Max 20

Perjantain Hesarin mukaan Inkeri Ruokonen on väitöskirjassaan todennut saman, mikä blogiväelle on ollut selviö jo pitkään: lapsen lahjakkuus kehittyy vuorovaikutuksessa. Tutkimuksessa havaittiin, että lahjakkailla lapsilla on turvallinen kotiympäristö ja hyvä kiintymyssuhde vanhempiinsa. ”Kotona on opittu kaikki tärkeimmät taidot”.

Samasta asiasta ovat kirjoittivat vähän aikaa sitten ainakin Kaura, Sedis, Katri ja PA (laiskuuttani en jaksa lähteä kaivelemaan juuri kyseisten merkintöjen linkkejä). He kaikki ovat kertoneet tulleensa sellaisiksi kuin ovat, koska kotona luettiin paljon, keskusteltiin paljon ja tehtiin paljon. Epäilyksettä he myös ovat lahjakkaita.

Oma lapsuudenkotini ei ollut erityisen lukevainen koti, mutta sitäkin osallistuvaisempi. Meidän perheen mukulat osallistuivat turkulaisen kenkäkaupan piirustuskilpailuun, Aamulehden kirjoituskilpailuun, Kylli-tädin ohjelman käsinukkien nimeämiseen ja näytelmän kirjoittamiseen nukeille, itsenäisyysjuhlan lausuntaesityksiin, jääkiekkokaukalon rakentamistalkoisiin, Punaisen Ristin nukenvaatekilpailuun… muutamia mainitakseni. En tiedä, miten lahjakkaita meistä tuli, mutta ainakin opimme aktiivisiksi ja hankkeistamme kokonaisvastuun ottaviksi.

Jos kaikki tärkeimmät taidot opitaan kotona, mikä silloin jää koulun osuudeksi? Millainen kohtalo on niillä lapsilla, joilla olisi edellytykset kehittää lahjojaan, mutta joiden kodeilla ei ole voimia antaa tukea? Pisa-kehutun peruskoulumme erityinen ansio on, että tasoerot parhaiden ja huonoimpien suoritusten välillä ja koulusta toiseen ovat pienet. Miten tällainen koulu venyy ääripäiden tukemiseen?

Minulla ei ole heittää peliin tieteellistä näyttöä, vain kokemukseni peruskoululaisten äitinä. Meidän perheessämme on käyty peruskoulua vuodesta 1990. Liian monta kouluvuotta kului laman ja säästöjen varjossa. Neljästä lapsestani kolmella oli ala-asteen ajan luokalla 33 – 35 oppilasta. Kuka vakavissaan uskoo, että pätevinkään opettaja kykenisi tuollaisessa laumassa ottamaan huomioon oppilaan yksilölliset tarpeet?

Jättiluokissa kärsijöinä ovat lahjakkaiden lisäksi myös ne lapset, joilla syystä tai toisesta olisi tarvetta erityiseen tukeen oppimisessa. Torstain Helsingin Sanomat kertoo, että Vantaalla erityisoppilaiden määrä on kolminkertaistunut vuodesta 1998. Apulaiskaupunginjohtaja Aulis Pitkälän mukaan jatkossa erityisopetuksen ryhmiä voidaan lisätä vain kasvattamalla tavallisten ryhmien luokkakokoa.

Varsinaista hölmöläisten peitonjatkamista! Isoista perusopetuksen luokista yhä useammat tipahtavat erityisopetuksen ryhmiin, ja taas pitää kasvattaa luokkakokoa, että pudokkaille saadaan perustettua erityisryhmä.

Kaikille lapsille, niin lahjakkaille, ”tavallisille” kuin erityisillekin, olisi parasta opiskella yhdessä inhimillisenkokoisissa luokissa. Ammatillisena erityisopettajana olen kokenut, ettei mitään varsinaisia erityisopetustemppuja tarvita, kunhan ryhmäkoko on niin pieni, että opettaja oppii tuntemaan oppilaansa ja hänen erityispiirteensä ja oppilaalla on tarvittaessa mahdollisuus esim. osa-aikaiseen luki-opetukseen ja tukiopetukseen. En usko, että tilanne peruskoulussa voisi olla niin kovin erilainen (Tällä viittaan niihin lapsiin, joilla erityiopetukseen siirtämisen taustalla ovat esimerkiksi lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet, sosiaaliset syyt tai tarkaavaisuushäiriöt. Dysfaattiset, autistiset tai kehitysvammaiset lapset tietysti tarvitsevat omanlaistaan opetusta.)

Suomen kokoisessa maassa ei ole varaa hukata lahjakkuuksia tai kasvattaa syrjäytyneiden joukkoa. On kohtalaisen elitististä ajatella, että oikeus oman lahjakkuuspotentiaalin hyödyntämiseen pitäisi olla vain niillä lapsilla, joiden kodit jaksavat ottaa kantaakseen myös koulun tehtävät. Tai että syrjäytymiseltä tulisi säästyä vain niiden, joiden perhe osaa kannatella erityisen tuen tarpeessa olevaa nuortaan. Siksi nykyinen lyhytnäköinen säästäminen opetusryhmien kokoa kasvattamalla pitäisi ajoissa ymmärtää lopettaa.

PS Edellisestä huolimatta on edelleen suotavaa lukea, keskustella, tehdä ja osallistua koko perheen voimin!

Advertisements

21 vastausta to “Max 20”

  1. Mrs Morbidi Says:

    Lapsen lahjakkuus kehittyy vuorovaikutuksessa… Se kehittyy myös siitä huolimatta, tai joskus jopa vuorovaikutuksettomuuden takia.

    Niitä lahjakkaita vain harvemmin huomataan, joilla on ollut vähän virikkeitä tai vuorovaikutusta lapsena. Vankiloissa on paljon lahjakkaita, väitän.

    Joku akateemisesti pitkälle edennyt on ”helppo” todeta lahjakkaaksi, mutta Kalle Päätalo esimerkiksi on tyyppi, joka oli valtavan lahjakas, mutta eipä kotoa juuri eväitä maailmalle tullut, aineksia kirjoihin kyllä.

    Joten tuota tutkimuksen lopputulosta en kyllä ihan noin vain usko. Pitäisi nähdä koko tutkimus miltä pohjalta se on tehty.

    Tutkimusten mukaan akateemisten vanhempien lapsista tulee akateemisia, työlaisvanhempien lapsista yleensä työläisiä. Ihan maalaisjärjellä ajateltuna tuollainen tutkimustulos ei ihmetytä.

    Jos kotona luetaan, niin hyvin luultavasti lapsi oppii lukemaan nopeasti ja arvostamaan kirjojen antia. Lahjakkuus on asia erikseen.
    Tämä tietysti mitä lahjakkuudella kukakin tarkoittaa. Minä tarkoitan lahjakkuudella esimerkiksi tyyppiä, jolla on paljon keskivertoa enemmän kykyjä tietylle alalle, tai sitten älykkyyttä. Koulutus ei takaa älykkyyttä, eikä se onko ollut paljon vai vähän vuorovaikutusta.

    En ole tietenkään tutkimusta tehnyt, mutta tätä mieltä olen ollut viimeiset 20 vuotta. Vielä ei ole ilmestynyt tutkimusta, joka olisi mieleni kääntänyt:)

    Minua harmittaa vietävästi sellaisten lahjakkaiden lasten kohtalo, joiden kykyjä ei koskaan edes TAJUTA. Tämä asia on ihan lapsenkengissä, ainakin täällä. Lahjakas lapsi voi olla se rettelöitsijä, koska koulu ei anna tällaiselle lapselle mitään muuta kuin perseen puudutusta ja pikkumaisia byrokraattisia sääntöjä. Ehkä Suomessa ovat paremmiin nämä asiat, en tiedä. Sellainen lahjakas lapsi, joka on tunnollinen suorittaja (yleensä tyttö) pärjää hyvin alaluokat miellyttämishalussaan, mutta ylemmillä luokilla alkaa kapinoida ellei keinoja lahjakkuuden tukemiseen löydetä. Yleensä poika taas kapinoi ala-asteella, mutta sitten yläluokilla saattaa intoutua suorituksiin ihan vain saadakseen asian pois päiväjärjestyksestä. Nämä tiedot siltä pohjalta mitä nyt olen jutellut eri kasvatusalan ammattilaisten kanssa.

  2. Mrs Morbidi Says:

    Siis väitöskirjastahan on kyse eikä tutkimuksesta. Sori:)

  3. Kirsti Says:

    Minulle oli aikoinaan järkytys tajuta, miten olennainen asia vuorovaikutus ihmiselle on. Jos meidän vuorovaikutustarpeitamme ei vauvana huomioida, se vaikuttaa aivojen kehittymiseen ja sen jälkeen on hyvin vaikea paikata tilannetta, koska muutokset ovat myös fysiologisia. Aivot pystyvät myöhemmälläkin iällä jonkin verran muodostamaan uusia kytköksiä, mutta elämän ensimmäiset kuukaudet ja vuodet ovat kuitenkin olennaisia. Maailman älykkäimpien (mitä se sitten onkin se älykkyys) vanhempien lapsista tulee tyhmiä tollukoita elleivät ne saa virikkeitä siitä lähtien kun syntyvät. Perimä ei siinä paljon auta.

    Minua harmittaa kaikkien niiden ihmisten kohtalo, joiden kykyjä ei ymmärretä. En oikeastaan ymmärrä, miksi aina sanotaan niin että juuri lahjakkaiden kannalta on erityisen ikävää jos heitä ei ymmärretä. Kaikki ihmiset haluavat tulla ymmärretyiksi. Uskon, että jokainen haluaisi kokea olevansa yhteisön tärkeä jäsen. On aina tragedia jos niin ei käy. Itse en antaisi lahjakkaille erityisasemaa tässä.

  4. kaura Says:

    Vuorovaikutus on välttämätöntä, että ihminen yleensä kehittyy ihmiseksi. (Pakollinen huomautus kahden päivän autismi- ja Aspergerkonferenssissa istumisen jälkeen.)

    Kun minä olen tuossa esimerkkinä, voin kertoa omasta puolestani, että jos kehitystäni ei olisi tuettu kotona, olisin melko todennäköisesti syrjäytynyt. Koulu oli ahdistava, masentava paikka, jossa koin itseni lähinnä huonoksi kaikessa, koska minulla ei ollut niitä taitoja, joita koulussa odotettiin tytöltä: siisteys, kiltteys, kyky noudattaa aikatauluja, kyky muistaa tarvittavat tavarat jne. Todistusten ja koepapereiden numeroita lukuunottamatta kaikki palaute oli kielteistä. Eivätkä ne numerot paperilapuissa tuntuneet juuri miltään.

    Isäni muuten ponnisti maalaisoloista ilman ylioppilaslakkia akateemiselle uralle, joten en koe että akateemiset perinteet tai sivistyksen ketju tms. luonnehtii perheolojani, vaan uteliaisuus, intomieli ja rehti hinku moneen suuntaan.

    Sellaisia lahjakkaita ihmisiä, joiden lahjakkuutta ei koskaan tajuta, on ihan erityisen paljon autismin kirjolla. Yritän tehdä oman panokseni (melko suppean, tällä erää), että se lahjakkuus saataisiin käyttöön ihmisen itsensä ja siinä sivussa myös yhteisön iloksi. Kouluilla on täälläkin vielä paljon tekemistä, osa pedagogiammattilaisista ei ota esimerkiksi ADHD- tai Asperger-diagnoosia todesta (kirosana) ja kokee autismikirjon asioista tiedottamisen ja kouluttamisen oman ammattitaitonsa vähättelynä tms. reviirille tallauksena. (Tietenkään kaikki opettajat eivät ole näin määlyjä. Mutta liikaa näitä tarinoita joutuu kuulemaan.)

    Sanotaan, että vankilat ovat väärällään ADHD-ihmisiä enkä pidä sitä kaukaahaettuna. Hoitamattomat neurologiset pulmat ovat valtava riski syrjääntymiselle. Kuten parhaillaan paasaan blogissani, neurologisissa erikoispiirteissä on valtavasti myös vahvuuksia, jotka asianmukaisilla, hyvin ajoitetuilla tukitoimilla pääsisivät kukoistamaan.

    Sori, Äitis, mulla on nyt näköjään mielessäni vain yksi aihepiiri, toivottavasti ei mene liikaa tangentin suuntaan 🙂

  5. kaura Says:

    Kirsti, luin kommenttisi vasta nyt ja olen NIIN samaa mieltä. Uskon, että kaikilla ihmisillä on omat lahjansa. Jokaisen pitäisi saada kasvaa potentiaaliinsa niin itsensä kuin yhteisön menestykseksi.

  6. kaura Says:

    On kyllä vaikeaa tietää, mitkä fysiologiset muutokset aivoissa johtuvat normaalista perimään koodatusta kehityksen kulusta ja mitkä ympäristötekijöistä. Osa lapsista on hyvin kestäviä, osa hyvin herkkiä, joten deprivaation aiheuttamat vauriot ovat erittäin yksilöllisiä. Kaikkiin pätee kumminkin se, että perimään koodattu neurologinen kehitys voi toteutua vain ihmisyhteisössä ja ympäristötekijät vaikuttavat siihen, miten biologisesti koodattu kehitys realisoituu.

  7. Mrs Morbidi Says:

    Joo, no kun kirjoitin vuorovaiktuksesta niin en tarkoittanut, että verrataan lasta joka on jätetty susien kasvatettavaksi ja toista, jolle luetaan kotona Copperfieldia alkukielellä:) Vaan sitä, että otetaanko lpais kotona huomioon muuna kuin kiusankappeleena, joka on sattunut vahongossa syntymään niin pahaan saumaan, että vaikeuttaa kaikkien muiden elämää olemassaolollaan. Ei sa lasta lahjattomammaksi tee, syrjätytneeksi kylläkin.

    Kaikki lapset pitäisi huomioida, tietnekin,s ehän on itsestään selvää. Sun äitis postaus on kuitenkin lahjakkaista tyypeistä.

  8. Mrs Morbidi Says:

    Sori, noi karmeat kirjoitusvihreet. Mun täytyy alkaa tarkistaa tekstini ennen lähettämistä. Täytyy!

  9. Kirsti Says:

    Kaura, ihminen kun syntyy, hänellä on aivoissaan moninkertaisesti valmiuksia, kytköksiä hermosolujen välillä kuin aikuisena. Heti syntymän jälkeen nämä kytkökset alkavat surkastua. Ne surkastuvat joita ei käytetä. Ne jäävät joille on käyttöä. Tästä on hassuja esimerkkejä. Aivan pienillä vauvoilla on aivan ylivoimainen kyky erotella kasvoja. Ne kykenevät erottamaan kaksi täsmälleen saman näköistä makakia toisistaan, vuoden ikänen lapsi ei tähän enää kykene. Tätä siis tarkoitin. Kun synnymme ja meille aletaan heti lirputella ja kosketella, aivoissamme tietyt osat aktivoituvat ja nämä kytkokset hermosolujen välillä pysyvät toimivina. Jos taas meille ei lirputella, eikä meitä kosketella, hermosolujen väliset kytkökset surkastuvat, eikä niitä voi myöhemminkään täysin korvata. Siksi esim. Romanian lastenkotien hylätyt lapset ovat käytännössä vajaamielisiä, vaikka he ovat syntyneet aivan terveinä ja normaaleina.

  10. Kirsti Says:

    öö, en tiedä onko tuo vajaamielinen korrekti sana enää nykyään. Mutta siis kommunikointitaidoiltaan puutteellisia, kyvyttömiä oppimaan asioita samaan tahtiin kuin hoivaa saaneet kollegansa.

  11. Sun äitis Says:

    Aamupäivä on mennyt sateisessa Kaivarissa. Muksuilla on mäkiauto ja siellä on kisat. Taas pitää lentää.

    Pikana tulin väliin heittämään, ettei juttuni missään nimessä ollut tarkoitus olla vain lahjakkaista ja heidän kohtelustaan. Vaan nimenomaan kaikkien lasten oikeudesta tulla kohdatuksi erityispiirteineen + miten tärkeää olisi, että kodin lisäksi myös koulu voisi sitä tarjota! Palaan tarkemmin illemmalla, nyt pitää taas lähteä äiteilemäään sateeseen!

  12. kaura Says:

    Kirsti, tuo vauvojen aivojen kytkösjuttu kuulostaa tosi erikoiselta näkemykseltä ja olisin kiinnostunut tsekkaamaan lähteet, jos sulla olisi semmoisia heittää!

    Ihmisen aivot ovat todella keskeneräiset syntymän hetkellä. Aistit ovat vasta nupullaan vastasyntyneellä. Kuulo ilmeisesti kehittyy ensin ja vastasyntynyt erottaa myös oman äidin maidon muista maidoista tuoksun perusteella. Näköaisti pienillä vauvoilla on vielä hyvin sumea, joten tuommoinen kasvojen erottelu ei ole oikein fysiologisesti mahdollista. En myöskään keksi miten tuommoista erottelukykyä voi testata pieniltä vauvoilta.

    Koko ihmiselon ajan aivojen osien väliset kytkökset muovautuvat ja muuttuvat. Aivoja voi tietoisestikin voimistella. Varmastikin vauhti ja voima, jolla kytköksiä muodostuu, on kovimmillaan pienenä. Ja ero on epäilemättä huikea, koska pienellä ihmisellä opittavaa on aikuisen näkökulmasta ajatellen suunnattomia määriä.

    Se on mielestäni uskottava näkemys, että lapsuuden vaikeat deprivaatiot (esim. kontaktin ja kosketuksen räikeä puute, perushoidon heikkoudet jne. – ilmeisesti välinpitämättömyys on pahinta myrkkyä) vaikuttavat myös aivoihin. On kuitenkin yksilöllistä sekin, miten näistä voi toipua. Toivoa ei kannata heittää missään iässä. Romanian lastenkotitapauksissa puhutaan institutionaalisesta autismista ja sitä voi olla erittäin vaikeaa hoitaa, etenkin jos taustalla on ympäristön järkyttävyyden lisäksi myös synnynnäisiä neurologisia erityispiirteitä.

    En usko että pohjimmiltaan Kirstin ja minun näkemyksissä on suurta eroa. Jokainen elävä olento syntyy tietyllä perimällä varustettuna ja perimään on koodattu myös elävän olennon kehitys. Jos olento saa kasvaa suotuisassa maaperässä juuri olennolle sopivassa hoivassa, hänen koodinsa toteutuu optimaalisesti ja synnynnäiset bugit haittaavat vähemmän. Huono ympäristö taas näivettää olennon. Perimässä olevien ongelmien vaikutus moninkertaistuu, olento kasvaa vänkyrään ja pahimmillaan kerta kaikkiaan kuihtuu.

  13. Kirsti Says:

    Kaura, tietoni ovat peräisin neuropsykologian luennoilta ja myös Kalatin kirjasta Biological psychology, mutta siis siteeraan vain muistinvaraisesti ja paljon on ropissut pois mielestä koska tentin suorittamisesta on neljä vuotta jo eikä se edes mennyt kovin hyvin 🙂

    Se erottelutesti tehtiin vauvoilla jotka olivat alle vuoden, siis eivät ihan pikkuvauvoja, ja sitten vähän päälle vuoden ikäisillä. Ja se tehtiin niin, että sanotaan nyt 9 kk ikäisille vauvoille näytettiin ensin yhtä kuvaa makakista, jolloin he hihkuivat ihastuneesti. Sitten näytettiin toista täsmälleen samanlaista kuvaa jossa kuitenkin oli eri makaki. Makakit ovat hyvin saman näköisiä keskenään, joten niitä on vaikea erottaa toisistaan. 9 kk vauvat hihkuivat jälleen innoissaan toisenkin makakin ääressä. Sitten heitettiin kehiin kolmas jne. Joka kerta oli seurauksena suuri innostus. Sitten kokeiltiin samaa temppua sanotaan nyt vaikka 12 kk vauvoille. Eka makaki: suuri innostus. Toinen makaki: ei reaktiota. Kolmas makaki: pitkästyneisyyttä, ärtyneisyyttä. Siis tulkinta oli, että nuoremmat vauvat erottivat, että kuvassa oli joka kerta eri makaki, uusi kiinnostava tuttavuus. Vanhemmilta vauvoilta tämä erottelukyky oli kadonnut, ne tulkitsivat että niitä pitkästytettiin näyttämällä joka kertaa samaa makakin kuvaa.

    Vauva syntyy maailmaan ja nämä erilaiset kytkökset aivoissa (en enää muista kuinka niitä nimitettiin) alkavat todella vauhdilla tuhoutua. Muistaakseni niistä jotain puolet ainakin tuhoutuu automaattisesti ensimmäisten elinkuukausien aikana. Aivoissa on siis valtavasti kapasiteettia moneen suuntaan, ja ne kytkökset säilyvät, joille löytyy käyttöä. Muut valmiudet katoavat. Näin minä sen asian ymmärsin ja huom. minä kyllä siis kuitenkin pääsin läpi siitä tentistä.

  14. kaura Says:

    Kirsti, mä luulen, että ajatukseni takertui vain tuohon ”kytkös”-sanaan ja jollain muulla sanalla olisin ollut ihan jees-jees ja bueno-bueno. Plus tämä testattujen vauvojen ikätarkennus oli hyvin tarpeellinen 🙂 Mulle hyvin pieni vauva on alle puolivuotias, siksi ihmettelin.

    Mut en siis väitä vastaan tuohon, että kun jotain valitaan, jotain sulkeutuu pois ihmisolennon kehityksessä. Sitä ajattelutapaa kuitenkin vastustan, että kaikki vaihtoehdot ja kehitysmahdollisuudet tuhoutuvat eikä tuhosta ole paluuta 😉 (En väitä että sinulla sitä olisi, mutta semmoistä näkee. Jopa väitetään että jos ei viisivuotiaana osaa puhua, ei koskaan voi oppiakaan. BZZT! Väärin!)

    Neuropsyka muuten huruttaa koko ajan eteenpäin karseaa vauhtia. Aion itse varmaan tsekata tuoreen tilanteen piakkoin jostain passelista opuksesta 🙂

  15. kaura Says:

    Ai niin, vajaamielinen on nykyään kehitysvammainen, piti lisäämäni.

  16. kaura Says:

    Voi kekkonen, mihin katosi Kirstille kirjoittamani kommentti? Ääk. Epistä. Ydin on kumminkin se, että olisin varmaan tajunnut pointin paremmin, jos kuulani ei olisi takertunut tuohon kytkös-sanaan. Kytköksethän ovat pikemminkin jotain, mitä muodostuu, kun ihminen oppii asioita. Mahdollisuudet erilaisiin kytköksiin hupenevat kehityksen edetessä?

    Lisäksi mielikuvani pienestä vauvasta on alle puolivuotias, joten ymmärtänet oudoksuntani 🙂

    Äh, mulla oli kivoja pointteja mut ne hukkuivat. Vastustan joka tapauksessa periaatteesta tuhomaalailuja, koska ihmisen aivot pystyvät muokkautumaan varsin paljon myös kaikkein kiihkeimpien muokkautumisvuosien jälkeen. Yhteen aikaan hoettiin, ettei lapsi voi oppia puhumaan, jos hän ei viisivuotiaana puhu, noin esim. eikä sekään pidä paikkaansa. Tosin voihan se olla itseään toteuttava ennuste.

    Aion lähitulevaisuudessa tsekata myös neuropsykaa. Se on 2000-luvulla kehittynyt kuin vauva, joten katsoos, mitä nyt sanotaan.

  17. kaura Says:

    Iiks, mun pidemmät kommenttini katoavat johonkin!

  18. Anna Says:

    Tämä oli mielenkiintoinen kirjoitus ja viestiketju, josta tulevana adoptioäitinä sain jälleen aika lailla ajateltavaa – joskaan ei sitä kaikkein iloisinta. Tuo Kirstin kirjavinkki pitänee tsekata joskus myös. Kuka mahtaa olla meidän tulevan lapsemme kanssa siellä jossain vai eikö kukaan ehdi tai jaksa kommunikoida? Adoptiolasten sopeutumiseen uudessa perheessä vaikuttaa hyvin paljon se, ovatko he voineet luoda vuorovaikutussuhteen edes yhteen ihmiseen lastenkodissa ym. Toisaalta tahdon uskoa, että myös tällaisissa tapauksissa monet asiat ovat korjattavissa ajan kanssa, hiljakseen rakkaudella.

  19. Sun äitis Says:

    Anteeksi Kaura, kun olen ollut näin huono emäntä! On taas päässyt sattumaan niin, että tämä posti napsii ihan omavaltaisesti kommentteja moderointiin, ja minä en ole ollut kotona moderoimassa! Samalla tavalla jumittui myös Annan kommentti. Anteeksi sullekin!

    Ihania upeita, pitkiä kommentteja, joihin välttämättä haluan palata yömmällä. On se hyvä, että porukat ovat viihtyneet keskenään, vaikka emäntä on hiippaillut muualla!

  20. Kirsti Says:

    Kaura, ei ollut tarkoitus tuhomaalailla, vaan ainoastaan painottaa vauvojen kanssa seurustelemisen suurta merkitystä verrattuna perinnöllisyyden merkitykseen, mitä nykyään (siis perinnöllisyyden merkitystä) kuitenkin kovasti painotetaan. Jopa niin paljon että ajatellaan sen jotenkin ratkaisevan kaikki maailman asiat.

  21. Sun äitis Says:

    Oliko Max 20 enne? Keskustelu päättyi kahteenkymmeneen kommenttiin. Itse olen vasta ehtinyt lukea keskustelun, en vielä kirjoittaa sen herättämiä tuntojani. Pitää palata aiheeseen, kunhan idästä on tullut tarpeeksi uutta aikaa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: