Työn sankarit – viime vuosituhannen ilmiö?

Olipa, kerran ja toisen ja kolmannen…

Oli mielenkiintoinen, mutta tarkemmin jäsentymätön hanke, joka annettiin tehtäväksi asiasta kiinnostuneelle muun työn ohessa. Resursseista sovittiin, että laskutat sitten erikseen tai jotain muuta yhtä pyöreää. Työryhmästä sanottiin, että pyydä kollegoilta apua. (tarkennukseksi: nyt ei ole kysymys minun hankkeistani, vaan ihan muiden ihmisten teoista)

Ykkönen, kakkonen, kolmonen jne. alkoivat puuhata kukin omaa hankettaan, joka paisumistaan paisui. Kollegat eivät sitoutuneet osallistumiseen, kun ykkösellä, kakkosella ja kolmosella ei ollut valtuuksia kohdistaa heille resursseja. Joku tarjosi sentään omaa ideaansa mukaan, kun oletti, että tässä olisi oiva paikka saada rahoitusta. Ja pettyi, kun kuuli, ettei mistään rahasta mitään ollut sovittu.

Deadlinet lähestyivät. Ykkönen, kakkonen ja kolmonen väänsivät hankkeitaan kasaan selkäytimen jatkeella, viimeisellä vararavinnollaan, putkinäköisinä puurtaen. Yön hiljaisina tunteina he kopiovat ja kasasivat foldereita (mitäs olivat niin hitaita, etteivät saaneet hommiaan monistuskuntoon toimistohenkilökunnan on työaikana), siivosivat häppeningin jälkeen sotkuja keittiöstä, tai mitä tähdellistä kullakin nyt olikin tehtävänään. Unet jäivät vähiin. Itketti. Perhe kärsi.

Puuhat onnistuivat. Kiittikö kukaan? No ei todd! Pomot olivat sitä mieltä, että aikaa paloi ihan liikaa, jotain kohtuutta laskutukseen! Kollegat nyökyttelivät tietäväisinä: ykkönen, kakkonen ja kolmonen nyt kertakaikkiaan ovat ihan mahdottomia jäänteitä menneiltä vuosikymmeniltä, yksinpuurtajia, joilla ei ole hiukkaakaan tiimityötaitoja. Ulkopuolisena he näkivät selvästi, miten nuo viimeiset bronttosaurukset omivat kaiken itselleen, eivät osanneet delegoida ja vaelsivat sitten marttyyreinä pitkin käytäviä mankumassa tunnustusta!

Minä ajattelen silleen modernisti, tiedättehän: osaaminen on kollektiivista, oppiminen yhteisöllistä… Jotain tässä silti mättää. Maailmassa on edelleen ihan liikaa organisaatioita, joiden uumenissa ykköset, kakkoset ja kolmoset uuvuttavat itseään ja saavat paskan palkakseen. Näin joulun alla toivottelen ansaittua lepohetkeä kaikille niille puurtajille, jotka ovat tahtomattaan joutuneet yksin ottamaan vastuun isoista rypistyksistä. Kaikkien kannalta (etenkin teidän itsenne) olisi toki parempi, että oppisitte jakamaan tehtäviä, mutta kyllä edellytykset siihen pitää luoda ylhäältä käsin.

(ja vielä tarkennus: vaikka tunnen ykkösen, kakkosen ja kolmosen, he eivät välttämättä ole töissä samassa putiikissa kuin minä. Ainakaan minä en ole yksi heistä. Ainakaan vielä.)

***

Ja sitten muutama ilmoitus.

Liitin palkkiin parin yhdistyksen linkit. IT-kouluttajista kerron enemmän kevään mittaan.

Lisäsin myös yhteystietoni, saattaahan olla, että monikin rahakas sopimus on mennyt ohi, kun kukaan ei ole tiennyt, mistä minut tavoittaa!!

Lisäksi linkkaan Keskustiedustelupalveluun, joka kehottaa kansalaisia ilmiantamaan vuoden 2007 parhaita blogeja. Äänestäjien kesken arvotaan leffalippuja, kuulemma.

Mainokset

3 vastausta to “Työn sankarit – viime vuosituhannen ilmiö?”

  1. Sun äitis Says:

    Tänne ei kuulemma pysty kommentoimaan. Ensin sain tiedon yhdeltä, sitten hieman yksityiskohtaisemman analyysin toiselta.

    Tässä toisessa viestissä kerrottiin, että täällä riehuu coComment, joka estää kommentoinnin. Voihan nauta! Miten se, että minä käytän coCommenttia voi blokata muilta kommentoinnin!

    No, olen nyt kokeeksi valinut coCommentin asetukseksi ”disable coComment on this page” ja kun se ei vielä mitään tehnyt ”blacklist this site”.

    Jokohan pääsette läpi kommentteinenne. Täällä on niin yksinäistä ja kolkkoa ilman puhekavereita!

  2. Ja pyh! Says:

    Miksi ihmeessä pitäisi osallistua jonkun firman järjestämään kaupalliseen blogikyselyyn? Kun meistä bloggaajista ei ole löytynyt Kultaiselle Kuukkelille innokkaita jatkajia, niin ollaan sitten ilman rankingia ja gaaloja.

    HS:ää vastaan kyllä pullikoidaan, mutta tämmöiset yksittäiset hämäräpuljut on ihan ok, senkun vaan ”vahtivat yötäpäivää” ja sinne ihan vapaaehtoisesti (tai leffalippujen toivossa) pitäisi mennä tietojaan tyrkyttämään? Ettei vaan ko. firman bisnes olisi nimenomaan ne yhteystiedot ja kontaktit.

  3. Sun äitis Says:

    Hello, Ja pyh!
    Kieltämättä mietin itsekin, että liikaa kyselevät äänestäjän tietoja. Kyselyä toteuttavasta ”hämäräpuljusta” en tiedä yhtikäs mitään, mutta kyselyn taustalla oleva Herra on tuttu (joskin hänenkin persoonansa jakaa mielipiteitä!)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: