Archive for syyskuu 2005

Ei tullu housuja, ei tullu takkia, ei tullu tuluskukkaroa – tuli BlogiPersoonaBlogi

30.9.2005

Ensin oli testi. Sitten tuli kuvioihin Sedis. Myöhemmin asiaa pöyhi Sun äitis. Sitten siihen haki uutta näkökulmaa Prinsessa. Lähestymistapa miellytti Äitiä, joka alkoi värvätä väkeä. Kuraattorikin innostui. Satakunta suomalaista blogaajaa lähti liikkeelle. Mutta mitäs sitten tehtäis?

Sitten tehtäs BlogiPersoonaBlogi!

Siihen on tarkoitus koota Blogilistan persoonallisuusluokkiin ilmoittautuneet blogit. Sen on tarkoitus olla muissa blogeissa linkattuna, niin että uudetkin blogaajat sen löytävät. Siellä on tarkoitus olla kyselyitä. Siellä on takoitus julkaista vierailijoiden kirjoituksia (just heti kaivattaisiin vierailijaa, joka kirjoittaisi analyysiä blogaajien hämmentävästä personallisuusjakaumasta suhteessa ulkopuoliseen maailmaan). Sen on tarkoitus antaa kootut linkkivinkit niille, jotka etsivät kaltaistaan seuraa. Tai niille, jotka haluavat kokeilla jotain ihan uutta.

On tarkoitus ja onkin, BlogiPersoonaBlogi.

Mainokset

Väliaikatiedotus

28.9.2005

Tyypillisenä impulsiivisena, ulospäinsuuntautuvana koheltajana tökkäsin vahingossa liikkeelle jotain, ennen kuin olin ollenkaan miettinyt, mitä seuraavaksi tapahtuu! No, onneksi ihmisellä on ystäviä, jotka ahkeroivat sillä aikaa, kun ihminen on tupaantuliaisissa tai saunassa!

Prinsessa ja Kuraattori ovat tahoillaan edistäneet suurta persoonallisuusluokitusta kiitettävästi. Pohja on valmiina ja tiedonkeruu etenee.

Pikkasen pelisääntöjä
Koontisivuston ”virallisena” tietolähteenä toimivat blogilistan persoonallisuusluokat. Edellisessä postauksessani ollut nimilista oli tarkoitettu muistuttamaan ihmisten mieliin, omat tulokset, jotta kaikki osaisivat merkitä bloginsa oikeaan luokkaan. Sitä listaa minun ei ollut/ole tarkoitus päivittää!

Tällä hetkellä vähän yli viisikymmentä blogaajaa on kuullut kutsun ja ilmoittanut bloginsa. Mukana on monia tällä kierroksella innostuneita, joten vastaavasti moni alkuperäiseen Sediksen kartoitukseen osallistunut ei vielä ole tietojaan blogilistaan merkinnyt. I-ihmiset ovat olleet innokkaampia, vain muutama keväinen vastaaja on jättänyt ilmoittautumatta.

Sen sijaan e-puolella on vajausta. Voisiko esimerkiksi oo|oo näyttää mallia ENTP:ssä? Myös ESTP kaipaisi edes yhtä ilmoittautujaa TP:n seuraksi (onko teitä edes? Sediksen testin aikaan tähän ryhmään ei ilmoittautunut kukaan). ENTJ ei näy koko hakemistossa! Voisinko vaivata Tiedemiestä ja Tommia?

Vain muutama päivä suureen julkistukseen! Ilmoita blogisi ajoissa omaan persoonallisuusluokkaansa (siellä blogilistalla! Kts. ohjeet edellisestä postauksesta). Niin varmistat linkityksen.

PS Vielä ei ole myöhäistä tehdä testiä.

PPS Tuloksia ei julkaista äitilässä, mutta kerron aikanaan, minne kannattaa mennä ja milloin!

”Mitä puuhaatte”

26.9.2005

Muutos 29.9.: lisäsin Kuraattorin pyynnöstä muutaman ”uusintakierroksella” tehneen nimen noiden Sediksen alkuperäisten jatkoksi. Huom! jatkossa ei ole tarkoitus päivittää tätä listaa, vaan tulokset julkistetaan toistaiseksi salaisena pidettävässä paikassa!

Ok, lisäsin itseni intp:n vaikken oikein ymmärrä mitä puuhaatte.
Tristan3303

Niin, mitä tässä oikein puuhataan? Keväällä blogeissa liikkui villityksenä jungilainen persoonallisuustesti, jota Sedis alkoi koordinoida. Hän keräsi kuhunkin tyyppiin kuuluneet vastaajat ja laski prosentteja. Merkittävä tiedemiesteko, sanoisin.

Silloin jo hämmästelin, miten jotkut ulospäinsuuntautuvina tuntemani blogaajat olivatkin testin perusteella introverttejä. Siksi palasin aiheeseen nyt, kun minulla on oma blogi. Samalla halusin tuoda tutkimuksen niiden uusien blogaajien tietoon, jotka eivät vielä keväällä liikkuneet blogeissa (vähänks omahyväinen ajatus, ihan kuin ne kaikki uudet nyt löytäisivät tänne Sun äitiis!)

Vaan siinäpä kävi kuin kaikessa, että yksi juttu johtaa toiseen. Prinsessa keksi luoda persoonallisuustyypistään blogilistalle luokan. Idea oli minusta oiva, siellähän ne säilyvät aina näkösällä, ei tarvitse muistella milloin se Sediksen postaus oikein olikaan.

Mitä ihmeen hyötyä niistä luokitteluista oikein olisi? Voisi vaikka tutustua itselle uusiin blogeihin luokittelun kautta. Että jos vaikka on tähän asti lukenut mielellään Dionysoksen kevättä, niin voisi kokeilla, mahtaisikohan Äet ja poikaset samasta INFP:stä kiinnostaa (ja samalla voisi oppia, miten monta blogia Hanhensulka vääntää, jos ei siis ole ennestään tiennyt). Minä ainakin olen näitten luokitusten kanssa iltaa viettäessäni piipahtanut useampiin itselleni ennestään vieraisiin blogeihin kuin aikoihin. Myös sellaisiin, joihin aion mennä toistekin.

Miten tästä eteenpäin?

(huomasitteko, siinä oli väliotsikko!)

I-luokkien ihmiset ovat olleet aktiivisia. Jotta luokka näkyisi hakemistossa, siinä pitää olla vähintään kaksi blogia. ISFP:tä lukuunottamatta kaikki i-luokat ovat näkösällä. Voisinko vaivata vaikka Meaa perustamaan ko. luokan? Ja jos Mea vaikka jo on perustanut sen, voisiko esimerkiksi Merten liittyä, niin saataisin luokka näkyviin.

E-luokkien väki on ollut aktiivista toisaalla, eli ilmoittautumiset eivät ole olleet mielessä ensisijaisina. Kaikki luokat olen kyllä perustanut, mutta ilmoittautuneita on vielä aika vähän. Nyt kysellään liittymisaktiivisuutta, jotta saataisiin vähintään ne kaksi osallistujaa joka luokkaan ja luokka näkyviin.

Mieliinpalautusmielessä olen listannut alle Sediksen kuhunkin luokkaan kirjaamat blogikirjoittajat. Mieluusti soisin, että mahdollisimman moni ikuistaisi itsensä jälkipolville omassa persoonallisuustyyppiluokassaan. Hyvilläni olisin, jos omissakin blegeissanne muistuttaisitte, että nyt olisi hyvä aika ilmoittautua.

INFP
Timo, Veloena, Sven, Hanhensulka, Karri, Katili, Leena, Androgyynihullumies, Ciliegia

INFJ
Anita Konkka, Mrs. Ruu Morbidi, Pagistaan, Kaura, Mette, Optimisti-Timo, Johan W., Illuusia, Arawn, Scilla, Jani ja uusia Ansku, Birdy, Bipona ja äMMä

INTJ
Eufemia, Marjut, Khilou, Dyro, Karu selli, Simo, Citynaakka, Mennyt maailma, Sylvi, Heidi ja Wilhelmiina

INTP
pni, Sbikh, Heidi, MariaKristiina, Kuuluttaja, Timo, Tristan ja Markku

ISFP
mea, Merten, Anu, Jonne ja Panu

ISTJ
Jaakob, Juuso, Edsel, Alceste ja uutena Virtasen haamu

ISTP
Veera,-C-, xstitch_fi ja uutena Kuraattori

ISFJ
Turisti, ainailona ja Lazur

ENFP
Toveri, Piparkakkupoika, minh, VT, PA, Samik, Sun äitis ja Schizo-Janne

ENFJ
Sedis, Marleena, Kiltti, Tiina, Niko, SaraG, Mirva ja uutena Herkku

ENTP
Tiedemies, Tommi.

ENTJ
JV, Jenni, Aleksi, oo|oo, Henry ja Lavonardo

ESTJ
Helen, MaryB ja Marinadi

ESFP
auringonkukka, Mocartes ja uusintakierrokselta Prinsessa

ESFJ
mokoma

ESTP
Ei kukaan!

Liikaa luokkia

25.9.2005

Lupasin laittaa linkin, josta jokainen voisi käydä liittämässä itsensä omaan jungilaiseen luokkaansa. No, luokkia voi olla kerrallaan vain 10 (enkä halua poistaa sisäpiiriluokitustani!), joten ensimmäisessä saatoin tehdä vain ekstrovertit luokat (sen verran kotiinpäinvetoa sallittaneen).

e_jungit

Toimintaohjeet:

  • jos teit testin, muttet muista luokkaasi, tarkasta se Sedikseltä
  • jollet vielä tehnyt, tee. Linkki testiin löytyy Sedikseltä
  • klikkaa bloginimesi vieressä olevaa i-kirjainta ja valitse sitten muokkaa tietoja
  • kirjoita luokitukset-luukkuihin pari ensimmäistä kirjainta luokastasi ja valitse tarjotuista
  • tallenna
  • Mitä nopsempaan kaksi kuhunkin luokkaan kuuluvaa ehtii itsensä ilmoittaa, sitä nopeammin luokat tulevat näkyviin myös luokkahakuun (ja minä pääsen poistamaan itseltäni turhat)!

    Ja kunhan nämä eet on saatu näkyville, teen saman rumban i-luokille. (Kai tähän olisi jokin fiksumpikin keino+ olisihan?)

    Täällä liikun, kehä 1

    24.9.2005

    Sun äitis oli olemassa ennen kuin samanniminen blogi. Moni epäili minua joko miespuoliseksi trolliksi tai määrittelemättömäksi epätodeksi. Sedis sanoi pitkään luulleensa, että Sun äitis on Pää auki ja Helen epäili Varo vaaniksi.

    Suuri kunnia, tuollainen arvelu. Noiden viimemainittujen vuoksi näet olen nettiolemassa. Viime syksynä haahuilin Pinserin listalla. Lueskelin yhtä blogia ja silmäilin toista, mutten kiinnittynyt mihinkään. Jos olisin jatkanut sellaisena satunnaiskäyttäjänä, minulla ei olisi omaa blogia enkä viettäisi blogeja seuraamalla niin tolkuttomasti aikaa kuin nykyisin teen!

    Silmäilyretkillä päädyin Vaanilaan, missä Ainailona pitää salonkiaan. Ainailonalla oli tapana nostaa uusia blogeja sivupalkkinsa tarkkailuluokalle ja perustella valintojaan postauksissaan (sellainen rakentavahenkinen blogikriitikko, tiedättehän). Sitä kautta opin tuntemaan monia ihania nuoriamiehiä: Moroskoopin (Nyt olet palannut hurmurin elkein Blogistanin baaritiskille silmää iskemään), Pää auen ja Just sopivastin (Älkää kysykö miksi – naisen intuitiota on vaikea selittää ja nyt on jo myöhäkin), Mummilan Janin (Jatka samaan malliin mummilanmummonpoika, saatat päätyä jopa silmäiltäviin) ja Kobaïan (kai sieltä pääsee tirkistelemään taas hyviä kuvia).*

    * lainaukset Ainailonalta.

    Ainailona johdatti minut myös Sediksen ja Turistin luo. Siinä olikin jo sellainen takuuvarma Pamauksen perusrunko kasassa, että koukkuun jääminen oli väistämätöntä.

    Ennen vuodenvaihdetta vakilukemistooni oli vielä jostain tarttunut kaksi hurmastuttavaa Maria: Surullisia elämiä ja Mieto marinadi. Ja ihan hulvattomat Karuselli (jota yhteisö tiesi odottaa ja kaivata) sekä Kilpirauhasen vajaatoiminta.

    Kun Sun äitis syntyi tammikuussa, olivat Ainailona ja PA tietämättään kätilöinä. Ainailona oli mielestäni oikeesti ollut äiti, joka kannatteli blogipoikiaan. Minä vain kopioin idean. Ja nimen vohkin PA:n kielioppijutusta, jossa mainittiin sun äitis -passiivi.

    Moroskooppi muuttui Kuulikseksi ja Kilpirauhasen vajaatoiminta Jäädykepiirikunnaksi (onko kukaan tänä vuonna blogeihin eksynyt ihmetellyt, miksi piirikunnan hemmon nimi on Vt?), mutta muuten ydin oli ehjä.

    Blogaaminen on kestävyyslaji, kuten Ainailona sanoo. Minun kantajengissäni on murenemista havaittavissa, mistä olen pahoillani. Onneksi minulla on nykyään muitakin vakipaikkoja. Niistä kerrron ensi kerralla enemmän. Nyt kutsuu patavesi!

    Huhu

    23.9.2005

    Oletko jo kuullut huhun, että Sellistin lopettaminen liittyy Kuukausiliitteen juttuun?

    Tuliko herkästä kirjailijasta Anssin kurkistelujournalismin ensimmäinen uhri? Vai tapasiko Sellisti sittenkin elämänsä naisen ja lähti tullivirkailijaksi Uumajaan?

    Haikeutta

    22.9.2005

    Sisarellani oli Puolasta tuotu saksan paimenkoira, natsi suoraan alenevassa polvessa. Tai ainakin Doris oli toisenlainen, tempperamenttisempi kuin suomalaiset siskonsa. Sisareni elo koiran keralla ei aina ollut ongelmatonta. Heillä oli erittäin intensiivinen viha-rakkaus-suhde.

    Keväällä Doris kuoli. Sitä itkua ja haikeutta katsellessa mietin, miten kalliin hinnan ihminen joutuu maksamaan niistä onnellisista vuosista, jotka eläimen kumppanina viettää.

    Onks koiran hankkimisessa ylipäätään mitään järkeä, kun siihen kiintyy ja sit se kuolee kuitenkin ja sit sitä suree noin kauheesti? sanoin.

    Eilen sisareni tykitti takaisin: Onks blogeissa notkumisessa ylipäätään mitään järkee, kun niihin lempiblogeihin kiintyy ja sit ne lopettaa kuitenkin ja sit niitä suree noin kauheesti?

    Ensimmäisen kerran jouduin kohtaamaan luopumisen tuskan viime talvena. Yhtenä päivänä lempirasavillini Kilpirauhasen vajaatoiminta ja Moroskooppi päättivät pelata venäläistä blogirulettia tuhoisin seurauksin. Kun silloin huhusin poikien perään pitkin blogimaata, oli hätäni liki yhtä syvä, kuin oikeiden lasten perään soitellessa. No, onneksi muutamaa päivää myöhemmin ilmestyivät jotenkin niin tutunoloiset Jäädykepiirikunta ja Kuulutuksen koulutusohjelma.

    Ja nyt sitten Sellisti katosi! Olen kuukausikaupalla liki päivittäin viettänyt aikaa kanssaan. Proosapostauspäivinä tapasin Sellistiä enemmän kuin miestäni! (Proosapostaukset ovat pitkiä, ja minä olen hidas lukija, kun näen niin huonosti putkelle). Sellisti, PA, Vt ja Kuulis estivät minua kalkkeutumasta ikäiselleni tasolle. Ja nyt virtuaalimenetykseni saa minut itkemään oikeasti!

    Jauhelihaa, pekonia, boa-käärmettä, kaikki menee suunni

    Äh, ei mee! Sellisti tuu takasi! Vaikka jollain nimellä.

    ”Kas, opiskellaan samaa sivuainetta”,

    20.9.2005

    sanoi Pauliina viitaten edellisen postauksen lopussa esittämiini avunpyyntöihin. Hah! Multa taitaa kyllä jäädä kurssi suorittamatta!

    Ikänäköisenä ihmisenä olen kaiken aikaa kärsinyt siitä, kun tämän pohjan hillitynkauniit harmaan sävyt ovat niin haapeita, ettei niistä saa mitään selvää. Kun Pauliina kommenteissaan vinkkasi kirjainten koodeista, päätin kokeilla värinvaihtoa.

    Ei olisi pitänyt! Ensinnäkään en vieläkään tiedä, mikä nimitys viittaa mihinkin kirjaimeen, jokin tuli vihreäksi, vaikkei ollut tarkoitus ja linkit ovat edelleen ihan mitä sattuu! Sitäpaitsi siinä kirjaimia updeittaillessani tulin vahingossa muuttaneeksi pohjaa niin monta kierrosta, ettei paluuta entiseen enää ollut (olisi kestänyt viisi kertaa, mutkun en lukenut ohjetta etukäteen). Ja siks Sun äitis on nyt näköjään punapohjainen!

    Voi itku, ei pitäis osaamattomana. Ei ainakaan väsyneenä. Eikä lukematta ohjeita. No se vähän lohduttaa, ettei tässä niin kummoinen säätö ollut ennestäänkään.

    Ekstrovertit introvertit

    20.9.2005

    Notkuitko blogeissa jo toukokuussa? Jollet, sinulta on saattanut jäädä huomaamatta Sediksen suuri bloggaritesti. Siinä 79 blogaajaa teki jungilaisen persoonallisuustestin, ja kiivaaseen jatkokeskusteluun kertyi 117 komenttia.

    Sediksen humanistinen tilastoanalyysi antoi testin tulokseksi, että 2/3 blogaajista on persoonallisuustyypiltään introverttejä. Eihän siinä ulkoblogistisen tahon mielestä varmaan mitään outoa ole. Kyllähän stereotypiat hallitseva hyvin tietää, että netissä notkuu kaiken maailman giikkejä, jotka eivät tosimaailmassa osaisi katsoa silmiin tai puhua luontevasti.

    Mutta sisältä katsottuna tilanne on hämmentävä. Minä olen oppinut tuntemaan monet blogikaverit aktiivisina ja herkästi reagoivina. Testitulos saa miettimään, onko blogi joillekuille arjessaan introverteille tapa päästää sisäinen ekstroverttinsä valloilleen!

    Ristiriitaisenoloiset vastaukset syntyvätkin ehkä siitä, että lihaminä vastasi testiin, mutta tulos esitettiin blogiminän nimissä! En tunne oikeassa elämässä Sellistiä, ehkä hän on kovinkin sisäänpäinkääntynyt pohdiskelija, mutta ei se siltä täällä blogimaailmassa vaikuta! Tai otetaan Marginaalin Jani. Voi olla, että hän Jyväskylässä vastaan kävellessäään on ihan intro, mutta kukaan ei voi tässä meidän maailmassamme väittää häntä hiljaiseksi ja sisäänpäinkääntyneeksi!

    Joskus joku epäili, miten tosia me nimimerkkikirjoittajat olemme. Testiä lukiessa tuli mieleen, miten tosia blogaajat ylipäätään ovat. Esiintyipä sitten nimellä tai nimimerkillä, niin usein blogiminä taitaa olla hiukan eri persoona kuin arkiminä.

    PS Tämän blogin kirjoittajasta blogi ei kaipaa ingressiä. Tämän blogin kirjoittaja ei sitäpaitsi osaa kylliksi html:ää muokatakseen ingressin fonttia haluamakseen! Joku tiukasti sisäänpäinsuuntautuva blogaajakolleega saisi mielellään muutenkin opastaa minua pohjan muotoilussa: mikä pitäisi merkitä värin koodiksi, että noi pahuksen linkit saisi edes hiukan tummemmiksi ja jotenkuten näkymään?!

    Pätkittäin

    18.9.2005

    Helsingin Sanomat kirjoittaa pätkätyöläisistä (maksullinen artikkeli). Itse olin pätkätyöläinen ennen kuin koko sana edes keksittiin.

    Vuonna 1975 kirjoitin ylioppilaaksi ja sain postia TKK:n puunjalostusosastolta. Mainoskirjeeesä kerrottiin, että puunjalostus on kansainvälinen ala. Sitähän minä juuri halusin! Sitäpaitsi miesvaltaisella alalla työstä maksettaisiin kunnon palkka ja työsuhteet olisivat pysyviä. Sinne siis.

    Vaan niin siinä kävi, että ihminen päättää, mutta elämä silti kuljettaa, miten haluaa. Minusta tuli sellainen otaniemeläinen Mrs-major, jonka ensisijainen saavutus oli päätyä naimisiin diplomi-insinööörin kanssa. Miehen työn perässä reissasin pitkin Suomea. Tämä ei tarjonnut otollista lähtökohtaa kansainväliselle uralle puunjalostusteollisuuden palveluksessa.

    Lipsahdin opettajaksi. Aluksi tuntui ihan kohtuulliselta, että työsopimus oli määräaikainen, enhän ollut mikään oikea opettaja. Kerran aloin työvoimatoimistossa käytyäni miettiä, miten hullua on, että ilmoitan ensisijaiseksi työtoiveekseni opettamisen. Moniin muihin töihin olisin sentään ollut kelpoinen, mutta opettajaksi epäpätevä. Siitä alkoi pätevöittymiskierteeni.

    Vuonna 1992 menin auskultoimaan. Sain kauppaopettajan pätevyyden. Paha juttu vain, että valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet muuttuivat, ja opettamani aineen tuntimäärät romahtivat. Työt eivät loppuneet. Uusi vuoden pätkä napsahti säännöllisesti entisten jatkoksi ja opetettavakseni siunaantuneet aineet vaihtuivat vuosittain.

    Aloin työn ohessa täydentää matikan opintojani cumuksi, että olisin muodollisesti kelpoinen opettamaan prosenttilaskua merkonomeille. Olisi voinut luulla, että vähitellen saisin vakipaikan. Mutkun olin jossain välissä lipsahtanut opettamaan ammatilliseen erityisoppilaitokseen, ja siellä pätevyysvaatimuksiin kuuluu erityisopettajan koulutus. Siihen taas ei noin vain pääse. Kolmannella yrittämällä minua tärppäsi. Joulukuussa 2003 valmistuin ammatilliseksi erityisopettajaksi ja tammikuussa 2004 tein elämäni ensimmäisen toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen. Sen jälkeen olenkin sitten käpertynyt odottamaan eläkkeelle pääsyä ja jättänyt kaiken opiskelun ja itseni kehittämisen. Eiku en!

    Mitä eroa lopulta oli sillä, oliko työsuhde pätkä vai vaki? Paljonkin.

    Lapset
    Minulla pätkätyö ei vaikuttanut lapsentekoon, sillä siinä vaiheessa mieheni ei vielä ollut ajautunut työttömyyskierteeseen, ja meillä oli illuusio varmuudesta. Silloin en käynyt töissä ensisijaisesti rahan vuoksi, neljän lapsen päivähoito vei joka tapauksessa enimmän osan palkasta. En käynyt töissä myöskään siitä syystä, että kaipasin pois kotoa tai koin tekemäni työn niin tärkeäksi tai tunsin toteuttavani itseäni työssäni. Kunnon pätkätyöläisenä kävin töissä ylläpitääkseni uskottavuuttani työmarkkinoilla! Vakityöstä olisin voinut jättäytyä hoitovapaalle.

    Asuminen
    Elimme parikymmentä vuotta poissa pääkaupunkiseudulta. Asuminen oli siellä sen verran halvempaa, että lainoista selvisi, vaikkei uudesta pätkästä aina ollut varmuutta. Helsingissä olisi ollut toisin, kuusihenkiselle perheelle sopivaa kotia ei olisi helposti hankittu pätkätuloilla.

    Opiskelu
    Jatkuva opiskelu on sinänsä ihan hauska juttu. Välillä vain olisin halunnut opiskella jotain itselle merkityksellistä sen sijaan, että piti metsästää pakollisia suorituksia. Välillä olin melkein kateellinen niille ihmisille, joilla oli vakituinen työsuhde ja oikeus vuorotteluvapaaseen. Pätkätyöläisenä minun oli pakko opiskella saadakseni taas uuden pätevyyden, mutta ikinä en pystynyt rauhoittamaan tilannetta pelkälle opiskelulle. Perhe, työ ja opiskelu olivat ajoittain aika rankka yhdistelmä.

    Omanarvontunne
    Pahinta oli kantaa vuosikaudet epäpätevän leimaa, vaikka vakituisissa töissä, kunnioitettuina kansalaisina hillui monta vähemmän koulutettua! Lehdessä kirjoitettiin, että lähivuosina jää eläkkeelle laumoittain päteviä opettajia ja tilalle on tarjolla vain epäpäteviä. Pani miettimään.

    Cumu-kurssillani tutustuin moniin nuoriin naisiin, joilla jo oli korkeakoulututkinto, kahden matemaattisen aineen cumu ja opettajankoulutus. Uusien pätevyysvaatimusten mukaan opettajalla tulee kuitenkin olla kaikista opetettavista aineista 35 opintoviikkoa suoritettuna. Pienillä yläasteilla käy helposti niin, että saman opettajan pitää opettaa niin fysiikkaa, kemiaa kuin matematiikkaakin. Kolmas cumu pitää suorittaa, jos mielii vakipaikan saada! Miten kukaan ilkeää kutsua kahden cumun maisteria epäpäteväksi?

    Pahimmillaan silpputyöt syöksevät ihmisen epävarmuuteen, joka vie uskon perheen perustamiseen ja omaan kotiin sekä nakertaa itsetunnon. Kuka tästä kaikesta muka hyötyy?

    Jaksamista siskot!