Tahmainen olo

Se alkoi ihan varkain. Perjantaina oli ensin sikaraikas herätys, kun Gorba piti kyyditä kentälle aamulla varhain. Ilalla kävin tutustumassa ihmiskuntaan. Saaliina liuta mielenkiintoisia oikean elämän keskusteluja ja yksi uusi blogitilaus. Nukkumassa olin jo yhdentoista maissa, mutta edellisen yön univelka painoi ja heräsin lauantaina vasta 11.17. Spöget pisti vielä paremmaksi ja heräsi vasta puolen päivän jälkeen, kun minä olin jo ehtinyt lukea Hesarin.

Kissan poissaollessa me hiiret jatkoimme surutta ryhditöntä menoa. Ensin katsoimme pari tuntia putkeen vanhoja mainoksia (sikahyviä!) ja sitten vielä maanantailta rästiin jääneen Täydellisten naisten jakson. Viiden paikkeilla tuli kiire menneä suihkuun, että ehdittiin ennen kauppojen sulkeutumista ostaa viemiset synttäreitään viettävälle siskolle, jonka luo jatkoimme heti kohta kuuden jälkeen.

Paikalla oli paljon läheisiä ihmisiä, ja ilta vierähti siivillä. Ensin pohdittiin sisustusvärityksiä (siskolla on alkamassa remontti). Asiaa tuntevat olivat ehdotelleet ruskeita, oransseja, samean vihreitä ym. muita maanläheisiä värejä. Sisko haluaisi valoa ja avaruutta turkoiseilla, sireeninvärisillä ja pullonvihreillä pinnoilla. Saas nähdä kuin käy!

Loppu ilta katsottiin suvun vanhoja kaitafilmejä (osan sain isältä dvdnä synttärilahjaksi, osan lähetti serkku jouluksi). Hirveän paljon naurua ja selittelyä! Hauskinta oli, että meidän siskosten kaikkiaan kymmenestä lapsesta paikalla oli kahdeksan ja ne kaikki tuntuivat nauttivan mokomasta lauantaipuuhasta! Kotona olimme yhden jälkeen.

Aamulla nukuin sitten taas yli yhteentoista. Hesarin jälkeen katsoimme lauantaina katsomatta jääneet 2000-luvun mainokset ja saunoimme hultteimesti keskellä päivää. Sitten yllätti aliverenpaine ja piti paneutua hetkeksi pitkäkseen. Neljän aikoihin havahduin hereille. Morkkis oli hirveä! Paljon olisi pitänyt tehdä, mutta tässä sitä vain maattiin! Ei siinä auttanut kuin tiiviisti keskittymällä jatkaa nukkumista, kun muuten oisi iskenyt itseinho saamattomuuden vuoksi.

Kuudelta ei enää pystynyt nukkumaan, vaikka kuinka yritti paeta todellisuutta! Piti nousta vähän syömään (ja syöttämään sällejä). Piti kirjoittaa tämä tahmanpoistokirjoitus. Seuraavaksi taidan mennä kylpyyn, ei tässä nyt enää kannata mitään hyödyllistä ruveta puuhaamaan!

Mainokset

4 vastausta to “Tahmainen olo”

  1. Petja Jäppinen Says:

    Mulla on ollut pari päivää aika hurinaa, joten en ole saanut kiitetyksi.
    Oli tosi kiva että tulit piipahtamaan.

    Mulla on koko viikonlopun ohjelma mennyt sekaisin, kun pojan apelta levisi pää, mulla ei toiminut yksi tietokoneohjelma eikä printteri.

  2. statisti Says:

    Kuulosti aikaansaamattomuuden suhteen aivan minun parilta viime viikoltani. Mutta minkäs teet, kun nukkuminen on rehkimistä kivempaa. (Miinuksena toki se morkkis. Mutta siitäkin pääsee joksikin aikaa nukahtamalla uudestaan.) Suunnittelen varovasti ryhdistäytymistä.

  3. Janne Saarikko Says:

    Kiitos maininnasta ja tapaamisesta.

    Kirjoitamme erilaisista asioista. Mukavaa!

    Petjan miiteissä tapaa aina mielenkiintoisia ihmisiä. Suosittelen.

  4. Petja Jäppinen Says:

    Olin hyvin imponeerattu saapumisestasi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: