Ruumiin muisti

Viisaat ovat viime aikoina väitelleet Helsingin Sanomien yleisönosastossa, onko olemassa ruumiin muistia, jonne tallentuu sekin, mitä emme tietoisesti muista, esimerkiksi lapsuuden traumaattiset kokemukset.

En osaa argumentoida yhtä hyvin kuin kyseiset herrat, joten lyön peliin kovat todisteet: olkaa hyvä, keski-ikäisen naisen edellisillan itkemisestä vielä aamusellakin umpeen turvonnut silmä kaksi tuntia heräämisen jälkeen. Elävä todiste ruumiin muistin olemasssaolosta.

turvoksissa

Vaatinee hiukka selitystä
Kun ihminen on sattunut syntymään kansakoulunopettajan tyttäreksi ja päätynyt itsekin opettajaksi, on uusi vuosi vain jokin toisarvoinen karnevaali joululoman aikoihin. Vuosi alkaa elokuussa ja päättyy toukokuun lopussa. Kesä on kummallinen välitila, jonka alku menee edellisen vuoden rästeistä ja sielun kuonista selviytymisessä ja loppu tulevaan vuoteen valmistautuessa.

Toukokuun loppu on säilöttynä syvälle tällaisen ihmisen kroppaan. Sen aiheuttama jännitys alkaa purkautua hartioista minkä tahansa koulun päättäjäisissä. Jo ventovieraiden nuorten ohimarssi nostaa kyyneleet silmiin. Läheisten katseleminen värisyttää koko vartaloa, kiihdyttää kyynelvirtaa sekä lisää mukaan ääniefektit ja vuotavan nenän.

Tänä vuonna koulun päättäjäiset olivat erityisen vaikeat, kun kerta välivuosi tulossa ja silleen. (Yksi poika tuli sanomaan:Mitens mä nyt pärjään, kun sä et ole mulle ärisemässä? ja minä aloin välittömästi vollottaa. Ei kuuluisi äristä, mutta ajatella, että joku ottaisi mieluummin ärinänkin kuin olisi kokonaan ilman!)

Kaiken eroahdistuksen vastapainoksi olin päättänyt juhlia kahta pontevammin siskon tytön lakkiaisissa. Alku sujuikin hyvin. Kuutisen tuntia juttelin mielenkiintoisten ihmisten kanssa, maistelin pikkuisia voileipiä ja ahmin Kakkukeisarin kakkua.

Mutta sitten Gorba rupesi vaatimaan kotiinlähtöä. Ja minä sain totaaliset primarit! Autoon asti kestin kiroilematta, mutta kolmen kilometrin kotimatka oli jo silkkaa falsettihuutoa. Ruumiin muisti se siinä nostatti pintaan turhautumisen, jota menneet ja tulevat juhlista kesken lähtemiset olivat sisuksiini kasanneet. (Omista häistänikin lähdin pois jo kello 23, vaikka muut jäivät sinne tanssimaan. Kaikki vain siksi, että Gorban sosiaalinen sietokyky umpeutui siinä vaiheessa ja hänelle tuli tarve päästä omiin oloihin.)

Kun pari viime päivää ovat menneet vuoroin haikeudesta, vuoroin kiukusta itkien, ei ihme, että silmä oli aamulla umpeen turvonnut! Voi olla, että koulunloppuhermokireys olisi lauennut huutoitkuna, olisi Gorba tehnyt mitä tahansa. Mutta ei tuo rentoutumisjuhlan pakkolopetus ainakaan tilannetta helpottanut.

(Mulle on muuten ihan turhaa ruveta esittämään, että olisin käskenyt Gorban mennä kävellen, kun matkaa oli vain kolme kilometriä ja jäänyt itse jatkamaan juhlimista. Tai että Gorban oli vain kohtuullista ruveta muistuttamaan kodin olemassaolosta, kun kylässä oli viivytty jo kuusi tuntia. Kun ruumis muistaa, on reaktio välitön. Raivohormonin vaikutusaika on alle sekunnin sadasosa, ja kun se on aivoihin iskeytynyt, on mahdotonta hengittää syvään, kaataa toinen kupillinen kahvia ja jatkaa juttelua.)

Mainokset

15 vastausta to “Ruumiin muisti”

  1. MariaT Says:

    Huh, säikähdin ensin, että olit saanut nyrkistä tms. Mutta onhan tuo juhlista väkisin poistaminenkin ehkä ainakin henkistä väkivaltaa? Uusimmasta Kotivinkistä lainaus: ”On olemassa kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka haluavat lähteä juhlista ajoissa kotiin ja niitä, jotka haluavat juhlia läpi yön. Tässä ei ole mitään ihmeellistä. Ihmeellistä on, että he sattuvat aina olemaan naimisissa keskenään.”

    Omista häistä jäi ehkä lapsenlapsille kerrottavaksi se, että saimme S:n kanssa kahdestaan siivota hääpaikan, kun vieraat olivat jo lähteneet kotiin. Että sellainen hääyö 😉

  2. Sun äitis Says:

    Näin kypsemmällä iällä jo pelkkä metwurstin syöminen iltapalaksi saa nesteen kerääntymään silmäpussseihin. Parit kyyneleet siihen päälle, niin naama on kieltämättä aika nuijitun näköinen! Mutta korostettakoon, ettei tapaukseen liity fyysistä perheväkivaltaa.

  3. Helen Says:

    Auts, todistusaineisto ainakin on vakuuttavaa. Taidan sijoittaa ainakin itseni siihen joukkoon joka ei millään meinaa osata lähteä mistään juhlista ajoissa. Yo-juhlista eilen tosin lähdettiin jo iltakuudelta, mutta siinä nyt oli kaikenmaailman olosuhteita ja vieraita ihmisiä ja yksi väsynyt kolmivuotias.

  4. mediaope Says:

    Nuo opejutut on aika tuttuja toki, meillä on vielä molemmat opeja.
    Symppaan kyllä Gorbaakin tässä, kuusi tuntia kylässä olisi minullekin aikamoista helvettiä. Kirjoitinkin eilen (”Tony Soprano ylioppilasjuhlissa”), että olen jättänyt ne skabat kokonaan vaimolle.
    Muista nyt kuitenkin nauttia kesästä ja lomasta!

  5. kervå Says:

    Sun Äitis: mä en meinaa millään lähteä bileisiin, enkä sitten sieltä pois 🙂

    Mediaope: eikö sun blogissa voi kommentoida, vai enkö vain osaa?

  6. mediaope Says:

    Kervå: Kyllä siellä kommentteja näyttää olevan yllin kyllin! napauta sitä numeroa otsikon vieressä

  7. kervå Says:

    mediaope: No just, niinkuin mä tajuaisin jotain noin hienoa. Kattelin vaan että missään ei lue kommunists.

  8. Louhi Says:

    “On olemassa kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka haluavat lähteä juhlista ajoissa kotiin ja niitä, jotka haluavat juhlia läpi yön. Tässä ei ole mitään ihmeellistä. Ihmeellistä on, että he sattuvat aina olemaan naimisissa keskenään.”

    on niin pistämätön lausahdus, että taidan jemmata sen myös itselleni ; ) Meidän parisuhteessa vuorottelee juhlahalukkuuden määrä sen mukaan, kumman sukulaisista tai ystävistä on kysymys. Kun olemme tekemisissä miehen puoleiseen ystävä- ja sukulaispiirin kanssa, jätän miehen juhlimaan ja lähden yksin tai lasten kanssa kotiin. Enkä tee siitä numeroa, koska näin kaikki – minä, mies, lapset, ystävät ja sukulaiset – ovat tyytyväisiä.

    Minäkin seurasin ruumiin muistokeskustelua Hesarista. Minuun teki vaikutuksen miehen sotalapsikokemukset. Ehkäpä siinä oli kyseessä postraumaattinen stressireaktio.

    Rankkaahan se on, erota vuodeksikin itselleen tärkeiksi käyneistä lapsista ja mukavista työkavereista. Paha stressireaktiosi kuulostaa ihan ymmärrettävältä.

  9. Siru Says:

    Voi Gorba!! (Mielessäni kävi vaihtaa yx girjain,mut sit en tehny)
    Gorba Gorba. Mitä olet oppinut kaikkina näinä vuosina?? Kysyn vaan?

    Tuttuu juttuu,vaik en ope ookkaan!(Avustaja)
    Mulla töihin lähtö vielä kax vkoa. (Olen sijoituksessa EL’MAPITTAMASSA.) Mut paineet silti purkautuu. Koulumaailma on ihan oma maailmansa ja siellä todella on ihan oma ajanlaskunsa.

    Se kaikki söhellys resseineen ennen lomaa,saa kuulimmankin ihmisen oireileen,jopa fyysisesti.
    Oisko se toi muisti,joka mm. vie opeilta äänen tokokuun puolivälin jälkeen?

    Ehkä Gorba kuitenkin oli väsynyt ja tiesi jokatapaksessa räiskeen tulevan ja halus aloittaa ajoissa,jotta pääsis joskus nukkumaankin… 😀

  10. Sun äitis Says:

    Gorba kiittää kaikkia symppaajiaan! Minäkin olen jo lauhtunut.

    Louhi,
    just noin sen soisin meilläkin menevän, että se, joka jo sai kutsuista kyllikseen, lähtee vähin äänin. Lakkiaisiin olisin halunnut jäädä vielä hetkeksi, kun muut vieraat olivat lähteneet, että olisin ehtinyt hiukan jutella siskon kanssa, kun vieasvirran viedessä en juurikaan ehtinyt esim. tarjoiluista kiittää, kommentoida harvoin nähtyjen tuttujen kuulumisia yms. No, eilen puhuttiin sitten puhelimessa jotain kaksi tuntia!

    Kervå,
    mullakin meni ainakin kolme päivää, ennen kuin oivalsin Mediaopen kommentointiseikan toiminnan.

    Siru,
    EL’MAPITTAMISTA minullakin edessä vielä pari viikkoa. Viimeisen parin kuukauden kamat on luonnonvoimia uhmaavana kekona työpöydällä. Ja sitten pitäisi siivota tietokoneen verkkokansiot. Siellä on tonneittain aikansa eläneitä kamoja vuodesta 1999 lähtien. Useat asiat vielä moneen kertaan, kun sekalaisia varmuskopioita on aina tullut pukattua verkkoon turvaan, välillä perkaamatta.

    Ja aivan oikein: multa myös hävisi ääni toukokuun lopussa ja vieläkin kähisen kuin mikäkin Lady Domina!

  11. Siru Says:

    Siinäs näät. Mää noita nään! Vaikken mitään nääkkään! Mut mukana mennään virasa ja vedesä…PULP pulp..

  12. Anni Says:

    Pitäisiköhän sinun ihan varmuuden vuoksi postata silmä, jossa on jo vähän pilkettä. On niin kovin apea tuo todistuskappale tuossa.

  13. Ari Says:

    Niin kyllä ihmisruumiissa on muistia, ja siksi joskus hierojalla käynnit saattavat aiheuttaa outoja yllätyksiä, koska hierojat avaavat toisinaan vahingossa näitä muistilokerikkoja.

  14. Petja Says:

    ”Omista häistänikin lähdin pois jo kello 23, vaikka muut jäivät sinne tanssimaan. Kaikki vain siksi, että Gorban sosiaalinen sietokyky umpeutui siinä vaiheessa ja hänelle tuli tarve päästä omiin oloihin.”

    Herrakiesus. Hääparin kuuluukin poistua häistä viimeistään auringonlaskiessa tai 18.00, kumpi vaan aikaisemmin tulee.

  15. Sedis Says:

    Primarit ovat huono juttu. Aivotutkijat ovat nimittäin osoittaneet, että kun antaa sellaisten latausten mennä läpi, aivot tottuvat niihin: niitä tulee entistä helpommin ja useammin ja jossakin vaiheessa niitä alkaa oikein kehittämään, kun se ei fyysisesti enää olekaan niin hankalaa kuin aluksi. Eli kannattaa kyllä pidätellä, siitä on pidemmän päälle hyötyä. Ihminen ei ole apina, eikä apinan raivo ole hyödyksi, kun ei murhapuuhiin kuitenkaan ole ryhtymässä.

    Symppausta miehille, jotka tällaiset jaksavat seurata hermostumatta loppuun asti. Vaikka ei se heistä ”syyttömiä” tee.

    Itse asiasta: kyllä sitä pitää antaa toisen bailata loppuun asti edes joskus. Minä ainakin oikein lähetän vaimon siskonsa luokse turinoitsemaan ja pistän viinipullon kainaloon, niin saa omaa aikaa ja tilaa Tärkeille Asioille kuten esimerkiksi jalkapallon mm-kisojen seuraamiseen. Kas kun miehenkin pitää välillä ”saada hengittää”, ”omaa tilaa” ja vähän paukuttaa rintakehään omia tunteitaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: