”Ann mein isä soittaa! Kyll mein isäll vastataan, ko mein isä tunnetaan!”

    ”Olet perehtynyt näköjään näiden yhteyksien sisukaluihin, mikä tuntuu himpun pelottavalta. Itse haluankin oikeastaan nähdä vain sen, mitä toiset tarkoittavat levitykseen. En ole järin utelias.”

    ”Oikeesti äärimmäisen pelottavaa, että visiiteistä jää noin tarkat tiedot. Helvetti, eihän tässä uskalla enää vierailla missään! Saatika jäädä pidemmäksi aikaa lukemaan merkintöjä. Huh huh!”

Tällaisia kommentteja tippui viimekertaiseen merkintääni, jossa välitin laskureiden uumenista kaivettuja tietoja. Lohduttelin, ettei täällä tarvitse pelätä väijyilyä, sillä aktiivisesti kurkin kävijätilastoja vain tasalukujen aikaan. Sitä mieltä sentään olen, että jokaisen blogosfäärissä liikkuvan tulee olla tietoinen siitä, että useimpiin blogeihin jää käynnistä jälki. Siitä pitävät huolen kaiken maailman ExtremeTrackerit, SiteMeterit ja Webstatsit sun muut.

Silloin kaksi ja puoli vuotta sitten, kun täällä taipaleeni aloin, mietin kovasti jäljitettävyyttä. Päätin, ettei syytä huoleen ole niin kauan kun liikun blogeissa, joissa voisin käydä kenen tahansa katsellessa sivusta ja kirjoittelen kommentteja, joita en häpeäisi, vaikka henkilöllisyyteni paljastuisi (silloin olin vielä semianonyymi). Nykyisin minua huolettaa enemmän se, että trakkeri paljastaa, etten ole käynyt jossain blogissa kuin se, että se paljastaa minun siellä käyneen! (Hiukka seliseliä: esimerkiksi nyt kun olen ollut toista viikkoa päivät kiinni töissä ja illat puolikuntoisena lahnana kotona sängyn pohjalla enkä ole käynyt blogeissa lain, on joku tuttu saattanut ruveta ihmettelemään, mikä vika, kun tästä ip:stä ei ole piipahdettu).

Olen minä sitäkin miettinyt, miten me, jotka aikoinaan vouhkasimme yksityisyyden suojan perään ja vastustimme isoveljen valvontaa, olemme nykyään valmiit asettamaan elämämme kaikkien nähtäville nettiin. Ensin tilitämme blogissamme. Sitten rekisteröimme kaikki kommenttimme näppärästi tutkittavaan muotoon coCommentiin. Jaamme valokuvamme Flickrissä ja linkkimme del.icio.usissa. Vain muutamia mainitakseni.

Voisiko tuohon sisältyä jotain todellisia uhkakuvia? Potentiaalisia työnantajia, jotka nettipersoonaan tutustumalla tulisivat siihen tulokseen, että joku muu joutaa palkkaamaan mokoman? Epäluuloisia rakastettuja, jotka kaivaisivat esiin entiset kullat? Kostonhimoisia puolisoita etsimässä lokaa erotilanteessa. Poliittisia vastustajia suorittamassa kaivauksia menneisyyteen?

Tällä iällä mokomalla ei ole enää niin väliä. Aikomuksenani ei ole tehdä sen paremmin skandaalien täyttämää kuin skandaalitontakaan uraa yrityksissä tai politiikassa ja Gorba löytää netistä vain sen, minkä hakemisessa häntä autan. Sen sijaan nuorempien ja kunnianhimoisempien varmaan kanattaa miettiä nettiavoimuuttaa tuostakin näkökulmasta.

***

Aikoinaan piti täyttää Suomen pankille selvitys valuutanvaihdosta (piti oikein esittää liput sen varmistamiseksi, että tosiaan oltiin ulkomaille menossa ja valuutan tarpeessa). Siihen aikaan appivanhemmat veivät Gorban ja minut Sveitsiin joululomalle. Tuolla reissulla Gorba kävi useita kertoja pankissa vaihtamassa veronpalautusmarkkoja Sveitsin frangeiksi (omansa ja minunkin!), kun sen mielestä oli niin upea fiilis päästä Suomen pankin kontrollista vapaana vaihtamaan valuuttaa. Samantapainen villi vapaus valtaa mieleni, kun silloin tällöin pääsen blogeihin joltain oudolta koneelta, eikä kukaan osaa arvata, että minä se siellä nurkissa kopistelen! Ah anonyymiyttä!

***

Otsikko on lainaus naapurintytöltä noin vuodelta 1960 eikä se mitenkään liity käsiteltyyn aiheeseen. Paitsi että tuntemisesta tässäkin oli puhe.

***

Aijuu, kaikille niille kymmenille ihmisile, jotka ovat hakeutuneet tänne saadakseen ohjeita autolämmitystolpan asetuksiin, tässä tiivistelmä viime vuotisesta merkinnästä, jonka kommenttilaatikossa Käkkijä ja Tinka neuvoivat minulle, miten homma skulaa!

kello

  • aseta musta kolmio tämänhetkiseen kellonaikaan (kuvassa klo 22) vääntämällä keskellä olevasta nupista nuolen suuntaan.
  • aseta vihreä kolmio siihen aikaan, jolloin haluat virrat päälle (kuvassa klo 5) vääntämällä kehää nuolen suuntaan.
  • punainen kolmio tulee silloin automaattisesti kohtaan, jolloin virta katkeaa (kuvassa klo 7).
Mainokset

14 vastausta to “”Ann mein isä soittaa! Kyll mein isäll vastataan, ko mein isä tunnetaan!””

  1. Kata Says:

    Näitä minäkin paljon mietin. Vaikka aina on ollut sellainen linja, että kaikki mitä missään kommentoin, on ihan allekirjoitettavissa omalla nimelläni. Puhumattakaan omasta blogista. Samat säännöt netissä kuin ”oikeassa elämässä”. Ja hyvät käytöstavat on kaiken a ja o, sanoisi minun äitini.
    Kiva kuulla taas sinusta.

  2. Alamäkeen Says:

    Joskus tulee tosiaan sellainen olo, että ei kehtaisi toistuvasti palata fanittamien blogien arkistoihin siksi, jos vaikka paljastuisi perverssiksi stalkkeriksi. Onneksi Soneralla on siihen tarkoitukseen tarjota anonyymiproxy, jonka takia tietoihin jää vain välityspalvelimen osoite! Minä itse seuraan statseja lähinnä siinä pelossa, että blogiini eksyisi joku oikean elämän tuttu ihminen tai yritys, jonka staattisen ip-osoitteen tiedän.

  3. Sun äitis Says:

    Kata,
    just noin ja kiits!

    Alis,
    täällä saa rauhassa stalkeroida! (statsien seuraamisesta ikimuistoisin mieleeni jäänyt juttu on se, kun eräs blogaaja huomasi kävijätilastoistaan, että eräs lukijansa oli saanut takaisin kaverilla lainassa olleen ulkoisen näyttönsä…) Oikean elämän tuttuja ihmisiä ja yrityksiä ei tarvitse jännätä, kun tulee kaapista. Anonyymiyden hylkääminen on varsin rentouttavaa, usko pois!

  4. PA Says:

    Minusta oli varsin vapauttavaa palata Saksasta Suomeen. Saatoin rauhassa stalkata Erään Saaran arkistoja ja sen sellaisia. Katan käynnit tunnistan aina, mutta saksalaisia riittää muitakin.

  5. Rappiotäti Says:

    ”Potentiaalisia työnantajia, jotka nettipersoonaan tutustumalla tulisivat siihen tulokseen, että joku muu joutaa palkkaamaan mokoman?”

    Heh, jos potentiaalinen työantaja lukisi minun Vihaan työn tekemistä ja aamuherätyksiä-henkistä blogiani, taitaisi työpaikka jäädä saamatta.

    Tämä ei oikeastaan liity tähän paljoakaan, mutta menköön nyt…Googletin oikean nimeni tuossa yksi päivä (tunnustan häpeämättä tehneeni näin) ja huomasin, että internetin ihmemaassa minusta ei ole merkinnän merkintää. Innostuin googlaamaan myös joitain sukulaisiani, ja paljastui, että jopa parista isovanhemmastanikin on nettimerkintöjä ja minä olen aivan paitsiossa. Samaan aikaan helpottavaa ja jotenkin huolestuttavaa:-) Nettinäkyvyyteni on täysin Rappiotädin varassa.

    Minulla on muuten tällä hetkellä sellainen tilanne , etten tiedä ollenkaan kävijämääriäni. Vuodatuksen laskuri simahti marraskuun puolivälissä. Jotenkin vapauttavaa sekin, eipä tarvii stressata kasvavia/laskevia lukijämääriä.

    Olen Katan kanssa samoilla linjoilla noiden käytöstapojen kanssa, käyttäytyä pitää oli sitten anonyymi kommentoija, julkibloggaaja tai nettipersoona. Ei netin pitäisi olla mikään kaatopaikka, jossa käyttäydytään ihan miten sattuu muita kohtaan. Huumori on sitten asia erikseen, ja yleensä helposti erotettavissa loanheitosta.

  6. Minna Says:

    Kiitos lämppäriohjeesta. Juuri aamulla havaitsin, ettei ole lämmittänyt ja muistui mieleen, että viime talvena täällä oli joku manuaali tarjolla. Kiitos hyvästä palvelusta!

  7. Petja Jäppinen Says:

    Jos potentiaali työnantaja raakkaa minut kirjoitusteni vuoksi, se on vain minun etu.

  8. Nimetön Says:

    Joillakinhan on sellainen ”kommenttiystävällinen blogi” tms banneri, niin mun mielestä saisi olla myös sellainen ”en omista kävijälaskuria” -banneri sellaisilla, joilla ei ole, niin tietäisi, missä uskaltaa käydä useamminkin, kuin mitä blogilista ilmoittaa, että on uusia päivityksiä.

  9. Petja Jäppinen Says:

    Mun kävijälaskurit ainakin erottaa kävijän eri käyntikerrat, niin että vaikka kävisi useamminkin, niin kävijälaskurit eivät siitä sekoa

  10. Sun äitis Says:

    Minä en ainakaan paheksuisi useista uudelleen piipahduksista (jos siis jakasaisin niitä jostain laskurista seurata). Mutta tunnistan tunteen, muakin hävetti joskus vierailla uudellen ja uudelleen samalla sivulla kurkkimassa, onko joku jatkanut kommenttiketjua. Nykyisin siitä ongelmasta selviää ottamalla käyttöön coCommentin. Sieltä näkee näppärästi, onko joku osallistunut samaan keskusteluun kuin itsekin, ja voi sitten vierailla sivulla. Jää monta hukkakäyntiä väliin!

  11. osmo poliitti Says:

    Huh, aika matopurkki! En ole vielä ymmärtänyt nolostella, vaikka vilkaisen joitakin plokeja varmaan viisikin kertaa päivässä. Enkä toisaalta halua tietää liian tarkkaan, kuka käy ja milloin omassani, paitsi kommenttien osalta, mutta nehän kopsahtavat kätevästi sähköpostiin.

  12. Kata Says:

    Minä täällä taas hei. Kurkin usein kymmeniä kertoja jonkun blogiin. Esim. Saaran laatikkoon on hauska jäädä juttelemaan. Tai kun sitä kommentoi Kuuluttajalla, vaikka ei se edes päivitä. Sitten sinne voi kurkata viikon ajan että pääsekö kommentti läpi. Ei hävetä, ei yhtään!

  13. Vinka Says:

    Kiitos Sun äitis! En tullut blogiisi lämmitystolppaohjeiden perässä, mutta ne olivat oikein mieluinen bonus. Aiemmin kohtaamani lämmitystolpat kun ovat olleet niin yksinkertaisia versioita, että tämä nykyinen aiheutti pieneen mieleeni vakavia nuoltentulkintahäiriöitä. Mutta nyt osaan käyttää tätäkin. Kiitti!

  14. Sun äitis Says:

    Kiva, että saatoin olla avuksi!
    Tänne on 7.2. tultu kuusi kertaa hakemaan tietoa lämmitystolpan toiminnasta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: