Verkostoitunutta julkisuuden tavoittelua?

Edit aamusella: lisäsin pari linkkiä.

Ruu herätteli Risto Niemi-Pynttärin Kiiltomadossa julkaistun kirjoituksen pohjalta keskustelua blogitekstien hiomistarpeista. Kommenttilaatikon kansa oli melko yksimielisesti sitä mieltä, ettei Niemi-Pynttärin kannattaisi yrittää saarnata vieraalla maalla, vaikka muun sortin kirjoittamisen ohjaajana onkin oiva. Aktiivisimmaksi intoutui Louhi, joka keksi lähteä rn:n omaan blogiin palautetta antamaan, kun Kiiltomadossa ei voi pääkirjoitusta kommentoida.

Minäkin osallistuin keskusteluun. Ensin Kiiltomadon juttua lukematta. Sitten sen luettuani.

En ennen blogeihin tutustumistani ollut mikään kirjoitteleva ihminen. En ole ikinä pitänyt päiväkirjaa enkä haaveillut sen paremmin toimittajaksi kuin kirjailijaksi ryhtymisestä (Okei, myönnetään, kirjoitin minä aikoinaan yhden kolumnin MacMaailmaan, mutta sitä ei nyt lasketa). Blogaaminenkaan ei minulle ole ensisijaisesti kirjallista puuhaa, vaan pikemminkin juttelua ja vuorovaikutusta. Siksi minusta postausten uudelleenkirjoitus ja hiominen on tarpeetonta.

Edellinen ei tarkoita sitä, ettenkö jo kirjoittaessani pikkuisen yrittäisi miettiä kirjoituksen rakennetta (ja Kaisu Pohdon painottamia luontevia liu’untoja). Oikeakielisyyttäkin yritän harrastaa sen verran, kuin korva sanoo. Vastaavasti blogeja lukiessani arvostan sujuvaa kieltä. Jossain meemissä vastasin, että hyvin kirjoitettuja postauksia luen sellaisistakin aiheista, jotka eivät minua kiinnosta, mutta tönkköisiä en viitsi lukea, vaikka aihe olisi miten mieleinen.

En tiedä, miten moneen kertaan jotkut vakiblogistini postauksensa kirjoittavat ennen publishin painamista, mutta niitä juttuja on turha syyttää höttöisyydestä. Olen heikkona Mitvitin oivaltaviin kirjoituksiin, Kauran notkeaisiin tarinoihin, PA:n itselleen nauraviin tuotoksiin (voi olla, että luen PA:n sanomisia osittain nättejä, sano sammakko nutipäistä -lasien läpi, mutta kyllä se kirjoittaakin osaa), Mean funtsittuihin juttuihin, Oharin sujuvaan tekstiin arkisista asioista ja Zepan kieleen, jossa voi kuulla äänenpainot, tauot ja intonaation. Kaipaan aikaa, jolloin Surullisen elämän Mari vielä liikkui keskuudessamme täysin omaperäisine ilmaisuineen tai Vt johdatti meidät Jäädykepiirikunnassaan kääpiöiden kansoittamiin kaikuviin saleihin. Sellistinkaipuusta nyt puhumattakaan.

Riston pääkirjoituksen luettuani olen ymmärtävinäni, ettei hän sittenkään ollut vaatimassa kaikilta blogaajilta teksteihin palaamista ja hiomista. Pointti taisikin olla enemmän kohdistettu sellaisille kaunokirjallisille kirjoittajille, jotka vääntävät blogitekstiä sormiharjoitteluna.

Minuun kolahti seuraava pätkä:

    Verkostoituneen julkisuuden tavoittelun puolestaan voisi kiteyttää kuvaan kirjoittajasta, joka ei koskaan pääse hyvien tyyppien ryhmään, jota ei koskaan noteerata hänen itsensä kuvittelemissa sisäpiireissä.

Valehtelisin, jos väittäisin, että minulle on täysin merkityksetöntä, miten monta lukijaa jutuillani on. Verkostoitunutta julkisuuden tavoittelua en silti myönnä. En liioin ole koskaan kuvitellut, että listasijoituksella on tekemistä kirjoittajankykyjen kanssa. Itse kuvittelemiini sisäpiireihin päässeenä kehotan kaikkia kirjoituksilleen enemmän yleisöä haluavia heittäytymään aktiivisiksi yhteisöjen luonnissa. Kommenttilaatikkojen kautta löytyvät kaverit ja kontaktit. Minä tiedän.

PS Oikeakielisyysasioista kirjoittelivat myös kuolleista herännyt Toisinaanajattelija ja södeemi Alamäkimies

Mainokset

29 vastausta to “Verkostoitunutta julkisuuden tavoittelua?”

  1. Just Sopivasti Says:

    Ja linkittäminen vasta hiomista vaatiikin!

  2. Sun äitis Says:

    Justin,
    aivan totta! Linkkien hiominen on sitäpaitsi erittäin suositeltavaa. Minulle esimerkiksi käy usein, että tulen kirjoittaneeksi jotenkin rikkinäisen linkin. Ei siinä sitten auta kuin virheen huomattuaan palata hiomaan linkki toimivaksi.

    Aivan kuten kirjoittajissa, myös linkkajissa on todellisia helmiä. He valitsevat lukijaansa henkilökohtaisesti koskettavia linkkejä ja toteuttavat ne kerta toisensa jälkeen täysin virheettöminä. Sellainen helmi olet sinä.(Mutta reissusta soisin kuulevani lisäksi omia kuulumisiasi)

  3. Marinadi Says:

    Nyökyttelen taas viisaille sanoillesi. Minustakaan ei ole tekstejä viimeisen päälle hiomaan. Toki kuluttaja-asiaa kirjoitetaan sitten asiallisesti.

    Listasijoitus ja kirjoitustaito eivät tietenkään välttämättä kulje käsi kädessä. Blogiyhteisöön soluttautuu näistä kommenttilaatikoista 🙂

  4. Sun äitis Says:

    Marinadi,
    istun tässä kotityöpäivää viettämässä ja yritän vääntää asiablogini ensimmäistä asiapostausta. Voi jee, kun olis hiottavaa! Sama ilmiö siis kuin sinulla:itsekseen voi höpötellä mitä sattuu, mutta asia pitäisi kyetä sanomaan jotenkin napakasti.

    Tervetuloa muuten kaikki soluttautujat! Minun on tunnustettava, etteivät kirjallisuusblogit ole olleet ihan mun genreä (paitsi että Kirjailijan häiriöklinikalla viihdyn), mutta jos joku nyt tänne tulisi itsestään vinkkaamaan, niin taatusti tulisin vastavierailulle!

  5. mea Says:

    Omasta puolestani vastaan, että kyllä hiotaan, moneen kertaan jopa toisinaan. Asioiden funtsiminen kun on paljon helpompaa kuin niiden saaminen kirjaimiksi, mieluummin näytöllisen pituiseksi paketiksi. Haluaisin lisäksi aina, että jutussa on lisäksi jokin pointti, tai juju tai koukku. Että se ei vain olisi lauseita ja piste. Vaan että siitä jäisi edes yhdelle lukijalle hyvä mieli, tai samaistumisen ilo tai löytämisen riemu.

    Tulee hyvä mieli, kun joskus huomaa, että siinä onnistuukin. Kuten nyt, että Sun äitis on huomannut, että meillä funtsitaan.

  6. Sun äitis Says:

    Mea,
    funtsimisen havaitakseen ei tarvinnut olla edes kovin huomiokykyinen!

  7. kaura Says:

    Aika mielikuvituksetonta, että kaikkien pitäisi koko ajan tavoitella jotain julkisuutta, menestystä tai rahaa. Krooh. Minä tavoittelen sitä, että maailmasta tulee autistien valtakunta ja aivopesen kaikkia blogini lukijoita tauotta MUAHAHAHHAHHAHHAAA. Pitäisi kyllä hioa tekstejä enemmän tehon lisäämiseksi, mutta kun ei ehdi eikä jaksa. Onneksi yleensä ehdin miettiä tekstin valmiiksi ja sitten pitää vain putkauttaa se ulos. Ja käydä muutamaan otteeseen korjaamassa virheitä sekä toivoa, että lukijat jaksavat kommentoida niitä virheitä, jotka vahingossa jäävät tekstiin. Olenpas muuten päässyt hyvään seuraan listallesi! *röyhist*

  8. Sun äitis Says:

    Kauriksein,
    tässä on taas vähän sama, mistä jo Marinadille kommenteerasin: kun kirjoittaa asiapostauksen, pyrkii siitä jo valmiiksi tekemään hiukka hiotumman, että väki jaksaisi julistusta lukea. Niin se on varmaan niin kulutusasioissa, koulutusasioissa kuin autistiasioissakin. Ne jotkut muut pläjäykset taas voi hujahuttaa menemään vähän karheampinakin.

    Sitäpaitsi joku persoonallinen tatsi, roso, kepeys ja spontaanius blogijutuissa pitää säilyttää, että niitä viitsii lukea.

    ”Olenpas muuten päässyt hyvään seuraan listallesi! *röyhist*”

    Kaikki mun lukulistalllani ovat hyvää seuraa! Tuli heti morkkis niitä mainitsematta jätettyjä kohtaan, että nyt ne luulee, etten arvosta heidän kirjoitustapaansa. Nix! Mutten vaan kehdannut muuttaa postausta silkaksi linkkilistaksi.

  9. Jukka Says:

    Koskaan en oo hionut yhtäkään kirjoitusta. Kirjoitan ja törkkään ”publish” -nappulaa, joskin minun kirjoitukseni ovatkin niin ala-arvoista höttöä, ettei hiomisesta mitään apua olisikaan. Etkä ole ainoa, joka kaipaa Maria.

  10. Pinni Says:

    Pitää vielä liittyä tähän keskusteluun. Arvostan kyllä sellaisia kirjoittajia, jotka vähän hioo tekstiään.
    Mutta, itse vaan en pysty siihen. Mun blogin tarkoitus onkin vaan paikka mun ajtuksille. Usein en edes tiedä, mitä kirjoitukseni tulee koskemaan, kun istun koneelle. Johtaa siihen, että tulee itseään toistettua varmaan turhankin usein. Ihme, että joku viitsii sitä edes lukea. Hah.
    Että, näin meillä.
    -P

  11. Elämää Alpeilla Says:

    Blogeihin kuuluu tavallaan rosoisuus ja kerralla sisään -mentaliteetti. Toisaalta, pieni pysähtyminen keskellä ajatusvirtaa on toisinaan tarpeen jo tekstin lukuarvon vuoksi.

    Joskus olen miettinyt, että pitäisikö tekstejä muokata jopa jälkeenpäin, hioa pienet ja turhat virheet pois. Pienten lapsusten myötä vanhoista jutuista välittyy kuitenkin oma tunnelmansa. Aamuyöllä ennen seuraavaa laskupäivää kiireessä kirjatut ajatukset, sadepäivän kiireetön ja huoliteltu teksti, hyvien laskujen innoittamat puuterikuvaukset… Mitä niitä pyörittämään tasaisiksi tarinoiksi.

  12. Ristonp Says:

    Yritin jo eilen kommentoida juttuja koska kirjotin Kiiltomato-tekstin. Mutta jonnekin kommentti häipyi.
    Vallankäyttö on yks teema.. ja se on kaikessa. Selvää on että ”pääkirjoitus” kulostaa instituution puheelta, johon ”elävä” bloggari älähtää.
    Mutta verkoston vallan käyttö näkyy täällä, kun Sun Äitis nimesi minut blogimaailman ulkopuoliseksi. Mä olen kirjottanut KunKirjoitan blogia liki neljä vuotta. Onnes mulla on kavereita täällä ”piireissä” jotka sanovat ”hei älkää sitä potkiko se on hyvä tyyppi”. Verkoston ja noteeraamisen ja piirien valta on myös valtaa, mutta on tuo ”pääkirjoituskin” kiistämättä.

    Omassa lastussani väitän kyllä että bloggaus on usein salahiomista, eikä aivan niin reteetä puhetta kuin tyyliin kuuluu esittää. Kirjoittamista se on kuitenkin.

  13. Zepa Says:

    Imarreltu maininnasta! Mut toisinaan harmittaa, kun/jos huomaa kirjoittavansa parempia kommentteja toisten juttuihin kuin mitään omaan blogiinsa. Harjoittelumaasto varmaan ohjasi pikemminkin napakan paukuttamisen suuntaan kuin hiottuihin luentoihin…

  14. Sun äitis Says:

    Tervetuloa, Risto, sinua olen jo odottanutkin!

    ”Mutta verkoston vallan käyttö näkyy täällä, kun Sun Äitis nimesi minut blogimaailman ulkopuoliseksi.”

    Nimesinkö? En käsittääkseni missään vaiheessa ottanut kantaa tuohon asiaan, vaan kerroin, että kommenttilaatikon kansa tuntui olleen sitä mieltä, ettei sinun kannattaisi saarnata vieraalla maalla. Kommentoineet eivät silloin viitanneet sinuun blogaajana, vaan pääkirjoittajana ja Jyväskylän yliopiston yliassistenttina, jossa roolissa Kiiltomatoon kirjoitit. Minh vielä erityisesti painotti, että Niemi-Pynttäri on hyvä kirjoittamisen ohjaaja. Minä olen saanut häneltä hienoa palautetta ja opetusta. Kritiikki kohdistui siihen, että artikkelissasi tunnuit arvioivan blogaamista muun kirjoittamisen kriteereillä, kun monet keskusteluun osallistuneet kokivat blogaamisen enemmän vuorovaikutuksena ja kirjoitettuna puheena.

    ”Omassa lastussani väitän kyllä että bloggaus on usein salahiomista, eikä aivan niin reteetä puhetta kuin tyyliin kuuluu esittää. Kirjoittamista se on kuitenkin.”

    Minä taas omassa postauksessani myönnän juuri tuota salahiomista tekeväni ennen tekstin julkaisemista. Meakin kertoo funtsivansa juttujaan moneen kertaan. Measta en tiedä, mutta itse miellän tekstini nimenomaan kirjoitetuksi puheeksi. Siksi olen edelleen sitä mieltä, ettei minulla ole syytä palata parentelemaan niitä kirjoituksina, hiomaan kirjoittamisen sääntöjen mukaan. Ne ovat hetkensä lapsia ja spontaanius on niille suurempi arvo kuin viimeistelty kirjoitusasu.

    Eri juttu olisi, jos esim. näiden höpinöiden pohjalta aiottaisiin koota kirja (vrt. Selibaattipäiväkirjat). Silloin tekstit tietysti pitäisi toimittaa siihen formaattiin istuviksi. Minua vain jotenkin risoo ajatus, että minun pitäisi arvostaa kirjaksi kahlitut ajatukseni arvokkammiksi kuin täällä aidossa vuorovaikutuksessa heitellyt. Ihan kuin jokaisen blogistin sisällä asuisi tyyppi, joka haaveilee kirjailijan urasta.

    ”Onnes mulla on kavereita täällä “piireissä” jotka sanovat “hei älkää sitä potkiko se on hyvä tyyppi”.”

    En tarkoittanut potkia ketään. Tarkoitin lopun (”Riston pääkirjoituksen luettuani…”) päinvastoin jonkinmoiseksi kädenojennukseksi: et sinä ehkä kohdistanutkaan kritiikkiäsi meille puhuville blogaajille + tervetuloa kommenttilootiin keskustelemaan, jos kaipaatte yhteisöjä ja lisää lukijoita. Jos sen potkimiseksi ymmärsit, niin pitää vissiin palata hiomaan tekstiä tulevien väärinkäsitysten välttämiseksi 🙂

    Toivoisin vielä vastaustasi seuraavaan: Kummassa roolissasi koet kirjoittaneesi Kiiltomadon pääkirjoituksen, blogaajana KunKirjoitan-blogista vai assistenttina yliopistolta? Jos kirjoittaja oli yliopiston Risto, ei ole outoa, että Ruun kommenttaattorit kokivat sinut ulkopuoliseksi. Siitä ei pidä mennä tekemän sellaista johtopäätöstä, että sinua KunKirjoitan-hemmona pidettäisiin ulkopuolisena ja vähäteltäisiin neljän vuoden blogauskokemustasi (joka siis on kolmisen vuotta pitempi kuin omani!)

    Aijuu, yks juttu vielä: minusta merkinnän nimittäminen lastuksi on niiiin yäk! Se ilmentää hienostelevaa kaunokirjallista ylemmyydentuntoa puhtaimmillaan!

  15. Rappiotäti Says:

    Vaikka olen joskus maailmassa noin puoli elämää sitten tahtonut kirjailijaksi, ei ainakaan minulla blogikirjoittelussani ole mitään kirjallisia tavoitteita. Siitäkään huolimatta, että hion tekstieni kieliasua sekä ennen että jälkeen julkaisemisen. Minä nyt vain olen tällainen viilaajaluonne, viilaan pelkästä viilaamisen ilosta niitä tekstejä. Ei niistä tule välttämättä yhtään sen sujuvampia hiomalla:-)

    Jos pitää kirjoittamisesta, niin on parempi kirjoittaa huonoa suomea kuin jättää kokonaan kirjoittamatta. Oikeakielisyys ei ole kriteerinä päästäkseen minun lukulistalleni, kyllä se sisältö on tärkeämpää. Ja ihminen, joka rivien välistä ja riveiltä piirtyy näkyviin.

    Pidän siitä, että joku silloin tällöin voi samaistua turinoihini tai vaikkapa saada hymynkareen huulilleen. Koen myös saavani blogiyhteisöstä myötätuntoa ja tukea, joita kumpaakaan en ”oikeassa” elämässä tällä hetkellä syystä tai toisesta saa. Onkohan tämä sitä verkostoitunutta julkisuuden tavoittelua:-)

    Saan muuten hymyn huulilleni tai ajatusrypyn silmieni väliin lähes joka päivä muiden blogeja lukiessani riippumatta siitä, oliko lukemani postaus erinomaista suomea vai ei.

  16. Petja Jäppinen Says:

    Minä kirjoitan editorilla, sillä se vähentää lukihäiriöni vaikutusta, mutta yleensä en hio kovasti, sillä pääosin blogikirjoittaminen on minulle koneen lämmitystä, enkä sitten suhtaudu siihen ihan niin vakavasti. Määritelmä kirjoittettua puhetta on aika likellä.

    Mutta minä kirjoitan työkseni ja siinä mielessä blogikirjoittaminenkin on merkittävää ja olen tienannut blogillani suhteellisen merkittäviä summia.

    Lukijamäärät merkitsevät kyllä minulle jotain, sillä blogi on minulle vaikutus- ja markkinointikanava, ja siinä määrällä on merkitystä, mutta sekin merkitsee kuka lukee. Kyllä minua imarteli saada ministeriltä privapostia blogini johdosta.

    Blogi merkitsee myös harjoitteluvälinettä. Kirjoitan periaatteessa joka viikko 28 tuntia, noin. Kirjoittamisen pitää sujua niin ettei sitä ajattele, vaan että se sujuu yhtä luontevasti kuin haukan lento.

  17. Sun äitis Says:

    … on parempi kirjoittaa huonoa suomea kuin jättää kokonaan kirjoittamatta…

    Rappiotäti, tuo oli lohdullista! Minulla on usein sellaisia vaiheita, että jää kirjoittamatta kokonaan, kun tuntuu, ettei aika riitä riittävään rakenteluun (jälkeenpäin en viila merkintöjä, eihän puheitaankaan pysty perumaan, ja nämä ovat minulle jatkettua puhetta).

    Petja Jäppinen,
    pitkästä aikaa! Minunkin pitäisi kyllä kirjoittaa ensin jollain oikolukevalla systeemillä, niin paljon näpyttelen sokeana pieleen nykyisin! Safarissa olisi suomenkielinen oikoluku, mutta siinä ei ole noita linkkien lisäämiseen tarvittavia käteviä nappuloita niin kuin Firefoxissa. Elämä on päätöksiä, voih!

  18. Mrs Ruu Oh So Morbidi Says:

    Sen verran vielä hösäjän tätä soppaa, että noi ”blogipiirit” on taas mulle sellanen punainen vaate. Mä asun fyysisesti maapallon toisella puolella, lentokoneella kestää joku 24 tuntia tulla tänne, ehkä siksikin koen olevani etäällä – siis vaikka kirjoitankin suomenkielistä blogia ja blogini löytyy Blogilistalta. En ole koskaan tavannut yhtään bloggaajaa elävässä elämässä ja mielipiteeni olen muodostanut pelkästään kirjoitetun, siis lukemani, perusteella. Aika paljon analysoin sitäkin kuka sanoo mitä mistä syystä. SE on kiinnostavaa. Ei se niinkään mitä juuri minulle sanotaan vaan miten se sanotaan. Mitä viesti kertoo sanojasta. (Sivuhuom. Siis ilostun kommenteista mutta eivät ne nyt ole se bloggauksen syy. Ja vastaan kommentteihin, koska arvostan sitä että kommentoija on jaksanut paneutua bloggaukseeni ja vielä sanonut siitä sanasen!)

    Mutmut, siis hei…
    ”“Onnes mulla on kavereita täällä “piireissä” jotka sanovat “hei älkää sitä potkiko se on hyvä tyyppi”.” Siis voi ei… Luinko mä oikein???? Kommentti on kirjoittamisen ammattilaiselta, joka on pitänyt blogia jo neljä vuotta?! Siis ”kavereita” ja ”piireissä” ja ”älkää potkiko kun se on hyvä tyyppi”?! Tämä kuulostaa siltä mille 13-vuotiaanikin pyörittelee päätään koulussa sattuneiden välikohtausten johdosta.

    Nostan käteni ylös. Poistun paikalta.

  19. Sun äitis Says:

    Viime päivinä olen puhunut oikeassa elämässä monelle ihmiselle australialaisesta ystävästäni Mrs Ruu Morbidista (ja hänen aloittamastaan keskustelusta). Minulle blogaamisessa tärkeintä ovat piirit, siis blogipersoonat, jotka koen ystävikseni ja läheisikseni (huom! minun sisäpiirini eivät edellytä fyysistä tapaamista, mutta on se sellainen extrabonus.) Minä nimittäin en oikeastaan pidä kirjoittamisesta ja teen tätä lähinnä vuorovaikutuksen vuoksi. Minulle on älyttömän tärkeää luuhata kommentoimassa muiden kirjoituksia ja ilahdun valtavasti, kun täällä omassa laatikossani käy väkeä. Näin erilaisilla motiiveilla sitä siis liikutaan.

    Minusta on aina hirveän harmi, jos jotakuta aletaan kiusata (oikeesti tai täällä netissä). Siksi tuntuu surulliselta, jos Risto otti kirjoittamaansa asiaan kohdistuneen kritiikin niin henkilöön käyvänä, että koki tarvetta muistuttaa ystävistä, jotka turvaavat potkimiselta. Vaikka ei silti, kyllä minäkin blogiystävieni puoleen kääntyisin, jos kokisin tulleeni kiusatuksi.

  20. Mrs Ruu Oh So Morbidi Says:

    Mulla on varmaan päässä vikaa, mutta en ymmärrä missä ja kuka on ”kiusannut”… Kauhulla ajattelen, että minäkö sitten olen kiusannut, kun kirjoitin provosoiva, mielestäni eläväisen ja asiaankuuluvan, bloggauksen… Kääks. Toivottavasti kiusaaja en ole minä, kun mielestäni vstustan kaikenlaista kiusaamista. Vaan sehän on totta, että netitse on vaikea tietää itse kunkin herkkyyttä… Sitä vain olettaa konkareiden kestävän (omasta mielestä) asiallista, joskin kärkevää, kritiikkiä…

    Puh huh…:)

  21. Petja Jäppinen Says:

    Tosiaan pitkästä aikaa.

    Mulla on ollut vähän hommia. Eräs käsikirjoitus on periaatteessa nyt minun mielestäni valmis, joskin pidän sen nyt rauhassa tuossa ensi maanantaihin, sitten luen sen läpi ja jos jotain muutan, muutan sen ennen kello 18.00 tiistaita. Sitten lähden ryyppäämään.

    Blogien seuraaminen, ihan muutamaa lukuunottamatta on ollut vähän vähemmällä. Nuo Italian kolme naista on olleet listalla, sillä ensi vuoden lopulla saattaa olla työkeikka Italiaan, ja sen vuoksi olen sitten hakenut näkökulmaa, sitten Kemppinen ja Hiljaiset Seiväshyppääjät, johon on reaalimaailmassakin kiinteät yhteydet, tavaten hänen perheenjäseniään liki päivittäin.
    Olen kyllä välistä pitänyt surffi-iltoja, ja käynyt katsomassa sitten näitä blogeja, mutta kommentointi on ollut harvinaisempaa.

  22. Rappiotäti Says:

    Sun äitis, minun mielestäni et kirjoita huonoa suomea! Ja sinun tapauksessasi tiedän, että se on jatkettua puhetta, koska lukiessani voin melkein kuulla äänesi. Puhut aika lailla samalla tapaisesti kuin kirjoitat. Minä taas selvästi kirjoitan.

    Ja hei, mikä minä olisin edes toisia arvostelemaan, kun itselläni on välillä pointitkin postauksissa pahasti hukassa. (Minäkin viilaan ainoastaan heti julkaisemisen jälkeen, en minä enää mitään viikon takaisia lähde parantelemaan.) Lähinnä ajattelin, että jos tahtoo ilmaista itseään kirjoittamalla, niin mitä siitä, jos teksti ontuu ja kielioppi on hukassa. Ainoastaan kirjoittamalla oppii paremmaksi kirjoittajaksi, luulen ma:-)

    Jos en olisi perustanut blogia, en tänä päivänä kirjoittaisi muuta kuin kauppalappuja. Juuri sen vuoksi, että blogimaailmassa meitä kirjoittajia ja tyyppejä on laidasta laitaan, minunkin kynnykseni on madaltunut ja pystyn kirjoittamaan aika vapautuneesti.

    Minun ei ainakaan tee mieli potkia Ristoa, en pidä väkivallasta yhtään:-) Päin vastoin voisinpa vaikka haluta Riston vetämälle kirjoittamisen kurssille! Aihe vain tempaisi mukaansa. Tuo verkostoitunut julkisuuden tavoittelu särähti vähän silmään, ja siitä se nyt sitten lähti. Ymmärrän kyllä, että Kiiltomadon pääkirjoituksessa todellakin taidetaan etupäässä tarkoittaa niitä kirjailijoiksi tahtovia (ainakin omasta mielestään) korkeatasoista tekstiä tuottavia bloggaajia ja verkkojulkaisijoita.

  23. Ristonp Says:

    Sun äitis, olet oikeassa siinä että mun Kiiltomato -tekstini on pääkirjoituksen vallankäyttöä, ja titteli-risto on sen kirjoittaja. Lisäksi tuollainen teksti on tarkoitettukin julkisen kiistelyn
    kohteeksi.

    Mutta tätä blogimaailman vallankäyttöä sopii miettiä, eli noteeraamatta jättämisen, vittuilevan väärinlukemisen valtaa. Ja ”piirit” on minusta kuvaava sana sille uudelle vallankäytölle, joka on tullut vanhan autoritaarisen tilalle.

    Mutta minä ole joutunut mitenkään potkituksi, koska mulla on puolustajia. Jollakin aremmalla voisi olla ahdistusta. Toisaalta Ruu Morbidilla ei tässä näytä olevan kirjoittajana paljoakaan itsetuntemusta, koska ilmoittaa niin varmasti että hän ainakaan ei syrji koskaan ketään.
    Kyseessä on varmaan jokin kankea syrjimiskäsitys, jossa uudet tilanteet eivät horjuta.

    Potkiminen, piirit ja hyvien tyyppien
    suosio sopii minusta täsmälleen kuvaamaan sitä syrjintää mihin blogiyhteisöt ovat alttiita. Mutta onhan noista ongelmisa usein selvittykin.

    Tietyltä syrjinnältä ei voi edes välttyä, eihän jokaista voi ottaa huomioon, siispä jokainen verkottunut bloggaaja käyttää tätä noteeraamisen/syrjimisen valtaa.

    Blogilistoja selaillessa sen huomaa: monet noteeraamatta jääneet irralliset bloggaajat, lastuja pari viikossa, kommentteja nolla jatkuvasti. Kirjoittaja kehittelee kuvitelmia sisäpiireistä johon hän ei koskaan pääse.

    Ulkopuolelle jääminen on monimutkainen juttu, voihan syynä olla kirjoittajan sosiaalinen kyvyttömyys – kun verkossa pitäisi pystyä esiintymään ”hyvänä tyyppinä” että saa sopivan aseman kuvioissa.

  24. kr47 Says:

    Sain kerran blogiini kommentin siitä, että teen liikaa virheitä suomessa siihen nähden, että olen opettajana työskennellyt, erityisesti äidinkielen opettajana. Toison sanoen on vielä olemassa niitä, jotka tarvitsevat vahvoja johtajia ja kansankynttilöitä palvottavakseen. Itse olen SA:n kanssa samaa mieltä siitä, että virheet kuuluvat postausten luonteeseen enkä ole tekstejäni kritiikistä huolimatta hionut. Puuttukoon kirjain sieltä ja toinen täältä. Puuttuuhan sitä puheestakin yhtä ja toista -Turussa varsinkin;)

  25. Louhi Says:

    Mekö kiusaajia…? Sen takia vain, että vuorokaudessa ei riitä tarpeeksi tunteja kahlata läpi blogilistoja, jotta löytyisi ne kommetittomat blogit…? Vaikka itseäni empaattisena pidänkin, niin minun empaattisuudellani on rajat.

    En minä ehdi! En minä jaksa!

    Usein jaksan seurata niitä paria sataa blogia, jotka olen kerännyt blogilistalleni. Jos joku tulee nykimään hihasta blogissani, saatan liittää hänetkin listalleni, mutta aina en jaksa.

    Risto, sinustakaan en tiennyt yhtään mitään ennen kuin luin Kiiltomadon kirjoituksen. Kiiltomatoakaan en juuri jaksa seurata. Ne jutut ovat usein niin … hmm…. mahdottomia.

    En ollut myös missään lukemassani blogissa nähnyt kommenttejasi. Kuinka siis olisin voinut löytää blogiasi! Blogimaailmassa pätee samankaltaiset kanssakäymisen lainalaisuudet kuin elämässä IRL: taatusti jäät yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi, jos jää nyhjäämään omiin nurkkiin. Jos vielä karkotat satunnaiset lukijat luotasi suhtautumalla heihin ylimielisesti, voit olla ihan varma, etteivät he tule takaisin blogiisi.

    Usein sanotaankin, että syy löytyy peiliin katsomalla.

    P.S. Keskiviikon Hesarissa oli hyvä Tiikeri-sarjakuva, jossa Tiikerin pikkuveli marisi, kuinka häntä oli tahallaans satutettu. Selvisi, että pikkuveli oli itse satuttanut kaveriaan ja toinen vain antoi takaisin samalla mitalla.

    Taidankin ottaa sarjakuvasta valokuvan ja liittää sen blogiini. ; D

  26. Mrs Ruu Oh So Morbidi Says:

    Ristonp, OLETAN että osoitat kommenttisi minulle liittyen ”vittuilevan väärinlukemisen valtaan”.

    En ole väittänyt olevani syrjimättä koskaan ketään, varmasti teen sitä jatkuvasti, huomaamattani varsinkin, tai siitä syystä että omahyväisesti bloggaan mieluummin omassa blogissani kuin että tarkistan kaikki 7000 blogia ja kommentoin niitä. Minä kommentoin aika harvoin, ja blogit joita luen ovat joko ystävien blogeja (jotka tunnen oikeassa elämässä), vanhojen virtuaalituttjen blogeja tai sitten entuudestaan tuntemattomia mutta kiinnostavia, kuten vaikkapa Miss Bulimia Finlandin blogi tai Juha Seppälän kolumniblogi.

    Tapahtunutta ja tapahtuneen seurauksia:

    Asia: Luin Kiiltomadon pääkirjoituksen kertaalleen. En ymmärtänyt mitä ajoit takaa. Sitten luin kirjoituksen uudestaan ja vielä kolmannenkin kerran. Lopuksi päättelin, että tarkoititpa sitä eli tätä, niin ainesta on kantaaottavaan bloggaukseen, jos käsittelen pääkirjoituksesi niin kuin MINÄ sen ymmärrän. Myönnän syyllistyneeni itsekkyyteen päättäessäni kirjoittaa oman bloggauksen sen sijaan että olisin kirjautunut Kiiltomatoon tai etsinyt blogisi. (Mietin kyllä mikset kommunikoinut selkeämmin sitä mitä halusit sanoa, mutta sitten ajattelin että oli tapahtunut jokaiselle kirjoittajalle tuttu sokeus omien tekstien suhteen. Jutun käsittelijä mitä ilmeisimmin ymmärsi mitä kirjoitit, mutta (kuten esim. blogissani olevat kommentit osoittavat) minun lisäkseni muutamat muutkin ovat olleet hieman hämmentyneitä pääkirjoituksen punaisesta langasta.)

    Taustaa: Aloin kirjoitella ja väitellä Rihmasto-nimisellä kirjoitusfoorumilla sen alkuaikoina. Se oli nettimielipidekirjoituskouluni, ajoittain aika rankka, koska sanansäilällä sivaltajat olivat hyvin taitavia. Tämän henkilökohtaisen netissä kommunikointihistoriani pohjalta en osannut kuvitella, että bloggaukseni olisi vittuilua vaan ”napakka kannanotto”.

    Oletuksia: Oletin, että
    a)bloggaukseni ohitettaisiin olankohautuksella
    b) ellei sitä ohitettaisi olankohautuksella ja sinäkin innostuisit sitä kommentoimaan (erittäin kokeneena verkko- ym. kirjoittajana), homma sujuisi huumorin ryydittämänä… Virhe oli minun. Koskaan ei pitäisi olettaa.

    Lopuksi: Pyydän anteeksi, jos olen pahoittanut mielesi. Kadun kommenttia, jossa kirjoitin´, että touhu kuulostaa yläasteikäisten tiimellykseltä. Se oli turhautunut ja turha kommentti eikä tuonut mitään positiivista ja rakentavaa keskusteluun.

    Parhain terveisin
    Ruu Morbidi

  27. Jussi Says:

    Tämä Riston pääkirjoitusepisodi Blogistaniassa on mielenkiintoinen esimerkki siitä, miten nettimielipiteenvaihto toimii ja poikkeaa IRL keskustelusta. Risto NP:n kirjoitus ei minusta ollut erityisen hyökkäävä blogeja kohtaan. Ruun vastaus taas edusti sellaista sivallusta, jota taitava sanankäyttäjä ei kohteen havaitessaan voi jättää tekemättä. Ei mitenkaan pahantahtoinen kirjoitus. Kuitenkin jutusta on onnistuttu tekemään maailmankatsomuksellinen ristiriita kirjallisuusihmisten, lähinnä kai Kiiltomadon foorumiväen, ja bloggaajien välille. Vastaavista keskusteluista penjamin esittää hauskoja kommentteja arvioidessaan Minna Hapulin tuoretta kirjaa.
    http://penjami.wordpress.com/2006/11/29/blogista-kirjaksi-selibaattipaivakirjat/

  28. Louhi Says:

    Kiusaaminen (Jaoin linkin neljälle riville, jotta se ei pilaisi marginaaleja)
    http://www.hs.fi/henkkoht/artikkeli/
    V%C3%A4it%C3%B6stutkimus+
    Vallanhimo++johtaa+koulukiusaamiseen/
    HS20061112SI1YO04nmo

    ei ole pelkkä tunnetila, vaan tietynlainen käyttäytymismalli. Samat lainalaisuudet on havaittavissa sekä koulukiusaamisen että aikuisten keskuudessa olevan kiusaamisen välillä.

    Kiusaamista ei ole se, että kertoo olevansa eri mieltä, eikä sitäkään, että kertoo niistä tunteista ja ajatuksista, joita tilanne herättää. Jospa RN-P:nkin tilanne olisi jotakin muuta kuin kiusatuksi tulemista. Itse arvelisin, että ahdistusta siitä, kun lukijat eivät olekaan samaa mieltä, ja vielä kertovat hänelle eriävät käsityksensä aiheesta.

    Näyttää siltä, että RN-P kokee joutuneensa kiusaamisen kohteeksi, koska hänen tekstinsä herätti ärhäkän vastareaktion. Ainakin minulla on edelleenkin karvat pystyssä tämän tekstin vuoksi. Minä en ole havainnut Ruun käytöksessä mitään kiusaamiseen viittaavaa, vaikka ärtymystä olenkin havainnut. Ärtymystä on myös minun käytöksessäni, mutta se koskee tosiaankin tätä aihetta, ei RN-P:ä henkilönä. Eikä se tosiaankaan ole mielestäni kiuaamista.

    Eli nyt pitää tosiaankin pitää erillään kaksi eri asiaa: toisaalta kiusaaminen, mikä tarkoittaa systeemistä toimintaa, ja toisaalta erimielisyydet, mikä tarkoittaa tässä tapauksessa myös ärtyneitä tunteita.

  29. penjami Says:

    Bloggailu on julmaa. Kun julkaisee kirjoituksen tai kommentin, siitä tulee heti vapaata riistaa suurelle joukolle mahdollisia lukijoita. Joista useimmilla kommentti on herkässä. Ja kuten muutenkin elämässä, jonkinlaisia virallisia tahoja kohtaan on tavallaan lupa hyökätä voimakkaammin, tai niin varmasti monet mieltävät.

    Minun mielestäni Risto NP kirjoitti pääkirjoituksensa ainoastaan tuodakseen esille tavoitteellisen harrastajakirjoittamisen ongelmia blogimaailmassa. Hänen kirjoituksensa oli hyvä, mutta se ymmärrettiin hieman toisin kuin hän oli tarkoittanut. Risto NP:n jonkinlainen erehdys oli väärä kohderyhmäanalyysi. Hän teki tavallaan jutun kirjallisuuslehteen, ja tarkoitti sen tulkittavan siinä viitekehyksessä. Mutta blogimaailmassa kaikki on avointa, juttuja lukee monenlaiset ihmiset joilla on monenlaisia intressejä esim. kirjoittamisen suhteen. Olisin saattanut syyllistyä itse samaan ja pelkään myös syyllistyväni, kun pidän omaa kirjallisuusblogiani.

    Blogikeskustelu on julmaa. Jos tapahtuu väärinymmärtämistä, sitä ei voida korjata sovittelevilla eleillä, hymyillä, pikku lausahduksilla jne. Ja kun keskusteluun ottaa osaa kymmeniä ihmisiä, joilla jokaisella on mielipiteitä ja tuntemuksia ilmaistavana, soppa onkin valmis.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: