Sosiaalista pääomaa

Edit klo 22:08
Lisäsin loppuun näkyville kommenttini, jonka tavoitteena on oikaista epäselvän kirjoituksen kenties aiheuttamia väärinkäsityksiä!

Sisko soitti. Puhuimme jotain neljä tuntia. Yksi keskustelusäie koski sosiaalista pääomaa. Sisko oli kuuullut alustuksen aiheesta jossain seminaarissa.

– Moneltako naapurilta voisit pyytää apua? Miten usein näet lähellä asuvia sukulaisia?

Hyvänen aika, enhän minä edes halua olla sellaisissa väleissä naapurien kanssa, että pyytelisin heiltä apua! Minulle riittää ihan hyvin, että tervehdimme rappukäytävässä, otan toisen kyytiin samaan hissiin tai pidän alaovea auki, jos toisella on painavat kasit!

– Viime viikolla mun blogi lakkas toimimasta ja pyysin apua Janilta ja Qimkiltä, yritin varovasti.

– Noita ei lasketa. Sosiaalista pääomaa synty vain oikeista ihmissuhteista. Milloins me viimeksi juttelimme? Syyskuun alussa nähtiin vartti, elokuussa oltiin pari tuntia kävelyllä. Ei pitäisi olla välimatkasta kiinni, linnuntietä jotain kolme kilometriä, sisko jatkoi säälimättä.

Harventunutta yhteydenpitoa reaalimaailman läheisiin …………….. tsek!

***

Sedis oli tässä taannoin huolissaan siitä, että yhteisöllisyys on blogistaniassa hupenava luonnonvara. Toisten blogien komentointi ja niihin linkkaaminen ovat uhkaavasti vähentyneet. Jokainen vain itsekseen istuksii omassa kolosessaan.

Hiipuvaa yhteisöllisyyttä blogimaailmassa …………………………………. tsek!

***

Mikä se tämä tällainen maailma on, missä työ imee ihmisestä kaikki voimat, täyttää kaiken ajan? Nuoremmilla sitten vielä iltakaudet kotihommia ja lastenhoitoa yms. Ja meillä vanhemmilla vähenevät fyysiset voimat: päivän uuvuttava paahde vaatii veronsa, ja ilta kuluu toipuessa.

Sitä minä vain ajattelen, että eivät kai ne ihmiset ennenkään niin kauheasti ehtineet sosiaalista pääomaansa kartuttaa. Työ oli fyysisesti rankempaa, päivät nykyistä pitempiä. Kulkikohan joku silloin kylillä kertomassa, että voi voi, kun et pidä huolta verkostoistasi, vaan ihan vain perheen kesken täällä tilallasi puurrat. Vai onko tämä taas niitä nykyajan paineita: pitää olla tehokas työntekijakijä, erinomainen äiti, hurmaava puoliso, tehokas kodinhoitaja ja sen lisäksi pitää pitää huolta naapurisuhteista, sukulaisuussuhteista ja blogisuhteista?

Minusta ei ole suorittamaan elämää. Ihan omien voimien tahtiin ajattelin itsekkäästi jatkossakin pääomiani kartuttaa. Toivon, että läheiseni sen edes jotenkuten hyväksyvät.

Sentään voin ilokseni raportoida seuraavia merkittäviä sosiaalisia kohtaamisia 12. – 18.10.:

  • Maratonpuhelu siskon kanssa.
  • Iltaruokailu lähellä asuvan miespuolisen sukulaisen kanssa omassa kodissani.
  • Yöjuttelu toisen lähellä asuvan sukulaisen kanssa hänen kodissaan.
  • Pikatapaaminen kahden lähellä olevan sukulaisen kanssa heidän kodissaan.
  • Odotettavissa oleva saunatreffi lähellä asuvan sukulaisen kanssa omassa kodissani.
  • Ensi viikolla kohtaaminen ei niin lähellä asuvan varttuneemman sukulaisen kanssa hänen kotonaan.
  • Jossain välissä kun vielä ehtisi ylläpitää parisuhdettaan (tänään Gorba on karvalakkikisassa seilaamassa)!

Ja jotteivät blogiystäväni tuntisi oloaan laiminlyödyksi, kun noin revittelen reaalimaailmani järisyttävillä sosiaalisilla seikoilla, on jollain aikataululla luvassa myös laajaa interblogistinen katsaus.

Edit alkaa tästä:
Uups,
ennen kuin syntyy kansanliike siskoani vastaan, mun täytyy täsmentää: bloginaapureiden sulkeminen sosialisen pääoman käsitteen ulkopuolelle ei ollut siskoni idea, se vaan ei kuulunut siihen alkuperäiseen seminaarissa kuultuun määritelmän. Siskoni ei väheksy nettiystävieni merkitystä, mutta hän halusi silti muistuttaa, miten tärkeää olisi tavata myös kasvokkain. Esimerkiksi meidän kahden, jotka lyhyestä välimatkastamme huolimatta usein päädymme vain soittelemaan!

Merkintäni on niin kökösti kirjoitettu, että siitä saa käsityksen, kuin pointtini olisi jotenkin vastakkainasetella lihalliset läheiset ja blogiystävät. Tämä vaikutelma johtuu kirjoitustaidottomuudestani eikä ole tietoinen tarkoitukseni. Oikeesti yritin jotenkin kertoilla siitä, että sosiaalisissa suhteissani on tällä hetkellä petraamispaineita niin luonnossa kuin blogeissa!

Mainokset

9 vastausta to “Sosiaalista pääomaa”

  1. Qimki Says:

    Haa, vai ei meitä lasketa! Sano siskolle terveisiä 🙂
    Hmm, ollapa itselläkin sisko kolmen kilometrin päässä. Meillä on väliä 100 km. Äidin luo on matkaa yli 4oo km. Omia valintoja, mutta… no. Kyllä blogit lasketaan. Ja puhelut, ja sähköposti, ja telepatia ja lämpimät ajatukset. Niitä tännekin.

  2. minh Says:

    Aina, kun tulee puhe jonkun kanssa tällaisista asioista(sosiaalisten suhteiden ylläpitämisestä), tulee raskas ja syyllinen olo. Minä ainakin lasken blogit mukaan tähän yhteydenpitoon ja nytkin kun oli melkein viikko taukoa päivityksessä, oli pakko kirjoittaa, siis sellainen sosiaalinen, blogistinen pakko..
    -minh-

  3. Kata Says:

    Jos alan miettimään yhteydenpitoa sukulaisiin, alkaa hirvittämään. Äidin kanssa tosin syödään lounaita ja tavataan neljätuntisilla kahvittelukekkereillä usein…noin niinkun skypen välityksellä. Mutta nyt pitää rientää sosialisoimaan ystävän synttäreille ja samalla parisuhteilemaan. Täältä lämmin blogisosiaalinen tervehdys!

  4. Kriisi Says:

    Sosiaalinen pääoma, jonka pitää koostua vain ”elävistä” ihmisistä tuntuu jotenkin ärsyttävän amerikkalaiselta. Ja ihan pikkaisen psykopaattiselta ainakin tuossa valossa millä tuot keskustelua siskosi kanssa esiin. Suhtaudun ehkä vähän jyrkästi, koska tuollaiset jutut aina loukkaavat introverttiä nörttiyttäni, mutta oikeasti tuntuu vähän kahjolle laskeskella ihmissuhteitaan ja niistä saatavaa hyötyä samaan tapaan kuin laskeskelisi seuraavan kuukauden kotitalousbudjettia. 🙂

  5. Rappiotäti Says:

    Neljä vuotta sitten pidin yhteyttä noin 30 ystävään (sisältäen ystävien kumppanit, jotka ystävikseni katson myös) vähintään kerran parissa kuussa. Nykyään pidän säännöllisesti yhteyttä korkeintaan 10 ystävään samassa ajassa. Useamman kerran kuukaudessa tapaan enää kahta kolmea ystävää. Iskikö kolmekymppisyys asuntovelkoineen ja uraputkineen ystäväpiiriini, vai mitä tapahtui? Lapsia ei ole nimittäin juuri kellään tässä porukassa.

    Kysymykseen keneltä voit pyytää apua voi esittää vastakysymyksen: Keneltä saa pyytäessään apua?
    Terveisin nimim. olen pyytänyt oikeasti kymmenen kertaa seinänporaamisapua viimeisen viiden kuukauden aikana, eikä vieläkään hyllyni ole seinällä…

  6. Z Says:

    ”Noita ei lasketa. Sosiaalista pääomaa synty vain oikeista ihmissuhteista.” Voi jumalauta.

    Tosta tuli mieleen myös toinen yhtä absurdi tilanne. Vietin 40-vuotispäiviäni netistä tuttujen ja liveperäistentuttujen seuroissa, oisko siinä ollut jotain 80 henkeä yht. Näistä liveperäisistä yksi vänkää ihan tosisaan että netistä ei tule oikeita kavereita. Mä pyysin sitä katsomaan ympärilleen ja se-li-tin tavuviivoilla ”Paul, nää KAIKKI on mun netistä tuttuja kavereita”. Ei mennyt perille.

    Ei oo Paulista kuulunut muutamaan vuoteen. Nettikaverit on edelleen. Että terveisiä vaan sun siskolle.

  7. Sun äitis Says:

    Uups,
    ennen kuin syntyy kansanliike siskoani vastaan, mun täytyy täsmentää: bloginaapureiden sulkeminen sosialisen pääoman käsitteen ulkopuolelle ei ollut siskoni idea, se vaan ei kuulunut siihen alkuperäiseen seminaarissa kuultuun määritelmän. Siskoni ei väheksy nettiystävieni merkitystä, mutta hän halusi silti muistuttaa, miten tärkeää olisi tavata myös kasvokkain. Esimerkiksi meidän kahden, jotka lyhyestä välimatkastamme huolimatta usein päädymme vain soittelemaan!

    Merkintäni on niin kökösti kirjoitettu, että siitä saa käsityksen, kuin pointtini olisi jotenkin vastakkainasetella lihalliset läheiset ja blogiystävät. Tämä vaikutelma johtuu kirjoitustaidottomuudestani eikä ole tietoinen tarkoitukseni. Oikeesti yritin jotenkin kertoilla siitä, että sosiaalisissa suhteissani on tällä hetkellä petraamispaineita niin luonnossa kuin blogeissa!

  8. Jaanuska Says:

    Minulla on neljä siskoa ja yksi veli ja kaikkia kaipaan kovasti. Aiemmin kun asuimme ulkomailla minulla ei ollut tietokonetta ja tunsin monesti itseni aika yksinäiseksi. Nyt vaikka välimatkaa on tuhansia kilometrejä, sisarukseni ja ystäväni voivat seurata elämääni päivittäin. Ja ystäviä olkoon netti-tai livesellaisia, ei voi olla koskaan liikaa. Kasvokkain jutustelu olisi kuitenkin ihanaa, tietokoneen halaaminen keskustelun päätteeksi ei anna samaa fiilistä..;)

  9. Kukkis Says:

    Kyllä kaikki yhteydenpitovälineet lasketaan, mutta siitä huolimatta on hyvä välillä tavata kasvokkain, jos se vain on mahdollista. Esimerkiksi lounaalla 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: