Rakkaudesta vaikka mitä, vaan sitä en tee

Yhtenä alle kymmenestä viikottaisesta lukijasta kävin kurkkaamassa Hei huudanko sen lyriikkakäännöksiä. Rakkaudesta vaikka mitä, vaan sitä en tee toi mieleen tarinan.

Mun äitini ja isäni olivat luokkatovereita Kulmakoulussa, mutta eivät ne silloin toisiinsa ihastuneet. Vuosia myöhemmin sattuivat törmäämään Pitkällä sillalla. Myöhemmin Mun äiti kertoi siinä sillalla päättäneensä, että tuo mies on häntä varten. Hän myös kertoi isän vastustelleen ja ehdottaneen, että jos vaikka tuota Aimoa pyytäisit (Aimo oli mukana ollut kaveri, josta sittemmin tuli kummisetäni). Äitini oli päättäväinen nainen, isän ei auttanut vastustella.

En tiedä, mikä vuodenaika silloin oli ja paljonko aikaa ehti kulua siihen kevätiltaan, jolloin isäni alkoi vokotella äitiä hankkipankkia harrastamaan Herttoniemen huvilalle. Kertomansa mukaan äiti oli siihen vastannut, että vaikka mitä tekee, muttei sitä. Turhautuneena isä oli tiuskaissut:

– No istu sitten tohon lammikkoon!

Ja äiti istui, vaikka päällä oli vastaostettu kevättakki.

***

hertsigan_mokki

Sittemmin kävivät huvilallakin.

Mainokset

11 vastausta to “Rakkaudesta vaikka mitä, vaan sitä en tee”

  1. Ansku Says:

    Hillittömän hauska tarina! 🙂

  2. Herkku Says:

    Oih! Lisää näitä tarinoita, lisää!

  3. Pauliina Says:

    Bravo!

  4. Neonilla Says:

    Ihana tarina. Ja ihana äiti!

  5. kervå Says:

    Hmm, mutta oliko tässä jotain kaksimielisyyksiä? Yksimielisyyksiä?

  6. Ohi Ammuttu Says:

    Hauska tunnelma kuvassa ja tarinassa, ooh! 🙂

  7. Kukkis Says:

    Ihana kuva! Ja tarina myös.

    (Minun pikkukaupunkilaismummoni muuten oli fundeerannut ihan samalla tavalla oman tulevan miehensä, siis pappani nähdessään. Tosin tarina ei kerro, sanoiko hän tuota ääneen. Tomeria naisia joka tapauksessa!)

  8. tuulisuoja Says:

    Niin se kuulkaa on, että naaras päättää! Hihih

  9. Helen Says:

    Niin onkin ihana kesäkuva! Tuo etummainen mies vasemmalla on muuten ihan lankomiehen näköinen.
    Topakka äiti on sun äitilläs!

  10. Myy Says:

    Samalla vierasta ja niin tuttua. Oma äitini tapasi isäni tanssipaikalla ja kertoi sanoneensa:”Tuo pikkunen poika on minun.” Minä aina sitä lapsena kyselin, että pakkoko oli niin lyhyt isä ottaa, miksei ottanut pitempää. 😉

    Isä kertoo seuraavaa: talvella kulki junalla riiuulla. Lunta oli paljon. Äiti kepeästi hyppeli umpihangessa edellä, isä haaruksia myöten loikki perässä pappalaa kohti.
    Mukavia, nostalgisia mietteitä herätti sinun äitisi tarina.

    Tähän samaan muisteloon kuuluisi se tarina tädistäni, joka nukkui samassa kammarissa, ja jolle heiteltiin karamellejä, jotta onko hereillä… ei kuulemma aina niitä ottanut…

  11. Murphy Says:

    Holja juttu juu.

    Olisi se ollut sattuvasti sanonuttu isältäsi jos olisi tokaissut äitisi kuralätäkössä istuessa:

    ”ei muaka ennää kovasti kiinnosta, märkähä se ny on”

    -siis jos olisivat Tammelasta päin olleet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: