Kaksi matkaa

Edit: lisäsin Katalle remmikengän kuvan ja linkin tanssikenkiin.

Torstaiaamuna klo 4.47 suljin kotioven. Kun illalla kello 22.30 astuin salolaiseen hotelli Rikalaan, olin päivän mittaan ehtinyt matkata busseilla, junalla, taksilla ja ystävälisten ihmisten kyydissä pitkin Turun seutua seuraamassa mielenkiintoisia opetustuokioita.

Maalarioppilaasta jäi mieleen, miten monipuolisesti hän osasi arvioida oman työnsä jälkeä. Siinä olisi meillä teorian opettajilla oppimista, että saisimme samanlaisen itsearvioinnin kulttuurin istutettua oppilaisiimme. Seuraavaksi seisoin puolitoista tuntia ulkona pakkasessa ja viimassa katsomassa, miten linjapukkeja pystytetää talotyömaalla. Sen jälkeen oli vuorossa maatalousopilaitoksen puutyöpuuhien seuraaminen. Vanhana puunjalostusteekkarina olen sitä mieltä, että työturvallisuusasioihin olisi kannattanut kiinnittää hiukka enemmän huomiota. Illan päätti mielenkiintoinen rupeama erityispedagogiikan perusteiden parissa.

Perjantai sujui Salossa pörrätessä. Harjoitusyritystunti, Excelin perusteita ja kolme hopsaushetkosta. Sitten junalla kotiin. Kello oli puoli kahdeksan, kun pääsin perille. Tällaiselle varttuneemmalle henkilölle kahden päivän intensiivinen reissu oli niin ranka, että kotona meni päivä ihan vain aamutakkisillaan toipuessa.

Pari huomiota läntisestä joukkoliikenteestä. Vainion bussin kuskilla oli metka suikka krumeluurisin messinkisomistein. Heti häilähti mieleen muistoja lapsuudesta. Juuri samanlainen suikka oli Lauttakylän liikenteen linja-autoa kuusikymmenluvulla ohjaneella Sutkilla. Toinen kiva bussikuskituttavuus oli bussia 111 ajanut surffariheebon näköinen sälli (ihan totta, se oli hiuksineen miltei yhtä syötävän söpö kuin Mitvit). Ensiksikin tämä jalo herra pyssäsi parikymmentä metriä pysäkin jälkeen poimiakseen matkaan minut, joka likinäköisenä hiffasi turhan myöhään, että tuohon kyytin pitäisi päästä. Sitten se yllättäen poistui paikaltaan herättämään penkkiin torkahtaneen vakiasiakkaan, joka oli nukkua pysäkkinsä ohi. Mielyttävä tuttavuus. Hotelli Rikalan tapa laskuttaa nettiyhteydestä sen sijaan ei ollut minusta miellyttävää. En viitsinyt maksaa tunnin surffailusta seitsemää euroa ja niin jäi torstaina blogit lukematta.

***

Sunnuntaina lähdimme Gorban kaa lemmenlomalle etelään. Ensimmäinen yö Calaxilla ja toinen hotelli Tallinkissa. Tanssisalissa huvitimme ensin itseämme katselemalla tanssituntia, jonka teemana oli kävelyhumppa. Myöhemmin pyörähtelimme eläkeläisten joukossa. Gorba tuumas, että siitä onkin aikaa, kun daaminaan oli diskon nuorin tyttö! Partnerini kävi tauolla kysäsemässä kitaristilta, tunteeko hän kenties kaveria nimeltä Johnny B. Good. Tähän kitaristi vastasi, että sehän on biisi, johon Gorba vastas merkitsevästi: ”Niin on.” Ei ne sitten sitä soittaneet, mutta sentään Let’s twist againin ja Krokotiilirokin. Niiden jälkeen vetäydyime yöpuulle ja jätimme eläkeläiset jatkamaan. Miehillä oli silkkiselkäiset liivit, naisilla kiiltävät heiluvat helmat. Tosi ammattilaiset, kuten sen valkoharmaatukkaisen 70+ tädin, tunnisti seitsemän sentin koroilla varustetuista t-remmikengistä.

remmikenkä
lisää tanssikenkiä

Tallinassa satoi räntää. Kaubamajasta hankimme evääksi suklaan tuoksuista kylpyvaahtoa ja papaya-sitruuna-vartalovoita ja vetäydyimme hotellille ilmoja pitelemään. Iltaan mennessä pyry oli helpottanut ja vanha kaupunki näytti himmeiden lyhtyjen valossa valkoiselta satumaalta. Sähkömiehen matkassa vaeltaessa piti tuon tuosta pysähtyä ihailemaan rakennusten taidokasta ulkovalaitusta. Viru-hotellikin näytti seinävalaistuksineen tosi nätiltä (tosin Gorbasta olisi ollut parempi, jos seinänpesijävalot olisivat olleet sävyltään samaa väriä niin ylös kuin alaskin päin).

Hotellin netti oli sikahidas, mutta oli kuitenkin. Myös täällä laivalla netti vörkkii. Mitäs sitä ihminen muuta kaipaa. Gorba lähti kiertueelle tutkimaan pelastuslauttojen kiinnityksiä. Muutenkin hänen sisäinen laivanrakentajansa on ollut innoissaan. Aulojen kaarevat kiveykset ja kattopeilit on huolellisesti asennetuiksi havaittu. Ylipäätään työn jälki on vakuuttanut. Ja tärinättömyys. Laivan värähtelyt on saatu hämmentävän hyvin kuriin. Ihan ylpeä tässä voi olla suomalaisesta laivanrakennusosaamisesta ja lähettää kiitokset Rauman suuntaan Gorban entisille työkavereille!

Mainokset

7 vastausta to “Kaksi matkaa”

  1. Sun äitis Says:

    Nonni, nyt se Gorba sitten vielä vonkasi itsensä sillalle! Infon security check päätteli, ettei kyseessä ole terroristi ja ohjasi miehemme tutustumiskäynnille. Selonteostaan en juuri mitään ymmärrä, mutta jotenkin näin se menee: neljä pääkonetta, n. 850 kierrosta koneessa ja 140 akselilla, pitch 82%, nopeus n. 20 solmua. Lisäksi tutka näytti vastaan tulevan katamaraanin absoluuttiseksi nopeudeksi 32,2 solmua, suhteellinen nopeus oli rutkasti enemmän ja vehje piirsi näkyviin myös nopeusvektorin. Yms. yms. innostunutta mieshöpinää! (Kerran Georg Otsilla Gorba vei muksut tutustumaan konehuoneeseen, sille on jotenkin jäänyt päälle, että laivamatkoilla pitää perehtyä tekniikkaan!)

  2. Siru Says:

    Noi on kovia vonkaamaan noi äijjänkutaleet 🙂
    Laivan sillalla en ookkaan koskaan käyny.
    Mut lentokonees piti x:n päästä aina ohjaamoon ja penteles aina pääsikin. Sain kuunnella koko lentomatkan joko selostusta koneen teknisistä tiedoista,ko.lentoyhtiöstä tai muuten vaan turbulensseistä ja sirruscumulus-pilvistä.
    – Mitä jos vaan katteltais maisemia ja nautittais. Ko enempi ku puolet valu soljuvana virtana toisesta korvasta sisää ja toisesta ulos.

    Matkustelu avartaa ew!

    Ps. Mul on t-remmikengät.
    Pitäiskö lähtee laival,et pääsis niitäki käyttää?

  3. Sun äitis Says:

    Joo, ennen muinoin meilläkin aina ängettiin lentokoneen ohjaamoon. Siihen ei enää aikoihin ole suostuttu ja luulin, että jonkinmoistaa turvallisuustietoisuutta voisi edellyttää myös laivafirmoilta. Siksi suhtauduin suht skeptisesti Gorban aikeisiin. Ja suht hämmästyneesti, kun ne sen sinne sillalle päästi!

    T-remikengissä pitää ehdottomasti hakeutua laivalle tanssimaan. Etenkin. jos hallitsee sellaisen pitkän, matalan askeleen, jolla ne varttuneet taitajat vetävät lattareita hitonmoista kyytiä.

  4. Kata Says:

    Mitä on T-remmikengät? En googlettamallakaan löytänyt.
    Hauska ajatella, että bloggaat Tallinan laivalta!

  5. Sun äitis Says:

    Kata,
    lisäsin sulle kengän kuvan. Ja kyllä, laivalla blogailu oli hauskaa, tosin kenttä oli vähän epävakaa, mutta tyhjääns parree!

  6. Rappiotäti Says:

    Olen minäkin jo vuosia sitten huomannut, että laivan suonikohjuosastolla (tanssipuolella) on aina kovempi meno kuin diskossa. Siinä voi pullamössösukupolvi jäädä jalkoihin, kun vanhempi väki antautuu rytmin vietäväksi:-)

  7. Kata Says:

    Kiitos. Miten en heti käsittänyt, olenhan koko vuoden käynyt miehen kanssa paritanssikurssilla! Mun kengissä ei vaan ole remmiä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: