Irti atk-sähköstä -soppa

Kuten me kaikki sähkömiehen naineet tiedämme, sähköön voi jäädä kiinni. Vaikka kuinka yrittäisi irrottaa otetta viallisesta sähkölaitteesta, ei millään kykene.

Minulle tätä asiaa selitettiin kolmisenkymmentä vuotta sitten, kun Gorba laskeutui parimetriseen monttuun tutkimaan mökin pumpputilaa, johon vesi oli noussut. Turvavarusteeksi hän kietoi ympärilleen kaulaliinan ja antoi minulle käteen puisen haravanvarren. Ohjeena oli, että jos mies alkaa montussa kouristella, menee tajuttomaksi ja puhumattomaksi, niin minun tulee ronkkia haravanvarsi kaulaliinan väliin ja vivuta äijä irti jännitelähteestä.

Ihan tyhmää! Jos se olisi jäänyt kiinni sähköön, minun olisi tietysti pitänyt pinkaista sisälle taloon ja katkaista virta pääkytkimestä. Ja mitä se ylipäätään meni sinne monttuun, kun jännitte oli päällä?

Appiukko taas kertoi tarinaa siitä, miten hän oli pelastautunut jäätyään kiinni sähköön. Näin se meni. Appi oli istunut tuolilla ja leikannut johtoa, johon jumahti kiinni ja sähkö virtasi vuolaasti lävitseen. Käsien pienet lihakset menivät heti toimimattomiksi, mutta reisissä oli sen verran voimaa jäljellä, että appi sai potkaistua itsensä kumoon tuoleineen. Painovoima sitten kaatumisvaiheessa nyhtäisi hänet irti piiristä.

Atk-sähköön kiinni jääminen ei ole ihan yhtä hengenvaarallista, mutta ei sekään mikään leikin asia ole. Kymenisen vuotta sitten siskoni asui perheineen Puolassa. Kun mies oli lähtenyt töihin ja lapset saatettu kouluun, sisko istui tietokoneen viereen ja alkoi pelata miinaharavaa. Koko päivä meni haravoidessa. Jo muutaman sekunnin jälkeen sisko näki, oliko syytä jatkaa alkanutta erää, jos mieli saavuttaa uuden läpipeluun aikaennätyksen. Jos alku oli tukkoinen, sisko keskeytti välittömästi sen erän ja aloitti uuden. Ja uuden. Eikä omien sanojensa mukaan millään kyennyt irrottautumaan atk-sähköstä. Kunnes sitten saavutti ultimaattisen onnistuneen tuloksen ja jätti iäksi taakseen miinaharavavaiheen.

Myös minä olen pikkuhiljaa, salakavalasti tarrannut kiinni atk-sähköön. Kulminaatiopiste (toivottavasti) saavutettiin viime viikolla, jolloin minun oikeastaan piti olla syyslomalla. Mutkun edellisenä perjantaina oli ollut verkkototeutuksessa monen tehtävän deadline, ja aika alkoi olla kypsä tiimien kuohuntavaiheelle, huomasin juuttuneeni koneelle. Aamusta iltaan istuin kylpytakki päällä pilkkimässä keskustelufoorumilla, sähköpostailemassa kollegoille, muokkaamassa tehtävänantoja uuteen uskoon, puolustelemassa omaa ja kaverin näkemystä… Reagoimassa yli. Parempi olisi ollut, jos olisin jättänyt koko viime viikoksi koneen kiinni, antanut muiden kuohua ja mennyt mökille. Vaan siitä sähkösä kun on niin vaikea irrottautua!

Eilen päätin tehdä irtioton. Sijaistoimintona aloin valmistaa soppaa. Homma toimi aika hyvin. Ensin meni monta tuntia ruuanlaitossa, sitten tuli mieluisia sopansyöjiä kylään eikä lopulta tarvinnut koko iltana kurkata tietokonetta. Tänään välttelen vastaamista lähtemällä kävelylle, mutta sitä ennen esittelen gulassista vaikutteita saaneen Irti atk-sähköstä -sopan reseptin.

atk-soppa

Sun äitis Irti atk-sähköstä -soppa

10 isoa perunaa
4 + 2 tomaattia
1 purkillinen säilöttyjä tomaatteja
3 + 1 paprikaa
3 + 2 sipulia
1 valkosipuli
2 litraa vettä
1,2 kg possunlihaa

Maustamiseen
joitakin teelusikallisia paprikajauhetta
sopivasti mustapippurirouhetta
hippusellisia suolaa
4 lihaliemikuutiota
puoli pussillista kuminaa

Pinnalle
turkkilaista jugurttia
suolakurkkusilppua

Ensin nostin lihan lämpenemään huoneenlämpöön. Sitten pesin perunat huolellisesti, mutten vaivautunut kuorimaan (ovat tähän aikaan vuodesta vielä sen verran ohutkuorisia). Seuraavaksi lohkoin ne. Sen kokoisille perunoille, joita minulla sattui olemaan, oli sopivanoloinen lohkomistapa vedellä ne ensin pitkittäin kolmeen osaan, syntyneet siivuleet taas pitkittäin kolmeen osaan ja sitten viimeistellä lohkominen leikkelemällä about 1,5 cm välein. Lopuksi kippasin perunat kiehuvaan veteen (viiden litran kattilaan).

Minulla ei ollut aavistustakaan, minkä verran mitäkin ainesosaa pitäisi liemeen laittaa. Siksi laitoin sen verran kuin oli ja kun myöhemmin tuntui, että oli liian vähän, kipaisin välillä kauppaan hakemaan täydennystä. Aluksi silppusin neljä tomaattia, kolme sipulia, yhden paprikan ja yhden valkosipulin (sellaisen, jossa ei ole erillisiä kynsiä, vaan yksi ainut mötikkä). Lisäsin silputut kasvikset ja tölkillisen säilöttyjä tomaatteja perunoiden kaveriksi. Heitin joukkoon neljä Maggi Extra -lihaliemikuutiota ja muutaman teelusikallisen paprikajauhetta. Sujautin puoli pussillista kuminansiemeniä suodatinpussiin ja heitin pussin soppaan (kun ajattelin, että olisi mukavampaa, jos voisi sivistyneesti saada kuminat veks liemestä ennen tarjollepanoa). Laitoin kattilan päälle kanen ja käänsin tehot komoselle.

Possunlihani oli Cittarin tarjouksesta ostetta porsaan ulkofiletä (5,90 kg). Leikkelin fileestä ensin n. 1,5 cm:n siivuja, jotka sitten leikkelin kuutioiksi. Ruskistin lihakuutiot neljässä erässä valurautapannulla. Lihalle kaveriksi heitin pannulle vielä puolikkaan sipulia silputtuna. Loppuvaiheessa ruskistamista ripottelin lihan päälle paprikahauhetta (sen verran, että näytti nätin väriseltä) ja mustapippurirouhetta sekä inauksen suolaa. Heitin lihat soppaan ja huljutin vielä loppuksi paistinpannun huuhteluveden liemen joukkoon.

Sitten alkoi armoton keittely. Soppa muhi kaikkiaan kolmisen tuntia. Sinä aikana lankesin kolmesti kommentoiman opiskelijoiden kysymyksiä ja totesin, että pelkkä sopan kypsymisen seuraaminen ei tarjoa kylliksi aktiviteettia, että voisin vältää atk-sähkön villin kutsun. Siksi lähdin kävelylle ja hain samalla reisulla lisää tomaatteja ja paprikoita. Kotiin päästyäni lisäsin sopan joukkoon vielä kaksi tomaattia ja yhden paprikan.

Ennen tarjollepanoa nappasin pois kuminapussin. Gulassista vaikutteita saaneen sopan pinnalle ripsautin stroganofista vaikutteita saaneena turkkilaista jugurttia ja suolakurkkusilppua.

Kuuden hengen soppasyöminkien jälkeen täksi päiväksi jäi kattilan pohjalle noin lautasellinen.

Mainokset

3 vastausta to “Irti atk-sähköstä -soppa”

  1. Liina Says:

    en tiennyt, että sähköön voi jäädä kiinni, mutta toisaalta elänkin vasta avoliitossa sähkömiehen kanssa.
    ehkä tämä on niitä juttuja, mitä paljastetaan alttarilla?

    soppa näytti hyvältä. senpä vuoksi onkin tiedusteltava, maistuiko se myös hyvältä? 🙂
    jos maistui, aion itsekin irrottautua atk-sähköstä sopan keittelyn ajaksi. (ja tässä ei nyt vaatimattomuus kaunista.)

  2. Sun äitis Says:

    Hei Liina,
    kyllä sähköön (ja sähkömieheen) voi jädä kiinni. Edellinen ei ole miellyttävä kokemus, jälkimmäisessä on puolensa.

    Meillä soppa teki hyvin kauppansa, vain hiki jäi kattilan pohjalle, kun syömingit oli lopetettu. Varoitus kuitenkin: sitä pitää tosiaan muhituttaa pitkän, vielä kahden ja puolen tunnin keittämisen jälkeen possunpalat olivat aika mauttomia. Maku meni sisään lihaan vasta lopussa!

    terkuin
    Sun äitis

  3. Giulietta Says:

    Oi kiitos ihanasta jutusta! Kerrassaan taivaallista nauraa sydämensä pohjasta. Terapeutteja ei tarvita, jos tällaista on tarjolla. Ps. paljonko olen velkaa?

    Rentoutuneena

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: