Hidastuvaa

Minäkuvani on ollut kepeäjalkainen ja nokkela. Hetki hetkeltä huomaan etääntyväni tuosta kuvasta. Askeleen verkkaistuminen ei johdu vain viidestä uudesta viiskymppistä kroppaa pehmentävästä kilosta. Sisäinen syke on jotenkin vaihtanut tempoa. Kyllähän minä vieläkin teputan tarvittaessa nopsaan, mutta siihen tulee helposti repimisen maku.

Enkä minä enää ole niin nopea oivaltamaankaan. Prosessointi on selvästi hidastunut. Mutta mitä sitä voisi olettaa, kun jo pelkkä viestien sisään ottaminen laahaa! Likinäköisenä näin melko pitkään aika hyvin lähelle, vasta viimeiset pari vuotta lukeminen on perustunut enemmän hamontunnistukseen kuin siihen, että todella olisin erottanut tekstin. Tavaran käsilaukusta etsiminen on pitänyt perustaa tuntoaistiin, kun katsomalla mitään ei löydä.

Liki vielä enemmän häiritsee kuulon kaikkoaminen. Jos kuuntelen iPodillani äänikirjaa, joudun säätämään volyymin niin kovalle, että junaosaston toisessa päässä matkustajar häiriintyvät metelistä. Kun muksut soittavat kännykkään, hoen koko ajan Mitä?. Ärsyttää sekä heitä että minua.

Tänään oli yksi niitä päiviä, jolloin olin kaikessa hidas ja koko ajan myöhässä. Piti noutaa 13.30 kummityttö Jumbosta. Siihen aikaan olin Bauhausin kohdalla Tammistossa. Meni vielä puoli tuntia, ennen kuin neiti oli kyydissä. En ollut koskaan käynyt Jumbossa (olin kyllä usein nähnyt sen lentokentälle mennessä) enkä mitenkään osannut haistella tietäni perille. Ajalin edestakas kehä kolmosta ja Tuusulan väylää ja aina välillä bongasin Jumbon maston. Mutta vasta puoli tuntia ajeltuani siis onnistuin käsikopeloimaan itseni perille.

Sitten meninimme Ikeaan, jossa meillä oli treffit erään kyydintarvitsijan kanssa. Siellä vierähti kolme varttia odotellessa, sillä puolet Etelä-Suomen läänin asukkaista tuntui änkeytyneen paikalle. Toinen puoli oli varmaan Vantaan myymälässä.

Sitten piti vielä käydä joululahjaostoksilla (kummityttöperinteeseen kuuluu tammikuinen shoppailureissu). Muutamana vuonna olemme yrittäneet löytää langanlaihalle neidille housuja. Siinä puuhassa olemme joutuneet kiertämään turhaan kaikki keskustan kaupat. Nyt piti olla helpompi toive: pyjama. Mutta joko ne oli kaikki myyty alennnusmyynneissä loppuun tai ne olivat vaaleanpunaisia. Viidennessä kaupassa tärppäsi. Parkkihallissa eksyin taas. Tuli kummitytölle tosi hyvä kuva suunnistustaidoistani!

Ehdimme lopulta ajoissa Tennariin. Tänä vuonna oli ohjelmassa Happy Feet, josta jäi vähän jakautuneensorttinen olo. Animaatiot olivat upeita. Vesi, lumi ja pingviininpoikasen pörheä untuvapeite tekivät vaikutuksen. Tarinan alussa oli koulukuvaus, jonka kohdalla sisäinen erityisopettajani nyökkäili hyväksyvästi (myös sisäinen laulukyvyttömäni kykeni samaistumaan Happy Feetiin!). Laulut olivat makeita ja jopa minä tunnistin muutaman.

Mutta. Minä en pitänyt siitä, että tyttöpingviinit oli piirretty tissikkäiksi ja ja vyötäröltään kapoisiksi. Minä en pitänyt muutamista inhottavan pelottavista takaa-ajokohtauksista enkä tarinan typerästä kokonaisjuonesta (mutta minä olenkin ihminen, joka ei koskaan ole pitänyt animoitujen elukoitten suuhun sijoitetusta luonnonsuojelupropagandasta. Siihen sain aikoinaan rokotuksen Vili Vilperistä!)

Ehdimme ihan ihmisten aikaan kotiin. Jäi silti iltaseurustelut kummitytön kanssa seurustelematta. Päivän puuhaamisesta uupuneena vanha rouva sammui sohvalle kesken tämän tekstin naputtelun (arvatkaapa, mihin asti ehdin eilen ja mistä jatkoin tänään.).

Nyt pitäisi lähteä uhmaamaan lumipyryssä Kirkkonummen pikkuteitä. Sitten pitäisi yrittää käydä eka kertaa viikonloppuna työpaikalla (mitenhän ne koodit toimivat), kun ikääntyminen on iskenyt niin, että tulee unohdelluksi tavaroita. Toivottavasti virtalähde jäi työmaalle, muuten en tiedä, miten selviän tulevasta kahdesta matkapäivästä Turussa.

Niin ja sitten kolmelta kentälle Gorbaa vastaan. (Isälle tiedoksi: enhän minä tietenkään oikeesti toivonut sen koneen putoamista. Ei näitä tekstejä lukiessa saa olla kauhean tosikko.) Viikko on ollut yhtä lomaa, mutta joutaa se mies jo kotiin palaamaan. Miessuhteessani olen nimittäin säilynyt nuorena ja ripeänä: tunteet vaihtuvat raivosta rakkauteen ihan yhtä sukkelasti kuin 30 vuotta sitten!

Mainokset

7 vastausta to “Hidastuvaa”

  1. Petja Jäppinen Says:

    Minä kuvittelin että maailmassa on paskan puhuminen vähentynyt, sitten paljastui että kuuloni on vain huonontunut.

  2. Perso Says:

    Näinhän se menee. Ekana muutaman vuoden tunnustelee, onks oikeasti sairas vai mikä jäytää hittovie koko ajan; sit tajuaa että ahaa, tää on varmaan sitä vanhenemista ja rappeutumista nyt. Jepjep.

  3. Kaktus Says:

    ITTVTH = Iän Tuoma Tarkkaavaisuuden Vajaatoimintahäiriö. Nappasin tuon diagnoosin jonkun blogista ja kirjoitin muistivihkooni!

  4. osmo poliitti Says:

    Samaan suuntaan menivät mietteeni, kun kävin kuusivuotiaan poikani kanssa viikko sitten katsomassa Happy Feetin. Loppua kohtia aloin vain miettiä, ettei se jumalattoman tarkka tietokoneanimointi viehätä, jos se kehottaa vain ihailemaan pikselien määrää ja nopeaa liikettä. Puuduin, samoin poika.

  5. minh Says:

    Mä olen huomannut kaikki samat oireet itsessäni ja täytän vasta 35. Mitenköhän kulku sujuu sitten 5-kymppisenä…?

    Enkä tosiaan tiedä, mitä mulla on niin kauheasti animaatioita vastaan. Ei nappaa, ei sitten yhtään.
    -minh-

  6. Mrs Ruu Oh So Morbidi Says:

    Meillä on toi Happy Feet toivelistalla. Poikaa ei kiinnosta mutta eläin- ja animaatiofanitytärtä kylläkin. Katotaan, sano mummo, kun klaseihin sylki.

    Joo, näkö menee. Kuulo on jo mennyt. Mutta lihakset kasvaa!

  7. Petja Jäppinen Says:

    Sille naiselle, jonka piti olla äitini, sanoi lääkäri, että jos ei kolmekymppisenä ala jotakin paikkaa kolottaa, on jossakin jotakin pahasti vialla.

    Blogsomesta sananen.
    Jostakin syystä täällä kirjoitus ilmestyy näkyviin vasta tovin kuluttua kirjoittamisesta. Toisinaan saattaa ehtiä lyödä ”älä emmi” ennen kuin viimeinen kirjain tulee näkuyviin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: