Suoritettuna

Minähän olen periaatteessa vappuihmisiä. Hyvänen aika, valitsin jopa opiskelupaikkani mieluisan vappuhatun perusteella. Silti, on se sentään hyvä, että vappu on taas vuodeksi suoritettuna.

Eilen kävimme vuosikymmenien tauon jälkeen Teekkarikylässä vappuriehan julistuksessa. Saman tien koukkasimme entisen kämppäni kautta, mutta nykyinen asukas ei ollut kotona. Gorba olisi halunnut tarkastaa, vieläkö hänen silloiseen kylpyhuoneeseeni virittämänsä tiskaustaso on paikoillaan.

Tänään käväisimme kävelyllä Kauppatorilla ja Ullanlinnalla ja palasimme pikana lähiökuppilaamme Road Houseen safkalle.

Kooste muutamasta ikimuistoisesta tai tyystin muistottomasta vapusta.

Lapsuuden vappu
Meillä kotona maalla kavereillani ei koskaan ollut kaasupalloja, mutta mullapa oli, kun vietimme vappua mummolla Helsingissä. Noihin aikoihin kumpikin mummoni oli vappua silmällä pitäen strategisesti erinomaisesti asemoitunut. Säästöpankinrannan mummolta oli lyhyt matka katselemaan Hakaniemen torille kokoontuvia kommunisteja ja toinen mummoni oli varsinaissuomalaisen osakunnan mammana. Hänen ovenraostaan saattoi kurkkia opiskelijoiden vapunviettoa. Sitäpaitsi Uuden ylioppilastalon ikkunoista näkyi Kolmen sepän patsaalla pallojaan kaupustelevien värikkäät niput. Itselleni valitsin aina läpikuultavanpunaisen, pitkäkorvaisen pupun.

Teinivappu
Nuorena aina pelkäsin nuoria, joten tuskin lienee yllätys, etten koskaan käynyt teiniörveltämässä öisellä Espalla. Yhtenä lukiolaisvappunani kipaisin illalla räntäsateessa ostamassa Hakaniemestä punaisen pupuni. Muutamaa tuntia myöhemmin se makasi korvat lysysssä, maha pystyssä lattialla. Turvallinen helium oli korvannut lapsuuden ärhäkän vedyn. Se oli viimeinen itselleni ostamani vappupallo.

Teekkarivappu
Niitä oli oikeastaan vain yksi, se ensimmäinen. Alkot olivat silloin lakossa. Aattoaamuna pinosimme motin halkoja Dipolin juhlasaliin, kemistit raahasivat muovikasseilla vettä Tapiolan altaasta ja konefuksit kantoivat Dippeliin pikku-Fiiun. Muiden fuksitehtäviä en muista. Palkaksi saimme uudet lakkimme, jotka oli lupa panna päähän Mantan lakituksen aikaan, puolilta öin. (Vielä nytkin perinteitä kunnioittavat pukevat teekkarilakin vasta yöllä, ja riiputtavat sitä siihen asti hartialla, vaikka myllärimyssyt pannaan päähän jo kello 6.

Sitä vappua vietin silloisen herraseuralaiseni kotona Kontulassa. Lähdimme bussilla keskustaan lakitusta katsomaan. Myöhästyimme. Takaisin Kontulaan, missä poikakaverin entinen tyttöystävä jutteli keittiössä syvällisiä mun seuralaiseni kanssa läpi yön ja minä itkin seinän takana yksinäni. Aamulla sentään menimme Ullanlinnalle teekkarikotsat päässä. Kavaljeerini osti minulle pyöreän, öljyläikänvärisen pallon. Ei pupua. Kolme viikkoa myöhemmin se suhde oli lopullisesti ohi.

Filmipoikkivappu
Olen kerran eläissäni ollut ympäri päissäni. Tämä tapahtui vappuna 1978, kun Gorba juotti minulle tutkimuksellisista syistä (=nähdäkseen, miten käyttäydyn humalassa) kaksi pullollista Herbaa (40°). Tajuttomuutta lähentelevässä tilassa matkasin jäiden seassa alumiiniveneellä kaupan rannasta appivanhempien mökille (tästä matkasta minulla ei ole mitään mielikuvaa). Vappupäivänä matkasin selvinpäin samalla veneellä, samassa jääsohjossa. Tällä kertaa päissään oli venettä ohjannut Gorba (tästä matkasta minulla on mielikuva, joka palaa ajoittain painajaisuniini). Kummallakaan reissulla en hukkunut. Enkeleitä on.

Työläisvappu, ensimmäinen sukupolvi
Ensimmäinen myymäni teekkarien vappulehti oli MjölkkiÄpy. Samana vuonna aloitin myös n. kymmenen vappua kestäneen pallonmyynnin. Silloin Manta lakitettiin viimeistä kertaa yöllä. Pallot olivat vielä kumia, ei kinkkupusseja. Ylimpänä nippua kannattelivat suuret pyöreät Pilotit. Sitten tulivat muotopallot: pitkäkorvaiset puput, mustat neekerinpäät, pyöreäkorvaiset teddy-nallet, pitkänokkaiset ankat… Alinna oli pieniä pyöreitä ”kympin palloja” (joita iltapäivällä myytiin alennuksessa kolme kympillä).

Ajoitus oli kaikki kaikessa. Pallonippu piti myydä tyhjiin Ullanlinnalla yhteentoista mennessä (silloin väki viihtyi mäellä vain puoliinpäiviin), jotta ehti hakea täydennyspallot ennen kahtatoista, jolloin Hakaniemestä marssineet saapuivat punalippuineen Senaatintorille. Siellä teki aina parhaat kaupat: lapsille oli Hakaniemesä luvattu, että saatte pallon sitten perillä. Kauppa tehtiin tinkimättä. Senaatintorin jälkeen siirryttiin Kauppatorille.

Yhtenä vuonna joillain kauppiailla oli valtavia jättipupuja. Meillä ei. Appiukko haluasi ostaa pojallemme juuri tuollaisen pupun, ja osti kans. Sata markkaa. Kyllä Gorba siinä vaiheessa kiljui! Niin paljon olen sentään pallokaupalla ansainnut, etten eläissäni pysty vappuun samaa tuhlaamaan. Niinpä meiän pojilla on ollut aina rajoittamaton vappubudjetti. Paitsi ettei sprayserpentiiniä ole ikinä saanut ostaa, eikä …no siis oikeastaan mitään muuta kuin ilmapalloja ei ole ollut lupa ostaa! Ja jäätälöä. Yhtenä vappuna esikoinen ei osannut Tervasaaren aitassa päättää, ottaako annokseensa suklaakastikkeen vai mansikkahillon ja sai molemmat.

Työläisvappu, seuraava sukupolvi
Yhteen aikaan asuimme Tampereella ja kävimme katselemassa teekkarien koskeenlaskua. Istuinalustoiksi nappasin mustia jätesäkkejä, joille muksut äkkiä keksivät muuta käyttöä. Nuorimmat sällimme olivat alle kouluikäisiä pullonkeruun aloittaessaan.

Helsinki-vuosinamme homma sai ammattimaiset piirteet. Joka vapunaatto lähdin lapsenvahdiksi, kun Spöget suuntasivat saalistusreissulleen. Muutamassa tunnissa tieteellisen tarkasti täytetyt muovikorit ja kärryihin köytetyt Ikea-kassit täyttyivät. Samalla pojat saivat ilmaisen rokotuksen teinikännitoikkarointia vastaan (mitä ihmeen kivaa tossa muka on olevinaan?). Vappuaamun Ullis-keikan saivat hoitaa itsekseen.

Muutamana viime vuonna Helsingin kaupunki on oivasti organisoinut homman: ei tarvitse edes raahata pulloja kotiin ja kauppaan palkan saadakseen, riittää kun palauttaa hylsyt keräyspisteeseen, niin saa leffalippuja. Yhtenä vuonna kelpasi mikä tahansa roska. Silloin Spöget puhdistivat puistoa kahdeksantoista lipun verran. Tänä vuonna kelpasivat kuohuviinipullot. Niitä Spöget metsästivät pari lippua (á 20 pulloa) mieheen.

Mainokset

11 vastausta to “Suoritettuna”

  1. kervå Says:

    Toi ”kaksi pullollista Herbaa” on kyllä ihan Pelkokerroin-osastoa. Itse en saanut ikinä edes yhtä juotua samana päivänä. Ei kai sitä enää ole.

  2. Kuraattori Says:

    Tämä oli kiva lukea, nyt ei harmita oman vapun meneminen työn takia ”piloille”, vaan osaan itsekin hieman muistella hyviä ja tavallisia ja surkeita vappuja. Kiitokset. Vappu on usein erilainen.

  3. Myy Says:

    Minun on käynyt sääli naapureita. Kaksilahkeinen kaateli piha- aidastamme 2/3 nurin reilu viikko sitten. Risukasat lojuvat edelleen takapihalla, kun olemme olleet sairaspedillä… ehkä jo tällä viikolla tai sitten juhannukseksi saamme ne siivottua. Elämää on vapun jälkeenkin. Onneksi. 🙂

  4. PA Says:

    Minä ostin kerran Herbaa ihan siitä kuulemieni hurjien legendojen vuoksi pari vuotta sitten. Että kai se on yhä olemassa. Se oli ymmärtääkseni aikoinaan kovin edullista tuotto/panos-suhteeltaan ja sikäli kai laajemminkin vanhemman sukupolven suosiossa.

    Ei sitä äkkiä kyllä mausta niin vahvaksi arvaisi. Jos vaikka vertaa Campariin, josta kaverini tapaavat kommentoida, että kuinka helvetissä joku voi maistua noin pahalta, vaikkei siinä oo ton enempää viinaakaan.

  5. Sun äitis Says:

    Kervå,
    muistuttaisin, että ne pullot olivat kooltaan 0,375, eli en minä sentään litraa vetassut. Henkilökohtaista mielikuvaa toisesta pullosta minulla ei ole lain, pelkkää kuulopuhetta…

    Kuraattori,
    minulla on aikalailla antipatioita kaikenmaailman pakko juhlia -tilanteita kohtaan. Siinä laajuudessa, kuin viimeksi vappua vietimme jaksan just ja just juhlia, mutta riekkujaksi minusta ei ole.

    Myy,
    hyvä kuulla, että vähitellen jo tervehdytte. Kyllä se tauti teidän sakkia kovaa kohtelikin! Harvoin aikuisilla noin korkeita kuumeita.

    PA,
    silloin 70-luvun lopulla Herba maksoi 14,50 mk/pullo. Hyötysuhde oli teekkarien laskelmien mukaan Alkon ”paras”. Sittemmin viinaksien hinnoittelupolitiikka muuttui ja väkevien likööreiden hinnat nousivat roimasti. Vuosiin en ole nähnyt mokomaa, ehkä sitä vieläkin jossain myydään (Ainakaan Gambinan lopettamiseen liittyneen kirjoittelun kaltaista kohua en Herban osalta ole havainnut, vaikka samanlaisesta rantojen miesten kulttijuomasta Herbassakin on kysymys).

    Campari raikastaa hengityksen ja aikaansaa höövelin käytöksen (vai oliko se sittenkin jokin muu juoma?)

  6. Mustonen Says:

    Hei Sun äitis, mies liikuttui melkein kyyneliin varsinaissuomalaisen osakunnan mammasta, kun on itsekin ollut yksi mamman loputtoman pitkämielisyyden ja loistavien voileipien suurkuluttajista. Hänen matematiikkaansa ei kuitenkaan mahdu, miten sillä Seppo-rukalla, joka oli loistolukiolainen osakunnan metelin keskellä, voisi olla jo lähes viisikymppinen tytär. Yritin kyllä selittää, että
    a) mammalla oli ehkä muitakin lapsia joista osakunnan korttisakki ei tiennyt mitään
    b) kyseessä on ehkä jokin muu mamma kuin se jota te palvoitte 1960-luvulla

    Koska mysteeri vaivaa miehen yöunia, voinet päästää hänet pälkähästä. Mammaa muisteltiin myös varsinaissuomalaisen osakunnan 100-vuotisjuhlissa ainakin pikkutunneilla – ainakin muistaakseni.

  7. Sun äitis Says:

    Mun mummoni tosiaan taisi olla eri mamma, mutta miehelle terkkuja, että aina on hyvä välillä liikuttua muistelemaan elämänsä vaikuttajanaisia.

    Kun oikein tsuumailen ajankohtaa, niin mummon mammuus taisi sijoittua tiukasti 50-60-lukujen taitteeseen. Muutamia kiinnekohtia:

    – aristavasti muistelisin, että siskon syntyessä tammikuussa 1959 mummo vielä piti kauppaansa, eli ei ollut mammana (tosin olin noihin aikoihin 2,5 vuotta, joten ihan varma en ole muistikuvastani).

    – mummo oli mammana silloin, kun Tamara Lund voitti euroviisukarsinnat (yksissä osakunnan juhlissa Tamaran leningille läikähti juomaa, ja hän lainasi juhlissa passarina olleen sukulaistyttöni leninkiä, mistä tyttö oli hyvin tohkeissaan.)

    – ekaluokan hiihtolomaa (helmikuussa 1964) vietimme mummon uudessa talossa, eli juuri niihin aikoihin hän taas palaili kauppiaaksi.

    Google kertoo, että Tamara Lundin Mä oon mitä oon on vuodelta 1963, joten sitä vuotta nyt voisi pitää melko varmana mummon mammavuotena.

  8. Sun äitis Says:

    Kesken äskeisen kommentin kirjoitusta soitti pikku veli ja kertoi, että Sun isäsi lukee Sun äitiäs!

    Huh, ajatelkaa: viikon päästä 75 täyttävä isäni on juuri kauhukseen saanut tietää, että hänen liki viisikymppinen tyttärensä on ollut humalassa vappuna 1978!

    Tätä pitää sulatella.

  9. kervå Says:

    Joo, muistan kyllä, että se oli niissä pikkupulloissa. Ei kai Herbaa edes isommassa ole koskaan ollutkaan? Mutta siis kahden pienenkin juominen on pelottava ajatus.

    Ei kai Gambinaa ole lopetettu? Sehän oli Vinetto, mistä oli just juttua ja se tosiaan on loppu nyt.

    Toivottavasti mun yhdeksänkymppinen muommoni ei bongaa mun blogia. Hän vasta muutama vuosi sitten opetteli käyttämään tietsikkaa 🙂

  10. Sun äitis Says:

    Kervå,
    ai samperi, kaks ikätoveria meni sekaisin (vaikka koko ajan näin silmissäni sen Vineton vanhan palloetiketin). Kiitos korjauksesta!

  11. Jyrki Says:

    hei, olen kirjoittanut Varsinaissuomalaisen osakunnan saavuotishistorian ja kaipaisin osakunnan mamman nimeä teokseen kun kukaan sitä ei ole muistanut.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: