Kodin putkimies iskee jälleen

Perjantaina olin Lounais-Suomessa enkä olisi päässyt Juttikseen, jos Juttis olisi ollut silloin kun aluksi virheellisesti muistin, mutta kun ei sitten ollutkaan niin kenties pääsenkin. Tervetuloa muutkin!

Olin siis Lounais-Suomessa. Lähtö oli jo klo 5.45 ja paluu vasta illalla kahdeksan jälkeen. Kaikkien työhommajutskien välissä ehdin pinkaista tutulle optikolle, jättää reseptin ja pyytää valitsemaan muutamia mielestään minulle soveltuvia pokia koetaltavaksi parin tunnin päähän. Seuraavalla tauolla kulutin ko. liikeessä kymmenen minuuttia. Siinä ajassa pokat oli valittu, sovitettu ja maksettu. Kyllä kelpaa, kun on asiantunteva asiakaspalvelija! Edellisestä voisi päätellä, että yli puoli vuotta vireillä ollut näyttöpäätelasien hankintaprojektini on liki loppuun saatettu. Ja päättelisi ihan oikein. Mistähän minä siten syytän typotteluani, kun en voi enää vedota sokkouteeni?

Just kun olin kotiutumassa, soitti ystäväni ja pyysi kanssaan kahville. Väsymys oli viedä voiton, mutkun äänessään alkoi olla sellainen sävy, että aiot sitten mennä seurustelemaan blogiystäviesi kanssa ja jättää väliin lihallisen ihmisen tapaamisen, niin en voinut kieltäytyä. Hyvä niin, sillä kivaa oli, kun pari tuntia yritimme metsästää Munkasta Meilahteen kahvilaa ja höpöttelimme koko ajan kävellessämme. Ystävä ei milään halunnut uskoa, että nyt on syksy ja kaikki rantojen kesäkahvilat kiinni.

***

Periaatteessa minun olisi pitänyt herätä lauantaiaamuun pirteänä ja hyväntuulisena. Mitä vielä. Joku voisi tarkastaa, onko tässä joku sykli (ja sitä myöten hormonaalinen syntipukki) havaittavissa siitä, kun viimeksi julkisesti täällä älämöin hermostustani virallisesti vihittyyn mieheeni. Nyt olin joka tapauksessa niin ärtynyt, kiukkuinen ja raivopäinen, että kiljuin kaikille kakaroillenikin (jotka olivat täysin syyttömiä), mutta etenkin Gorballe (jonka syyttömyydestä ei ole takeita). Jos oikein muistan, taisin jopa purra häntä käteen, mutta vain pikkuisen. En siis painanut hampaita täysillä yhteen, eikä miehestä irronnut mitään palasia.

hiilihappojaa
Kuva ei esitä kiuhuvia aivojani, vaan Spögöttimien Agalta ostamaa hiilihappojäätä kukkamaljakkoon tuikattuna. Voisi kyllä esittääkin, siis aivojani, niin kovasti kiehuin!

***

Sunnuntaina sakki lähti purjehtimaan, ja minä sain jäädä itsekseni rauhoittumaan. Räyhäfiilis oli vienyt voimat niin totaalisesti, etten pystynyt kuin siirtymään sängyltä sohvalle ja takasin. Mankelin Brandväggiä meni muutama sivu, edes blogilistaani en jaksanut lukea. Iltapäivällä hiukka helpotti. Syynä lienee ollut ainakin osittain se, että Gorba osti kaksi ruusua. Ei se mitään sanonut, että anteeks, kun ärsytin, pitäisihän tässä vähän osata varoa, eihän se ole laitaa, että ajaa ihmisen noin tolaltaan. Muta ei sen tarvinnutkaan (eikä olisi tarvinnut niitä ruusujakaan, mutta saahan tästä näin paljon somemman tarinan).

***

Eilisen vietin Jyväskylässä. Ilalla kotiin palatessani olin kumman energisellä päällä ja päädyin kylppäriin puuhailemaan. Meillä on tavallisesti saunassa aina +40 astetta, kun siellä on lattialämmitys ja iso patteri lisäksi. Spöget ovat viime aikoina olleet tästä vallan iloisia, sillä he nukkuvat edelleen parvekkeella ja käyvät mielellään aamulla saunassa sulamassa ja kuivumassa ennen aamupalan nauttimista. Viikon verran saunasta ei ole ollut sulattajaksi, sillä patteri on kummasti kylmennyt. Yhtenä päivänä pojat alkoivat ääneen muistella, että viime syksynäkin oli sama ilmiö aina, kun talossa oli ollut vesikatko. Ja tosiaan viime viikolla oli vesikatko! No, eilen sitten aloin pontevasti ilmata niin saunan patteria kuin kylppärinpuolen korkeaa patteriakin.

Ensin kaikki meni ok. Kuului rahinaa ja korinaa ja pieni vesinoro punki patterista pois. Mutta sitten yhtäkkiä vettä alkoi suihkuta valtoimenaan. Suoraan päin naamaani! Hälytin Spöget apuun (Gorba oli jo vetäytynyt), mutta mikään ei auttanut. Tositilanteessa oli uhmattava vaaraa, ja herätettävä Gorba. Ei sekään onnistunut tyrehdyttämään tulvaa. Siinä me olimme, nelistään alasti kylppärissä, ja ainoa vaihtoehto näytti olevan huoltomiehen kutsuminen paikalle. Soitinkin jo, mutta hän sanoi ehtivänsä vasta tunnin päästä. Tällä välin toinen Spöge löysi lattialta pienen osan, joka oli veden voimasta irronnut siitä patterin ilmaamispaikasta. Ja Gorba sai kuin saikin ujutettua sen paikalleen, vaikka veden paine oli tuima. On se vaan näppärä mies! Soitin huoltomiehelle ja peruin keikan. Gorba vetäytyi ja Sögejen kanssa kuivasimme tulvatilan.

Tänä aamuna silmät punoittivat kuin rankemmankin ryyppäämisen jäljeltä. Tavallaanhan siinä oli alkoholivaikutuksista kysymys: vesijohtoputkissa käytetään korroosioinhibiittinä glykolia, ja kun sellaiset mömmöt lentävät paineella suoraan silmiin, niin ihmehän se olisi, jollei punottaisi. Suihkuvaiheessa ei ehditty dokumentoida, mutta jälkitilanteesta on evidenssiä.

patterikooste
Pahamaineinen patteri, pelottava punasilmänainen, avuliaiden Spögöttimien jalat.

***

Työkaverin kanssa tuli päivällä juttua keskivyötärölihavuudesta. Se kysyi, olenko mitannut, kuulonko riskiryhmään. Kammoon, siinä tutkimuksessahan naisten vyötärönympäryksen riskiraja on 90 cm! Vaikka tässä hiukka on viime aikoina pyöristytty, niin 90 cm on mulla edelleen rinnanympärys, ei vyötärönympärys. Silti, pitäis vissiin jättää noi loput nakit syömättä (taisin napsia jotain yheksän).

PS Kukaan ei ilmoittautunut 3/4 tasalukukävijäksi, vaikka Spöget olivat pajallaan valmistaneet skeittarin lisäksi keinujaheebon (Kato jos sillä ihmisellä vaikka on pieniä lapsia, niin se voi tykätä enemmän tästä keinujasta). Tietäkää siis, että erinomaisia palkintoja on seuravan kerran jaossa ehkä joskus ennen ensi kesää!

Mainokset

12 vastausta to “Kodin putkimies iskee jälleen”

  1. Alamäkeen Says:

    Oliko tämä nyt niin, että asuit Espoossa, ja näkevätkö vanhat silmäni oikein, että ikkunasta näkyy Olari-taloja? Kiinnitän huomioni oleelliseen.

  2. Suruvaippa Says:

    Jotenkin tuosta tulikin mieleen, että jääkaappi pitää sulattaa. Siis se missä on keittiön valo.

  3. Rappiotäti Says:

    Olipas paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Tirskahtelin ja pärskähtelin kyllä tuolle Gorban puremiselle tovin. Tilanne on nyt syöpynyt sieluni verkkokalvoille, enkä oikein pääse siitä eroon:-)

    Onneksi muuten sinun ihka oikeille verkkokalvoillesi ei jäänyt pysyviä vaurioita.

  4. Sun äitis Says:

    Alamäkeen,
    joku on joskus esittänyt vastaavia epäilyjä tässä postauksessa julkaistun kuvan perusteella. Hämmästyttävää, miten hyvin ihmiset tunnistavat arkkitehtuurin merkkiteoksia!

    Suruvaippa,
    tuosta tulikin mieleeni, että meidän jääkaapista on lamppu palanut!

    Rappiotäti,
    eiks muuten ole aika epätasa-arvoista: jos mies olisi kiukuspäiten purrut naistaan, edes vähän, harva olisi nähnyt tilanteessa mitään huvittavaa. Kyllä minuakin hävettää, mutta luulis Gorbankin jo kolmessakymmenessä vuodessa oppineen, ettei kannata sijoittaa käsivarttaan mun suuni lähelle silloin, kun pääni on yksi kihinäkasa!

  5. Alamäkeen Says:

    Eli Sun äitis saattaakin hyvinkin olla mun äitis, tai ainakin mun naapuris äitis. Meitsi on itsekin Olarin kasvatteja.

  6. Helena Says:

    Kiitos vinkistä, minä olen melkoisen varmasti Juttiksessa klo 16 pintaan.

  7. Karpalo Says:

    Että ne on hurmaavia noi spöget, mutta mitä ihmettä varten ne on ostaneet hiilihappojäätä, tarvitaanko sitä pajalla johonkin.

  8. Sun äitis Says:

    Alamäkeen,
    postaustesi perusteella ajatuksesi vaikuttavat sen verran tutuilta, että Heli Laaksosta vapaasi lainaten:
    Ehkei juur Sun äitis, mutt jottain hyvin läheist sukku kumminki

    Siis ihan noin henkimaailman tasolla.

    Helena,
    siihen neljän pintaan minkin tähtään, kun kovin pitkään en jouda viipymään. Näkemisiin!

    Karpalo,
    ei niillä mitään varsinaista tarvetta ollut, ostivat kun oli mahdollista. Heurekan kaasumaailma-esityksessä käytettiin hiilihappojäätä ja pojat vain halusivat kokeilla samoja juttuja kotona. Kun ne tulivat kylmälaukkuineen, kysyin hämmästyneenä, mitä Agalla sanottiin, kun he pyysivät kuivajäätä. Olivat kulemma kysyneet, mihin tarkoitukseen, ja pojat olivat viattomin kasvoin valehdelleet, että serkun synttäreille taikuriesitykseen! Miten tähän nyt suhtautuisi?

  9. Kata Says:

    Minäkin olen tiennyt siitä viime talven merkinnästäsi asti aika tarkalleen kotisi sijainnin. On mukava lukea, kun tietää missä kirjoittaja istuu. Tuttuja nurkkia.

    Täällä Saksassa pitää aina itse tehdä nuo patterijutut. Minulle on käynyt ihan samalla tavalla! Tosin makuuhuoneessa, kokolattiamatolla. Siitä asti olen antanut miehen hoitaa ilmaamiset.

  10. squar Says:

    Munkassa on montakin oikein kivaa kahvilaa. Hyvä sanoo ku ite asunut 14 vuotta täällä. 🙂

  11. Sun äitis Says:

    Squar,
    joo varmaan. Oikeastaan me kävelimme siellä rannassa Tamminiemen-Seurasaaren suunnalla ja kello oli jo yli yhdeksän illalla. Sielläkin oli vielä kesällä ilalla auki olevia kahviloita, muttei enää näin syksyn pimeillä.

    Sieltä sitten jatkoimme Soutustadionin rantaan ja viimein, kymenen minuuttia valomerkkinsä jälkeen, saimme kahvikuppimme Mestaritallista. Hörppäysaikaa oli 20 minuuttia.

  12. Andrew Says:

    Parhaat putkimiehet löytyvät duunarit.fi palvelusta! 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: