Helsinki-Talinna Race

JCP 18.08.2007 klo 6:36
Perillä ollaan jne… Kaikki ok ja kunnossa.

Spöget 18.08.2007 klo 7:11
Kuivia lämpimiä vatteita kiitos. Ainakin kalsarit.

Sitä ennen oli tapahtunut:

Perjantaina kahdeksan jälkeen illalla Gorba, JCP ja Spöget starttasivat mun lankoni ja tämän pojan kanssa Helsinki-Tallinna Raceen. Tuulta oli 11 m/s, puuskissa 14 m/s. Aika kova keli, kun ottaa huomioon, että Gorba oli joukon ainoa, joka on purjehtinut kilpaa ja ainoa, joka on purjehtinut yöllä.

Oman mausteensa kisaan toi varustepuoli. Vasta torstaina joku havahtui huomaamaan, että Spöget olivat edellisen kerran seilaamassa optarileirillä kolme vuotta sitten, ja sen jälkeen ei kurahousutilannetta ole päivitetty. Meiän sällit perinteisesti kasvavat hitaasti ikävuosina 14 – 17, mutta kasvavat kuitenkin sen verran, että housut osoittautuivat auttamattoman lyhyiksi. Lisäksi selvisi, että molempien kumisaappaat ovat jääneet pieneksi eikä toisen pipoa löydy mistään. Kello oli kaksi minuuttia vaille yhdeksän torstai-iltana, kun olin kolme kauppaa kierrettyäni onnistunut metsästämään haisaappaat ja pipot (villapipoja ei tähän aikaan vuodesta noin vain ostetakaan! Prismasta sentään löytyi). Sadehousut olivat edelleen liian pienet (ja takitkin vain tavallisiksi koulutakeiksi hankitut GoreTex-kloonit).

Varusteet nyt oli mitä oli, mutta perjantaina startattiin. Minä en siskoni lailla jännännyt ja kytännyt puolta yötä jotain tiuhaan päivittyvää Harmajan sääsivua, jonka linkkiä en nyt just jaksa kaivaa. Minä nukuin. Se on vuosikymmeniä sitten valitsemani strategia. Jos alkaisin jännätä joka kerta, kun omat ovat hulluna kisaamassa järjettömissä keliolosuhteissa, en kesäisin paljon nukkuisi. Jos ihmiset haluavat henkensä kaupalla harrastaa purjehtimista, niin harrastakoot. Itken vasta sitten, jos jotain sattuu.

Nyt ei sattunut. Sällit hengasivat läpimärissä vaatteissa läpi yön syömättä ja kusematta, kuten sanonta kuuluu. Ja Gorba oli jälkikasvustaan ylpeä!

Ja sen jälkeen sattunut:

Kun Spögejen läpimärkyys aamulla selvisi minulle päätin lähteä varustehuoltomatkalle Tallinnaan. Aamun Star oli loppuunmyyty, mutta Auroexpressillä ehti perille vähän yli kahdeksi. Siihen mennessä purjehtijasankarimme olivat nukkuneet univelkaansa ja saunoneet. Oli korkea aika saada vaatteet!

Ehdin vielä nähdä palkintojenjaon ja sitten olikin aika palata takaisin Suomeen.

Aijuu, olisiko joku halunnut tietää sijoituksen? Kokonaiskilpailussa 149/201 ja omassa LYS-luokassa 4/9. Kokematonta miehistöä enemmän Gorba syytti heikosta sijoituksesta purjeita: rullapurjeet voivat olla kätevät perhepurjehduksessa (vaikka Gorba kyllä epäilee sitäkin), mutta ainakaan niistä ei ole kilpailupurjeiksi. Miehistö, veneen omistavaa lankomiestä myöten, vaikeni herrasmiesmäisesti siitä, mikä pinnamiehen merkitys mahdollisesti oli! (Gorban monivuotinen vakipaatti muuten tuli viidenneksi kokonaiskisassa, onnea Cressu!)

Täydennän tuonnempana, jos tarvis on. Nyt on pakko päästä nukkumaan, kuriiripalvelun pito väsyttää!


hki-tallinna

Advertisements

4 vastausta to “Helsinki-Talinna Race”

  1. Helena Says:

    Ei sijoitus, vaan jalo kilpa on tärkeintä, eikös vaan?

    Huolehtiminen ottaa koville, pahempaa olisi kuitenkin, jos kukaan ei olisi huolissaan.

    Onnea vaan koko seilausporukalle – ja huoltojoukolle. Hieno juttu.

  2. Mrs Ruu Oh So Morbidi Says:

    Ihmeelliset rautahermot sulla on, tai sitten tahdonvoimasi on terästä..:) Mä en pysytis nukkumaan, vaikka osaisin sen strategiaksi valitakin.:)

  3. Giulietta Says:

    Onnittelut seilaajille sekä huoltojoukolle! Nuo ovat varmasti unohtumattomia elämyksiä, jotka jäävät mieltä lämmittämään vuosiksi jälkeenpäin.

  4. Sun äitis Says:

    Helena,
    jalo kilpapa hyvinkin, muttei se sijoituskaan huono ollut perheveneellä ja noviisimiehistöllä.

    Ruu,
    En ole ollenkaan rautahermo. Esim. autoissa tai lentokoneissa matkaavien läheisten puolesta ressaan ihan valtavasti. Purjehtiminen nyt vain on eri juttu, yritän selittää…

    En osaa purjehtia. En pysty itse ottamaan vastuuta mistään. Olen täysin toisten armoilla ja aivan lamassa. En ole eläissäni pelännyt niin paljon, kuin purjehtiessamme Visbystä Helsinkiin 20 m/s vastatuulessa silloin kuin Spöget olivat puoli vuotta (matkassa mukana kaikki neljää poikaani, minä, Gorba ja kaksi purjehdustaitoista nuortamiestä).

    Sen kokemuksen jälkeen totesin, etten ole oikea ihminen arvioimaan purjehduksen riskejä. Jos ne, jotka lajista jotain ymmärtävät ja osaavat noissa olosuhteissa toimia arvioivat, että riski on hallittavissa, tyydyn ratkaisuunsa ja etäännytän itseni koomatilaan suorituksen keston ajaksi! (Purjehdus on noin ainoa laji, jossa täysin luotan Gorban osaamiseen!)

    Giulietta,
    aivan varmasti tuolaisilla yhteisillä äärikokemuksilla on merkitystä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: