Archive for syyskuu 2007

Voisiko presidentti jäädä äitiyslomalle?

30.9.2007

Minulle ei kuulu, miten perhe järjestää lapsenhoitonsa. Sen sentään tiedän, että lähipiirini vuosia adoptiolasta odottanut pariskunta on ajatelleut viettää lapsen kanssa enemmän aikaa kuin Suvi Linden.

Eniten minua tässä keskustelussa hämmentää tieto, ettei ministerillä ole oikeutta äitiyslomaan. Sama varmaan koskee isyyslomaa. Ihan totta, voiko Suomessa tosiaan olla niin, ettei kaikilla lapsilla ole oikeutta vanhempiinsa? Sellainen laki, jonka taustalla on ajatus ministeristä arvokkaana iäkkäänä herrana, on heti välittömästi saatava muutetuksi!

Ja kun kerran puuhaan ryhdytte, niin tarkastakaa samalla, mitä laki sanoo presidentin vanhempainlomista!

Mainokset

En minä nuorempana ollut tiimityöntekijä…

25.9.2007

…Olenkohan vieläkään, vai huijasinko vain, kun alitajuisesti ajattelin, että nyt pitäisi olla?

Tein nimittäin tämän testin. Tulokset näkyvät nimelläni.

via PA

PS Pitää muuten mainita, että Firefoxilla Blogilista on mulla jostain syystä rikki: näkyy vain keskipalsta. Safarilla sentään ok!

Väärä osoite

19.9.2007

”Pitää kysellä nyt kuitenkin.. Miksi suositella blogia, joka vaatii inviten että pääsee lukemaan sitä? Esmes ruumorbidi tässä tapauksessa..”

Hyvä kun kysyit Tearcandy! En olisi muuten huomannut laitapalkin virhettä. Ystäväni Ruu on vuosien varrella lopettanut ja aloittanut jokusen blogin. Vanhat ovat menneet lukkojen taa sitä mukaan, kun uusi on tullut tilalle. Viimeisin vaihdos oli jäänyt minulta päivittämättä palkkiin, joten suosittelulinkki johti lukitulle ovelle. Kiitos tarkkaavaisuutesi, virhe on nyt korjattu ja Ruun löytää klikkaamalla Mrs Morbidia.

Minun pitäisi ylipäätään tarkastaa koko linkkilistani, mutta jotenkin tuntuu, että idästä on viime aikoina virrannut vähemmän uutta aikaa kuin olisin tarvinnut!

(Toissa)Päivän asu

16.9.2007

Haastettuna pitää muuttaa kirjoittamisen genreä. Sun äitis fäshöönblog, olkaa hyvä.

Janen viesti tavoitti minut eilen ruokatunnilla. Olin sonnustautunut seuraavaan vaatekertaan:

Ihoa vasten Chantellen musta body Funky Ladystä, hankittu elokuussa, hinta 99 €.

Valkoinen Jackpotin paitapusero 100% puuvillaa, Stockan Hulluilta Päiviltä n. neljän vuoden takaa, hinta 19,90 €.

Sanpellegrino-merkkiset mustat 40 denierin sukkahousut Tallinnan Kaubamajasta, hankittu elokuussa, hinta kolmen euron vaiheilla.

Avenuen raitahousut viskoosi/pellava Stockan ale-alesta, hinta 39 €.

Your Facen monella tapaa kieputeltava neule villa/akryyli Tallinnan Kaubamajasta, hankittu elokuussa, hinta 60 € (saatavana myös Ison Omenan Facesta hintaan 79 €)

El Naturalista –avokkaat Ompun Martinsin alennusmyynnistä, hinta 53 €.

Kalevalakorun korvikset + kaulakoru hopea/meripihka, saatu 50-vuotislahjaksi siskoilta ja kummitytöltä.

Oranssipokaiset näyttöpäätelasit Uudenkaupungin Uusi-Optiikasta, hankittu elokuussa 2006, hinta 150 €.

paivan_asu1 meitsi1
Sun äitis olohuoneessaan syyskuussa 2007 ja Meezensä joitain vuosikymmeniä aikaisemmin.

(Huomatkaa etenkin verhoasetelma: täkki ikkunassa on kätevä häikäisysyoja, jos aikoo katsella tykillä leffaa keskellä päivää. Lattialla, sohvalla, pöydillä jne. lojuva roina on vain osittain kuvausrekvisiittaa.)

***

Tehtävänanto: Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Haluaisin haistella kansainvälisiä tuulia, siksi haastaan Australian, Saksan ja Ranskan kirjeenvaihtajani ja lisäksi kaksi uutta ulkomaantuttavaa, joita en edes vielä tunne.

RA (67°40’12”.468), DEC (2h 9m 53.36)

11.9.2007

Varmaan kaikki muut ovat leikkineet tällä jo pitkään! Mutta jollei, niin kerottakoon, että nyt viimeistään kannattaa ladata Google earth.

Okei, on se normaali paikasta toiseen kulkeminenkin kivaa, mutta nyt voi lisäksi kierrellä katsomassa, missä kaikkialla on tarjolla rakennuksien 3D-kuvia. Esimerkiksi Helsingin Rautatieasemaa (60°10’15.89″N, 24°56’28.27″E) kannattaa käydä ihailemassa. Mallit saa näkyville, kun laittaa Layers-valikossa ruksin ruutuun 3D Buildings (Layersit löytyvät alhaalta vasemmalta).

Jos rakennusten ihailu alkaa kyllästyttää, voi ottaa käyttöön lentosimulaattorin. Ensimmäisellä kerralla pitää painaa ctrl+alt+a, mutta kun simulaattorin on kerran noin käynnistänyt, se löytyy jatkossa myös Tools-valikosta (näppäinyhdistelmä toimii toki edelleen). Lentoon pääsee Page up-nappulalla, Page down vähentää kaasua, nuolilla ohjataan. Äh, katsokaa itse tarkemmat ohjeet.

Googlessa on liuta lentokenttiä, joilta voi lähteä matkaan, mutta vaikkei lähikenttä ole valikoimissa, ei hätää, muualtakin voi startata. Esimerkiksi meidän Helsinki-Tallinna-purjehtijamme ovat lentosimuloineet itseään useita kertoja Helsingin edustalta Tallinnan edustalle.

Kun pallon pinnalla lentely alkaa maistua puulta, voi suunnata kohti avaruutta. Tähtitaivas löytyy View-valikosta nimellä Switch to sky. Mutta sieltä minä en löytänyt pistettä RA (67°40’12”.468), DEC (2h 9m 53.36). Spöget viitsivät yrittää pitempään ja onnistuivat.

Ai miksi just nuo koordinaatit? No kun Gorba sai aikoinaan äidiltään 40-vuotislahjaksi tuossa osoitteessa majailevan tähden!

(Minkä jälkeen isäni tiesi kertoa, että Turun Sanomissakin oli varoitettu, että tähtikauppa on pelkkää huijausta. Ihan niin kuin emme muutenkin olisi ymmärtäneet, että tähden omistajana Gorba sai kehystetyn taulun, taitellun tähtikartan ja leveän hymyn. Anopilla tosiaan oli huumorintajua!)

Mitä se mies oikein ajatteli?

10.9.2007

Espoolainen bussipysäkki maanantaina 10.9. klo 18. Kulkuneuvoa odottamassa lisäkseni isä kahden alle kolmivuotiaan lapsen kanssa. Nuorempi lapsista istuu rattaissa.

Voisitko, kiitos, avata keskioven, että pääsisimme rattaiden kanssa sisään? kysyy isä kohteliaasti pysäkille ajavalta kuljettajalta.

Tässä bussissa ei ole tilaa rattaille, vastaa kuski.

Ei siellä kyllä näytä olevan muita rattaita, hämmästelee isä.

Ei ole rattaita ei, mutta menetkö sinä häätämään nuo neljä keskipaikoilla istuvaa pois? Ei sun ole pakko tähän bussiin tulla, menee tästä muitakin: 31 ja 19 ja muita. Odota vaan siinä.

Keskustelun jatkuessa kävelin keskipaikan neljän istujan luo ja kysyin, olisiko heillä mitään sitä vastaan, että siirtyisivät muualle, että isä rattaineen mahtuu kyytiin. Kenelläkään ei ollut. Huusin isälle, että nyt mahtuu. Hän nousi kyytiin ja kiitti avusta.

En voi ymmärtää, mitä sen kuskin päässä liikkui! En millään!

Helsinki-Tampere, 1:27

9.9.2007

– ”Jätit sitten kämpän tähän kuntoon ja lähdit Tampereelle!” jyrisi Haminasta merikilpailuista palannut Gorba puhelimessa.

– ”Näin tein, hyvää illan jatkoa sinullekin!” vastasin yli Plevnan puheensorinan.

(En jatkanut, että just samaan kuntoon hän oli kämpän jättänyt odottamaan minun perjantaista Turusta paluutani. Nyt ei ollut kiukuttelun aika, nyt oli tultu nauttimaan olosta!)

Menomatkalla Kriisi bongasi minut junassa, Hestia yhytti meidät Keskustorilla ja perillä odottivat jo Helen ja Kukkis. Aika pääkaupunkilaisissa merkeissä siis alkoi Tampereen blogimiitti! Sittemmin seuraan liittyi myös paikallisväriä. Ensin paikalle tupsahti kokoonkutsujamme Ohari ja aika pian perässä uusi tuttavuus Olli (jonka blogin tuotapikaa tilasin! Minähän olen tunnetusti heikkona skarpisti kirjoittaviin nuoriin miehiin.)

Aluksi keskusteltiin hartaasti yliopisto-opinnoista ja vertailtiin sitä, miten pitkään itse kukin on omia opintojaan syystä tai toisesta katsonut aiheelliseksi venyttää. Sitten pohdittiin pariutumista. Helen kertoi, että Suomeenkin on rantautumassa amerikkalaistyylinen deittikäytäntö. Ja jatkoi samaan hengenvetoon, että se on kyllä suomalaisen kansanluonteen ja kulttuurin vastaista toimintaa. Täällä kun on pikemminkin tapana kerääntyä yhteen suurina parvina, joissa pariutumispalkinnon voittavat ne, jotka sitkeimmin jaksavat sammumatta odottaa, kuka toinen jää jalkeille muiden tuupertuessa.

Sitten solahdettiin keskustelemaan siitä, kummalla sukupuolella oikeastaan on haastavampi osa, kun lähestymisleikit vähitellen johtavat syvällisempään tutustumiseen. Yleisvaikutelmaksi minulle jäi, että miehen elämää pidettiin tältä osin rankempana kaikkinaisine suoriutumisvelvoitteineen. Kuten Ohari asian ilmaisi:

– ”Aarrearkkunsa päällä istuva tyttö sentään varmuudella tietää, ettei siellä ole hampaita. Pojan on uskallettava ottaa asiasta selvä.”

Tässä kohdassa haluaisin mainita, että Olli ansaitsee mielestäni erityisen kunniamaininnan siitä, että pöydän ainoana miehenä jaksoi häkeltymättä kuunnella seurueen keski-ikäisten naisten tilitystä aiheesta!

Ehkä noin seuraavaksi alettiin miettiä, mistä tietää, että ihminen on aikuinen. Koska kenelläkään seurueen naisista ei ollut varsinaista epätietoisuutta omasta aikuisuudestaan, keskityttiin aikuisen miehen määrittelyyn. Joku heitti, että mies on aikuinen, kun se yhtäkkiä huomaa, että kalsareissakin on napit. Olen ehdottomasti eri mieltä, nappibokserit ovat nuorten miesten juttu. Aito aikuinen mies käyttää Hyvonin ikiaikaisella mallilla työstettyjä briefs-tyyppisiä kalsareita, joiden kaavat kaupattiin eteenpäin Nansolle, kun Hyvon meni konkkaan. Nykyisin samoilla kaavoilla leikattuja kalsareita voi ostaa sekä Hyvon- että Black Horse –tuotemerkillä. Ja ne ovat ehdottomasti niin tasan seksittömät, että niitä voi käyttää vain aikuinen mies.

Loppu illasta Olli sitten ratkaisi, mistä hän voi tunnistaa lähestyvänsä aikuisuutta. Lähtiessään polkemaan kotiin, hän suojasi päänsä kypärällä. Koska kypärä ei ollut äidin ostama (jolloin Ollin olisi voinut tulkita lapseksi), vaan itse hankittu, se kävi aikuisuusnäytöstä. Sen sijaan Ollin kalsareiden malli jäi meille edelleen arvoitukseksi.

Jossain vaiheessa iltaa Plevnaan saapui Joonas ja kämppiksensä Suvi sekä Hallituskadun Annareetta. Samoihin aikoihin ilmaantui myös Mina. Täsä kohtaa voisi käyttää tilaisuutta hyväkseen ja onnitella Annareettaa ja Minaa, joista syksy on tehnyt kurssikavereita: molemmat on hyväksytty Viita-akatemiaan.

Tästä emme kuitenkaan keskustelleet arvon leidien kanssa. Annareetan kanssa puhuimme lähinnä espoolaisuudesta. Tarkemmin ottaen meitä yhdistävästä ei-rantaespoolaisuudesta (rantaespoolaisia asuu esim. Westendissä, Haukilahdessa, Koukkuniemessä ja Nuottaniemessä, vain muutamia mainitakseni. Karkeasti ottaen rajana voisi pitää Länsiväylää, mutta silloin kyllä matinkyläläiset saisivat ansiottoman arvonnousun). Minasta taas on ehdottomasti noteerattava uusi, pukeva tukka. Sekä myöhemmin illalla lausuttu legendaarinen:

– ”Anna minä etsin sun koneella karaokepaikkaa, kirjastontädit ovat tiedonhaun ammattilaisia.”

(tiedonhakuun liittyy muuten yksi Minan mainio blogi-idea, josta en tässä vaiheessa kerro sen enempää. En liioin juorua siitä Kukkiksen ja Helenin blogi-ideasta, joka on jo edennyt nimen rekisteröinnin asteelle ja joka on aivan mahtava! Pysykää kanavilla, kerron lisää, kun aika on kypsä!)

Joonas ja daaminsa häipyivät, samoin Olli. En tiedä, löytyikö Oharille + herraseuralleen (jonka yllättäen tunsin entuudestaan), Hestialle, Helenille, Kukkikselle ja Minalle sopiva karaoke-baari lähistöltä, vai jatkoivatko he iltaa Plevnassa, sillä lähdin Kriisin kanssa kiirehtimään klo 23:02 Helsinkiin lähtevään junaan. Plevnasta sen verran vielä, että Joonaksen väitteistä huolimatta en itse bongannut paikalta Harmaata Hattua. Jollei hän sitten ollut paikalla Kysy vaanin lailla lasinaluseksi naamioituneena . Paitsi aijuu, ei siellä edes ollut lasinalusia!

Rapo jäi junamatkalla kirjoittamatta, kun oli hyvää seuraa. Häpeissäni huomaan, että Kriisi jaksoi vielä yöllä palattuamme päivittää BB-katsauksen. Näin vanhemmiten jaksamisen kanssa on niin ja näin ja palautuminenkin kestää kohtalaiseen pitkään. Silti: kannatti käydä Tampereella!

PS Piti vielä mainita, että tässä tapaamisessa Helen hehkui huumorintajua ja terävää älykkyyttä eikä ensisijaisesti tuonut mieleen käytännöllistä äitiä, jonka käsilaukku pullottaa laastareista! (Nyt pitäisi sitten vielä pystyä päättelemään, mihin tuollakin muka viitataan. Kamalia noi sisäpiirit!)

PPS Jos jotakuta kiinnostaa tietää, miten Gorban kävi Haminassa, niin res.ups. merikilpailujen voittopytty rumentaa vielä seuraavankin vuoden olohuonettamme.