelemään… Tarkoituksena oli viettää romanttinen ilta ensimmäisen avioliittovuoden täyttymisen kunniaksi, mutta onneksi nörttiperheessä romantiikaksi luetaan myös se, että vierekkäin sohvalla läppärit sylissä istutaan!

  10. Sun äitis Says:

    Tervetuloa, Kanslian Mummo! Pidetäänhän tää ihan meidän keskeisenä, joohan! Juutuit muuten moderointiin, älä kysy miksi.Tästä syystä kommenttisi ilmineeraantui tänne vasta nyt!

    Onnea hääpäivän johdosta! (PA:n blogissa muuten muistan joskus nähneeni linkin, jossa nörttipariskunta harrastaa muutakin kuin romantiikkaa niin, että käytössä on kaksi läppäriä!)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: