Julma tarina

Oli kerran pariskunta, jonka vaimo oli juuri mennyt kylpyyn. Mies seurasi perässä ja sanoi:

– Pitäisköhän sitä viritellä vielä vuoden viimeinen praasu?

– Siellä on niin märkä keli, että parvekkeella olevat puut on litimärkiä. Odota sen verran, että mä tuun kylvystä. Haen kelllarista kuivia samalla kun tuon kaljat ja kuohuviinit kylmiöstä.

– Ai sulla on siellä jemmassa puita ja kaljoja! Mä sentään omistan tämän kämpän lainoista puolet enkä saa edes kellarin avainta.

– Mutkun niitä on vain yksi per asunto.

– Niiih, eiks olekin julma tarina!

Kun vaimo nousi kylvystä, oli mies sytytyspuuhissa, ei ollut malttanut odottaa!

Mainokset

9 vastausta to “Julma tarina”

  1. Perso Says:

    Praasu?

  2. Helena Says:

    Onneksi tuli juhlapäivänä happy end, jos oikein ymmärsin.
    Pelkäsin alkuvirkkeissä, että sinne kylpyyn heitetään joku sähköisku. Huh, huh, ei pidä uskoa otsikoita.
    Hauskaa illanjatkoa

  3. Kriisi Says:

    Perso: ruots. brasa (tuli – takassa, nuotiossa, kokossa jne) -> praasu

  4. ainailona Says:

    Semmosia ne äijät on! Oikein ihanaa alkanutta vuotta, onnea ja ilova – hyrrääpä kylässä entiseen malliin;)

  5. Janka Says:

    Miksei se vaimo sanonu, että ota sielt mun takin taskusta se kellarin avain ja hae?

  6. Alamäkeen Says:

    Lämmin perinne tuo praasu. Täytyy itse kehitellä jotain vastaavaa.

  7. Takaisin Kallioon Says:

    Prasu se vaa o ainaske meilppäi!

  8. Sun äitis Says:

    Perso,
    kuten Kriisi jo vastasikin, takkatulesta oli kysymys.

    Helena,
    tsorgen, jos otsikko hämäsi, mutta se oli sanasta sanaan se, miksi Gorba kohtaloaan kuvasi. Meillä osataan olla ammattimaisen varovaisia sähköturvallisuuden kanssa, kiitos silti huolehtimisesta.

    Kriisi,
    kiitos päivystävälle kielitieteilijälle!

    Ainailona,
    hyrräänpä hyvinkin!

    Janka,
    olen yhden taloyhtiön hallituksessa. Siinä talossa kellarirappuun johtava avain on ihan virallisesti nimetty emännänavaimeksi. Meiän taloyhtiössä avaimella ei ole vastaavaa nimeä, mutta joku roti se pitää olla, kelle avaimia annetaan. Ei vaan, oikeesti tässä oli kysymys väärinkäsityksestä: kyllä Gorban omalla avaimellakin olisi kanahäkkikoppiin puunhakuun päässyt, vain kylmiöön on erillinen avain. Mutkun se mokoma ei saa aikaiseksi edes kokeilla, valittaa vain julmaa kohtaloaan!

    Alamäkeen,
    tämä oli sellainen typistetty versio, jossa ei kerrottu taustoja. Meillä on vetämisongelmia takan kanssa. Silti Gorballa on intohimo viritellä praasuaan. Pari ensimmäistä tuntia menee yleensä savustuksissa, sitten piippu lämpiää ja loppu on somaa ja kodikasta. Lämpöä siis on praasun aikaan ilmassa useammassakin merkityksessä.

    Takaisin Kallioon,
    sisämaassa, Loimaan kohdalla, kieli on vielä hidasta ja viipyilevää. Rannikolle tultaessa tahti tiukkenee. Kyllä mekin meillä kotona Raumalla ja Ukissa lyhyeen muotoon törmäsimme, mutta Gorban mummonkielellä se oli praasu. Siks tässä noin (mutta kommmenttisi kuultuaan Gorba oli kyllä valmis vaihtamaan prasuun, kun sillä on niin valtavat lounaisrannikkosympatiat, että puhumallla riittävästi lounaiskieltä, Gorban saa tekeen miltei mitä vain!)

  9. Marko F Says:

    Takkatulen lämpöä tuli ikävä 🙂
    Hyvää alkanutta vuotta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: