Rentoutusta

”Työelmässä on kohteliasta olla jonkin näköinen, vaikka itselle ei olisikaan luontevaa tällainen hoitaminen. Ei sitä voi seistä ihmisten edessä ihan tarhapöllönä”, kertoo Alix Malmstén lauantain Hesarissa (säästin kaukaa viisaana D-osan tämän aamun kahviseuraksi, kun näin pääsiäisen aikaan lehden tulossa on sikamaisen pitkä paussi). Jutussa kerrottiin, miten nykyisin rentouttavaa on ripeys. Hoitoloihin ei mennä lojumaan tuntikausiksi, New Yorkiin piipahdetaan pariksi päiväksi ja kuntosaliohjelmakin vedetään tiukasti puolessa tunnissa. Ajankäytön tehokkuus on tullut tavoitteeksi paitsi työhön, myös vapaa-aikaan.

Juttu palautti mieleeni kevän 1996, jolloin vedin yrittäjäkursia kosmetologiopiskelijoille. Liikeideaa rakennellessaan joka mimmi keskittyi etsimään katutason liiketilaa keskustasta, valitsemaan kataloogeista hoitopöytiä ja peilejä sekä miettimän, millaisilla viherkasveilla hoitolan ilmeen saisi raikkaaksi. Ihan vinkiksi yritin silloin heittää, että mitäs jos asiakas ei olekaan kiinnostunut tulemaan teidän hoitolaanne rentoutumaan ja oleilemaan? Jos sen työ vaikka edellyttää huoliteltuja käsiä ja se haluaa manikyyrin, jonka tekeminen haittaa mahdollisimman vähän normaalia päivärutiinia? Eikö silloin kannattaisi miettiä yrityksensä pakkaamista mukana kulkevaan matkalaukkuun ja mennä suoraan asiakkaan työpaikalle tekemään manikyyriä samalla, kun hän sortteeraa sähköpostejaan tai selailee powerpointejaan budjettiesitystä valmistellessaan?

Heittelin muitakin ideoita, joissa kosmetoligin palveluihin kuluva aika yhdistettiin johonkin muuhun pakolliseen ajankuluun. Yksi ajatus oli selvittää VR:ltä, voisiko junasta vuokrata yhden kabiinin hoitolaksi. Siis jos esimerkiksi pitäisi lähteä Oulusta kello 5.46 Helsinkiin, että ehtisi palaveriin puolen päivän aikoihin, niin miten mielekkäältä tuntuisi herätä ennen neljää meikkaamaan? Jos sen sijaan voisi levätä junamatkalla kääre kasvoilla ja saada ammattimaisen ehostuksen välillä Riihimäki-Pasila?

Opiskelijat hymyilivät minulle ystävällisesti ja jatkoivat katalogiensa plaraamista: kaikenlaisia pöhköjä ajatuksia sitä saattaakin tulla mieleen, kun ei tunne alan erityispiirteitä, vaan tulee jostain ulkopuolelta opettamaan yrittäjyyttä!

Sen Hesarin jutun lopussa kerrottiin, että kiireellä on myös vastatrendinsä: Slow-movement saa ihmiset syömään hitaasti, matkustamaan junalla ja pyörällä, viihtymään retriitin hiljaisuudessa. Myös tälle sakille ideoin hoitolaa jo silloin kymmenen vuotta sitten. Jokohan nyt olisi sellaisen aika?

Tässä ideassa ei mennä hoitoon yksin, vaan ystäväporukalla koko päiväksi. Samalla kun yhdeltä leikataan hiuksia, toiselle levitetään naamiota ja kolmas hautoo jalkojaan jalkakylvyssä käy neljäs jääkaapilla nostelemassa esiin salaattia ja leikkeleitä. Ja koko ajan jutellaan ja seurustellaan. Erittäin trendikkään yhteisöllistä! Tapahtumapaikkana voisi mieluusti olla esimerkiksi puutalo (+pihapiirinsä) Käpylässä tai Kaarelassa.

(Huom! Edelliset ideat on tuottanut ihminen, joka jo vuosikymmenien ajan on mennyt ihmisten eteen tarhapöllönä! Edellisestä kosmetologikäynnistäni, morsiusmeikistä, on liki kolmekymmentä vuotta ja hiustenleikkuu toteutui taas eilen kylppärin peili + sakset -menetelmällä.)

***

Kerroin viimeksi, että päädyin vahingossa digiboxin haltijaksi. No, boxin lisäksi tarjoukseen kuului vuodeksi ilmaiseksi joku kortti, jolla pitäisi näkyä Eurosport. Ja näkyykin ja sen lisäksi liki viisikymmentä muutakin kanavaa! En tiedä, onko tässä kysymyksessä jokin pääsiäisen maistiaiskierros ja huomenna ne kaikki katoavat, vai näkyvätkö ne koko vuoden. Minulle ihan sama, en kuitenkaan seuraa kuin paria ohjelmaa. Ja Gorballe kans: se ei näet ikinä tule oppimaan, miten meidän nykyisessä viihdevälineviidakossa liikutaan! Olkkarin pöydältä löytyvät tällä hetkellä seuraavat kaukosäätimet: tv, viedotykki, videonauhuri, kaiuttimet, digiboksi. Digikelpoinen telkkari tuli siskolta, vanha videotykki veljeltä, kaiuttimet kuuluvat kotiteatteriin, jonka Elisa aikoinaan luovutti kännykkäliittymistä ja digiboksin lahjoitti Welho. Vain videonauhuri on tuttu. Taidan siirtää sen makuuhuoneeseen 20 vuotta vanhan Sonyn telkkarin seuraksi. Kun ne nyt todennäköisesti jatkavat analogisia televisolähetyksiä, niin me vanhat voimme jatkossakin turvautua tuttuun infraan!

Mainokset

10 vastausta to “Rentoutusta”

  1. PA Says:

    Joku kyseli hiljattain Matkaan-lehdessä, miksi VR:llä ei ole kuntosalivaunuja. Tiedä sitten, ehkä jossain onkin.

  2. Takaisin Kallioon Says:

    Welhon kortin avulla näkyy kaikki kaapeliverkossa saatavilla olevat kanavat pari vuorokautta. Kyllä ne siitä vielä katoavat ja tuo on ihan normaalia. Yrittävät vain koukuttaa ihmisiä kanavapakettien tilaajiksi. 🙂

    Vielä ilkeämpää on mielestäni 1Mbps laajakaistan ottajille tällä hetkellä veloituksetta tarjottava kymmenmegainen liittymä kahdeksi viikoksi. Totu siinä nyt sitten salamannopeaan nettisurffailuun ja parin viikon päästä koita pärjätä kymmenesosalla siitä vauhdista.

  3. Sedis Says:

    20 v vanha televisio makuuhuoneessa? Toivottavasti vakuutuksesi on kunnossa. Ja palovaroitin / savuhälytin napsaa katossa.

    Lue ainakin tämä.

    Muista erityisesti tämä: ”katkaise valmiusvirta yöksi ja kotoa poistuessasi”.

  4. Sun äitis Says:

    PA,
    olen edelleen sitä mieltä, että pitkiä junamatkoja olisi voitava hyödyntää nykyistä paremmin. Kasvohoitolaa en välttämättä kaipaa, mutta netti olisi kyllä kiva!

    Takaisin Kallioon,
    kun tuo möykkä parin päivän päästä lakkaa, olen pelkästään iloinen! Pari päivää on mennyt toosa pauhaten.

    Sedis,
    vielä pari viikkoa sitten kyseinen 20+ -vuotias telkkari oli paraatipaikalla olohuoneessa perheemme ainoana vastaanottimena. Sitten alkoi köyhänapupakettien tulva, kun lähisuku pätti huolehtia siitä, ettemme jää kivikaudelle Suomen digitalisoituessa. Sittemin näyttää siltä, että mokomaan hätiköintiin ei olisi ollut tarvetta, vielä tuo analogi-Sony sattaa palvella pitkäänkin. Mitä nyt kuva on lievästi vihreä!

  5. ninna_a Says:

    Kosmetologiopiskelijoiden ajatukset tuntuvat tutuilta. Kun olin ravintolakoulussa, kaikki haikailivat konseptin ”laadukas ruoka ja sivistyneet viiniä siemailevat asiakkaat” perään.

    Kun olen opiskellut matkailua, ”kaikki” (= melkoinen osa) haluavat suunnitella jotain luksushäätmatkoja. Sitten kun siihen tuo väliin jonkun ”no entä tää tallinn/prague pissup -konsepti” tai sun, sea/ski & sex, niin se on niin junttia.

    Melko suuri osa kuitenkin syö Rossossa, Mäkissä/Hesessä, kotona, grillillä tai työpaikkaruokalassa useammin kuin siellä, missä on hinnakasta ja laadukasta.

    Melko suuri osa kuitenkin käy useammin lomailemassa edullisella budjetilla kuin Karibian hanimuunilla.

    Ehkä kosmetologityttöset halusivat toteuttaa vielä tuossa vaiheessa omia fantasioitaan sen mukaan, miksi ja miten he ovat itse ammatin valinneet.

  6. O Says:

    Alkoi väkisin hymyilyttää tuo kosmetologiopiskelijoiden pääkoppa, kun ajattelee mitä siellä liikkui siinä vaiheessa, kun kuuntelivat niitä niin käsittämättömiä ehdotuksia. Itsekin ehdottelen ties mitä kummallisuuksia työkseni, yleensä vielä miehille, jotka eivät halua kuulla saati sitten toteuttaa asioita, jotka tulevat lyhyen naisihmisen suusta. Monesti pidän omaa kivaa ja mietin niitä ajatuksia, joita vastaukseksi ei ääneen sanota. 😀

  7. Marri Says:

    Tunnistan Gorbasta joitain omia piirteitäni…

  8. Kriisi Says:

    Tosta ”köyhäinapumeiningistä” tulee väkisinkin mieleen leffateattereissa ainakin vielä vähän aikaa sitten mainoskelalla ollut digitalisoitumismainos, jossa paheksuvat vanhemmat tuovat hippiperheelle telkkarin ja digiboksin…

    Teki nimittäin mieli kysyä, että kai tarjositte vihreää teetä? 🙂

  9. Reaktori Says:

    Voit sanoa Gorballe lohdutuksen sanat: IT-opiskelija ei osaa edes saada digiboxia toimimaan niin on hänellä sentään toivoa valmiiksi toimivien järjestelmien kanssa tulla toimeen 😛

  10. Sun äitis Says:

    ninna_a ja Outi,
    kiva kun sain palautetta tuosta liikeideointiseikasta, kun kohta taas on edessä sen sortin opetustuokioiden pohdinta!

    Marri & Reaktori,
    terveiset välitetty Gorballe. Hän kiittää.

    Kriisi,
    köyhänapu tietty on vähän ajatuksia herättävä sana. Telkkaritekniikkamme jälkeenjääneisyys ei niinkään ole ollut köyhyyskysymys kuin arvostusasia. Sinä aikana, kun Sonymmme on uskollisesti toimittanut perheemme telkkarin virkaa, olemme kyllä ehtineet kierrättää huushollissa kymmentä tietokonetta + työkannettavat siihen päälle. Kodinelektroniikkabudjetti on siis kohdistunut televisoiden sijasta muihin, mieluisammiksi koettuihin tuotteisiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: