Blogipikkujoulu, erä 2

– Eikö se olisi yksin osannut kotiin, aikuinen mies?

No tietysti olisi. Muttakun minä olin Gorban treffeille houkutellut, niin pitihän minun toimia silleen pitkän kaavan mukaan, että poistutaan yhdessä, ei hylätä kesken matkan. (Ymmärrätte tällaisen toiminnan pitkällä tähtäimellä edulliset vaikutukset, kunhan olette jakaneet elämänne yhden ihmisen kanssa liki 30 vuotta.) Istuimme siis yhteisen bussimatkan Espooseen kuin muutkin vanhat parit: vierekkäin, kumpikin omaan kirjaansa keskittyneenä.

Sitten palasin Weeruskaan.

Vaalea nainen kertoi olevansa Valpuri.
Vinttikamarin Valpuri vai? kysyin.
– Onko niitä Valpureita enemmänkin?

Ja minä vastasin, että on on. Vaan onko? Olen ihan varma, että retkilläni blogistanissa olen tavannut muitakin Valpureita. Mutta, kun Vintin tyttö nyt kysyi kommenttilaatikossa vinkkiä, miten löytää kaimat, niin ainoat, jotka muistin, olivat siskontyttö ja Valpuri Jäntti. Paitsi että Valpuri Jäntti on just sama Vintti-Valpuri! Siis, ilmoittautukaa nyt ihmeessä muutkin Valpurit, ettei minusta tulisi pupun puhujaa.

About seuraavaksi tapasin Aikani Timon, joka sanoi kirjoittelevansa sellaisia lyhyitä huomioita.

Lostiksen kannssa juttelimme siitä, miten sinänsä harmiton kommentti voi joskus järkyttää. Kun ensimmäisen kerran pelmahdin Lost in the supermarketiin, luin vain pari päällimmäistä postausta ja kommentoin jotain mitä lie. Lostiksen ikävät vibat eivät johtuneet kommenttini sisällöstä, vaan siitä, että juuri vähän aiemmin hän oli avoimesti tilittänyt äitinsä kuolemaa ja nyt joku pervo tuli kommentoimaan äitinä! Oli hyvä saada jutella asia eilen auki, vaikka se oli aikanaan jo kommenttilaatikossakin puitu (kun olin ajan kanssa ehtinyt paneutua blogiinsa tarkemmin ja huomannut tahattoman tahdittomuuteni.)

Joku aika sitten olin sopinut treffit Minhin kanssa Stockan kellolle. Tuntomerkiksi olin saanut: Mulla on turkoosi kaulaliina. Siinä kävi lopulta niin, että tuli pieni aikataulusekaannus. Kellon alla ei saapuessani ollut ketään, jonka olisin tunnistanut silmistä tai kaulaliinasta. Aikani paikalla pyörittyäni huomasin naisen (tumma, mutta oletettua vanhempi), joka tuntui katselevan hyörinääni normaalia intensiivisemmin. Hänen kaulaliinansa oli mielestäni vaalean sininen, mutta eihän sitä koskaan tiedä…

– Anteeksi, onko kaulaliinanne mielestänne turkoosi? kysyin lopulta.

– Sory, I don’t speak any Finnish, hän vastasi.

Mutta nyt siis tapasin Minhin. Ja mukanaan yllätyksen: miehen menneisyydestäni. On aina mukava kuulla, kun entinen oppilas on saanut elämänsä järjestykseen. Hyvä te!

Vasta aika vähän sitten tutustuin Lumen blogiin ja nyt heti myös tapasin.

Kuinkahan moni kuuli illan mittaan sä et ole yhtään sen näköinen kuin oletin? Veikkaisin, että moni. Yhtenä heistä Kuraattori, jonka olin kuvitellut vanhemmaksi ja äijämäisemmäksi kuin se hoikka poninhäntähemmo, jota jututin. Meillä oli pieni kisa siitä, kumpi ehti postata kemuista ensimmäisenä. Voitin kahdellakymmenellä minuutilla (paitsi kun mun blogin kello näyttää edelleen kesäaikaa, niin vaikuttaa siltä, että olisin hävinnyt). Keskustelimme synttäriblogini nykytilasta ja siitä, onko Kuraattorilla oikeus käyttää Sun äitis suosittelee –merkkiä. On.

Toisen kerran hämmästyin täysillä Tristanin nähdessäni. Blogin violetti väri ja tekstin särmä olivat saaneet minut kuvittelemaan, että henkilö nimimerkin takana olisi jotenkin goottilaisen tumma ja kulmikas. Ja sitten näinkin pehmeän, vaalean naisen. Saattaa muuten olla, että pitkään uinunut BlogiPersoonaBlogi pian saa uuden tähtivieraan…

Ensi kertaa treffasin myös Junakohtauksen, joka tähän asti on ollut tuttu lähinnä Turistin kommenttilaatikosta. Turistilla muuten oli Marinadin ohella illan viehkoin decolté.
Uusiin tuttavuuksiin kuului niin ikään Tietoisuuden vapautuksen Jari ja herra Luksus.

Vietän ajastani niin paljon skragaa käyttävien tyyppien seurassa, etten huomannut mitään ihmeellistä siinä, että niin Oopa kuin Mitvitkin olivat kietaisseet solmion kaulaansa. Nuorempien naisten kuiskutteluista vasta päättelin, että kraka on nyt vallan trendikäs kapistus.

Mitvitistä vielä sen verran, että tiedän nyt, miksi hänellä on erityinen syy laulaa kotona. Eikä se sitä paitsi ollut elämän seikkailija, vaan elämän etsijä. Muistaakseni. Siitä sentään olen samaa mieltä, että Hurinasta tärkeintä oli olla välittäjä (ja mietin sanan kaksoismerkitystä ihminen, joka välittää toisesta, luonnon tilasta, eläimistä tms. tai ihminen, joka toimii välittäjänä eri näkemyksisten välillä. Molemmat tärkeitä.)

Hurinan vieressä viihtyi Tumppu-Joonas, joka ei ollut pitkäksi venyneellä terffimeemitapaamisella, vaan viattomasti vain kortteerasi Hurtsulla (Joonas on muuten raamikkaampi ilmestys kuin osasin odottaa).

Seppäsestä tuli mieleen juttu parin vuoden takaa. Siskoni kuuli, että PA (nimi ei silloin ollut suvun tiedossa) on perustanut blogin, ja yritti löytää sen. Aikansa etsittyään totesi löytäneensä ja kertoi, että blogin nimi on Seppänen. Onhan näissä kahdessa sen aikaisessa merkinnässä kieltämättä tiettyä yhdennäköisyyttä.

Sedis tilitti kriisistään, hupenevat lukijamäärät ovat saaneet harkitsemaan jopa blogin lopettamista. Sanoin kantanani, ettei instituutioihin saa kajota! Hyppään aina yli elokuvajutuistaan, ylipitkiä historiaselontekoja en kokonaan jaksa lukea, mutta hei, onhan se nyt kumminkin niin, että on mielettömän upeeta, että joku laskeutuu yliopistomaailman norsunluutorneista tänne tavallisen ihmisen tasolle ja tarjoaa ilmaiseksi tekstiä, jota muut kaltaisensa sullovat vain virallisiin julkaisuihin!

Yksi kommenttieläinaikani kohh-hetkistä oli, kun bongasin seuraamastani blogista merkinnän, jossa kerrottiin poliittisen historian kurssille ilmoittautumisesta ja sitten Sediksestä jutun, jossa kerrottiin poliittisen historian luennon valmistelusta. Blogaajina nämä veijarit kohtasivat täysin tasavertaisina. Se oli minusta kohh. Ja semmoisen takia tämän maailman sedisten tulee jatkaa, så det är så!

Neuleblogaajan kanssa halailin lähtiäisiksi. On se vain kumma, että tuotakin nallekarhua olen joskus pelännyt!

***

Ensimmäiseen erään on vielä hiukan syytä palata. Kertoa esimerkiksi Viimasta, johon tutustuin blogeissa ensimmäisen kerran joskus niihin aikoihin, kun kirjoittelin nettilukkojen vastaisen merkinnän. Ja nyt sitten hämmästyin, miten niin nuori kirjoittaa niin aikuisesti. Ihan totta, tunsin itseni liki bronttosaurukseksi. (ja olin onnellinen tästä blogisysteemistä, joka tarjoaa mahdollisuuden päästä tekemisiin eri ikäisten ihmisten kanssa. Katsotaanpas asiaa kasvoihin, missä viiskymppisten ennen blogien keksimistä olisi ollut mahdollisuus luontevasti vaihtaa ajatuksia tuntemattomien komekymmentä vuotta nuorempien ihmisten kanssa? Seuroissa?)

Sitten minun on ihan pakko päästä jakamaan Cybbiksen nimen ääntämiseen kehittämäni muistisääntö (tiedättehän sen ikuisen äännetäänkö se ässällä vai koolla -kysymyksen). Joidenkin ihmisten kasvot ovat täynnä valoa. Cybbis on tällainen ihminen. Hätäisempi luulisi, että muistisääntö on symppis Sybbis, mutta erehtyisi. Symppiksessä jo kulutettiin ässä, joten valittavaksi jää koo! Nerokas, vai mitä?

Espanjan Janne oli mukava tuttavuus. Jonka lentokenttä-/lentoyhtiövinkeistä vielä on hyötyä. Uskoisin. Mutta mikä sen blogin nimi on? Emmä löytäny. Harmittaa. Edit: linkki lisättynä!

Myöhemmin illalla juttelin Erään Saaran kanssa pitkään liki naapurinaan asuvasta ponttoonifirman pikkupomosta, joka ei pyynnöistä huolimatta vienyt Saaraa avecinaan firman pikkujouluun, mustiksi lakatuille kynsille hihittävästä pikkutytöstä ja muusta maailmanpoliittisesti merkittävästä. (Edellisen on tarkoitus kuvata sitä, että Saaran seurassa viihtyy.)

Tämäkin huvitti minua: Rappiotäti taas kertoi nähneensä baarissa vielä yhden entisen kouluni kasvatin ja kysyneensä tältä:
– Oletko sinäkin niitä blogaajia?
– Ei kun mä asun tässä talossa, oli vastaus.

Lopuksi haluaisin äitinä kiittää Virkanaista (ex), joka taas kerran huolehti siitä, ettei lapseni päätynyt kadulle hortoilemaan, vaan sai turvallisessa jatkopaikassa suojan päänsä päälle!

Ja mainita, että kotiin saapuessani olohuoneen jättimaapallossa paloi odottavasti valo, mikä on ylenpalttista ystävällismielisyyttä sähkömieheltä, jonka kämpässä ei yleensä loista yksikään turha tuikku! Kannatti tarjoutua saattoseuraksi ja näin pitää Gorba hyvällä mielellä.

***

Pitkän päivän asiaa mietittyäni, olen tullut siihen tulokseen, että nyt viimeistään on syytä kuopata puheet sisäpiirin miiteistä. Näiden pikkujoulujuhlien ilahduttavin piirre, ehdottomasti, oli se, että niin monet uudet, ulkokalliolaiaset tyypit Mikkeliä myöten ilmaantuivat paikalle. Kiitos kaikille!

Mainokset

15 vastausta to “Blogipikkujoulu, erä 2”

  1. Marinadi Says:

    Olet taas jaksanut ilahduttavan laajan raportin tehdä! Ja ehdottomasti olen samaa mieltä siitä, että oli tosi hienoa, kuinka monta uutta meidän ”fossiilien” joukkoon liittyi.

  2. Kuraattori Says:

    Kiitokset. Ei tähän oikein muuta voi sanoa ilman että silti tuntuisi vajaalta kommentilta.

  3. minh Says:

    Ihana kertomus pikkujouluista(joita Lumi sanoo pikkareiksi, joka taas tarkoittaa pimppariksia=blogipimpparikset)! Harmi, ettei yksissä pimppariksissa ehdi puhua kaikkien kanssa, mutta ainakin mä tapasin sut. Voin myös kertoa, että kotimatkan kuuntelin A:n kertomuksia kouluajoista ja kuinka oli ruvennut tykkäämään susta:). Nyt uskaltaa miitteihin vallan mainiosti tämän jälkeen, hauskaa oli(ja krapula aamulla),
    -minh-

  4. Lumi Says:

    Voi ei, mun kieli aiheuttaa sekaannuksia 😉 Hieno postaus, ajan kanssa tehty ja vaivaa nähty. Hauskaa oli täälläkin.

  5. Eräs Saara Says:
  6. Tirppa Says:

    Tulin ensikertalaisena Töölöstä ja olen onnellinen siitä, että tuli lähdettyä. Kiitokset järkkääjille! Varmasti olen messissä, kun seuraavan kerran puuhataan blogimiittejä. Niih, ja hyvät stressittömät joulut kaikille!

  7. elvenroot Says:

    Jaa-a. Kuinkahan pian sitä allekirjoittanutkin on jo fossiili 😉 Kuten arvelinkin, kukaan ei ollut ’jouluissa yhtään pelottava 😀 Toivotaan, että ensi kerralla voin viipyä pidempään ja ihan jutellakin jonkun kanssa… =;-)

  8. Sun äitis Says:

    Moro, Marinadi, paraskin fossiili!

    Kiitos käynnistä, Kuraattori!

    Minh, minäpäs tiedän, mistä se kuvaa pehmeämpi yleisilme johtuu: otsatukasta. Paljas otsa on jotenkin itsepäisemmän näköinen. Ja mitä niihin A:n juttuihin tulee, niin varmaa on, että tosiaan otti aikansa ennen kuin hän rupesi tykkäämään musta! Oli meillä alussa sen verran rankkoja yhteenottoja. Mutta hirveän onnellinen olen, jos lopulta paljastui, etten ilkeyttäni ollut vaativa, vaan siks, kun halusin uskoa, että hänestä on enempään.

    Lumi,
    sorgen, että jäi jutut lyhyeen, mulla oli niin valtava into päästä moikkaamaan mahdollisimman montaa uutta tuttua. Ja lopulta sitten liha oli heikko: kun pääsin Mitvitin viereen, siirryin aikakapseliin ja juutuin tuijottamaan kuvajaista nuoruuteni 70-luvun sälleistä.

    Eräs Saara,
    ai että saat minut uteliaaksi! Mitä tuo tyhjä oikein markkeeraa?

    Tirppa Piipponen,
    saattaa hyvinkin olla, että taival Töölöstä Alppilaan on vielä pidempi kuin matka Mikkelistä! Kiva, kun tuliT

    Elvenroot,
    ja ihhan jutellakin jonkun kanssa, sulle vain sattu käymään ylettömän huono noppa, kun päädyit istumaan Gorban viereen ja sehän ei tunnetusti ole niitä puheliaimpia seuramiehiä. Varsinkaan blogipippaloissa, joissa tuntee itsensä syystäkin hiukan ulkopuoliseksi! Seuraavalla kerralla parempi tuuri paikainvalinnassa, jookos!

  9. lostis Says:

    Ai että mä tunnen itseni typeräksi nyt. Oli kuitenkin mukavaa tavata, toivottavasti toistekin.

  10. Eräs Saara Says:

    Viimeksi, kun katsoin, kommentissani oli kyllä tarkoitus olla sellainen kolmosesta ja on suurempi kuin -merkistä muodostuva sydämen näköinen, jolla ilmaisin hurmaantuneisuuttani. Ehkä ne on kielletty täällä.

  11. Sun äitis Says:

    Lostis,
    ei mitään syytä tuntea itseään typeräksi. Mulle sattui kerran yhdessä lausuntaillassa, että esiintyjän katse alkoi muistuttaa omasta kuolleesta äidistäni ja se tunne oli pakahduttava. Jotain samanlaista irrationaalista tunnekuohua luulen sinun tunteneen sen nimimerkkini nähdessäsi. Ja minusta oli todella vapauttavaa päästä juttelemaan asia vielä kasvokkain.

    Eräs Saara,
    mitkään hurmaantuneisuuden esitykset eivät ole kiellettyjä, siis mun mielestäni. Mutta tästä tekniikasta en ymmärrä mittään. Ehkä se kateellisena halusi estää viestin perilletulon. Kiits!

  12. Kuraattori Says:

    Eräs Saara ja Sun Äitis, tuo ”suurempi kuin” merkki on wordpress-pohjaisilla blogeilla arka päätymään bittitaivaaseen koska se useimmiten on osa tageja ja ilmeisesti tuntemattomat ”tagit” jäävät pois kokonaan. Tai jotain tänne päin. HTML-ongelmia siis. Ehkä > toimii… eli siis & gt; yhteenkirjoitettuina.

  13. holyland(antti) Says:

    Sunäitis:”Mutta nyt siis tapasin Minhin. Ja mukanaan yllätyksen: miehen menneisyydestäni. On aina mukava kuulla, kun entinen oppilas on saanut elämänsä järjestykseen. Hyvä te!

    Tämäkin huvitti minua: Rappiotäti taas kertoi nähneensä baarissa vielä yhden entisen kouluni kasvatin ja kysyneensä tältä:
    – Oletko sinäkin niitä blogaajia?
    – Ei kun mä asun tässä talossa, oli vastaus.”

    +++ Sen verta vain, että olin siis minhin seuralainen sekä tämä rappiotädin tapaama oppilas.

    Sanoin rappiotädille, että asun tässä talossa, mutta ilmoitin myös kirjoittavani blogia, johon juuri tätä miittiäkin kommentoin.

    Vaikka olen blogia vuosia kirjoittanut ja kyllä tuollakin sanoin kaikille bloggari, en vain minhin avec olevani, taisin aveccina sitten mieleen jäädä.

    Ilmoitin kyllä listaan, jota joku keräsi bloginimeni ja osoitteen. En vain halunnut esittäytyä ”holylandina” yleisesti. Se olisi kuullostanut HIEMAN tyhmältä.

    Oli kuitenkin mukavaa tavata sunäitis ja kirjoitin siitä omaankin blogiin.

  14. holyland(antti) Says:

    Minä siis olin sekä tuo rappiotädin tapaama oppilas että minhin avec.

    En myöskään ollut vain kaveri ”samasta talosta”, vaan ihan bloggaaja itsekkin ja sen kyllä kerroin. Minhin avec taisi kuitenkin olla se, jona minä mieliin jäin.

    Joka tapauksessa oli hauska nähdä sunäitis ja kirjoitin tästä omaankin blogiin. Yritin tätä kommenttilootaa jo kerran, mutta ei ilmestynyt toivottavasti nyt toimii, ettei sitten tule kymmentä yhdellä kertaa minun kirjoittamani.

  15. MariBlackwell24 Says:

    People deserve very good life time and personal loans or just short term loan would make it better. Just because people’s freedom is grounded on money.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: