Postaus

Spöget ovat olleet puuhakkaita sillä aikaa, kun itse olen nyhjännyt koululla. Ensin ne paikallistivat kotimme lähistöltä ojan, jota pitkin pääsisisi soutamaan merelle. Sitten ne ostivat puhallettavan muoviveneen. Sellaisen kymmenvuotiaille tarkoitetun, jota kaikki itseään kunnioittavat äidit inhoavat, kun sen avulla on turhan helppo suorittaa hukkumistoimenpiteitä. Ahtautuivat sitten molemmat veneeseensä ja samosivat ojaansa merelle asti.

Melat hajosivat heti ensimmäisenä päivänä. Pojat ymmärsivät kuluttajan oikeutensa ja kävivät neuvottelemassa kaupasta uuden venepaketin risan tilalle. Ja matka jatkui.

Seuraavaksi sälleihin iski tyypillinen vapaa-ajanrakentajan himo: pitää saada laituri. Läheisellä rakennustyömaalla oli siirtolavalla puutavaraa. Spöget kyselivät rakennusmieheltä, saisivatko ottaa muutaman soiron. Rakennusmies (keltakypäräinen) neuvoi kysymään valkokypäräiseltä. Aikansa metsästettyään pojat löysivät valkokypäräisen, joka luovutti auliisti rakennustarpeet.

Minä olin hiukan kauhuissani. Tiedättehän, saako toisen maalle rakentaa, ja silleen. Pojat vakuuttelivat, että laiturinsa on metsän siimeksessä eikä ole mikään roskaläjä. Lupasivat myös korjata puut pois kesän päätteeksi, tai aikaisemminkin, jos joku valittaa.

***

Puutavarasta puhe siirtyi toisen Spögen kehittämään muunneltavissa olevaan matikantehtävään. Siinä talonpoika aikoi rakentaa talon palstaltaan sahaamistaan puista. Lautojen oli tarkoitus olla 25 mm paksuja, leveyden ja pituuden määrittelemisessä piti puuhastella enemmän. Ideana oli läpisahata tukit, jolloin sisemmät laudat olisivat leveämpiä ja pinnalle tulisi kapeampia suikuloita. Pituus riippuisi siitä, olisiko puu riittävän pitkä, että siitä saisi kaksi pituutta lautaa, vai tulisiko vain yksi täysi pituus ja loppu hukkapaloja.

Poika oli tehtävästään ihan innoissaan. Matematiikkapuolesta ajauduimme keskustelemaan sahaamisesta ylisummaan. Että silloin kolmekymmentä vuotta sitten, kun äiti sahainsinööriksi opiskeli, pruukattiin tukeista ensin irrottaa pelkka, joka käännettiin ja sahattiin toisessa raamissa sydäntavaraksi. Siinä sivussa sitten lankesi lautoja sen minkä sattui. Jostain hirveän syvältä, käyttämättömän aivolohkon syövereistä alkoi pintautua mielikuvia nuoruuteni kesistä sahalla. Ja hulluna humauksena muistin yhtäkkiä, mitä postaus tarkoittaa! Se on sitä, kun tukin poikkileikkauksen päälle piirellään sahauslinjat, eli sunnitellaan, millaisia poikkileikkaukseltaan suorakaiteen mallisia kappaleita on tarkoitus irrottaa poikkileikkaukseltaan pyöreästä tukista.

Siispä päreenkirjoittajille tiedoksi: myös meidän postaajien käyttämä kirjoitelman nimitys on varsin puuperäinen!

Mainokset

3 vastausta to “Postaus”

  1. Z Says:

    ”Postaus” on myös jeparislangin (huom. tahallisen historiallinen ilmaus 🙂 sana pahiksien vaklaukselle ja seuraamiselle huomaamattomasti.
    Nimim. jo pienenä isin huumekauppakoulutuskansiot lukenut.
    PS. tai siis ei huumekauppa kunÄH

  2. siru Says:

    No nyt sitten ymmärrän mistä sana länkyttäminen tulee kun lankutteluasi lueskelin 😉

    Touhukkaita poikia sulla 😀
    Eivätpähän homehtele kesäänsä koneitten ääressä 🙂

  3. Myy Says:

    Onneksi nämä meidän pojat viihtyvät vielä puhallettavassa muovi-altaassa takakuistilla, eivätkä lähde seilaamaan. Tänään tosin tuuli niin kovasti, että lähellä oli lentomatka. 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: