Joko taas!

Syyskuun ensimmäinen päivä neljäkymmentä vuotta sitten aloititte oppikoulun, sinä ja Gorba. Tänä vuonna et enää ehtinyt nähdä syyskuun ensimmäistä.

***

Miten tässä näin pääsi käymään? Mihin hävisivät ne kaikki hilpeät teekkaripojat? Miksi maailma musertaa pois ilon ja työ litistää alleeen niin, että suomalainen insinööri nelikymppisenä kokee vain ahdistuksensa ja näkee vain pullonsa? Ja tehtyään kymmenen vuotta hidasta hivuttavaa lähtöä, poistuu voimattomana viisissäkymmenissä.

***

Arvelinhan minä, että tänä vuonna tuttavapiirissä on aika paljon juhlia tiedossa. Kuvittelin niitä 50-vuotissynntäreiksi, mutta päädyin hautajaisiin hautajaisten perään.

Mainokset

3 vastausta to “Joko taas!”

  1. Angelos Says:

    Tässä oman elämäni suurimman kriisin keskellä olen päätynyt huomaamaan, että suomalainen mies (karrikoidusti) on liian herkkä kestämään elämää. Puudutus täytyy löytyä jostain jos sattuu liikaa.

  2. maurelita Says:

    Voi ei, sanatonta myötätuntoa. Tuommoinen mykistää aina ja pakottaa muistamaan miten katoavaista kaikki on. Syksy tulee kaikin puolin.

  3. kaura Says:

    Voi surkeus. Toivotan kaikille väsyneille kipinää elämänmuutokseen ajoissa! Semmoista kun itsekin tässä virittelen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: