Me kasvoimme erillemme?

Joskus vanhoissa suhteissa käy niin, että enemmän yhdistää menneisys kuin nykyisyys tai tulevaisuus. Maailmalla törmää uusiin houkutteleviin tuttavuuksiin, joilla tuntuu olevan niin paljon enemmän annettavaa, mutta pysyy uskollisena entiselle hellänhaikeiden muistojen vuoksi.

Päivä päivältä useammin huomaa miettivänsä, miten jämähtänyt toinen on, miten se ei taivu enää uusiin temppuihin, joihin itsellä olisi tarve. Ja miten oudossa seurassa se sitäpaitsi viihtyy!

Kunnes sitten joku sinänsä mitätön pieni ärsyttävä piirre ylittää sietokyvyn!

Olen saanut paljon suhteestani Blogilistaan. Uusia ystäviä ja sisältöä elämään, täytettä vapaa-aikaan ja ideoita työhön. Sittenkin taitaa olla lähellä hetki, jolloin on surullisena todettava, että kasvoimme erillemme.

***

Se mitätön ärsyttävä piirre, joka sysäsi minut askeleen etäämmälle vakipartneristani Blogilistasta, on tällä viikolla entisestään kiihtynyt haamuilu. Kun kesken kiihkeän työrumban varastaa itselleen hetkisen aikaa armaan syleilyssä ja löytää kaikki toistasataa suosikkiaan päivittyneinä, ei huvittaisi viettää puolta sessiota tyhjää haroen ja etsien, kuka ja ken oikeasti ovat päivittäneet, ja mitkä blogit taas ovat nousseet kumpujen yöstä etusivulle ihan vain teknisistä syistä, vaikkei sisällössä ole tapahtunut mitään muutoksia.

Miksi ihmeessä minun pitäisi siirtyä lukemaan RSS-syötteitä Google-kotisivulle? (Kun lukisin niitä mieluummin Google Readerilla)

Minulla oli kerran keskikoulun ensimmäisellä luokalla saapikkaat, joissa oli hirveän liukkaat pohjat. Niillä oli järkyttävän mukavaa laskea mieletöntä kyytiä koulun mäkeä alas parkkipaikalle, jossa kouluauto odotti. Paitsi silloin ei ollut mukava, kun horjahti ja painopiste rojahti tukipisteen yli ja oli kehitettävä mahanalus täyteen jalkoja kuin Kelju K. Kojootilla, ettei olisi kaatunut.

Sama fiilis tällä viikolla (ja vielä seuraavallakin): vaikka kuinka räpiköi ympäripyöreitä päiviä työhommajuttuja, niin silti painopiste uhkaa karata ja mahalleen tömähtäminen on lähellä.

Tässä kiireessä minua ei ollenkaan ilahduta, että olen kaiken kukkuraksi hävittänyt kykyni lisäillä uusia luettavia Google Readeriin! Kun ennen klikkasin osoiterivin oranssia RSS-symbolia, minulle aukesi valintamahdollisuus, saatoin valita syötteiden säilöksi joko Google-kotisivun tai Google Readerin.

Nyt siihen tulee vain vain tällainen nappula:

Osaisiko kukaan auttaa ja kertoa, miten nykyään saa liitetyksi uusi tilauksia suoraan Google Readeriin (siis niin ettei tarvitse jotain osoitteita ruveta kirjoittelemaan)? Käyttämäni selain on Mac Firefox, ja syöteasetuksista on valittuna Google Reader.

Etukäteen kiittäen.

Kielisten maassa

Tämän päivän Hesarin D-osassa sivulla 4 [€] on tuttuja valokuvia: tilasin jo keväällä oman kappaleeni kirjaa Kielisten maassa.

Vähänks olen ylpeä, että blogaajaystävän työ ylittää julkaisukynnyksen Hesarissa! Onnitteluni!

Interblogistiikkaa

Viikon 34 Kansalaismediakatsaukseen on poimittu edellinen merkintäni. Vähänks olen ylpeä! Olen päässyt hienoon seuraan: siellä on kuultu mm. Kirstiä, Kauraa, Jania ja Mari Koota. Aika hauska idea lukea vakavalla äänellä otteita blogeista kuin sanomalehtikatsauksessa ikään (ja tätä mieltä olisin, vaikken olisi itse päässyt valittujen joukkoon!). Katsauksen voi tilata myös RSS-syötteenä ja ääniraidan iTunesin kautta podcastina.

Huomio on balsamia haavoille, jotka Rockin’ Girl Blogger -merkistä osattomaksi jääminen on sieluuni raastanut. Onneksi Ohari palautti mieleen, että minulla on oikeus Kuuliksen Kultainen megafoni 2005 ehdokas -merkkiin, jonka nyt askartelin sivupalkkiin (alkuperäisen ohjeistuksen mukaan minulla olisi ollut oikeus tatuoida merkki jonnekin päin kehoa, kun myöntämishetkellä minulla ei ollut omaa blogia. Tatuoin merkin alkujaan Blogger-profiiliini, jossa se on siitäpitäen pysynyt.)

Kun sivupalkkihommissa kerran olin, niin samalla sitten viilasin vähän muutakin.

Minä kuulemma olen taannoin luvannut Virkanaiselle, että palkkiini ilmaantuu namiska, josta voi tilata Sun äitis RSS-syötteen (aikoinaan linkin hävitti blogini perustanut jälkikasvu). No, silläkin uhalla, että Blogilistan tilajaamäärät tästä hyvästä entisestään romahtaisivat: siinä se nyt on sivupalkissa passelisti yläosiossa. Ja ihan itse työstettynä, kun jälkikasvumokomasta ei ole ollut viikkoihin näköhavaintoa.

Että kiitos vain Turistille, jonka sivukoodista kävin lunttaamassa, mitä pitää kirjoittaa, että moisen saa aikaiseksi.

Lopuksi muistuttaisin mieliin vielä senkin, että about 8.9. paikkeilla olisi mahdollista osallistua kahteenkin blogimiittiin Tampereella. Olen puolittain lupautunut mukaan (kun viimeksi multa jäi tapaamatta se kaikkien ihanaksi mainitsema Plevnan Antti). Näkemisiin!

”Miksi samalla rahalla ei palkata fiksuja nuoria?”

Kysyy Alli Vierelä tänään Helsingin Sanomien mielipidesivulla kirjoituksessaan, joka käsittelee Helsingin kaupungin kaavailuja perustaa sosiaalinen yritys vanhuspalveluita tuottamaan. Sosiaalisessa yrityksessä 30% työvoimasta on vajaakuntoisia tai muuten vaikeasti työllistettäviä. Vierelän näkemys on, että ajatus vajaakuntoisten työllistämisestä vanhusten avuksi osoittaa, että alaa pidetään ala-arvoisena.

Olen kouluttanut erityisoppilaitoksessa nuoria ja aikuisia, joilla on jokin erityisen tuen tarve opiskeluissaan. Monet heistä luokiteltaisiin vajaakuntoisiksi. Silti en missään nimessä pitäisi heitä ala-arvoisina! Tunnen myös monia entisiä tai nykyisiä pitkäaikaistyöttömiä, joiden fiksuutta en epäile pätkääkään. Minusta on hienoa, että Helsingin kaupunki tuntee yhteiskuntavastuuta niistä ihmisistä, joiden mahdollisuudet työllistyä avoimilla työmarkkinoila ovat syystä tai toisesta rajoittuneet.

Voin hyvinkin kuvitella, miten molempia osapuolia tyydyttävää olisi, jos esimerkiksi lievästi kehitysvammainen puhdistuspalvelulinjan suorittanut nuori pääsisi töihin sosiaaliseen yritykseen helpottamaan vanhuksen arkiaskareiden sujumista. Vanhuksella ei välttämättä olisi mitään sitä vastaan, että työtahti on hieman verkkaisempi, merkitsisihän se myös pitempää yhteistä aikaa ja mahdollisuutta jutteluun.

Myös vajaakuntoinen voi olla fiksu nuori (tai aikuinen)!

Helsinki-Talinna Race

JCP 18.08.2007 klo 6:36
Perillä ollaan jne… Kaikki ok ja kunnossa.

Spöget 18.08.2007 klo 7:11
Kuivia lämpimiä vatteita kiitos. Ainakin kalsarit.

Sitä ennen oli tapahtunut:
Perjantaina kahdeksan jälkeen illalla Gorba, JCP ja Spöget starttasivat mun lankoni ja tämän pojan kanssa Helsinki-Tallinna Raceen. Tuulta oli 11 m/s, puuskissa 14 m/s. Aika kova keli, kun ottaa huomioon, että Gorba oli joukon ainoa, joka on purjehtinut kilpaa ja ainoa, joka on purjehtinut yöllä.

Oman mausteensa kisaan toi varustepuoli. Vasta torstaina joku havahtui huomaamaan, että Spöget olivat edellisen kerran seilaamassa optarileirillä kolme vuotta sitten, ja sen jälkeen ei kurahousutilannetta ole päivitetty. Meiän sällit perinteisesti kasvavat hitaasti ikävuosina 14 – 17, mutta kasvavat kuitenkin sen verran, että housut osoittautuivat auttamattoman lyhyiksi. Lisäksi selvisi, että molempien kumisaappaat ovat jääneet pieneksi eikä toisen pipoa löydy mistään. Kello oli kaksi minuuttia vaille yhdeksän torstai-iltana, kun olin kolme kauppaa kierrettyäni onnistunut metsästämään haisaappaat ja pipot (villapipoja ei tähän aikaan vuodesta noin vain ostetakaan! Prismasta sentään löytyi). Sadehousut olivat edelleen liian pienet (ja takitkin vain tavallisiksi koulutakeiksi hankitut GoreTex-kloonit).

Varusteet nyt oli mitä oli, mutta perjantaina startattiin. Minä en siskoni lailla jännännyt ja kytännyt puolta yötä jotain tiuhaan päivittyvää Harmajan sääsivua, jonka linkkiä en nyt just jaksa kaivaa. Minä nukuin. Se on vuosikymmeniä sitten valitsemani strategia. Jos alkaisin jännätä joka kerta, kun omat ovat hulluna kisaamassa järjettömissä keliolosuhteissa, en kesäisin paljon nukkuisi. Jos ihmiset haluavat henkensä kaupalla harrastaa purjehtimista, niin harrastakoot. Itken vasta sitten, jos jotain sattuu.

Nyt ei sattunut. Sällit hengasivat läpimärissä vaatteissa läpi yön syömättä ja kusematta, kuten sanonta kuuluu. Ja Gorba oli jälkikasvustaan ylpeä!

Ja sen jälkeen sattunut:
Kun Spögejen läpimärkyys aamulla selvisi minulle päätin lähteä varustehuoltomatkalle Tallinnaan. Aamun Star oli loppuunmyyty, mutta Auroexpressillä ehti perille vähän yli kahdeksi. Siihen mennessä purjehtijasankarimme olivat nukkuneet univelkaansa ja saunoneet. Oli korkea aika saada vaatteet!

Ehdin vielä nähdä palkintojenjaon ja sitten olikin aika palata takaisin Suomeen.

Aijuu, olisiko joku halunnut tietää sijoituksen? Kokonaiskilpailussa 149/201 ja omassa LYS-luokassa 4/9. Kokematonta miehistöä enemmän Gorba syytti heikosta sijoituksesta purjeita: rullapurjeet voivat olla kätevät perhepurjehduksessa (vaikka Gorba kyllä epäilee sitäkin), mutta ainakaan niistä ei ole kilpailupurjeiksi. Miehistö, veneen omistavaa lankomiestä myöten, vaikeni herrasmiesmäisesti siitä, mikä pinnamiehen merkitys mahdollisesti oli! (Gorban monivuotinen vakipaatti muuten tuli viidenneksi kokonaiskisassa, onnea Cressu!)

Täydennän tuonnempana, jos tarvis on. Nyt on pakko päästä nukkumaan, kuriiripalvelun pito väsyttää!

Wifi, vol.2

Äh, en mä sittenkään osaa kirjoittaa hienoa ja kattavaa kansalaisjournalistista kuluttajakatsausta Helsingin wifi-hotspoteista. Tässä joitain hajahuomioita.

Testikone on viisi vuotta vanha iBook, johon olen aikoinaan hankkinut Airport-kortin. Nopeuden mittaamisessa käytetään Msoynetia (Ei aavistustakaan, miksi. Sällit jostain syystä valitsivat).

Testikäyttöä Suomenlinnan lautalla

Sanomatalo ja Rautatieaseman seutu
Noilla kulmilla on valinnan varaa! Luontevin valinta lienee Helsingin kaupungin tarjoama verkko, jonka hotspotteihin voi mainiosti perehtyä tällä kartalla (kartalle on merkitty myös muita kuin kaupungin lähettimiä). Sanomatalossa kuuluu lisäksi (miten yllättävää!) Helsingin Sanomien verkko ja Welho. HS on avoin verkko, Welho on Welhon laajakaista-asiakkaille ilmainen, ja muut voivat ostaa käyttöaikaa 1 €/h tai 5 €/24 h. Welhosta vielä sellainen yksityiskohta, että vain pääkäyttäjän tunnareilla pääsee nettiin, rinnakkaiskäyttäjät näkevät pelkästään oman sähköpostinsa! Hiukka hämäävää minusta. Elielin aukiolla on edellisten verkkojen ohella tarjolla Ravintola Vltavan avoin verkko. Kirjasto 10:n verkon pitäisi myös kuulua noilla main, mutta se ei putkahtanut näkyville testiryhmän koneelle. Kirjaston langattoman verkon käyttö on ilmaista kirjastokortin pin-koodilla. Jollei korttia ole, voi kertakäyttökoodit tilata itselleen tekstiviestin hinnalla.

Nopeudet vaihtelivat HS:n 1 Mbit/s:sta Welhon 1,7 Mbit/s:iin. Helsingin kaupungin verkon nopeutta ei saanut mitattua valitulla välineellä.

Kamppi
Kaupungin avoin tarjonta ylettyy koko matkan Steissiltä Lasipalatsin kautta Narinka-torille. Kampin keskuksen sisällä kaupungin verkko ei enää kuulu. Kauppakeskuksen ylimmässä kerroksessa pääsee silti ilmaiseksi nettiin, sillä Kahvila Johto ei rajoita käyttöä salasanoin ja verkko kuuluu hyvin myös yleisiin tiloihin. Eli jos nettitarve iskee Kampissa ja viitsii kivuta ylös, ei tarvitse maksaa Fifi-verkosta, joka mainostaa näyttävästi koko keskuksessa kuuluvaa verkkoaan. Fifi kyllä on aika kohtuuhintainen nykyisen erikoistarjouksen aikaan (päivän käytöstä 2 € ei kuulosta kovin pahalta), mutta ei kuulu kunnolla koko Kampissa. Tai siis ainakaan Spöget eivät saaneet signaalia Espoon bussien lähtöalueella. Siellä kuului vain Musta Pörssin välittämä Welho.

Espa, Kauppatori, Suomenlinna, Kruununhaka
Espa lienee kaupungin kuuluisin avoimen wifin alue. Hyvin toimii netti myös Senaatintorilla ja Kauppatorilla. Lauttarannan lähetin kuuluu Suomenlinnan lautalla n. Katajanokan laivaterminaalille asti. Suomenlinassa bongattiin Kahvila Vanillaa vastapäätä puiston penkillä avoin netti (joku Apple). Muualla saarella ei verkkoa löydetty.

Kruununhaka on aika laiha paikka niille, joilla ei ole yliopiston tunnuksia tai Welhoa. Welho kuuluu pitkin Kirkkokatua ja hyvän matkaa Mariankadulla (lähetin on Mariankadun Kotipizzassa). Samoilla seuduilla saa kiinni yliopiston verkkoon (paitsi kun ei ole tunnuksia, niin matka tyssää). Liisankadun tarjontakin tulee Welholta (lähetin Espresso Edgessä).

Hakaniemen seutu
on uskomattoman autio, mitä kaupungin palveluihin tulee! Ravintola Rytmi sentään tarjoaa nettikeitaan (kiitos kuuluu osittain myös Fimugille!). Lisäksi torilla, kauppahallin kulmalla, kuuluu verkko nimeltä Thompson (epäilemme kuitenkin, että kysymys on jonkun yksityisen tahon suojaamattomasta kotiverkosta).

Hajahuomioita muualta
Kauppakeskus Arabiassa on jo vuosia ollut avoin langaton netti.

Vantaalla Heurekassa ilmestyy ensimmäiseksi näkyviin sikakallis HomeRun, mutta kun avaa näkösälle muut tarjolla olevat verkot, löytyy Heurekan oma ilmainen wlan.

Espoon Sellossa on hiljaista! Lopulta nettiyhteys löytyy Bar Fennian terassilta.

Ompussa näyttäisi olevan tukiasema Hesessä (kenttäkokeita ei ole tehtynä, vaikka matkaa on vain pari kilometriä). Hesen netti tunki tykö myös esim. Forssan linja-autoasemalla. Hinta vain on varsin rasvainen, 0,10 €/minuutti!!

Muita asiakkailleen langattoman nettiyhteyden tarjoavia ravintoloita/kahviloita ovat ainakin:
Waynes Coffee
Roberts Coffee
jotkut Picnicit

(joissain paikoissa vaihtuvat tunnukset saa esim. kahdeksi tunniksi, joissain käyttö on ihan vapaata ja joissain on jotain muita kommervenkkejä.

Kulkuneuvot
Testijakson aikana matkusteltiin melko tiheään ratikalla, mutta kertaakaan ei käynyt sellainen tsägä, että oltaisi osuttu kokeiluratikkaan. Myöskään pikavuoromatkallani en päässyt osalliseksi kokeilusta (Minusta olisi hyvää palvelua kertoa, millä vuoroilla kokeilu on käynnissä. Voisi mallata matkareitit ja aikataulut sen mukaan). Tallinkin Galaxyllä verkko pelasi Tallinnan päästä lähdettäessä oivasti, mutta hiipui hissuksiin ihan kuulumattomiin.

Ja vielä
Jos jollakulla on satunnaista jatkuvampi langattoman netin tarve, kannattaa ehkä harkita eri operaattorien tarjoamia mobiiliratkaisuja.

Sekä Soneran että DNA:n tarjoomukset ovat hintavia. Elisan palvelu vaikuttaa kohtuullisemmin hinnoitellulta. Minun liikkuvaan nettitarpeeseeni riittää kuitenkin toistaiseksi 4 €/kk datapaketti (25 Mt/kk).

Loman lopettajaiset

No, minähän siis olin kesän perinteisellä lemmenlomalla etelässä ja poltin naamani punaiseksi kuin turnipsi kävellessäni pitkin Piritan rantoja patteeja ihailemassa. Enkä juurikaan lukenut blogeja enkä näin ollen tiennyt mistään mitään, kun tupsahdin Alppipuiston piknikille siinä puoli kahdeksan pintaan.

Ensinnä asian otti puheeksi Marinadi.

– Oletkos ehtinyt lukea kosinnasta?

En ollut, dämid! Mutta onneksi pariskunta oli paikalla ja saatoin onnitella niin Veeraa kuin Nikkeäkin. (Joista viime mainittu myöhemmin illalla lauloi hurmastuttavasti Popluksen karaokessa Great balls of fire, jota kanssani tvistasi Junis. Kiitos kummallekin!)

Romantiikkaa oli ilmassa muutenkin. Suunnalla Tristan & Timo.

Piknikin dramaattisiin hetkiin kuului se, kun naapuriseurueen tyttö sai haavan sormeensa, ja meiltä pyydettiin apua verenvuodon tyrehdyttämiseen (onneksi pelkkä pintanaarmu). Raisalta löytyi paperia, minulta kosteuspyyhe ja Heleniltä jopa laastari.

– Kaikennäköistä äitikamaa teillä on laukuissanne, sanoi Kriisi ja kaivoi esiin näytteen oman kassinsa sisällöstä: pleikkaohjainhan se siellä! Edit: Xbox 360:n kaukosäädin. (Äh, kyllä minä alunperinkin tiesin, ettei se mikään pleikkajutska ollut, jokin pelivempain kuitenkin! Onneksi Kriisi tuli korjaamaan.)

Raisan kanssa meillä riitti lisäksi juttua mm. rintamaidolla ruokittujen pulleroisten Budha-vauvojen äitien vertaistukiryhmän perustamisen tiimoilta.

pnin kanssa juttelin Saksassa reissaamisesta ja siitä, että on olemassa tulevia juttuja, joista vielä ei ole lupa puhua.

Edit: Pahus, meinas Oopa unohtua! Hän kun istui epäergonomisen kaukana minusta, jäi juttelu tältä kerralta väliin ja heti iski muistamattomuus. Myös Väriaalto, tähän asti minulle vain Marinadista tuttu, jäi vahingossa mainitsematta. Vieläkö joku muu?

Paikalla olleet avustivat minua sen verran niukasti Camparin tuhoamisessa, että päädyin itse tyhjentämään pulloa inauksen enemmän kuin tarkoitus oli (Tupu, tuota viimeistä lausetta ei välttämättä kannata lukea isälle). Sen verran sentään oli tolkku tallella, että ymmärsin olla laulamatta karaokea Populuksessa, vaikka liki kaikki muut lauloivat. Ja hyvin. Vaikka minun arvionihan nyt ei välttämättä ole osuvin mahdollinen, kun minulla on tämä laulupuute. Muthei, eiväthän osaavat laulajat voi epäonnistua Leevi & the Leavingsien kaltaisten klassikkojen kanssa !

Illan pääteeksi siirryin sivistyneesti Helenin kanssa meille kotiin Epooseen.

***

Tähän loppuun on vielä pakko liittää yksi lomakuva! Gorba sai reissusta tuliaisiksi uudet seiluusaappaat. Ja ihan niin kuin kaikki muutkin pikku lapset se olisi halunnut nukkua ihkuissa uusissa saappaissaan. Minä kuitenkin kielsin tiukasti, kun ne olivat märät! (Huoneessamme siis oli kylpyamme, jota käytimme muutenkin kuin saappaiden koeponnistukseen. Kauden tuoksu oli Papaya & lemon).

Sänkyjuttu

Niin, minunhan piti pysyä pari päivää hiljaa. Mutkun täällä hotellissa on wifi ja Gorba vetäytyi jo monta tuntia sitten, niin en malta olla tarttumatta viikkovitoseen.

Avioliittomme ensimmäinen sänky oli käytösämme liki kymmenen vuotta, vaikka jo parin vuoden jälkeen olivat pohjan virkaa palvelleet lastulevyt taipuneet Gorban painosta mutkalle. Ja kun ne olivat taipuneet, oli niiden hyötypituus lyhentynyt, ja ne mahtuivat lonksuttamaan rungossa, kuin isompikin kone olisi ollut käynnissä.

90-luvun alussa melutoosan korvasi appivanhempien vanha sänky. Siinä on tukeva koivurunko, puhkikulunut säkkikangaspääty ja sälepohja. Patjat ovat keltaiset Askon Bonnellit (=joustinpatjat) suoraan 70-luvulta. Yhtenäisen petauspatjan hankin viitisen vuotta sitten Ikeasta, kun kyllästyin nukkumaan patjojen välisessä kolossa.

Lakanat ovat valkoiset satiiniset Casa Stockmannit. Valkoisten lakanoiden hyvä puoli on, että ne saa pestyä korkeassa lämpötilassa. Satiini taas tuntuu hyvältä prinsessaihollani. Toisaalta satiini ei ole kovin kulutusta kestävää, ja siksi olen viime aikoina hankkinut myös sellaisia ohuesta ja sileästä popliinista tehtyjä lakanoita, joita silloin tällöin on Stockalla tarjouksessa.

Tyynymme ovat untuvatäytteiset. Sen lisäksi Gorballa on jättimöhkylätyyny, jonka täytteenä on polyesterivanua. Täkkien täytteenä on ontelokuitua.

Ja sitten tärkein: olen nukkunut alasti lapsesta pitäen eikä Gorballakaan ole tapana pukea nukkumaan mennessään mitään päälleen. Jos joudumme työmatkalla jakamaan huoneen jonkun kollegan kanssa, pitää turvautua improvisointiin. Gorballe pakataan silloin yövaatteiksi venahtanut t-paita ja spinnukalsarit (=Hyvonin kokoa 60 olevat jättiläismäiset liehubokserit). Itse nappaan mukaan sillkisen alushameen.

Lomaillaan kuin viimeistä päivää…

… vaikka oikeastaan lomaa on jäljellä vielä kokonainen viikko.

Ei tule vielä wifi-raporttia, olen viime päivinä ollut huonosti puheyhteyksissä raportin laatijoihin, kun olen harrastanut intensiivisesti päätoimista lomailua. Lauantaina suoritin edestakaisen Rauman-resissun. Paluumatkaan liittyi lievää dramatiikkaa: ensin meni bussi rikki, sitten seikkailin vielä tuntemattoman polttareista palailijan kanssa pitkin Espoon peltoja ja väyliä löytääkseni tienviitan ja sitämyöten osoitteen, johon taksin voisi kutsua. Kotona olin samaan aikaan kuin sunnuntain Hesari, siinä puoli neljän paikkeilla aamulla.

Eilen annoin houkutella itseni paatinsiirtoreissulle. Matkaan kuului pikku pysähdys 505-veneiden SM-starttia katselemassa. Todistusaineistona periäidillinen (=hädin tuskin selvää saa) kuva koetoksesta. Kyllä oli hurjaa kyytiä! Vaikea uskoa, että minäkin olen joskus hullussa nuoruudessa (typeränä rakaudesta) moisen trapetsilla keikkunut!

Nyt just kohta olen lähdössä perinteiselle kahden päivän lemmenlomalle etelään. Jos jotain siellä ollessa kirjoitan, voi veikkailla, onko kysymyksessä:

• kumppanin uupumuksesta johtuva tekemisen puute

• pahemman luokan nettiaddiktio