Ajatuksia arkiruuasta

”Meiän äiti tekee teiän äitien ruuat”, ne sanovat telkkarissa. Tää äiti ei viitsisi valmistaa edes omiaan! No, nyt oli pakko tehdä vähän varastoon, kun huomenna menee pitkään töissä. Samoilla uunilämmöillä panin hautumaan kahtakin meidän muksujen inhokkiruokaa.

Sun äitis merimiespihvi
Minulla ei ole aavistustakaan, miten merimiespihvi oikeasti tehtäisiin. Todnäk käyettävä ruhonosa ainakin olisi ihan jotain muuta kuin minun käyttämäni. Sun äitis merimiespihvi muotoutui nykymuotoonsa joskus 90-luvun alussa. Siinä on sen verran pippuria, että tuntuu seiluueväänä lämpimältä vielä seuraavana yönä, vaikka asteet ovat jo kylmenneet. Inhokiksi se muuttui siinä vaiheessa, kun pruukasin aina tehdä ison pytyllisen, jos olin itse lähdössä reissuun. Merimiespihvin lämmittäminen kun on niin helppoa, että sujuu alaikäisiltä lapsiltakin (Gorban varaan ei ruokahuoltokysymyksissä ole koskaan voinut laskea).

Äsken uuniin tyrkkäämäni padan raaka-aineet olivat seuraavat:

1 kg naudan paahtopaistia
1 kg perunoita
2 isoa sipulia
litranverran lihalientä
mustapippuria
suolaa

Liha oli tällä kertaa paahtopaistia, kun se sattui olemaan tarjouksessa. Usein käytän myös ulkopaistia tai kulmapaistia. Jotain sorttia nautaa joka tapauksessa ja mieluusti sen mallinen pala, että liha on helppo leikata poikkisyin naftin sentin paksuisiksi viipaleiksi.

No, ensimmäiseksi jätin viipaloidun lihan huoneenlämpöön n. tunniksi ja kävin lukemassa parit blogimerkinnät. Sitten palasin keittiöön ja pesin isot perunat. En kuorinut, vaan siivuloin kuorineen päivineen. Kuumensin valurautapannun kunnolla, tuikkasin oivariinia pannulle (en ole koskaan oppinut öljyn käyttöön paistamisessa, vaikka pitäis) ja laitoin puolet lihoista ruskistumaan. Jotten olisi malttamattomana alkanut tökkiä lihoja liian aikaisin, kuorin ja silppusin tässä välissä sipulit.

Käänsin lihat, kun syyt alkoivat kohota ja nesteet kuplia (no, kyllähän te tiedätte, miltä liha näyttää sitkun se pitää kääntää). Heitin puolet sipulisilpusta pannulle pihvinpalojen kaveriksi. Tökkäilin välillä puuharukalla. Paistamisen lopuksi ripottelin lihan päälle mustapippuria (pippurisekoitus passais myös hyvin, mutta oli päässyt loppumaan) ja suolaa ja sorkin vielä hiukan puuhaarukalla. Sitten hujahutin lihanpalat keraamiseen lasagnevuokaan ja palautin pannun takaisin levylle. Paistoin toisen puolen lihanpaloista samaan tapaan kuin ensimmäisen. Jotten tälläkään kertaa olis mennyt malttamattomana kääntelemään lihaa etuaikaisesti, työllistin itseäni latomalla puolet perunaviipaleista lihapalojen päälle ja panemalla vedenkeittimen porisemaan.

Kun toinen satsi lihaa ja sipulia oli ensimmäisen satsin malliin paistettu, kaadoin taas lihat vuokaan. Sitten lisäsin loput perunat ja kaadoin päälle vajaan litran kuumaa vettä. Murensin joukkoon pari lihaliemikuutiota ja sekoitin. Vuuan päälle vetasin alumiinifolion ja pukkasin komeuden uuniin.

Minä olen sitä ikäluokkaa, jolle uunissa on kaksi lämpötilaa: alle sadassa kypsennetään joulukinkku, kaikki muu paistetaan 225 asteessa. Niin myös tämä merimiespihvi. (Okei, olen sen verran seurannut ruuanlaittoskeneä, että nykyään lämpötiloja käytetään selkeästi hellävaraisemmin, kuin silloin kolmekymmentä vuotta sitten, kun itse aloin uunia käyttää. Eli varmaan tuohon merimiespihviinkin riittäisi 175, jos olisi aikaa. Mutta mulla ei nyt ole, kun pitää saada valmiiksi ennen nukkumaanmenoa.). Uunissa satsia pidetään tunnista jopa kahteen, eli siksi kunnes perunat ovat kypsiä.

Tässä vaiheessa merimiespihvi on vielä aika vetinen, eikä heti kannata rynnätä syömään. Laatikon pitää antaa vetäytyä hyvinkin puolituntia. Tästä kaikesta huomaattekin jo, että vaikka merimiespihvi on sinänsä helppotekoinen eikä siihen tarvita kummia raaka-aineita, niin ei se mikään kiireisen perheenäidin äkkiä jotain ruokaa pöytään -ateria ole. Mieluiten se kannatta valmistaa just tällä tavalla edellisenä iltana. Sen jälkeen onkin pariksi seuraavaksi päiväksi tosi helppoa ja nopeaa saada aikaan äkkiä jotain ruokaa pöytään. Merimiespihvin lisukkeena tarjoan pitkittäin lohkottuja venäläisiä valkosipulikurkkuja. Suolan ja pippurin huuhtomiseen sopii hyvin olut.

Seuraavassa osassa (sitten joskus) kerron toisesta äsken rustaamastani padasta, joka kulkee perheessämme nimellä Paprikalihaa, yök!

Mainokset

14 vastausta to “Ajatuksia arkiruuasta”

  1. Suojakänni Says:

    Haa, tuo haiskahtaa mun äitini oivalliselta merimiespihviltä! Nyt olisi saatava verrokiksi vielä Lindströmin pihvit ja siskonmakkarakeitto.

  2. Kata Says:

    Minä opin vasta muutama vuosi sitten paistamaan öljyssä. Yleensä käytän kyllä aina voita. Kaikkeen, myös leivälle. Tosin täällä ei pahemmin margariinia leivällä tai missään käytetä. Alkuun se ällötti, mutta nyt en voi kuvitella syöväni margariinia.
    Jokatapauksessa, voissa paistettu maistuu parhaalta!
    Ihme aika, mitä elämme, voissa paistaminen on melkein hävettävää kun pitää käyttää sitä HYVÄÄ oliivi öljyä.

    Mukava merkintä, rakastan lukea muitten reseptejä.

  3. Helena Says:

    Tämä merkintä on lahja uusavuttomille. Kiitos. Selkeämmin ei voisi prosessia kertoa. No, asialla onkin opettaja.

    Minä olen oppinut vuosien myötä paistamaan öljyllä, mutta ei oliiviöjlyllä, vaan rypsiöljyllä. Rypsi soveltuu kuumentamiseen paremmin. Salaatinlehtien päälle on oliiviöljy ehdoton.

    Ainoan kerran kopsasen voita pannulle, silloin kun siinä on sieniä.

  4. Kukkis Says:

    Juuri näin pitää resepti kirjoittaa! Tähän verrattuna keittokirjat ovat surkean niukkasanaisia. Kuvaakaan ei tarvitse, kun teksti on kuvailevaa. Kiitos!

    P.S. Vastaus edellisen postauksen kommenttiin: Kohta rupean ilmineeraamaan itsestäni taas vähän useammin. Tähän asti mulla ei ole ollut kannettavaa, mikä on suuresti rajoittanut bloggaamista ja kommentoimista, mutta tällä viikolla (tai viimeistään ensi) saan macbookin!

  5. Zepa Says:

    ”Minulla ei ole aavistustakaan, miten merimiespihvi oikeasti tehtäisiin.”

    Otetaan yksi merimies…

  6. Helen Says:

    Kyllä voissa voi (pitää!) paistaa, lihat nyt ainakin! Ei maistu muuten hyvältä! Muut voi paistaa myös tavallisessa oliiviöljyssä, eikös extra virginit kärsi kuumentamisesta.

    Meillä neljävuotiaan mielestä kaikki kokoliha on EN SYÖ! Viikonlopun ”ulko”paistiaterialla (hipsut siksi että oli paahtopaisti mutta syötiin pihalla) kävi ilmi, että myös parsakaali on sitten nykyisin EN SYÖ.

  7. varapygmi Says:

    Houkuttavaa. Merimiespihvi kuului suosikkiruokiini koulussa, joten luulisi olevan helppo tehdä parempaa kotona, mutta konsaan en ole kokeillut. Josko tästä ohjeesta yltyisi.

  8. Lazur Says:

    Meillä on tehty merimiespihvi jotakuinkin noin, mutta liemeksi on buljongin ohella holautettu pullolllinen olutta.

  9. Helena Says:

    Zepan kommentti on huippuhyvä. Minulla on par´aikaa merimiespihvi uunissa, ja oma soutuvenemerimieheni tuli hellan ääreen maiskuttamaan. Meinas syödä kaikki lihat ennenkuin ehdin työntää uunivuokaan. Olispa ollut Zepan tieto, niin olis ukosta hyvin vähän, mutta vuokassa sitä enemmän jäljellä.

  10. Mrs Ruu Oh So Morbidi Says:

    Vaadin lisää reseptejä!!!!

  11. Jussi Says:

    Hei, kerro ihmeessä pian paprikalihasta! Minunkin äitini tekee tosi hyvää paprikalihaksi kutsumaamme ruokaa, ja kun guuglasin paprikalihaa, niin löysin sattumoisin vain sinun blogisi. Mitä se teillä on?

  12. Toivon äiti Says:

    Mä olen vellonut tän reseptin kanssa että pitäis, pitäis pitäis. Tänään mä teen tätä!

  13. Sun äitis Says:

    Tervehdys pitkästä aikaa, Toivon äiti!

    Toivottavasti merimiespihvi onnistuu! nyt onkin hyvä aika sen tekemiseen: saa käytettyä loppuja vanhoja perunoita, kun ”pelkästään keitettynä” ne alkavat tehdä huonosti kauppansa, kun uusiakin jo saa.

  14. Toivon äiti Says:

    Joo, nyt se on lopultakin pihvi tuolla valmiina (tuli suunnitelmanmuutoksia niinkuin lapsiperheissä on tapana) ja tuoksu on aivan huikaiseva. Lihana mulla oli lähijoen rannassa laiduntaneen puoliluomun herefordin ulkopaistia. Kun saan naperon unille niin menen ottamaan etutikin. Huomenna sitten tarjoillaan perheelle. Kiitos reseptistä ja innoituksesta. Ps. Välillä toivoisin että oisit ”mun äiti” 🙂 vaikka ei omassanikaan kyllä mitään vikaa ole.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: