Matikkamaa

Hesari [€] kirjoitti tänään kellon ympäri ahertavasta 16-vuotiaasta ylioppilaasta. Poika oli aloittanut koulunkäynnin suoraan toiselta luokalta ja käynyt lukion Päivölän kansanopiston 2-vuotisella matematiikkalinjalla. Siksi lakki tuli pari vuotta nuorempana kuin yleensä. Tarina olisi voinut kertoa keskimmäisestä pojastani. Onneksi ei kertonut.

Meiän sälli luiskahti kolmivuotiaana puolipäiväiseen eskariryhmään. Ei sitä sinne preppaustarkoituksessa lähetetty, vaan hoitojärjestelyjen vuoksi. Olin itse ensin muutaman kuukauden sivutoimisena opettajana, sitten pari kuukautta päätoimisena kaksosten odottajana ja loppukevään kaksosten kotihoitajana. Siinä elämäntilanteessa oli oivaa, että molemmat isot pojat pääsivät samaan puolipäiväryhmään tarhaan.

Muutimme uudelle paikkakunnalle, kun keskimmäinen oli viisivuotias. Keväällä emme vielä olleet ko. paikkakunnalla kirjoilla emmäkä siksi voineet anoa päiväkotipaikkaa, vaikka tiesimme muuttavamme kesän aikana. Kun lapsi oli jo pari vuotta ehtinyt tottua eskarissa käyntiin, niin jotain ohjattua toimintaahan sille piti järjestää, vaikei tarhapaikkaa saatu. Seurakunnan kerhoon siis. Ei ollut meidän juttu! Kerhossa harrastettiin tiukkaa ikärasismia, jollet ollut kuusivuotias, et saanut tehdä isojen kanssa tehtäviä, vaan jouduit leikkimään pienten ryhmään.

Poika turhautui. Hän ei ollut niitä lapsia, jotka osaavat viihdyttää itseään mielikuvitusleikeissä. Hän halusi pelata korttia ja laskea. Alle kouluikäisenä hän alkoi ruokapöydässä miettiä, montakohan kirjainta on Asterix-lehdessä (lukemisesta hän ei ollut pätkääkään kiinnostunut). Ajattelu meni jotensakin näin: yhdessä ruudussa on keskimäärin 2 puhekuplaa ja joka puhekuplassa ehkä kuusi sanaa. Sanassa on jotain viisi kirjainta. Siinä on jo 60 kirjainta. Jos joka sivulla olisi kymmenen ruutua, kirjaimia olisi 600. Jos sivuja olisi sata, niin kirjaimia olisi 6000, mutkun niitä on vain 47, siis vähän alla puolet sadasta, niin ei siinä Asterixissa ole edes 3000 kirjainta.

Äitijärkeni sanoi, että pojan paikka olisi seuraavana vuonna koulussa, ei eskarissa. Koulukypsyystestit hän teki huhtikuussa, vähän ennen kuin täytti kuusi vuotta. Psykologitkin suosittelivat koulun aloittamista, ja niin pojan koulutaival alkoi 6 vuoden ja kolmen kuukauden iässä.

Olen edelleen sitä mieltä, että tuo ratkaisu oli oikea. Ei koulu silti ongelmitta sujunut. Poika oli matemaattisesti lahjakas ja loogisesti ajatteleva, mutta oppi hitaasti lukemaan eikä todellakaan ollut mikään sosiaalisten suhteiden sankari.

Yläasteella hän oli valtakunnallisessa matikkakilpailussa Helsingin paras ja sijoittui kansallisessa loppukilpailussa kuudenneksi. Fysiikkakilpailussa sijoitus oli viiden parhaan joukossa. Silloin meille alkoi sataa Päivölän esitteitä. Luimme ne tarkkaan. Poika oli sitä mieltä, että ei kiitos. Samoin minä.

Pojan perusteluja:

  • emmä haluu olla kaiket päivät yhdessä pelkästään matikasta kiinnostuneiden kanssa
  • miks siellä pitää olla lomatkin?
  • kauheen vähän kieliä ja valinnaisia

Minäkin ihmettelin, mihin kummaan niillä siellä Päivölässä on niin kova kiire. Miksi lukio pitää suorittaa kahdessa vuodessa? Eikö olisi parempi, että nuoret viettäisivät koululla vain viikot, mutta voisivat kesällä ja viikonloppuisin pitää yllä suhteita oman paikkakunnan kavereihin ja läheisiin? Mitä hyötyä lopulta on insinööreistä, jotka 15-vuotiaasta lähtien seurustelevat vain kaltaistensa kanssa eivätkä kohtaa arjessaan lainkaan toisella tavalla ajattelevia, toisenlaisten arvojen pohjalta valintojaan tekeviä?

Sekin minua hämmästytti, että Päivölässä opiskeltiin vain aikuislukion ops (tähän on lehden mukaan tulossa muutos ensi vuonna). Nörttinuorten ei siis katsottu tarvitsevan sen paremmin liikuntaa, musiikkia, kuvallista ilmaisua kuin valinnaisia kieliä tai filosofiaa.

Kannatan lämpimästi sitä, että oppilaan erityisyys otetaan huomioon. Lahjakkailla pitää olla oikeus saada edellytystensä mukaista opetusta siinä kuin lukitukea kaipaavilla. Mutta ajatus eristämisestä omaan tiukkatahtiseen matikkamaailmaan tuntuu oudolta.

Heurekassa näin pari viikkoa sitten Päivölän opiskelijoiden upeita Tutki, kokeile, kehitä -töitä. Kyllä minä noiden nuorten osaamista arvostan ja nostan hattua myös opettajille, jotka ovat töitä ohjanneet. Samalla kuitenkin mietin, miten paljosta matemaattisesti lahjakkaat nuoret jäävät paitsi paiskiessaan Päivölässä lukiota läpi kahdessa vuodessa. Toivon, että se Hesarin kellon ympäri ahertava 16-vuotias on tyytyväinen valintaansa nyt ja myöhemminkin. Samaa toivon omasta pojastani, joka valitsi toisin.

***

Ja tämän korkealentoisen vuodatuksen päätteeksi ilmoitan lähteväni Kauppatorille, kun Gorba tahtoo nähdä, miten paljolta 50 000 – 100 000 ihmistä näyttää!

Mainokset

10 vastausta to “Matikkamaa”

  1. Tassu Says:

    Luin saman jutun, ja mietin ihan saman tyylisiä asioita kuin sinäkin. Lehtijutun 16-vuotias on hakemassa nyt TKK:lle ja aivan varmasti sinne pääseekin. Mitä tekee 16-vuotias teini paljon vanhempien opiskelijoiden seassa, joiden elämä on jo hyvin erilaista? Asuuko hän vielä kotona ja jatkaa sosiaalista eriytymistään? Muuttaako kenties omaan kotiin vanhempien rahoilla – tukiahan tuon ikäinen ei vielä taida saada – ja opettelee elämään nuorten aikuisten kanssa teekkarielämää, josta ei puutu kotibileitä, alkoholia eikä vaarallisempiakaan vaikutteita? Onko nuori riittävän vahva vastustamaan aikuisten maailman houkutuksia? Vai ovatko sosiaaliset taidot jo alkujaankin niin heikot, että mitään vaikutuksia ei tule ja nuoresta kasvaa kuoreensa sulkeutunut matemaatikkokoodari, jonka elämän suurin sisältö on ratkaista ennen ratkaisematon yhtälö.

    Tunsin aikanaan erään pojan, joka oli tämän nuoren kaltainen matemaattinen lahjakkuus. Väitellyt nuorena ja erittäin menestyksekkäästi, mutta sosiaalisilta taidoiltaan erittäin kömpelö. Silloin 24-vuotiaana hän istui hyvin meidän 15-17-vuotiaiden joukkoon, jotka vielä asuimme vanhempiemme hoteissa ja opettelimme elämää. Niin opetteli hänkin. Asumisensa hän oli järjestänyt kommuuniin, ja siivous- ja ruokapalvelut toimivat kun hän maksoi asuinkumppaneilleen rahaa siitä, että he laittoivat hänelle ruuat ja hoitivat kauppa-asiat. 24-vuotiaana. Nero.

    En toivoisi tuollaista tulevaisuutta kenellekään, vaikka se tarkoittaisikin sitä, että joutuu valmistumaan vähän vanhempana ja opettelemaan muitakin asioita matkan varrella kuin ainoastaan niitä, mistä on erityisen kiinnostunut.

  2. cele Says:

    Sorsanpaistaja puolustautuu!

    Kävin itse (kuten blogini urlista voi päätellä) tuon demonisen Päivölän kansanopiston matikkalinjan. Siitä huolimatta valmistuin juuri musiikkitieteilijäksi ja pidän ruokablogia (tavallisia nörttiharrastuksia kumpikin?). Voin näin joitain vuosia jälkikäteen sanoa, että ne ovat olleet tähänastisen elämäni parhaimmat kaksi vuotta ja voisin väittää, että suuri osa Päivölän käyneistä on samaa mieltä. Vuosittaiset ”perinnepäivät” kokoavat Päivölään suuren osan vanhoista oppilaista ja meitä käy Päivölässä tapaamassa nuorempia oppilaita ja vanhoja opettajia joku lähes joka viikonloppuna (siis sellaisena viikonloppuna, kun siellä opiskellaan). Itse kävin siellä viimeksi noin kuukausi sitten opettamassa juurikin musiikkia.

    Päivölän hienous on siinä, että siellä ihmisille ei aseteta rajoja oppimiselle. Toki kiirettä pitää, koska lukio tosiaan suoritetaan kahdessa vuodessa, mutta ketään ei pakoteta tekemään esimerkiksi matikkaa yhtään ylimääräistä. Itse suoritin matikkaa 12 kurssia, luultavasti moni ”tavallisessa” lukiossa on lukenut enemmän. Lisäksi näistä kursseista 10 tehtiin jo kesällä, joten varsinaisesti kouluajan matikkapanos jäi aika pieneksi. Sen sijaan, jos on kiinnostunut oppimaan lisää (muustakin kuin matematiikasta), kukaan ei estä oppimasta vaan päin vastoin kannustaa opiskelemaan juuri niin pitkälle kuin itse haluaa (mm. noita ihailemiasi töitä ei tehdä tunneilla vaan ihan harrastuspohjalta). Opettajat ovat siellä nimenomaan opiskelijoita varten ja auttamassa heitä etenemään heitä kiinnostavissa asioissa. Itse tein Päivölässä vastaavan tutkimustyön musiikista ja sain lisäksi mahdollisuuden tehdä musiikkiin liittyviä töitä Nokialla koulunkäynnin ohella. Sillä oli ehkä ratkaiseva merkitys sen kannalta, että vähitellen oppi, mitä sitä oikeastaan haluaa tehdä ”isona”. Minulla se vaihdos tapahtui päivölässä nimenomaan nörtimmästä suunnasta humanistisempaan.

    Sisäoppilaitoksessa on toki hyvät ja huonot puolensa. Hyvänä puolena ehkä sosiaalisilta taidoilta heikommille on se, että tiiviissä yhteisössä asuttaessa ihmiset tulevat väkisinkin läheisiksi ja toisten kanssa on pakko tulla toimeen jo ihan naapurirauhan säilyttääkseen. Matikkalinjaa käytännössä pyörittävä Lappien pariskunta tekee huiman hienoa työtä ylläpitämällä Päivölän yhteishenkeä. Lisäksi keskimääräinen Päivölän käynyt ei ole läheskään niin nörtti, kuin haastatteluista voisi päätellä. Yleensähän näihin haastatteluihin päätyy se luokan nörtein. Kyllä meitä Päivölästä löytyi ihan joka sorttia.

  3. Camaquen Says:

    Kyllä 16-vuotias saa jotain tukia, mm. asumistuen (joka kuitenkin riippuu vanhempien tuloista) ja opintorahaa (joka sekin riippuu vanhempien tuloista) Minusta tuollainen on järjetöntä, mut jokainen tavallaan. Jos joku haluaa tollaisen elämän, nii mikäs siinä…

  4. hallatar Says:

    Ehtiihän sinne kouluntielle, kukin aikanaan, mutta on totta että yksilöitähän me olemme jo lapsuudesta.
    Tiedän päinvastaisen tapauksen, jossa eräs poika joutui käymään ESIKOULUN kolmeen kertaan, kun ei ollut kypsä viellä koulunpenkille.
    -Poika sanoi: ”Mie itkisin jos saisin läksyjä!” =D

    Mutta kukin tyylillään taivaltakoon. =)

  5. Sun äitis Says:

    Sorsanpaistaja, ihana, että tuuletat ennakkoluulojani!

    Noiden upeiden töiden vuoksi suhteeni Päivölään on ollut aina kaksijakoinen. Minusta on hienoa, että nuori saa syventyä johonkin asiaan niin täysillä kuin rahkeet kestävät ja saa siihen osaavaa ohjausta. Se kiire minua aina on kummeksuttanut.

    Tälläiselle keski-iänkriisiselle alkaa tulla perspektiiviä aikaan. Kahdessa vuodessa matikkapainotteiseksi ylioppilaaksi ja sitten TKKlle, kuulostaa pohjalta, joka joskus vielä pettää (Liian moni tuntemani DI on alta 50-vuotiaana palanut loppuun, vaikka aloitti elämänsä yksipuolistamisen vasta koulun jälkeen.) Oli kiva kuulla, ettei elämä Päivölässä ole lainkaan niin yksipuolista, kuin lehtijutut antavat ymmärtää. Et viittis kirjoittaa omaa Päivölä-juttuasi, lukisin.

  6. cele Says:

    Niin. En oikeastaan ole tiedä, miksi matikkalinja kestää sen kaksi vuotta. Alun perin matikkalinja oli vain yksivuotinen ja sinne tulleet olivat abeja, mutta sitten jossain vaiheessa konsepti muuttui koko lukioksi ja kahteen vuoteen. Ehkäpä syynä on sisäoppilaitosmuoto, kolme vuotta samojen seinien sisällä on jo aika pitkään.

  7. Muusa Says:

    noo, sää oot mun äiti. eiku mulla oli sellainen blogi kuin maailman asioita, ja sitä ennen blogi nimeltä milija. Ja tähän on tultu, entiset on poistettu.

  8. Sun äitis Says:

    Tiedoksi niille, jotka kummastelevat Muusan kommenttia: kävin hänen kommenttilootassaan kiittelemässä linkkauksesta ja lueskellessani läpi niitä juttuja, aloin pohdiskella, että olen tainnut tavata Muusan aiemminkin jollain toisella nimellä. Ja niinhän se sitten olikin!

  9. Polgara Says:

    Villu, kommenttini hävisi bittitaivaaseen. Eli uusiksi. Poikani oli ja on edelleen omalla tavallaan kyvytön sosiaalisissa taidoissa, villuilu on hallinnassa kyllä. Aikanaan olisi voinut aloittaa koulun etuajassa, kun on syntynyt tammikuun alussa, en halunnut vaan meni sitten vähän muita vanhempana. Läksyjä se ei kai tehnyt kuin yläasteella. Aika on aina kulut paremmin PC:tä kasaillen, strategiapeliä pelaten (WOW) ja runsaasti fantasiaa lukien (also in English). Nyt kaveri on Käpylän luonnontiedelukion erityislinjalla, joka on aika tunnettu hyvästä kurssitarjottimesta, kandee tsekata. Hyvää vauhtia siitä on propelipää tulossa, tekee 8 – 10 h päiviä skolessa. Valkkaa huvikseen ylimääräisiä fyssan kursseja (omituinen otus, mutta lapseni). Ensi vuonna (ylppärivuosi) on enää 15 kurssia, joista vain osa pakollisia, joten kaveri on osannut järjestää asiansa. Olen aina antanut hänen itse päättää, neuvonut ja auttanut toki, jos on kysynyt. Nyt 18-v. voi mielestäni päättää itse. Minä lähdin kotoa ja koko kaupungista 16-v. Äitee muistelee siis tällaisiakin asioita ,>

  10. BarrCaroline29 Says:

    Set your life time easier take the credit loans and everything you require.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: