Archive for maaliskuu 2006

Edellisiin postauksiin viitaten

31.3.2006

En ole mikään varsinainen vitsinkertoja. No, onhan mulla se yksi aika hyvä kanijuttu… Mutta muuten olen enemmän tositarinoitsijatyyppiä.

Kerran yksisssä pikkujouluissa kerroin ärsyynnyksisssäni extempore vanhan vitsin.

    On olemassa nakkeja ja talousnakkeja. Suklaata ja taloussuklaata. Samalla tavalla on olemassa miehiä ja talousmiehiä.

Ennen minua oli esiintynyt taas kerran koulun huuliveikko, normaalioloissa ihan mukava kauppatieteiden maisteri. Aina juhlissa hän kuitenkin alkoi kertoa vitsejä, joissa mollattiin naisia tai insinöörejä tai molempia. Aikani naureskelin mukana, mutta lopulta lopetin. Naisena ja insinöörinä tulin siihen tulokseen, että mukahuumorilla tehdään myyräntyötä, joka nakertaa naisen uskottavuutta. Niin minusta tuli tiukkapipotosikko.

Ei kuitenkaan ihan yhtä vankka periaatteen ihminen kuin Birdystä. Olen nyt pari päivää pohtinut, pitäisikö minun naisena loukkaantua Gorban typerästä haluan vapaaehtoiseksi tissientunnustelijaksi -heitosta. Tai peräti lähteä nokittelun tielle ja alkaa puhua pehmeitä kaskymppisten kovista elimistä. Ei millään luonnu minulle, anteeksi luopiuteni siskot.

Jos aikuinen mies hihittelee tissijutuille kuin pahainen kakara, niin ei kai minun ole pakko vajota tuolle älyttömyyden asteelle vain antaakseni samalla mitalla takaisin?

***
En tiedä, onko kukaan muu huomannut, että useissa Blogsomen ja WordPressin pohjalle tehdyissä blogeissa on ainakin seuraavia ongelmia:

  • Arkistosta pääsee kunkin kuukauden muutamaan viimeiseen postaukseen, muttei kuukauden alkupään juttuihin
  • Suosituimpien postausten linkit ohjaavat mihin sattuu

Tässä Sun äitis -seikassa aktualisoituvat molemmat puutteet. Jos joku keksii käypäsiä ratkaisuja, niin otan mielelläni vastaan vinkkejä (ja kaikkein mieluiten valmiita koodinpätkiä ja yksityiskohtaisia ohjeita siitä, mihin ne pätkät kannattaa pastata).

***
Kaisaniemen metroasemalla on tällä viikolla päivystänyt kolme lipuntarkastajaa ja yksi Securitas-mies. Securitas nojailee hissien edessä, tarkastajien selän takana olevaan automaattiin. Kaikki kolme tarkastajaa sijaitsevat keskimmäisten automaattien kohdalla, kasvotusten. Tarinaan on tullut lisää vuorosanoja.

– Hei poika, miksi sä taas leimasit lippusi tuolla selän takana? (Tarkastaja)

– Kun siellä ei ole jonoa ja automaatti on sopivasti tulosuunnassa. (Ja sitä paitsi yritän kouluttaa sinua kääntymään niin päin, että näet sillekin automaatille.) (Spöge)

En tiedä, miten tuohon kaikkeen tulisi suhtautua. On tietysti väärin, että pojat ehdointahdoin vilauttavat korttiaan tarkastajan selän takana, vaikka voisivat suorittaa vilauttelun juuri rouvien kohdalla ja välttää turhat tarkastelut. Mutta toisaalta on niinkin, ettei kyseisen automaatin käyttöä ole missään kielletty ja aikuiset ihmiset voisivat ryhmittyä tarkastuspuuhaansa sellaisiin asemiin, että valvonta sujuu tehokkaasti.

Jokohan niitä ensi viikolla on neljä? Ja malttavatkohan silloin hajaantua sen verran, että joka automaatille tulee oma vahti?

Mainokset

Kommenttilinkki

28.3.2006

Taloyhtiöiden yhtiökokouksia ja hallituksen kokouksia, oppilasyhdistysten kokouksia ja tilintarkastuksia, opinnäytetöitä, työssäoppimispaikkojen metsästystä…

Emmä ny ehdi! Etsikää vaikka täältä

(Haa, tunsin perverssiä mielihyvää käyttäessäni parjattua linkkinimeä, varsinainen nettianarkisti, minä)

PS Aijuu, jos joku osaa kertoa, miten noista blogsomen arkistolinkeistä pääsee kuukauden alkuunkin, niin olen kiitollinen (on vaivannut mua täällä emoblogissa, jonka olen voinut sössiä itsekin, mutkun tuohon toiseen tuli pohja Janilta ja silti ei toimi, niin alan epäillä alustaa!). Tuolla kommenttimaailman puolella on liki kaikkiin kommentoituihin blogeihin luotuna saman niminen kategoria, sitä kautta pääsee vaeltamaan, vaikka päivämäärilliä anti on vajavainen!

Suku siivestää blogiani

26.3.2006

Keltainen valo paloi voiton merkiksi laskettelukeskuksen pelikoneessa. Kukaan ei ollut koneella lunastamassa voittoa. Menin salin poikki monot jalassa tutkimaan tilannetta. Painoin nappia. 60 senttiä kolisi voittona ulos koneesta.

Samalla viereen ilmestyi kaksi seiskaluokkalaista, itkevää poikaa.

Ne oli kyllä meiän rahat, ne sanoivat.

Huikkasin:

Te olette alaikäisiä, ettekä edes saisi pelata.

Sitten siihen ilmestyi jostain niiden lasten äiti. Tarkemmin katsoessani huomasin, että hän oli uskonnonopettajani. Ja hän taas huomasi, että olen hänen oppilaansa. Uskonnonopettaja selvästi pelästyi, kun olin huomannut, että hänen lapsensä pelaavat laittomasti pelejä.

Sovitaan, ettei tästä sitten kerrota kenellekään, hän sanoi.

(Spögen viimeöinen uni sanelusta muistiin kirjoitettuna.)

***
Hesarissa luki, että helsinkiläisnaisten mammografiat jatkuvat taas. Tästä Gorba innostui, että hän voisi ilmoittautua vapaaehtoiseksi esitarkastajaksi, joka tutkii manuaalisesti alle 25-vuotiaiden, synnyttämättömien naisten rinnat.

***

Minua Spögen juttu huvitti, mutta Gorban juttu ei. Onkohan minulla jotenkin kehittymätön huumorintaju?

Ristiriitaisin tuntein – Mannerheimin lastensuojeluliitto

25.3.2006

Edit: 26.3. klo 13.53 korjasin Janin vinkistä Neoninilla-linkin (siin oli vahingossa kahdet lainausmerkit).

Olen paljosta kiitollinen Mannerheimin lastensuojeluliiton Arvo ja Sohvi -kotipalvelulle.

90-luvun alussa olin kolmen alle kouluikäisen ja yhden alakoululaisen äiti, joka tasapainoili kotiäitihaaveiden ja työnteon välillä opettamalla milloin mitäkin, milloin missäkin. En pitänyt työtäni erityisen arvokkaana sen paremmin oppilailleni kuin itsellenikään. Taloudellisestikin sen merkitys oli minimaalinen, sillä kolmen lapsen päivähoito yksityisellä hoitajalla ja viidenkymmenen kilometrin työmatka suuntaansa vei liki sen, minkä tili toi. Kävin töissä pelkästään ylläpitääkseni uskottavuuttani työmarkkinoilla. Hyvä niin, sille uskottavuudelle tuli käyttöä, kun koitti aika, jolloin perheen elatus oli minun varassani. Mutta siitä toiste.

Viisitoista vuotta sitten kyllästyin lopulta siihen, että aina Gorban töiden perässä uudelle paikkakunnalle muuttaessani jouduin selittämään työvoimatoimistossa, etten tiedä, mikä työnumeroni oikeastaan olisi, mutta opettajanhommia lähinnä hakisin. Opettaminen kun sattui olemaan likitulkoon ainoa diplomi-insinöörin työ, johon olin virallisesti täysin kelvoton. Niinpä hakeuduin auskultoimaan saadakseni opettajan pätevyyden. Ja tässä kohdassa tarinaan tulee mukaan MLL.

Opintoni olivat monimuotoiset, mutta edellyttivät viikosta kahteen viikon lähioleilua Helsingissä joka kuukausi. Etäjaksot opiskelin kotona ja hoidin samalla lapset, mutta lähijaksoiksi tarvitsin pojille hoitajan. Pelastukseksi tuli asuinalueellamme kokeiluna käynnistynyt Mannerheimin lastensuojeluliiton Arvo ja Sohvi -kotipalvelu, josta sain luotettavan hoitajan kotiin opiskelijaäidin budjettiin sopivin hinnoin.

Kotiin palkatuista lastenhoitajista olin aina maksanut sotut, tellit ja tapaturmavakuutukset. Näistä Arvoista ja Sohveista maksoin vain MLL:n logolla varustetulla kuitilla tunnit ja matkakorvaukset. Kukaan ei muusta vihjannut. Osa hoitajista oli niin suosittuja, että varaus oli tehtävä viikkoja etukäteen, jos mieli heidät kotiinsa saada. Silloin jo mietiskelin, että ainakin jotkut hoitajat tekevät tätä vapaaehtoista auttamistyötä täysin ammattimaisesti. Pohdin, miten heidän veronsa ja vakuutuksensa hoituvat. Ja nostavatkohan he työttömyyskorvausta keikkaillessaan lastenhoitajina?

Samasta asiasta kirjoitteli Hesari 17.12.2005. Artikkeliin haastatellut perheet kertovat kokemuksenaan, että Mannerheimin lastensuojeluliiton kautta tilatut hoitajat tahtovat palkkansa pimeänä. Hoitomaksu on 4,20 €/h, ja tästä palvelun tilaajan pitäisi pidättää ennakonpidätys ja tarvittaessa huolehtia TaEL-maksuista.

”Olen todella hämmästynyt tällaisesta palautteesta. Miksi perheet eivät ota yhteyttä liittoon, jos tällaista tapahtuu? Puutumme siihen heti. Käymme läpi hoitajien koulutuksessa sekä hoitajan että perheen velvollisuudet. Hoitajille annetaan esimerkiksi kuittipohjia”, johtaja Milla Kalliomaa MLL:stä sanoo Hesarissa.

Tiedoksesi Milla, minä en ole yhtään hämmästynyt. Vain hyvinhyvin harvalla ihmisellä voisi olla taloudelliset mahdollisuudet olla niin hyväsydäminen lapsen asialla olija, että voisi päivästä toiseen tehdä lastenhoitotyötä 4,20 €/h ja menettää samalla ansiosidonnaiset työttömyyskorvaukset yms. tuet. On uskomatonta tosiasioiden kieltämistä piiloutua kuittivihkon ja nettisivun pitää maksaa TaEL -tekstin taa ja vierittää koko syy hoitajan niskoille.

Lapsiperheet tarvitsevat apua ja tukea. Sukulaiset ovat usein kaukana tai edelleen täyttä päätä työelämässä. Ei nykymummo välttämättä voi kiitää hoitoavuksi lapsen sairastuessa, äidin opintojen kutsuessa tai parisuhteen edellyttäessä vanhempien yhteistä elokuvareissua. Perheen jaksamisessa helposti saatavilla olevalla satunnaisella lastenhoitoavulla on siksi suuri merkitys. Pienten lasten perheissä markkinahinnan maksaminen on kuitenkin usein taloudellinen mahdottomuus (esim. Väestöliiton kautta hankitus hoitajat maksavat 13,50 €/h).

Vastasin Neonillan haasteeseen ja lahjoitin MLL:lle kympin vanhemmuuden tukemiseen. MUTTA minusta olisi oikeus ja kohtuus, että liitto palkkaisi kauttaan säännöllisesti keikkailevat hoitajat ja huolehtisi työnantajamaksuista ja vakuutuksista. Perhe maksaisi hoitajasta liiton tilille sen 4,20 €/h kuin nykyisinkin. Lapsiperheille tuikitärkeällä palvelulla ei ylläpidettäisi harmaata taloutta, hoitajien sosiaaliturva tulisi kuntoon ja perheet saisivat palvelua, joihin niillä on varaa. Hoitajien työllistämiseen liitto saattaisi saada jotain tukia, mutta vaikkei saisikaan, niin raha-automattivaroin ja muulla yhteiskunnan tuellahan se muutenkin toimintansa rahoittaa.

(Lasten asialla haluan olla, eikä kymppi kaada talouttani. Summa olisi voinut olla suurempikin, mutta just nyt en kauhean innolla suhtaudu kaikkeen MLL:n toimintaan. Esim. irtisanomisuutiset ja hedelmällisyyshoitokannanotot vetävät mietteliääksi.)

***

Tämän vissiin pitäisi olla sellainen haasteseikka, mutta minä en harrasta haastamista. Jos joku haluaa osallistua, niin alla on ohjeet. Kopsin ne suoraan Neonillalta. Kauhean monimutkaiset, jos minulta kysytään. Ei noin pitkiä jaksa lukea. Tai ainakaan ymmärtää. Ainakaan minä. Ainakaan tänään.

”Haaste: Tue suomalaisten lasten hyväksi tehtävää tärkeää vapaaehtoistyötä lahjoittamalla rahaa Mannerheimin Lastensuojeluliiton tilille ja/tai lisäämällä blogiisi linkki Miljoona Lapselle -sivulle (http://www.miljoonalapselle.net). Mannerheimin Lastensuojeluliitto ei ole tämän haasteen takana, vaan haaste on yksityishenkilöiden liikkeelle laittama.

Ohje: Kun saat tämän haasteen, tee siitä merkintä blogiisi. Kerro samalla, päätitkö tehdä lahjoituksen Mannerheimin Lastensuojeluliitolle. Jos oma tilisi sattuu olemaan miinuksella, lisää kuitenkin blogisi linkkivalikoimaan linkki Miljoona Lapselle -sivulle. Se ei maksa mitään. Miljoona Lapselle -sivulla julkaistaan linkki blogiisi, kun olet ilmoittanut sivun ylläpitäjille mahdollisesta vähintään 10 euron lahjoituksestasi (ohjeet sivulla). Valitse sopiva määrä tuntemiasi/tuntemattomia ihmisiä ja haasta heidät toimimaan samoin. Linkitä haastamasi ihmiset merkintäsi loppuun ja käy ilmoittamassa heidän viimeisimmän blogimerkintänsä kommenttilaatikkoon tästä haasteesta. Heidän tulee myös kopioida tämä haaste ja ohje omaan merkintäänsä.”

Korjaus edelliseen

25.3.2006

Ihmettelikö kukaan edellistä postaustani lukiessaan, mitä ihmettä höpäjän? Jos olisin toissapäivänä ymmärtänyt asiat niin kuin tänään, olisin itse ihmetellyt puheitani.

Olin seurannut vanhempainraha-asiaa melko pinnallisesti, ja minulle oli syntynyt asiasta ihan väärä mielikuva. Tänään vasta ymmärsin lukemaani (tai sitten asia oli tämän aamun lehdessä väännetty paremmin rautalangasta)!

Näin ymmärsin
Vanhempainloman 50 ensimmäistä päivää korotetulla korvauksella, jos isä jää hoitamaan vauvaa.

Näin olisi pitänyt ymmärtää
Isän 50 ensimmäistä vanhempainlomapäivää korotetulla korvauksella riippumatta siitä, missä vaiheessa vanhempainlomaa ne pidetään.

Jälkimmäinenhän on huomattavasti vähemmän älytöntä kuin edellinen. Siinä äiti sentään ehtii puolivuotiaaksi täysimettää kotona, jos isä käyttää 50 päiväänsä kauden lopussa.

Mutta sen vain sanon, että kauas jäätiin siitä tavoitteesta, että äitiys- ja vanhempainloman kustannukset jaettaisiin vanhempien työnantajien kesken!

***

Kommenttilaatikossa oli viesti Ruulta. Ilahduin. Miten kätevää blogien kautta onkaan pitää yhteyttä. Voi kunpa kaikki lihaisan elämän tututkin olisivat yhtä helposti tavoitettavissa. Jos Kamla pitäisi blogia olisin varmaan saanut aikaiseksi vaihtaa kuulumisia. Miten sähköpostin lähettäminen voi olla niin paljon vaikeampaa kuin kommentin kirjoittaminen?

***

Illemmalla odotettavissa ajatuksiani MLL:stä.

Kolme pientä

24.3.2006

Lupasin Neonillalle vastata haasteeseen, ja vastaankin, mutten sittenkään ihan vielä.

Ensin kolme pientä pihausta punkee välttämättä pintaan.

***

Spöget ovat havainnoineet useina päivinä Kaisaniemen metroasemalla päivystävien lipuntarkastajien toimia. He ovat havainneet, että tarkastusmenetelmässä olisi kehittämisen varaa.

Asemalla on neljä maksuautomaattia. Tarkastajat kuulemma plaseeraavat itsensä kahden keskimmäisen kohdalle, selkä päin reunimmaisia automaatteja. Kun pahaa aavistamaton matkaaja (tai tarkoitushakuinen pikkupoika) vilauttaa korttiaan esimerkiksi hissin vieressä olevassa automaatissa (tarkastajan selän takana) ja jatkaa sitten tädin vartioiman veräjän ohi liukuportaisiin, kehottaa täti palaamaan ja vilauttamaan korttia uudestaan. Silloin automaatti näyttää punaista, vaikka kortilla onkin kautta. Seuraavaksi lipuntarkastaja kaivaa kassistaan käsipelitarkastuslaitteen ja huomaa, että kortilla todentotta on kautta, vaikka kaksinkertaisesta vilauttelusta seonnut maksuautomaatti muuta värein väittää.

Kaikkeen tähän sähräämiseen kuluu niin pitkä aika, että hyvinkin kymmeniä potentionaalisia pummilla matkaajia ehtii sillä välin kulkea tarkastuspisteen ohi aivan vapaasti.

Parannusehdotuksena pojat esittävät, että tarkastajat asettuisivat keskiporteille selät vastakkain, jolloin he pystyisivät kumpikin näkemään kahden automaatin leimausliikenteen eikä selän taakse katveeseen jäisi kuin toinen kahta automaattia kyttäävä työpari. Tässä tietysti on se huono puoli, että seläkkäin on ikävämpi jutella hiljaisina hetkinä.

***

Minusta ajatus isälle maksettavasta korotetusta vanhempainrahasta on ihan idioottimainen, vaikka asiaa esittäneet hehkuttavat, että tällä ratkaisulla loppuu nuorten naisten syrjintä työmarkkinoilla. Siis haloo! Jos minä olisin yrittäjä, tuskin houkuttuisin palkkaamaan lisää nuoria naisia, jotka ensin olisivat kolme kuukautta äitiyslomalla, sitten yöt imettäneinä ja univelkaisina notkuisivat töissä pari kuukautta jatkaakseen taas kohta vanhempainlomaa.

Jos isiä tahdotaan houkutella kotiin, tehtäköön se vanhempainrahakauden lopussa. Niin kauan kuin nainen on se, joka imettää, ei vanhempainloman mekanistisessa pätkimisessä sulle mulle ole mitään mieltä.

***

Opettaja heitteli veistä yläasteen kotitaloustunnilla. Ei sitä hyväksyä voi. Mutta ymmärtää kyllä!

Etusivun takaa

18.3.2006

Edit 19.3. klo 0.44 Korjailin risoja linkkejä. Anteeksi! En ehtinyt aamulla tarkastaa, kun elokuvan teko painoi päälle.

Blogisanomia ei enää ole! Tai siis on vielä, muttei jatkossa. Kestää aikansa sisäistää.

Kunnianosoituksena arvostamalleni lehdelle, omistan tämän postaukseni lukulistallani olevien ei ihan niin tunnettujen blogien esittelylle.

Eri ikäisiä naisia
Aluksi pelkäsin naisten blogeja kuin aikoinaan isoja tyttöjä keskikouluaikaan (no en
Meaa ja Ainailonaa). Kommentaattoriaikoinani vietin ensimmäiset kuukaudet nuorten miesten bokseissa. Vähitellen lukulistani naisistui. Oman blogin perustaminen toi uusia naistuttuja kommenttilaatikkoon ja sitä kautta lukulistalle. Tässä näitä.

Jos minulle olisi suotu tyttölapsi, hän ehkä kirjoittaisi blogiinsa kuin Pauliina. Tai ainakin monet Pauliinan ajatukset ja tekemiset tuntuvat niin tutuilta, että voisivat olla mun lapseni tuotoksia.

Kriisiä painaa tällä hetkellä niin työ kuin asuminenkin, mutta kirjoitus säilyy raikkaana ja uhmakkaana, ei vikisevänä voivotteluna. Ja lomaan mahtuu juttua niin kirjoista, elokuvista kuin koti-Tourettestakin.

Sitäpaitsi Kriisin sivupalkissa on mainio vinkki mahdolliseksi tulevaksi joukkohulluttelumuodoksi. En vielä uskaltanut käydä ruksimassa omia arvioitani, mutta kohta kyllä. Ehkä.

Linkki niille, jotka haluavat asentaa omaan blogiinsa moisen Joharin

Myös Arktisilla asioilla on asumishuolia. Uteliaaksi sai seuraava:”Tuskinpa itsekään vuokraisin auttavasti suomea murtavalle rahattomalle opiskelijalle asuntoani…”. Miten suomea auttavasti murtava pystyy kirjoittamaan niin sujuvaa tekstiä? Tätä minä en tajua.

Olin lapsena paljon kesiä ulkomailla. Kotiin lähetin ehkä yhden kirjeen kuukaudessa. Mahtoi siinä äidillä olla ikävä. Toista on nykyisin, kun toisella puolella maailmaa asuvien elämää saa seurattua blogeista. Minulla oli ensin ystävänä Australiassa Mrs. Ruu Morbid, joka sitten ikävästi lopetti blogaamisen (terkkuja Ruulle, jos satut näkemään tämän!). Nykyisin tyydytän kaukokaipuutani Annin Maydayssä. Teksti on ammattimaisen sujuvaa ja kuvat kasveista ja eläimistä niiin kauniita.

Pariisiin pääsen Maurelitan mukana. Talo on soma, samoin ihanat pikku pligaat (jotka ovat poikia, eivät plikkoja). Sitä paitsi Maurelitan avulla voi yrittää kaivaa syvyyksistä ammoin unohdettua ranskaa, sillä tarinat ovat kaksikielisiä.

Norjalaista elämää taas esittelee Perherumba. Käykääpäs katsomassa, miten erinomaisesti varustelluissa pulkkajutuissa norjalaisvauvoja viedään hiihtoladulle (12.3. , en osaa linkata suoraan johonkin tiettyyn Perherumban juttuun).

Jotenkin minulla taitaa olla sisäiset kellonviisarit sekaisin, sillä erityisen mielelläni luen pikkulapsiperheiden arjesta myös ihan supisuomalaisista blogeista. Esimerkiksi Hestian ajatuksia on kiva lukea. Seksistelyjuttu sai miettimään, miten nopeasti aika menee. Ihan vasta vähän aikaa sitten muistan kuunnelleeni oman äitini tarinaa vauvansiemenistä. Kuin toissapäivänä esikoinen kertoi viisivuotiaan vakavuudella, että lastenhoitaja kyllä lukee kirjasta senkin kohdan, jossa sanotaan rakastelun olevan hauskaa kuin narulla hyppininen, jota sitäkään ei jaksa koko päivää tehdä. Ja ihan kohta minun pitäisi olla jo mummo. (Etsitään lapsista pitävää miniäehdokasta, tarjolla neljä poikaa iältään 16 – 23, nuorimmaisten pitäisi kyllä mielellään käydä ensin koulu loppuun.)

Mummoilussa minua paremmin on tärpännyt Myyllä. Tähän blogiin minua vetävät erityisesti ihkut kaksosvauvojen kuvat.

Varttuneemmista naisystävistäni haluan vielä esitellä Helenan. Tarinan alku oli myrskyinen. Sun äitilläs keskusteltiin leirikouluista ja kymmenien leirikoulutalkoilun vastaisten viestien joukkoon ilmestyi Helena, jonka mielestä rahankeruu oli ollut kivaa. Vastasin Helenalle vähän kärkevästi ja sain siitä kovan morkkiksen: enhän minä halua aiheuttaa mielipahaa ihmiselle, joka sentään on vaivautunut kommentoimaan blogissani. Siitä sitten alkoi vuoropuheluni tämän aktiivisen toimihenkilötyöttömien puolestapuhujan kanssa.

Viime päivinä on lehdissä kohkattu kouluretkien maksukäytännöistä. Nöyrästi tunnustan nyt olleeni väärässä, kun vastasin Helenalle, ettei mikään laki kiellä maksamasta leirikoulua rahalla. Mutta olenhan minä muutenkin rikollinen, joten kepeästi kestäisin lisätä rikoslistaani leirikoulujen rahalla maksamisen.

Miehiä
Ei sillä että täällä sukupuolieroteltaisiin, mutta onhan nämä miesten blogit toisella tavalla touhukkaita kuin edellä esitellyt naisten salongit.

Kaukana ovat ne ihanat päivät, kun Vt, Sellisti ja PA toinen toistaan yhä parempiin suorituksiin kannustaen ylläpitivät genreä nimeltä Huumoriblogi. Huumoriblogien kommenttilaatikoissa iskin silmäni miekkoseen nimeltä Kervå, Camparin ystäviä kuten minäkin. Henkilökohtaisena saavutuksenani pidän, että nykyisin voimme seurata kommenttien lisäksi blogia nimeltä Kerava.

Minulla on kaksi erityisen rakentelevaa sälliä, nämä Spöget. Niiden äitinä olen oppinut innostumaan rakentelupuuhien seurailusta. Siksi taisin jäädä koukkuun Fotomikiin, pitihän se nähdä, millaisia kuvia itse tehdyllä kameralla syntyy.

Mahtaakohan Köyttis ottaa vastaan yleisökysymyksiä? Minulla on sellainen kahvinkeittimeen sijoitettava termoskannu, jossa lukee Zu ja Auf, mutta millään en osaa järkeillä, mihin asentoon korkki pitää sijoittaa, jollei halua, että kahvit suodattuvat pannun sijasta pöydälle? Saksalaistunut insinööriopiskelija varmaan osaisi ottaa kantaa pannuni käytettävyyteen, kuten niin monien muidenkin härpäkkeiden ominaisuuksiin.

Ja lopuksi romantiikkaosio. Seuraan Kaukana poissa -blogia pysyäkseni kärryillä suhteesta, jossa toisena osapuolena on jo pitkään ihailemani blogaajaneito. Ja siksi, kun se lerppahattuinen Sam and Max -figuuri herättää lämpimiä ajatuksia omien poikien lapsuudesta. Ja siks kun on mielenkiintoista seurata, miten humanistimies (tai ainakin suomenkieltä opiskeleva mies) kirjoittaa, kun oma elinpiirini on jo vuosikymmenien ajan ollut pelkillä insinöörimiehillä kyllästetty.

Ylimääräinen Bonus

Oikeastaan Salarouvat olisi pitänyt sijoittaa siihen Hestian tienoille tuohon edeltävään listaan. Mutkun aasinsilta Myyn mummouteen olisi silloin katkennut.

Salarouva, jonka kanssa huomenna lähden luistelemaan on Helen. Hänen Sekamediasoppaansa kuuluu arkea etätyöläisenä, vipinää kolmevuotiaan kanssa, opiskelua ja paljon mielipiteitä.

Toinen merkittävä Salarouva on Kukkis. Hänelläkin on pieni poika. Ja mies, jonka kanssa on hengattu puolet elämästä. Ja kiltin, lahjakkaan tytön demoneita.

Ja koska tässä nyt piti esitellä vähemmän tunnettuja blogeja, niin en kerro, että merkittäviä Salarouvia ovat myös Elma-täti ja Kaura.

Ja sitten vielä ihan hirmuinen kiitos Blogisanomat-kontributiosta Kirstille. En olisi arvannut!

Maaliskuussa tekee mieli

14.3.2006

Maaliskuussa tekee mieli:

  • hankkia uusi kampaus
  • ostaa raikas kevätasu
  • vaihtaa autoa
  • ostaa uusi Mac
  • tulla raskaaksi
  • muuttaa uuteen kotiin
  • hakea uutta työpaikkaa

Kaikki ei ole enää ajankohtaista ikäiselleni naiselle. Tässä maaliskuussa kolme osumaa seitsemästä. Toistaiseksi.

Pulipäistä luistelua

12.3.2006

Hiihto ei ole minun lajini, luistelu sen sijaan kyllä. Vuosia minulla on ollut helmikuussa Hartwall Areenalla salatapaaminen tyylikkään herran kanssa. Arvokkaasti olemme lipuneet ympyrää musiikin soidessa. Hän pukeutuneena valkeaan palmikkopooloon, mustaan baskeriin ja hulmuavaan kaulaliinaan, minä muksuilta lainattuun toppatakkiin.

Tänä vuonna herra Erkko ei tarjonnut hiihtolomaviikolla yleisöluistelua, ja vuosien perinteemme katkesi. Olin pettynyt, kunnes tänään kavaljeerini soitti ja kysyi, haluaisinko lähteä kanssaan luistelemaan meren jäälle. Luistelemaan halusin ehdottomasti, meri vähän arvelutti. Olen periaatteessa niitä ihmisiä, jotka suhtautuvat skeptisesti jäälläkulkuun (Pelkoni on jäänne Saimaalla parikymmentä vuotta sitten huhtikuussa tarpomastani taipaleesta. Olin viimeisilläni raskaana ja joka askeleella jää böijasi jalkojen alla. Silloin päätin, että jäille menen vasta, kun kykenen vetten päällä kävelyyn myös sulan veden aikaan.)

Tänään lipsuin päätöksestäni, onneksi, sillä luistelukokemus oli ihana! Suvisaaristoon on aurattu jäälle 5,7 kilometrin lenkki, joka mutkittelee mökkien ja saarien tuntumassa. Tämän päivän aurinkoisessa kelissä matka hurahti hetkessä. Monet olivat liikkeellä retkiluistimilla, joillakuilla oli sauvat apuna, minä potkin kaunoillani. Reitin alussa, uimarannan kohdalla, oli vähän röpelöistä ja lumista baanaa (kts. kuva), mutta muuten jää oli kohtuullisen sileä.

luistelurata

Ura kulkee niin suojaisassa lahdessa, että jää kantaa varmaan vielä ensi viikonloppunakin. Suosittelen.

Ajo-ohje:
Soukanväylää kohti Suvisaaristoa. Auton voi jättää uimarannan parkkipaikalle (ranta merkitty alla olevaan karttaan). Luistintenvaihto sujuu laiturilla istuksien.

luistelupaikan_kartta

***

Kulunut viikko on blogihistoriani pisin yhtäjaksoinen hiljainen hetki. Edes muiden blogeja en ole lukenut. Päivät kävin doupattuna töissä ja illat istuin itseäni parantelemassa kylpyammeessa, eikä mun iBookini ole vesitiivis. Kun sitten kunto hiukka tokeni, sattui seuraavaa: leikkautin hiukset. Eihän sen yleensä ole blogaamisen este, monet kirjoittavat varsin viihdyttävää haircutia. Minulle lookin muutos kuitenkin otti koville, meni niinku identiteetti niiden karvojen mukana. Ja vielä kovemmalle otti se, etten tähän hättän muista, mikä sen muinoisen sankarin nimi oli, jolla voimat lähti hiusten myötä! Sivistyneet, auttakaa!

Tilaajalahja

4.3.2006

Mediaopettaja on keksinyt kivan idean tilaajalahjaksi. Häneltä voi tilata toiveiden mukaisen kuvan Rovaniemeltä. Tältä näyttää minun lahjani.

Tilaajalahja

Jätkänkynttilä, Ounasvaara ja etelän turistit, tarkoitettu perustiedoksi ihmiselle, joka ei koskaan ole käynyt Rovaniemellä. Mikä olisi oma toiveesi?