Olin kerran kommentoija

Miten helppoa kommentointi joskus olikaan! Seikkaili vain hurmassa satunnaisilla sivuilla ja roiski sumeilematta kommentteja menemään. Toista on nyt, kun kommenttien dokumentointi vie enemmän aikaa kuin itse kommentointi!

Ensin aloin Janin avustuksella kerätä kommenttejani manuaalisesti erilliseen kommenttiblogiin. Sitten hankin vielä coCommentsin. Ja nyt olen molempien järjestelmien loukussa. Manuaalisesta en ole malttanut luopua, kun en vielä ole oikein tyytyväinen coCommentsiin. En ole esimerkiksi onnistunut lisäämään kaikkia haluamiani blogeja jäljitettäviin, jotkut kommentit humahtavat mystiseen zoneX-kategoriaan tuhansien minulle tuntemattomien kommenttien joukkoon, Blogsomesta blogin nimi poimiutuu oikein, mutta postauksen nimen sijasta näkyy vain kuukausi, välillä merkinnän nimi ja blogin nimi vaihtavat paikkaa yms. epämääräistä. (Voi Saara, miten sinua kadehdinkaan, kun coComments-sivusi on niin siisti ja järjestyksessä ja minun harottelee vinksinvonksin!)

Otetaan esimerkin vuoksi yksi pikku kommentti, joka olisi tarkoitus heittää jollekulle kuvitteelliselle Blogger-blogaajalle, joka on mielistynyt sellaiseen erilliseen luukkuun aukeavaan kommenttijutskaan. Ja oletetaan vielä, että kommentointiin halukas kulkija on päätynyt tuolle sivulle Safari-selaimella.

Ihan ensimmäiseksi pitää vaihtaa Firefoxiin, sillä Safarilla ei pysty träckäämään erillisluukkukommentteja (tai ainakaan minä en olle keksinyt, miten se onnistuisi). Seuraavaksi avataan kommentoitavan blogin rinnalle toiseen välilehteen manuaalisen kommenttiblogin kirjoitusikkuna. Sitten sutastaan kommentti, kopioidaan se leikepöydälle ja liitetään naapurivälilehdellä odottavan kommenttiblogin kirjoituspaikkaan. Tämän jälkeen palataan kommentointi-ikkunaan ja ruksitaan Track this conversation . Jokus coComments napsaa tämän jälkeen kommentin talteen ihan hujauksessa, mutta toisinaan saattaa aluksi aueta mainio täyttelyä edellyttävä ikkuna, johon pitää kirjoittaa seurattavan blogin nimi, blogin osoite, postauksen nimi ja postauksen osoite. Tämän lanketin täyttäminen edellyttää laajamittaista hyppelyä kommentti-ikkunasta kommentoitavan blogin puolelle, jotta saa yksi kerrallaan kopsattua kaikki tarvittavat tiedot (välissä se kommentti-ikkuna aina katoaa blogi-ikkunan taakse ja pitää poimia ikkunan kautta näkyville).

Kun coCommentsille vihdoin on saanut kerrottua, mitä pitää seurata, voi lopulta lähettää kommentin! Siis kunhan on ensin selvittänyt kirjainalkometrin (ennen mulla kului aina vähintään kolme yritystä, eilen meni kerralla oikein, kun oli uudet näyttöpäätelasit käytössä ja näin poikkeuksellisesti, mitä piti kirjoittaa.)!

Vielä ei kuitenkaan sovi hengähtää, manuaalinen kommenttiblogi odottaa edelleen viimeistelyä. Kirjoituksen otsikoksi liitetään kommentoitavan merkinnän osoite (joka jäi sopivasti leikepöydälle muistiin, kun se kopioitiin alunperin coCommentsin tarpeisiin). Kategoriaksi valitaan sen blogin nimi, johon kommentti on liitetty. Paitsi jos satutaan olemaan ihan uuden tuttavuuden merkintää kommentoimassa. Silloin pitää ensin pujahtaa Manage Categories -paikkaan luomaan tälle blogille oma kategoria! Ja sitten taas takas kirjoituspuolelle. Kun vielä muistaa käydä poistamassa täpän kohdasta uncategorized, voi vihdoin klikata publish.

Näiden vähintään kahdenkymmenen vaiheen jälkeen kommentti on lähetetty ja dokumentoitu. Ymmärrätte varmaan, miksi kommentointitiheyteni on laskenut!

PS En muuten edellytä, että kykenitte sujuvasti seuraamaan noita edellä esitettyjä toimenpideohjeita. Mutta kokonaiskuvan varmaan saitte. Spontaaniuden aika on iäksi menetetty!

Mainokset

15 vastausta to “Olin kerran kommentoija”

  1. medis Says:

    olen kyllä sitä mieltä olut jo ennen tätäkin postausta, että ovat kommentoinnin vihollisia tuollaiset. Toisaalta varmaan estävä tehokkaasti promillekommentoinnit, mutta minusta sekin on huono asia.
    Kai noista eroon pääseen, jos haluaa takaisin spontaaniksi?
    Yhteisöllisyys ja kommentointi yleensäkin ottaen ovat minusta blogeissa vähenemään päin. Se tietysti on ollut odotettavissakin, mutta sääli.

  2. Kata Says:

    Sun Äitis, en ymmärtänyt ihan täysin. Vaikuttaa ”lievästi” aikaavievältä puuhalta. Kyllä mulla on helppoa, sen kun vaan laittaa kommenttia menemään. Ehkä pääset tuosta vielä joskus eroon ja palaat letkeään lootissa huuteluun…
    (Ehdotit muuten minulle tota systeemiä joskus, mutta pelkäsin juuri tuota. Tai että alkaisin ottamaan paineita kommenteistani, jos ne on siinä kaikki rivissä muiden katsottavana, sittenhän se olisi melkein kuin oma blogi. Hui!)
    En emmi!

  3. PA Says:

    Nyt juuri on tapahtunut jotain ihmeellistä, kun Safari näköjään tajusi automatique, että haluan lisätä tämän cocommentsiin. Ovat varmaan päivittäneet jotain.

    Blogeissa, jotka suuressa typeryydessään {zekatkaa jätkät, PA ottaa kantaa} avaavat kommentit ponnahdusikkunoihin, saa kirjanmerkkipalkin ja siten cocomment-napin näkyviin Safarin Sisältö-valikon Näytä kirjanmerkkipalkki -komennolla.

    Akismet vai mikä sen nimi oli on minulla korjannut Köyttöliittymän spämmiongelman täysin. Ei tarvetta alkometrille, ei yhden ainoaa spämmikommenttia.

    Ei paha.

  4. Helen Says:

    Joku kommenttien hallintasysteemi (ihan omaan käyttöön vaan, että muistaa käydä katsomassa miten keskustelu jatkui) olisi kiva, mutten tästä cocommentsista tosiaan oikein tiedä, vähän hankala on. Pitäisi olla automaagisempi!

  5. Suruvaippa Says:

    Ihanaa,

    mä jo ehdin epäillä oman käsityskykyni, jota olen pitänyt tähän asti rajattomana, rajoittavan cocommentsin sulavaa toimintaa.

    Kun syy ilmeisesti ei ole täysin käsityksissäni, tyydyn poistamaan pomppulinnaikkunan käytöstä ja jatkan jääkaapin sulattamista.

    Jotkut vempaimet vaan on sulavampia.

  6. Obeesia Says:

    Miksi pitää kommentit dokumentoida? yksi tyhmä kysyy.

  7. Saara Says:

    Hahhah, no kun nythän on niin, että… tuota olin unohtanut koko kommenttivaraston taas pitkäksi aikaa. Sieltä ensinnäkin puuttuu ja paljon, enkä ole jaksanut alkaa ihmetellä mistä se johtuu. Muistan kyllä sen yhden ohjeistuksen, jonka annoit, mutta on ollut niin kiirettä… Ja kun paljon puuttuu, niin siistinä pysyy!

    Toisekseen se saattaapi pysyä siistinä myös siksi, etten osaa käyttää sitä ollenkaan. En edes sitä isoa möhkönaamaa saa pienemmäksi (näkönen on kyllä) saati että osaisin tehdä muut asiaankuuluvat krumeluurit.

    Niin että kadehtiminen on kyl aina turhaa.

  8. Saara Says:

    Piti vielä Obeesialle tulla sanomaan, että kun paljon kommentoi, niin ei niitä meinaa millään muistaa missä milloinkin on käynyt, tosin ei tuosta paljon apua ole, kun en muista käydä varastollakaan.

  9. Sun äitis Says:

    Medis,
    ah niitä aikoja, tosiaan. Jossain Kirjailijan häiriöklinikalla esimerkiksi saattoi olla sadankin kommentin ketjuja. No, Kirstillä tikkaa edelleen parinkymmenen kommentin tahtia/postaus. Vähintään, eli ei se kommentointi ihan kaikkialta ole vähentynyt. Minustakin yhteisöllisyys on blogien suola. Ihan vain itsekseni kirjoittelussa en näkisi mitään mieltä. Kyllä tähän hommaan ainakin minulla liittyy omaa kirjoittelua enemmän muiden tuotosten seuraaminen.

    Kata ja Helen,
    annoin tuossa tekstissäni ehkä vähän turhankin kriittisen kuvan. Kyllä coComments noin ylisummaan on aika kätevä (jollei sure satunnaista kommenttihävikkiä ja epäloogisia nimeämiskäytäntöjä). Kun härpäkkeen on kerran Firefoxiinsa asentanut, se poimii useimmat sivut automaattisesti muistiin.

    PA,
    kiitos tiedosta! Ai että Safarikin osaa nykyään automaattitrackingin, minä olen viimeksi vielä klikkaillut sitä kirjanmerkkipalkin täpsykkää, kun olen Safarilla kommentteja kerännyt. Ja erityiskiitos vinkistä, jolla kirjanmerkkipalkin saa näkyviin noissa kommentti-ikkunoissa.

    Suruvaippa,
    jääkaapin sulattamisen mainitseminen saa minut aina hempeälle mielelle. Synnytysvalmennuksen täti kertoi meille aikoinaan, että supistusten alkaessa kannattaa varata kevyttä tekemistä, että aika kuluisi paremmin. Ensisynnyttäjällä odotus voisi kuulemma olla pitkäkin. Kun sitten esikoisesta ensi kerran kouraisi, aloin kello 4.25 aamulla sulattaa jääkaappia. Se oli umpijäässä, mutta sain urakkani sentään päätökseen, ennen kuin poika sulavasti syntyi yhdeksän aikaan.

    Obeesia,
    Miksi tosiaan pitäisi säästää kommentit? Joskus entisessä elämässä päätoimisena kommentoijana saatoin osallistua kommentteineni sikamielenkiintoisiin keskusteluihin, joihin en sitten muistanut palata seuraamaan tilanteen kehitystä. Silloin ajattelin, että olisipa joku tapa, jolla saisi näppärästi kerättyä kommentit talteen, että voisi sitten jonkin ajan kuluttua käydä koluamassa, mitä kaikkea sinne kommenttiketjuun lopulta kertyi.

    Ironista tässä on, että siihen mennessä, kun härpäkkeeni sain, oli kommenttieni laatu ja tiheys oleellisesti laskenut. Että siinä mielessä koko homma on ihan turha!

    Saara,
    mitä, minäkö vain olen käyttänyt sinun kommenttilinkkivalikoimaasi ja löytänyt sitä kautta runsaasti mielenkiintoista luettavaa!

  10. Saara Says:

    Ehheh, nih.

    Tuo Mediksen huoli on sikäli turha, että hyvä kun muistan koko varaston olemassaoloa. Jännä ettei Medis ollenkaan usko minua, vaikka olen monta kertaa sanonut, ettei tollaset kommenttivarastot mitään vaikuta. Mutta siis tällaiselle haulipäälle siitä voi olla hyötyäkin. Kun vaan muistan käydä siellä välillä 🙂

  11. samik Says:

    Pitipä sitten itsekin tutustua tuohon coCommentsiin kun on meemi näköjään liikkeellä…

    Tosin en mä tarvinnut noin paljon ohjeita sen aloittamiseen. Ohjelmat pydeen ja se on siinä. Sitten kaikki tapahtuu automaagisesti?

  12. Sun äitis Says:

    Samik,
    sä oletkin ammattilainen, tietty kaikki ohjelmat sua tottelee!

    Ei vainskaan, kyllähän se coComments nykyään on aika automaaginen. Kun jokunen kuukausi sitten aloitin, piti muilla kuin Firefoxilla selaillessa muistaa painaa kitjanmerkkipalkin täpsykkää, että sai jäljityksen alkamaan. Ja jäänteenä niistä alkuajoista osa mun coComments trackäyksistä kirjaantuu edelleen väärin (olettaisin). Etenkin noiden uuteen ikkunaan aukeavien kanssa on ongelmia, sillä juuri ne usein putoavat tuohon zoneXään. Voi olla, että jossain olisi neuvottu, miten ne väärin kirjautuneet saisi käsineen plokattua oikeaan paikkaan, mutten ole viitsinyt perehtyä. Minulla tuo ekstarapuuhastelu johtuu enimmäkseen siitä, etten ole vielä hennonnut luopua siitä käsin ylläpidetystä kommenttiblogista!

  13. samik Says:

    Mutta onpa vaan hieno ohjelma! Nytkin näin heti kun träkättyyn keskusteluun tuli jatkoa 🙂

  14. Sun äitis Says:

    Samik,
    nonni, onnitteles nyt sitten itseäsi: kävin ensi kertaa kuukaisiin siellä coCommentsin infossa lueskelemassa, mitä kaikkea pikkuripellystä pitäisi blogipohjansa tehdä, että siitä saisi coComments-yhteensopivan. Ja miten niitä kaikenmaailman liitännäishärpäkkeitä voisi ottaa käyttöön. Nyt on enää sitä vaille, että jonain kauniina päivänä idästä tule ylikuorma aikaa, niin alan heti askarrella noiden säätöjen parissa. Ja perehdytän sen jälkeen koko tuntemani salarouvaköörin asian saloihin. Ja kaikki vain siksi, kun rupes hävettämään tämä henkinen velttouteni sinun suvereenin haltuunottosi rinnalla! (mut oikeesti, ohjelma oli aiemmin niin kökkö, ettei Marginaalin Janikaan saanut sitä mieleisesti toimimaan. Siinä minä silloin suosiolla luovutin ja ajattelin, että turhaan lueskelen ohjeita, ei se toimi kuitenkaan! On tainnee pojat päivitellä, PA:kin raportoi, että Safarillakin toimii nykyään automatikue).

  15. samik Says:

    Aina ei oo helppoa olla pioneeri 😉 Ihan hyvä vaan, on tässä töissä ja vapaa-aikana saanut sevverran säätää että sujuvat käyttökokemukset aina välillä pitävät mielen virkeänä…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: