Eheytystä?

Kauan sitten olin atk-kurssilla, jossa meille kerrottiin, että kovalevyn tiedot tuppaavat käytössä pirstaloitumaan ja siksi levy on aika ajoin syytä eheyttää. Eheytettäessä tyhjät ja täydet osat asettuvat somasti omiin lokosiinsa ja koneen toiminta nopeutuu.

Tällä taustalla minun on vaikea ymmärtää puheita koulupäivän eheyttämisestä, mikä merkitsisi koulupäivän rakenteen harventamista: oppituntien lomaan on tarkoitus sijoitella harrastehommia. Kysymyksessä ei minusta olisi koulupäivän eheyttäminen, vaan siinä tunkeuduttaisiin lapsen vapaa-ajalle ja pakkoahdettaisiin koulupäivään osa toistaiseksi perheen päätettävissä olevasta koulun ulkopuolisesta ajasta.

Eheyttämisen puolesta puhuvat ne, jotka ovat huolissaan liian pitkiksi ajoiksi yksikseen jätetyistä lapsista. Tomerimmin pidentyviä koulupäiviä ovat julkisuudessa vastustaneet ne vanhemmat, joiden lapsilla jo on harrastuksia. On sanottu, etteivät koulupäivään sijoitetut puuhasteluharrastukset riitä korvaamaan kunnianhimoisemmin tavoittein tapahtuvaa harrastamista esimerkiksi urheiluseuroissa ja musiikkiriennoissa. Omaehtoinen harastaminen kävisi lapsen voimille vielä nykyistäkin enemmän, jos alla olisi pidentynyt koulupäivä.

Hentoja vastalauseita ovat esittäneet myös ne vanhemmat, joilla olisi mahdollisuus ja halu olla omien lastensa kanssa kotona iltapäivisin esimerkiksi vanhempainloman, vuorotyön tai vuorotteluvapaan vuoksi. Myös monelle työttömälle tilanteen ainoa valoisa puoli on ollut mahdollisuus viettää enemmän aikaa lasten kanssa.

Minulle asia ei enää ole ajankohtainen. Mutta jos olisi, vastustaisin. Nuorena tyttönä näin dokumentin, jossa Neuvostoliiton kommunistisen puolueen virkailija seisoi murmanskilaisessa lähiössä jättikerrostalojen pihalla ja kertoi, miten tärkeää on saada kaikki lapset ja nuoret mukaan ohjattuun toimitaan. Hänen pointtinsa oli, että kodit ovat vaarallisia paikkoja, sillä niiden seinien sisälle ei kontrolli ulotu. Kodeissa voidaan ruveta ajattelemaan vaarallisia ajatuksia. Siksi lapset pitää saada pois kodeista, valvottuihin oloihin ajattelemaan oikeita ajatuksia. Dokumentti vaikutti minuun voimallisesti!

Päädyin opettajaksi sattumien kautta, mutta myös siksi, että tietoisesti halusin työn, jossa voin olla mahdollisimman paljon kotona lasteni kanssa. Minusta on tärkeää, että lapset oppivat elämään kotona. Näkevät, mitä töitä kodin yläpitämiseen liittyy ja oppivat itsekin kantamaan niistä vastuuta. Jakavat arkea vanhemman kanssa, mutta oppivat samalla, etteivät aikuiset ole olemassa vain lasten toimintaa ohjatakseen ja heitä viihdyttääkseen. Oppivat itse kehittämään itselleen leikkejä ja mielenkiinnon kohteita.

Emeritus professori Matti Bergström on kirjoittanut aivotutkijan näkökulmasta lasten leikeistä. Kirjassaan Mustat ja valkeat leikit (linkatussa jutussa muutamat kirjan lukeneet kertovat sen herättämistä ajatuksista) hän jakaa lasten leikit valkeisiin, aikuisten ohjaamiin leikkeihin ja mustiin leikkeihin, joilla lapset itse jäsentävät kaaosta. Hänestä mustat leikit ovat välttämättömiä aivojen kehittymiselle ja luovuudelle.

Minun on helppo nyökytellä noille ajatuksille. (Toisaalta tiedän kokemuksesta, miten paljon helpompaa on elää, jos jo pienestä pitäen sosiaalistuu systeemiin, on tavallinen eikä eroa muista. Turhaan eivät ruotsalaiset ole testeissä todenneet, että tarhalapset menestyvät elämässä paremmin kuin kotilapset. Mutta kertooko tulos sittenkin enemmän pohjoismaisen yhteiskunnan toiminnasta? Selviytyykö siinä helpommin tasalaatuisena valkoisten leikkien ihmisenä kuin villinä ja luovana mustien leikkien kautta kasvaneena? Ja onko systeemiin sopeutuminen niin tärkeä arvo, että sen saavuttamiseksi muut kasvatukselliset tavoitteet voidaan unohtaa?)

Filosofeerauksesta takaisin arkirealismiin. Miltäs tuntuisi, jos maanantaina tarvitsisi mennä töihin vasta yhdeksäksi? Ja keskiviikkona pääsisi kotiin jo kahdelta? Minusta se olisi ylellisen ihanaa, niin lapsistanikin. Lähipiiriini ei kuulu ihmisiä, jotka ehdottomasti haluaisivat olla töissä tai koulussa sen sijaan että saisivat nukkua pikkuisen pitempään tai ehtisivät puuhata iltapäivällä omiaan. Tämä ei tee heistä yhteiskuntakelvottomia hylkiöitä, joiden puolesta jonkun pitää huolestua. Kannatan lämpimästi koulujen kerhoja, joihin lapset voivat halutessaan osallistua opituntien jälkeen (Lapsuudessani meidän perheen muksujen joululahjat hankittiin aina niillä rahoilla, jotka maalaiskansakoulunopettajaisälle joulun alla maksettiin vuoden mittaan pidetyistä lennokki-, mäkiauto- ja pingiskerhoista). Mutta pakkoa en voi hyväksyä. Sitä, että jossain joku hyvää tarkoittava holhoaja tietää perhettä paremmin, mikä sen lapsille on parasta!

Mainokset

17 vastausta to “Eheytystä?”

  1. Kaisa Says:

    Voi miten ihana kirjoitus! Olen kanssasi aivan samaa mieltä, ja meillä onkin ollut onnea esikoisen koulutaipaleen kanssa, kun olin itse äitiyslomilla, ja nyt töihin mentyäni mies on koti-isänä.
    Täällä meillä oli muuten ne ilmaiset iltapäiväkerhot vielä viime vuonna.Tänä vuonna ne lakkautettiin kerralla kaikki, ilman mitään selityksiä.

  2. Tuuli Says:

    Olipa mukavaa luettavaa. Itsekin olen ihmetellyt tätä omituista pakkoa järjestää ohjelmaa ja ohjattua toimintaa jokaiselle mahdolliselle hetkelle. Mukulana tykkäsin itse kömpiä koulusta ja harrasteista kotiin ja nököttää kirjan kanssa keskenäni, tai sitten oleilla vaan. (Jos halusin jotain aktiivisempaa, kävin soittamassa naapurin penskojen ovikelloa ja sitten rynnättiin pihalle riekkumaan.) Sama taipumus on jäänyt aikuisiällekin, ja silti uskon olevani tarpeeksi sosiaalistunut ja yhteiskuntakelpoinen. Muistan myös kokeneeni jonkinasteista stressinkaltaista ohjatusta ja aikataulutetusta toiminnasta, silloinkin, kun itse toiminta oli osin mielekästäkin. Siihen vastapainoksi oma aika, perheen oma tai ikioma, oli tärkeää.

  3. Helena Says:

    Viisasta puhetta – äitis.
    Vanhempien oikeus ja vastuu lapsistaan kattaa peruskasvatuksen, täysimääräisesti. Tarhat ja koulut ovat kasvatuksen toteutuksessa ensiarvoisen tärkeässä apuroolissa, mutta nimenomaan vain a p u. Kodin kasvatustehtävää ei kukaan/mikään voi tehdä paremmin, ja on päivänselvää, että jos jompi kumpi vanhemmista on kotona lapsia koulusta vastaanottamassa, se on ihanne.

    Ei ainoa ihanne, tietenkään. Työpäivänsä jälkeen kotiin tulevat vanhemmat täyttävät tehtävän parhaansa mukaan ja hyvin, kun/jos haluavat siihen paneutua. Tätä mieltä meidän perheessä on oltu kun ainoan kanssa yhdessä kasvettiin.

    Nykypäivänä ei kaikki ole kuin ennen, etenkään pääkaupunkiseudulla. Valitettavasti on joukko vanhempia (toivon – pienehkö), jotka eivät kykene huolehtimaan edes lasten perushyvinvoinnista, kasvatuksesta puhumattakaan. Lähes jokaviikkoiset ilmoitukset sijaisperhe-etsinnästä kertovat karua kieltä. Näiden lasten kohdalla asiat on viivytyksettä hoidettava lapsen kasvua ja kehitystä parhaiten tukevalla tavalla. Niin myös tehdään, paitsi sen viivytyksettä sanan kohdalla voi olla eripituista joustavuutta.

    Perheen eheyttämiseen tarvitaan kaikkien voimat.

  4. PA Says:

    Olen ihan samaa mieltä. Kyllä varmaan olisi hyvä olla sinun lapsesi.

    Seurakuntavaalien mainoksessa kysytään ”kadulle vai kerhoon”. Ketä kuuluisi äänestää, jos haluaisi ensimmäistä ja mitä sanottavaa seurakunnilla ylipäänsä on asiaan?

  5. minh Says:

    Voi luoja, mitä juttua ne taas yrittävät. Minä en missään tapauksessa ole halunnut pakottaa Lasta harrastamaan, vaan ollut tyytyväinen, kun sillä on niin paljon kivaa tekemistä koulun ulkopuolella ja välillä harrastuksia, joissa käy säännöllisesti. Mutta kun ajattelee sen kouluviikkoa, niin tulee mieleen, että miten nuo lapset jaksavat?! Neljänä päivänä viikossa koulu alkaa 08.15 ja loppuu 15.30. Yhtenä päivänä koulu alkaa 11.15 ja loppuu 15.30-16.15, riippuen opettajasta. Yhtenä päivänä koulun jälkeen on vielä läksyklubi klo 15.30-17.00. Läksyjä on joka päivä ainakin puolentoista-kahden tunnin verran tehtäväksi ja viikonlopuiksi samanlaiset satsit. Jos tuo kävisi vielä lätkässä tai jossain intensiivisessä harrastuksessa viitenä päivänä viikossa, niin se varmaan kuolisi uupumukseen pian. Nukkumaan on mentävä 21-22-välillä. Minusta lapsella on melkeoinen työ tuon koulun kanssa-kun siihen vielä lisätään jatkuva panostus koulun puolelta siitä, että nyt(kahdeksannella luokalla) pitäisi jo tietää, minkälaisen koulutuksen ja ammatin itselleen meinaa hankkia. Onko ihme, että Laps puhuu menevänsä ehkä peruskoulun jälkeen kokkikouluun ja sitten riittää opiskelut??? Lukio ei kiinnosta, enkä ihmettele, vaikka toivoisin, että sen saisi käytyä.
    -minh-

  6. Helena Says:

    Kerrothan PA, tarkoititko minua vai Sun äitiäs kun kommentoit, että olis hyvä olla lapsesi ! ! Odotan jännityksellä vastausta.

    Seurakunnilla on lasten päiväkerhoja, jotka eivät vastaa kunnallisia päiväkoteja, mutta täyttävät kyllä hyvin tehtävänsä osalle lapsista. Seurakuntien kerhot tarjoavat vain muutaman tunnin toimintaa päivittäin.

    Ainakin ennen vanhaan. Voi siinä olla nykyisin jo muutoksiakin.

  7. Sun äitis Says:

    Kaisa,
    tuli kaihoisa olo, kun piipahdin blogissasi vastavierailulla ja samalla humpsahdin mielessäni aikaan, jolloin omat lapset olivat pieniä.

    Tuuli,
    kaikki lapseni ovat jälkeenpäin kertoneet nautineensa suunnattomasti niistä hetkistä, kun koti oli hetken hiljainen, kun ihan yksin sai istua keittiössä kaakaon kanssa lukemassa (tai pelaamassa tai rakentelemassa). Ikioma, ohjelmoimaton aika on meilläkin ollut arvossaan.

    Helena,
    hyvä lisäys: ei kotona päivystävä vanhempi mikään ainoa oikea ihanne ole. Eri perheillä on erilaiset elämäntilanteen ja jokaisen perheen pitäisi olla oikeus tehdä valinnat omista lähtökohdistaan.

    Siitäkin olen samaa mieltä, että rikkinäisesti oman onnensa nojassa olevien lasten tukemiseen pitää satsata. Mutta minusta on väärin, jos poliittisen korrektiuden ja vanhempien syyllistämättömyyden vuoksi määrätään kaikki lapset kokopäiväkouluun, jotta saadaan muutamat tuen tarpessa olevat ohjatun toiminnan piiriin.

    (Olen surullisen tietoinen, että taidan olla ajatuksineni aika brontosaurus! Kuten silloin Juttiksessa juttelimme, ovat eurooppalaiset painotukset sellaisia, että lapset pitää ajaa sisään systeemiin tehokkaasti ja pienestä (jotain 3 v.) pitäen jotta esim. eri kansallisuudet sekoittuvat eikä yhteiskuntaan synny segregaatiota. Siihen samaan ajatteluun sopii hyvin kokopäiväkoulu. Kenties vain haikaan aikaa, johon ei ole paluuta!)

    PA,
    jos olet kanssani samaa mieltä, niin voisiko silloin ajatella, että olen onnistunut kasvattajana. Vai olenko vain käyttänyt sydämettömästi hyväkseni lasta ja kloonannut omat ajatukseni puolustuskyvyttömään mieleen?

    En tiedä, miksi haluaisit äänestää katuvaihtoehtoa (vaikka meidän perheellämme ei kieltämättä olekaan mitään erityisen onnistuneita kerhokokemuksia).

    Minh,
    samoja pitkiä päiviä olen itse päivitellyt. Ajatteles, että jossain maalla päälle tulee vielä tuntien kotimatkat. Huh!

    Tuohon lukiojutskaan katson asiakseni kommentoida (Blogosfäärin virallisena ammatillisen opetuksen puolustajana). Olen erittäin tyytyväinen siihen, että Spöget valitsivat ammatillisen oppilaitoksen lukion sijaan. Opiskelu on paljon toiminnalisempaa ja sopii siksi hyvin näille lukisälleille. Sekin on minusta hyvä, että työssäoppimisen kautta ammattiin opiskelevat saavat jo kouluaikana tuntumaa työelämään. Valmistuessaan heillä on ammatti, jonka turvin pääsee nuorena harjoittelemaan aikuisten elämää. Ja sit jos/kun alkaa myöhemmin himottaa jatko-opiskelu, niin mikään väylä ei ole tukossa. (Pitkän asiaa pohdittuani olen tullut siihen tulokseen, että ainoa harmi lukion käymättömyydessä on se, ettei pääse viettämään Vanhojenpäivää). Siis, jos poikasi vakavissaan haluaa kokiksi, älä suotta painosta lukioon!

    Helena,
    sasse, kumpaakohan meistä se tarkoitti?

  8. Tuuli Says:

    Sanoit ”Olen surullisen tietoinen, että taidan olla ajatuksineni aika brontosaurus! Kuten silloin Juttiksessa juttelimme, ovat eurooppalaiset painotukset sellaisia, että lapset pitää ajaa sisään systeemiin tehokkaasti ja pienestä (jotain 3 v.) pitäen jotta esim. eri kansallisuudet sekoittuvat eikä yhteiskuntaan synny segregaatiota. Siihen samaan ajatteluun sopii hyvin kokopäiväkoulu.”

    No aivan! Täällä Hollannissa istuva pääministeri ehdotti juuri, että koulupakko pitäisi laajentaa kolmevuotiaisiin. Pikkuiset menisivät vuodeksi ennen varsinaista koulunkäyntiä oppimaan sosiaalisia taitoja ja yhteispeliä muiden kanssa. Ikään kuin ei myöhemminkin ehtisi. Minusta on jo aika hurjaa, että täällä nelivuotiaat ovat pitkät päivät koulussa..

    Toinen kummastelun aihe on, että paikalliset opet ja viranomaiset kannustavat ulkkariperheitä jättämään äidinkielisen kommunikaation pois ja puhumaan kotonakin vain hollantia. Sopeuttaa kuulemma lapset paremmin. Vaan eiköhän kotikommunikaatio jäisi aika ohkaiseksi ja pintapuoliseksi, jos sitä pitäisi uudella, vieraalla kielellä ylläpitää..

  9. Helena Says:

    On taas niiiiin mielenkiintoinen keskusteluareena ettei tiedä mistä aloittaa.
    –> Tuuli
    Olin syksyllä EU-kokouksessa, jossa todellakin tuo hirvitys tuli tietooni. EU:n viisaat (omasta mielestään) satsaavat nyt enemmän varhaiskasvatukseen kuin korkeakouluopintoihin. Eli juuri tuo, että kolmevuotiaasta alkaen kaikki tarhakouluun, yhteistä kieltä ja kansainvälisyyttä ja suvaitsevaisuutta opettelemaan.
    Ainakin Saksassa on niin kovia kokemuksia nyt siitä, kun maahanmuuttajaperheiden nuoret eivät sopeudu, eivät halua opiskella, ei mitään.

    –> Äitis
    Tänä aamuna just tuli radiosta tutkimustieto, että lääkärit ja juristit tienaavat valmistuttuaan vähemmän kuin putkimiehet.
    Siis, oikein hyvä Spöget ja minun Vallilassa opiskeleva nuori. Eivät ole valinneet huonosti.

  10. Liiolii Says:

    Rakastin pienenä (ja vielä nyt isonakin) mielikuvitusleikkejä. Äiti oli kotona enkä joutunut ikinä päiväkotiin. Sain leikkiä niitä ”mustia” leikkejä yksin ja siskojeni kanssa kotona niin paljon kuin halusin. Kesäkerhossa aikuisten järjestämät leikit tuntuivat ajan haaskaukselta. Ne katkaisivat oman ihanan leikkini, jossa oli vuorikauris!

  11. Mrs Ruu Oh So Morbidi Says:

    Hear, hear, Sun Äitis! Hyvä kirjoitus plus olen samaa mieltä.

    Tuo muottiin valaminen on kaksipiippuinen juttu. Jos hyväksyy muotittamisen, niin joiltakin osin lapsen tulevaisuus on helpompi kuin jos antaisi elää villin ja vapaan lapsuuden… mutta ei ihmistaimea saa kahlita. Sen pitää saada versota ihan omasta tahdostaan siihen suuntaan kuin se haluaa. Se löytää oman aurinkonsa aikanaan ja kääntyy sinne päin luonnostaan.

    Mun poika sanoi pienenä katsoessaan työmaalla jyräävää puskutraktoria, että ”tuo olisi hyvä homma”. Minä siihen että ”kuinka niin?” Poika: ”Kukaan ei häiritsisi, vaan voisi vaan koko päivän ajatella omia juttujaan.” 🙂 Mielestäni ammatinvalintapäätöksiä on tehty paljon huonomminkin perustein.

  12. Sun äitis Says:

    Liiolii,
    myös minä ja mun mukulat olemme tykänneet itse luoduista leikeistä enemmän kuin ohjelmoiduista puuhista. Tulin uteliaaksi: mitä se vuorikauris teki?

    Ruu,
    olispas se tosiaan somaa, jos työtä tehdessään olisi vapaa ajattelemaan omia juttujaan! Kunhan sitten olisi vielä jokin muu kanava, jonka kautta omat jutut saisi myös toteutetuksi.

  13. Mrs Ruu Oh So Morbidi Says:

    Miksi jutut pitäisi toteuttaa? 🙂

  14. Sun äitis Says:

    Ruu,
    nyt kyllä sait minut kiinni täydellisen yksipuolisesta ajattelemisesta! Minun maailmassani menee aina niin, että ajattelemista seuraa tekeminen ja jollei jotain upeeta ajatusta saa toteutetuksi seuraa morkkis: ei minusta sitten sitäkään ollut tekemään, mokoma haaveajattelija!

    Mutta että voisikin tyytyä ajattelemaan juttuja! Ei olisi mitään toteuttamisen painetta! Tätä täytyy ajatella. Oisko kellään katujyrää?

  15. minh Says:

    Just eilen puhuttiin kotona tuosta koulutuksesta ja Laps sanoi, ettei ole päättänyt mitään. Isänsä ja A. ovat vahvasti lukion kannalla ja minä ammattikoulun. Voihan sen lukion suorittaa ammattikoulun ohessakin, jos se on tärkeää.
    Ainoa, mitä toivon, ettei Laps saa päähänsä, on välivuosi. Kun vanhempiensa ”välivuodet” on joka kerta venähtäneet pahasti ja laskeneet opiskelumotivaatiota. Jos ei muuta keksi, niin menköön lukioon miettimään, en haluaisi että poika olisi 16-vuotiaana tiskaaja, kuten äitinsä oli..
    -minh-

  16. Liiolii Says:

    Sun äitis – Kesäkerhon pihalla oli iso jyrkkä kallio (huom, ei aikuisten rakentama leikkipaikka), jossa vuorikauris kiipeili ja loikki onnellisena.

  17. Petja Jäppinen Says:

    Siinä se on.
    http://www.ihmiskunta.org/wp/?p=1541

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: