Tässä, nyt

Lukion ensimmäisellä minulla oli ystävä, jota pidin sivistyneenä, fiksuna ja kovin aikuisena (näin jälkeenpäin ajateltuna hänen kypsyytensä saattoi johtua siitä, että hän oli kahdeksantoistavuotias tyttyökoulun käytyään ja kerran tuplattuaan, minä juuri kuusitoista täyttänyt). Tämä ystävä oli ollut kesätöissä valokuvalabrassa ja ottanut sieltä mukaansa pinon epäonnistuneita valokuvia, joissa näkyi vain psykedeelisiä värejä. Sain häneltä joululahjaksi viisi noista kuvista. Niiden taakse ystävä oli kirjoittanut sitaatteja. Yhdessä luki:

    Kuin vierii virta, aavikolla tuuli puhaltaa, niin päivistäni tänään taas päivä katoaa. Mut milloinkaan en murehtinut ole päivää kahta: en päivää, joka jäi jo taa, en päivää tulevaa. (Omar Khaijam: Teltantekijä)

Otin värssyn heti omakseni teintytön intomielellä. Näin vuosikymmenien jälkeen riimi tuntuu melko kornilta, mutta kyllä se silti edelleen kuvaa suhtautumistani aikaan. Minusta ei ole ottamaan opiksi menneestä eikä suunnittelemaan tulevaa. En näin vuoden vaihtuessakaan osaa muistella mennyttä vuotta (kuten vaikkapa Outolintu, Marinadi, Jukka, Kata, Minh, PA (kuvin), Zepa, Alamäkeen ja moni muu). Vielä enemmän ahdistaisi tulevaan kurkistaminen.

Meilllä on perheen sisäisenä vitsinä ollut orgaaninen aikakäsitykseni. Siihen kuuluu, että joka hetki teen, mitä just silloin sattuu mieleen tulemaan. Jos vaikka aamulla herään sen verran ajoissa, että aamutoimilta jää vartti ylimääristä aikaa, alan täyttää sitä jollain tarjolla olevalla tekemisellä, johon väistämättä kuluu vähintään 22 minuuttia ja taas olen seitsemän minuuttia myöhässä. Orgaaniseen aikakäsitykseen kuuluu myös vetelehtiä tunteja kylvyssä tai istuskella kylpytakkisillaan sohvalla blogaamassa just silloin, kun oikeesti pitäisi siivota ja valmistautua illan vieraitten saapumiseen.

En ole uudenvuodenjuhlija, tyhjät kalenterit ahdistavat minua. Jonain vuonna joku läheiseni (tai minä itse) kuolee ennen kuin on on aika vaihtaa uuteen kalenteriin. Siksi on mukavampi elää hetkessä ja siitä Kirsti kirjoitti oivasti. Itselleni ja kaikille blogitutuilleni toivon, että vuonna 2007 osaamme tunnistaa Kairoksemme.

Mainokset

3 vastausta to “Tässä, nyt”

  1. Louhi Says:

    Jahas, nyt sai sitten minunkin aikakäsitykseni nimen – siis orgaaninen aikakäsitys!

    Hyvää uutta vuotta, Äitee!

  2. Sun äitis Says:

    Louhi,
    ilmankos oletkin tuntunut sukulaissielulta! (Varoitus: orgaaninen aikakäsitys ei ole virallisesti rekisteröity tavaramerkki, vaan perheen sisällä syntynyt epätieteellinen nimitys)

  3. Miss Pligaa (ex Maurelita) Says:

    Ihanan lohdullista kuulla etten ole ainoa jolla on mieheni mukaan ”kummallinen” (orgaaninen kuullostaa ehdottomasti paremmalta !) aikakäsitys. Joko laitetaan se wikiin ?

    Vimmatusti uudenvuodenvilkutuksia pligaapariisista…

    =D

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: