Joulu meni jo, mutta kuusi on edelleen kaunis

Kuusi henkeä.
Kolme vuorokautta.
Nolla riitaa.

***

Ei sillä, että luulisin ketään kiinnostavan, miten jouluni vietin ja millaisin koristein puumme on kuormitettu, mutkun minua itseäni huvittaa kirjata muistiin koristekuvat, niin koittakaa kestää!

Aattoyönä kolmen aikoihin, kun pojat olivat meneet yösaunaan, istuskelin ihailemassa kuusta. Jokaisella koristeella on oma tarinansa ja siksi ne ovat minun silmissäni niin kauniita.

enkeli gorban_kapy solden

Enkeli
Enkeli on kuusessamme vasta kolmatta joulua. Oikeastaan se on ihan tavallinen Tiimarin lasikoriste, jonka Spöge modasi minulle kaksi vuotta sitten joululahjaksi. Enkelin sisällä on ledi ja siitä lähtee vihreää johtoa (vanhoista risoista parvekevaloista) koteloon, jossa on 9 V patteri ja virtapiiri. Johto jatkuu siitä edelleen kuusenjalkaan. Valo sammuu, kun vesi on loppu kuusenjalasta.

Gorban käpy
Gorban lapsuuskodista meidän kuuseemme on kulkeutunut kaksi lasikäpyä, metalliset säihkenauhat ja kaksi satsillista pikkuvaloja. Etenkin ne valot tekivät minuun aikoinaan valtavan vaikutuksen. Siihen aikaan 70-luvulla kuusen sähkökynttilät olivat yleisesti sellaisia isoja, oikean kynttilän näköisiä mötiköitä. En ollut missään muualla nähnyt samanlaisia pieniä valoja kuin anoppilassa. Nykyään niitä pikkuvaloja on kaikkialla, mutta silloin yhteen kuuseen sullotut 100 pientä valoa näyttivät satumaisilta.

Alkuperäisissä 70-lukulaisissa valosarjoissamme on kummassakin pari kohtaa, jotka tekevät löysää, ja huonoon asentoon saattuessaan valot sammuvat. Olen huushollin ainoa, jolla pinna kestää heilutella valoja niin pitkään, että ne vihdoin osuvat sellaiseen asentoon, että kaikki lamput palavat! (Opetteluun on mennyt vuosikymmeniä. Jossain vaiheessa rupesimme varmuuden vuoksi asentamaan valot jo aatonaattona, vaikka kuusi muuten koristellaan meillä aattona. Oli näet jotenkin kornia krippuilla aattona kiroten valoja asentamassa, kun taustalla mäikäsi telkkari joulurauhanjulistusta Suomen Turusta).

Lasipalot Söldenistä
Vuonna 1986 anoppi vei meidät jouluksi Söldeniin. Aaton ohjelmasta meille oli kerrottu, että ensin lapset esittävät ohjelmaa ja sitten on seitsemän ruokalajin illallinen. Vähänks me hämmästyimme, kun kesken kaiken PA (3 v.) nousi tuolille seisomaan ja alkoi laulaa. Laulun loputtua kysyin, mistä hänelle tuli mieleen ruveta laulamaan kesken ruokailun.

No kun sinä lupasit, että ensin lapset saavat esittää ohjelmaa ja sitten vasta on pakko syödä, oli vastaus.

Sillä reissulla ihailin lasipalloja, joita Itävallassa käytettiin. Gorban käpyjen lisäksi kotoname oli vain muovisia palloja. Välipäivien alennusmyynnistä hankin satsillisen lasipalloja itsellemme tuliaisiksi.

jaapuikko tiku_taku hanhiemo

Jääpuikko ja muita puolantuliaisia
90-luvun puolivälissä sisko muutti Puolaan ja toi heti ensimmäisenä jouluna meille lahjaksi himoitsemiani lasikoristeita. Kunniapaikalla kuusen ylimmillä oksilla roikkuvat kynttilänvalossa kimeltävä kierteinen jääpuikko ja värilliset puikulat, jotka ovat kuin suoraan 60-lukuisen lapsuuteni Samu Sirkan joulutervehdyksen Tiku ja Taku juoksevat kuusessa -kohtauksesta.

Hanhiemolla on yhteys toiselta sisareltani saamaani tauluun (joka keittiörempan yhteydessä vihdoin pääsi seinälle kahden vuoden ikkunalaudalla pyörimisen jälkeen. Mistä tulikin mieleeni, että tuosta linkatusta merkinnästä asuinpaikkani aikoinaan bongannut ystävä ei sitten tänä vuonna tullut uudestaan aattona tuomaan joulukorttia.)

sisu muovipallo


Lasten jutut

Hesarissa oli ennen joulua juttu siitä, että äidit säilyttävät mitä uskomattomimpia lapsilta lahjaksi saatuja käsitöitä (Yksi äiti ei jutun mukaan tiennyt, mikä lahjaksi saatu sininen härveli oli. Tiedoksi, jos satut kuulumaan lukijoihini: se on sellainen käden hienomotoriikan testaaja, jossa lamppu syttyy, jollei onnistu kuljettamaan metallikiekuraa häkkyrärataa pitkin siihen törmäämättä).

Minäkin olen säilyttänyt PA:n eskarissa askarteleman sydämen, koska sillä on ollut vissi funktio joulunvietossamme. Jos lapset ovat muistaneet kastella kuusen, on sydänkoristeeseen seuraavana aamuna ilmestynyt Sisua palkaksi. Sydän on kuusessa tänäkin vuonna. Aattoyönä laitoin sinne neljä Sisua. Äskeinen tarkastus osoitti, että kolme niistä on kelvannut jollekulle.

Viimeisenä joulukoristeena esittelen muovipallon suoraan 70-luvun lopulta, Gorban ja minun ensimmäisestä yhteisestä joulukuusesta. Muutama vuosi sitten aioin heittää viimeisetkin muovipallot roskiin. Siitä nousi kapina: Spögeistä lasipallot ovat triviaaleja, mutta aidoissa muovipalloissa on joulun taikaa!

***

Tämän joulun yötä myöten valvottanut peli ei sitten ollut yksikään lahjaksi tulleista tietokonepeleistä, vaan lautapeli Menolippu

menolippu

Advertisements

11 vastausta to “Joulu meni jo, mutta kuusi on edelleen kaunis”

  1. Helen Says:

    Ai kun ihana postaus! Ja miten ihania koristeita!

    Se Hesarin juttu lasten omatekemistä lahjoista oli muuten ihan huippu myös. Meille ei vielä kauheesti ole ehtinyt tollaista kertyä, mutta ne mitä on vaatii näköjään ehdottomasti oman postauksensa… Spoilaan että paras on Lucian-enkeli jolla on häntä ja jonka naama on piirretty päähän vinosti 😉

  2. Mrs Ruu Oh So Morbidi Says:

    Meillä on ihan kaikki kuusessa mikä on edes suurinpiirtein säilynyt ehjänä vuosien mittaan. Nostalgiaa! Tylsimpiä kuusia ovat kuuset ilman tarinoita.

  3. Sun äitis Says:

    Helen,
    hännäkäs Lucian-enkeli vinoine päineen sai sinut varmasti hyvälle tuulelle, kun minä näin kerrotun pohjaltakin aloin ääneen hohottaa!

    Se käsityöjuttu oli tosiaan ihana: niin monta tuttua tavaraa!

    Ruu,
    ajatteles, että joskus oli aika, jolloin Australian ja Suomen joululämpötiloissa oli eroa jotain 50 astetta. Nyt sitten molemmissa paikoissa ollaan plussan puolella ja sataa!

    Tylsimpiä kuusia ovat kuuset ilman tarinoita.

    Vitsit, kuin hienosti sanottu! Meidän kuusessamme alkaa muuten kohta olla tähden tarina lopussa. Olen kahden vaiheilla: pitäisikö säilyttää vanha tähti, vaikka se on ihan tummunut ja suoraan sanottuna ruma (mutkun se on se tähti, joka oli kuusessa, kun lapset olivat pieniä…) vai pitäisikö hankkia uusi (ja jos, niin miksi ihmeessä en muistanut ostaa sitä toissapäivänä, kun joulukoristeet myytiin alennuksella ulos uuden tavaran tieltä!)

  4. Sun äitis Says:

    Ruulle vielä,
    se juttu joulupäivällisestä (pizzanmakuisia raksuja!) ja oiva johdattelu sen miettimiseen, miten joulupäivä olisi jatkunut, jos bensa olisi loppunut, oli ihan hulvattoman hauska joulutarina!

  5. PA Says:

    Tämäpä oli mukava postaus! Sori nyt, jos varastin ukkosesi Menolipulla.

    Olenpa ollut tosiaan hupsu lapsena. Nykyään ymmärtäisin sentään laulaa saksaksi.

    [Minullehan ei tuolloin suotta kerrottu, että on joulu, vaan juhlaa vietettiin pokkana kotiin paluun jälkeen.]

  6. Sun äitis Says:

    PA,
    ei tarvetta anteeksipyyntöihin. Pitäisihän sinun ymmärtää, että minusta oli erityisen mukavaa, kun lapset jaksoivat valvoa läpi jouluyön kuin pieninä ollessaan (jouluna pitää olla niin tohkeissaan, ettei malta nukkua). Sitäpaitsi kyllähän Menolipun mainitsemisesta syntyy tietty trendikäs älykkövaikutelma…

  7. Helena Says:

    Muistan, että joku joulu sitten kerroit Spögien tekemästä virityksestä joulukuusen vesimittariksi. Ihmettelin pääni puhki jo silloin kuinka teräviä muksusi ovat. Enkä lakkaa ihailemasta nytkään. Että hoksaavat yhdistää kauniin esineen ja tarpeellisen vekottimen.

  8. Wilhelmiina Says:

    Meilläkin pelattiin erä Menolippua heti joulun jälkeen, viiden ihmisen voimin. Peli oli joulupukin tuoma (veljen lapsilla käy vielä joulupukki). Minä pelasin vihreillä, ja vaikka en nyt ollutkaan ihan viimeinen, niin aika lähellä kuitenkin. 😀 Mutta kyllä se tästä; kun vähän harjoittelen, niin voitan hetikohta. 😉

  9. Mrs Ruu Oh So Morbidi Says:

    Äitee, joo, oishan se varmaan ollut hauska TARINA, mutta ollappa oikeesti siellä vuorilla, nälkäisenä, bensattomana, pimeänä, sateisena joulupäivän iltana…

    Suomen säätila on ihan outo. Mutta niin on täälläkin ihan kummaa. Lämpötilaero taitaa olla Helsingin ja Brisbanen välillä nyt sellanen 20 astetta?!

  10. Mrs Ruu Oh So Morbidi Says:

    Piti vielä kommentoida, että tuo ”nolla riitaa” oli kiva lukea:)

  11. Sun äitis Says:

    Wilhelmiina,
    anteeksi, että vasta nyt vastaan, mutta jostain syystä sinun kommentistasi ei tullut kopiota gmailiin, joten en osannut reagoida (Helenan kommenteille käy muuten ihan samoin). ”aika lähellä kuitenkin” pätee erääseen muhunkin!

    Ruu,
    juu, en minä oikeesti olisi tahtonut, että olisitte juuttuneet sinne vuorille! Jouluna lämpötilaero oli tosiaan just 20 astetta, mutta nyt täällä on vähän pakastanut.

    Nolla riitaa oli minustakin hyvä saavutus! Kun monta aikuista ihmistä on päiväkausia suljettuna samaan tilaan, käy helposti niin, että jostain mitättömästä asiasta nousee suukopu. Mut ei siis nyt!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: