Energiaa

Lapsuudenkodissani siis suosittiin osallistumista, ja sama peli on periytynyt pojilleni. Aina en ole asiasta innoissani.

Kesällä 2002 silloin kaksitoistavuotiaat kaksossällini viettivät kesäkuuta samanikäisten serkkujensa kanssa, kun aikuisempi väki oli töissä. Kundikööri keksi ilmoittautua Red Bull -mäkiautokisaan. Autosta tehtiin piirustukset: lentokoneen mallinen, kaksi pyörää edessä, yksi takana, takapyöräohjaus. Herroja ei yhtään huolettanut, vaikkei heillä ollut rakentamisosaamista, materiaaleja tai rakennuspaikkaa. He olivat vakuuttuneita, että saisivat auton valmiiksi.

Heinäkuussa kuulin hommasta ja stressasin puolitoista kuukautta ihan sikana. Itsestäni ei olisi rakunnuskonsultiksi. Mieheni varaankaan en arvannut paljon laskea (osaamista ehkä löytyisi, mutta löytyisikö aikaa ja viitselystä). Autoa rakentamaan kokoontui lopulta koko suku: yksi eläkkeellä oleva maalaiskansakoulunopettajavaari, kolme diplomi-insinööri-isää, neljä pikkupoikaa ja kannustusjoukoiksi lauma äitejä, sisaria ja isoveljiä.

Hanke oli lopulta ihan hauska. Varsinaisissa ajoissa auto romuttui niin näyttävästi, että lasku ikuistettiin telkkariohjelmaan (josta järjestäjät ystävällisesti lähettivät meille kopion). Silti en olisi halunnut ruljanssia uusintana kesällä 2005!

Ilmoittautuivat ne mokomat silti tänä vuonnakin! Koulusta oli nurkkiin tarttunut periaatteessa käypänen mäkiauton runko. Kopan rakentaminen jäi poikien omalle vastuulle. Kolmessa vuodessa taidot olivat sen verran kasvaneet, että tällä kertaa vain yksi isä joutui auttamaan viimeistelyssä. Ja yksi äiti roudaamisessa.

Isojen tavaroiden ja lukuisten ihmisten kuskaamiseen meillä on 25 vuotta vanha avolavapaku, jossa on pidennetty hytti. Sillä mäkkäri kulkisi kätevästi sukulaisten pihalta Espoosta Tähtitorninmäelle. Ehkä.

Pakuvanhuksen syylari on vuosien saatossa hapertunut niin, ettei jäähdytysripoja juurikaan ole jäljellä. Kesäkeleillä vaunulla voi ajella kymmenisen kilometriä, sitten se alkaa keittää. Jos panee lämmityslaitteen täysille ja ajaa korkeintaan seitsemääkymppiä eikä pysähtele tyhjäkäynnille liikennevaloihin, voi tsäkällä selvitä vielä viisi kilometriä. Eli just ja just oltaisiin kantamalla, jos Espoosta Helsinkiin pitäisi edetä.

Kunhan muistaisi, että tuulettajanhihna alkaa vinkua pahasti, jos joutuu pitämään valot päällä. Koska kiristykset ovat jo tapissa, pitää pidon parantamiseksi sivellä hihna siirapilla.

Nämä ongelmat tiesin, kun lähdin noutotaipaleelle lauantaina. Ihan kuin niissä ei olisi ollut kyllin, jarruvalo alkoi palaa matkalla. Moottoritiellä on paha pyssäillä (tietää sekin saattoautokuski, joka viime viikolla leveää kuljetusta Länsiväylällä opasti). Siksi jatkoin sitkeästi Matinkylän Nesteelle asti. Ostin jarrunestettä ja lorautin sitä johonkin reikään (ohjekirjaa ei löytynyt autosta). Nähtävästi osuin oikeaan, koska valon palaminen siihen loppui. Viiden kilometrin ajan etenin, kuin millä tahansa autolla: ei keittänyt, ei vinkunut, ei valo välkkynyt. Luksusta!

Mäkiautonrotjake saatiin mahtumaan lavalle vain hiukan väkivaltaa käyttäen. Eilen piti toimittaa vekotin Kaivariin. Oli jäädä haaveeksi, sillä kuljetuskalusto ei halunnut käynnistyä kosteassa säässä. Mersumme on sellaista perinteistä mallia oleva diesel, ettei sitä noin vain avaimesta starta, pitää hellävaraisesti hehkuttaa ja irrottaa ja ajoittaa kaasun polkaisu oikein. Viidennellä yrittämällä onnistuin. (Naisten autonpäälle ymmärtämisestä huolestunut Turistikin olisi varmaan ollut ylpeä, kun olisi nähnyt, miten Sun äitis vastoinkäymisistä huolimatta sai kuin saikin mäkiauton Tähtitorninmäelle.)

Itse kisa oli vetinen. Siellä seisoin mutavellissä muiden mukana ja ihailin selostajien uskomatonta puhetulvaa (kuten joku muukin, huomaan) sekä upeita ajopelejä, joiden valmistamisessa oli kulunut jokunenkin tunti. Oma suosikkini oli miehekkäästi ratsunsa takana seisaaltaan laskenut gladiaattori. Autoista kaunein oli pieni mahonkinen vene, jonka viimeistely ja tekniikka olivat upeat.

Mun pojat ovat nähtävästi erikoistuneet show-puoleen: taas meni auto romuksi. Jään odottamaaan tämän vuoden videota.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: