Archive for tammikuu 2008

”This is not your photo, you have stolen it…”

28.1.2008

”… please remove it or i will report you”
Tuli kommenttina postaukseeni Try to shake it loose.

Totta, ei minulla siihen kuvaan mitään oikeutta ole. Vielä vähemmän sen muokkaamiseen ja käyttämiseen uudessa muodossa. Silti en kokenut olevani kovin suuri rikollinen, linkkasin sentään alkuperäiseen kuvaan ja kiitin kauniisti. Silti kommentti pani miettimään (etenkin, kun parhaillaan valmistelemme opettajaopiskelijoiden kanssa työpajaa tekijänoikeuksista).

Ehkä poistan sen kannen, nimittäin viestin takana saattaa sittenkin olla kuvan loukkaantunut ottaja (eikä joku koiranleuka, kuten aluksi oletin), sillä alkuperäinen kuva on siirretty salasanan taakse.

Mainokset

Tiedotustilaisuus, vapaa pääsy!

27.1.2008

Tervetuloa tiedotustilaisuuteen, jossa julkistetaan Sun äitis -lukijatutkimuksen tulokset!

Istumapaikkoja on rajoitetusti, laskin just, että 25 mahtuu yhtä aikaa istumaan, mutta jos sovitaan, että hoidetaan tätä sellaisella kiertävällä systeemillä, niin kukaan ei joudu pitkään seisoskelemaan. Takana on tarjolla pientä purtavaa. Tein uuden satsin piimälimppua ihan teitä varten. Ja viime yönä kypsensin kinkun. Ajatelkaa, Prismassa myytiin tanskalaista juhlakinkkua 1,49 €/kg! Ihan rauhassa voitte leikata siitä vähän tukevammankin siivun. Valitettavasti en ehtinyt järkätä kasvisvaihtoehtoa, mutta toi leipä on kyllä niin hyvää, että kelpaa sellaisenaankin. Ja on siellä edamia, jos maitotuotteet kelpaa.

Lukijakyselyyn tuli kaikkiaan 89 vastausta. Tilastoja vääristää ainakin Qimki, joka vastasi kahdesti ihan vain tutkiakseen, onko se mahdollista. Oli se, ilmaisversiossa. Kun 50 vastaajan raja meni umpeen, eivät tulokset enää auenneet, joten päädyin hankkimaan maksullisen kuukauden lisenssin. Sen myötä sain estettyä useaan kertaan vastaamisen.

88 vastausta on mielestäni aivan hämmentävän korkea luku! Tämä kun oli sellainen hetkessä ilmoille roiskaistu kysely, jonka vastausvaihtoehdotkin olivat kaikkea muuta kuin loppuun asti harkitut (miten olen kommentoinut – en ole kommentoinut – voisin joskus kommentoida – en aio koskaan kommentoida voisivat olla toistensa vaihtoehtoja, esmeks?). Kun työn puolesta teen oikeita palautekyselyitä, ovat vastausprosentit useista muistutusviesteistä huolimatta usein paljon alhaisemmat.

1. Mitä kautta päädyit Sun äitis -blogiin? (sanoin lausumattomana ajatuksenani oli tiedustella juuri sitä kertaa, kun blogissa oli lukijakysely)

View Results

Huom! Klikkaa kuvaa, niin se avautuu isompana!

Kuvaruutukaappaus tuloksista on parin vastaajan takaa, muttei yleisilme tuosta mihinkään ole muuttunut. Pääosa vastaajista on vakituttuja, jotka tulivat kylään Blogilistan Suosikeista. Vain kymmenen kyselyyn vastannutta on siirtynyt lukemaan näitä tuotoksia RSS-lukijalla (mutta määrä on kasvamaan päin, jos ajassa liikkuviin puheisiin on uskominen. Ihan vain tiedoksi Blogilistan kehittäjille.) Aivan suunnattomasti minua jaksoi ilahduttaa se yksi Sä:lle Googlella päätynyt, joka viitsi vastata kyselyyn! Tarkasteluajanjaksona tänne sentään lappoi väkeä Googlen kautta enemmän kuin muita reittejä pitkin yhteensä! Kakkoskysymyksessä viisi linkistä, Googlesta tai muuten vain vahingossa tänne tullutta vastasi tulevansa toistekin. Yksi oli sitä mieltä, että kerta riitti.

3. Jos olet vakituinen vieraani, miten alunperin löysit tiesi Sä:lle?

View Results

Huom! Klikkaa kuvaa, niin se avautuu isompana!

Tässä ei suoraan kysytty, miten pitkään olet seurannut Sun äitis -blogia, mutta mutkan kautta senkin voi vastauksista päätellä. Suurin osa kertoo bonganneensa Sä:n jonkin toisen blogin kommenttilaatikosta. Kun ottaa, huomioon, miten laiska kommentoija(kin) olen viime aikoina ollut, on kohtaamisemme oletettavasti pitänyt tapahtua joskus pari vuotta sitten! Vähintään. Kiitos uskollisuudesta!

Kiitos myös linkkaajille, joiden kautta moni on tänne päätynyt.

Oletukseni oli, että aika moni olisi löytänyt Sun äitis Blogilistan Top-listalta, kun puolisentoista vuotta sitten keikuin siellä kovin korkealla ja edelleenkin sinnittelen etusivulla. Yleisestihän on tapana väittää, että Top-lista on itse itseään ruokkiva systeemi, jossa kerran etusivulle päätyneet blogit jatkavat siellä elämäänsä vailla varsinaisia ansioita. Ainakaan tähän kyselyyn vastanneet eivät tue tätä tulkintaa. Kuvassa nimellä other näkyvä vastausvaihtoehto oli kyselyssä muotoiltu: Blogilistalta, mistä tarkemmin. Näin siihen vastattiin:

  • Top-lista (2 manintaa)
  • Hakemisto (1 maininta)
  • Kuumalista (2 mainintaa)

(kun ottaa huomioon, että kuumalla listalla Sun äitis oli missään löydettävissä olevissa asemissa kohta kolme vuotta sitten, vahvistuu käsitykseni lukijauskollisuudesta edelleen!)

Kyselyyn saattoi liittää vain yhden Muu, mikä -kysymyksen, joten muutamat neuvokkaat vastaajat olivat keksineet käyttää Blogilista-vaihtoehtoa myös aivan muunalaisten saapumisreittien kuvaamiseen. Näitä olivat:

  • Huomasin sinun linkittäneen blogiini Tehcnoratissa
  • Kuulin Irmeliltä
  • Tutustuin SÄ:iis blogimiitissä.
  • Tunnen oikeassa elämässä
  • Korvakuulolta tulin

ja Oman blogini kommenttilaatikossa, jonka nostin ihan omaksi vastausvaihtoehdoksikin. (jeps, Free Online Surveyssä on mahdollista muokata kyselyä, vaikka siihen on jo vastattu!)

4. Miten usein piipahdat Sä:llä?

View Results

Huom! Klikkaa kuvaa, niin se avautuu isompana!

Tuosta kuvasta tunnistan muutaman hengenheimolaisen, tyypin, joka roikkuu kommentteja seuraamassa silloinkin, kun blogi ei edes ole päivittynyt! Just niin minäkin teen. Välillä oikein hävettää, että jos se bloginpitäjä vaikka katsoo kävijätilastojaan ja huomaa, että notkun nurkissa kaiken aikaa! Meille kommenttikeskusteluriippuvaisille käy helposti niin, ettei malta olla pilkkimättä keskustelun kulkua. Mistä seuraakin oiva aasinsilta seuraaviin kysymyksiin.

5. Miten usein olet kommentoinut Sä:llä?

View Results

Huom! Klikkaa kuvaa, niin se avautuu isompana!

Aika aktiivisia kommentoijia nämä kyselyyn vastaajat! Mutta erityisesti jäin miettimään noita kahtakymmentä, jotka eivät koskaan ole täällä kommentoineet, mutta olivat nyt valmiit kyselyyn vastaamalla tavallaan kommentoimaan (sama koskee niitä, jotka ovat valinneet vaihtoehdon Saatan joskus tulevaisuudessa kommentoida. Huh! nämä vaihtoehdot tosiaan ovat huonosti laaditut!) Jossain avoimessa vastauksessa näet kävi ilmi, että kommentointia voi rajoittaa Sun äitis sisäpiiriläisyysimago. Pelko pois, Rosmarin, keron salaisuuden: sisäpiiriä ei oikeesti ole olemassa!!

6. Kommentointi on tärkeä osa blogaamisen viehätystä (Onpas muuten kökkösesti muotoiltu kysymys!)

View Results

Huom! Klikkaa kuvaa, niin se avautuu isompana!

Vain kuutta vastaajaa kommentointi ei kiehdo. Kaikki muut ovat enemmän tai vähemmän sitä mieltä, että kommentoinnissa on voimaa. Johtuu varmaan siitä, että kysymys esitettiin täällä, yhteisöllisessä hömppäblogissa, jonne tullaan tuttuja tapaamaan sen sijaan, että etsittäisiin kovaa faktaa ja viisaita näkemyksiä.

7. Jos jätän kommentin, petyn, jollei bloginpitäjä vastaa minulle

View Results

Huom! Klikkaa kuvaa, niin se avautuu isompana!

Pitää skarpata, kyllä sellaiset Kirsti Ellilän, Kauran, Mean, Oharin, Elman, jne. kaltaiset kommentteihin vastailevat blogaajat minustakin ovat just parhaita. Itselleni riittää usein kyllä sekin, että joku muu kommenttilootakävijä vastaa. Kaikenkaikkiaan olen kyllä kommentoinnin vankka kannattaja.

8. Tilaajamääriään kartuttaakseen Sun äitis tulisi jatkossa lisätä aihevalikoimaansa

View Results

Huom! Klikkaa kuvaa, niin se avautuu isompana!

Varsin vakavasti väki suhtautui tähän kysymykseen. Muutamat kommentoivat, että kävijämäärien kalastelu on ala-arvoista. Ei syytä huoleen, en minä vakavissani pohdi, mihin suuntaan pitäisi suuntautua, että tilaajia riittäisi. Linjani on jatkossakin kirjoittaa ihan mitä sattuu. (milles kanaville sellaiset blogit tulee asemoida?) En edes pystyisi alihankkijoitta kirjoittamaan noista luetelluista aiheista!

On hyvä, että vain kaksi vastaajaa pettyy, kun en vieläkään ala blogata mitään niistä kuusi vuotta sitten hankituista langoista (vahva näkemys lopputuloksesta on olemassa. Samoin puikot. Vain toteutus puuttuu.)

Askartelusta minulla on pari Spögejen toteuttamaa casea raportoimatta, mutta ei näköjään ole mitään kiirettä niidenkään kanssa.

Muotiblogauksena saatan jonain päivänä julkaista kuvan väitöskaronkkaan osallistuvan puvusta ja etenkin kengistä, jotka ko. asuun hankin joulukuun alennusmyynnistä.

Sisustukseksi voin tägätä kuvat Karl Larssonin talosta, jos joskus saan kirjoitettua loppuun Falun-juttuni. Meillä kotona kun ei sisusteta. Paitsi joo, keittiöremppahan on vielä esittelemättä (mutta niin on ne keksitään siihen sitten jotain -paikatkin ratkaisematta). Senkin voisi tulkita sisusteluksi. Voisiko?

Tämähän ei ole mikään ruokablogi, mutta resepti silloin toinen tällöin saattaa jatkossakin sivujeni kautta päätyä yleiseen tietouteen.

Just yksi päivä mielessäni oli siivousvinkki, mutta käytön puutteessa se pääsi unohtumaan. Tähän pitää palata, kun asia seuraavan kerran on ajankohtainen (ensi jouluna?).

Siivottomuuskuvauksia minun on helpompi toimittaa kuin siivouskuvauksia. On hyvä, että lukijani ovat sankoin joukoin ymmärtäneet tämän! (ensimmäiset aiheeseen liittyvät kuvat on jo otettuna).

Osaako joku kuvitella minut pelaamaan? Nonni, en minäkään! Jos täällä joskus esitetään peliarvosteluja, joku muu on ne laatinut.

Vauvakuvia saatan joskus julkaista (varsinkin, jos jostain siunaantuisi jotain uusia vauvakuvia, mikä vihjeenä lisääntymisikäisille lähipiiriläisille tiedotettakoon!), mutta lemmikkieläinrintamalla on aika köyhää. Siskontytöllä on koira. Kenelläkään muulla läheisellä ei sitten niin mitään (jollei Gorbaa lasketa minun lemmikikseni).

Elektroniikka menee taas alihankintaan (Spöget).

Sen sijaan asiakaspalvelukokemuksista ja oppilaitosjuoruista! saattaisi jotain irrotakin.

Parhaita ovat kuitenkin teidän ehdotuksenne. Nyt! Sensuroimatta!

  • Ihan sama
  • Salakka
  • Paljastukset
  • Muisteluja menneistä.
  • Välttäis mielellään tuollaista
  • Perhe
  • Näitä kyselyitä
  • Ei minusta mitään, hyvä näin. Tosin se Irti atksta-soppa kyllä huvitti… reseptit aina kivoja yllätyksiä!
  • Runonlausuntaa ja muistoja lisää
  • Muistelmat, Sosiaalipoliittiset mielipiteet, Työelämän kokemukset
  • Eroottiset tositarinat Gorbasta 🙂
  • Se, mikä SÄ:stä milloinkin tuntuu tärkeältä.
  • Nykyinen diversiteetti on ihan passeli.
  • Kuvia PA:sta noloissa tilanteissa
  • Voi herranen aika, kirjota ihan mitä vain, mie luen…
  • Spögekasvatus 😉
  • En tiiä
  • pidä oma tyylisi
  • leppoisaa äitismäistä arjen kuvaamista!

Jotkut esitetyt tarinaideat saattavat jopa joskus toteutua!

9. Avointa palautetta Sun äidilles

Tuli paljon ja se oli kaunista ja kannustavaa. Kiitos!

Piimä haisee pahalle, piimälimppu hyvälle

26.1.2008

– Miksei meillä enää koskaan tehdä piimälimppua? kysyi Gorba bongattuaan sattumalta kaapista leipävuoat.

(note to self: ärsyttää tuo ”ei tehdä”, ei niitä ennenkään kukaan passiivi tehnyt, vaan minä henkilökohtaisesti.)

Niin, miksei tosiaan? Kun lapset olivat pieniä sitä leivottiin harva se päivä. Kun oikein tarkkaan aloin kaivella muistiani, niin todennäköisesti piimälimpun leipominen loppui tässä huushollissa kesällä 1997, jolloin jauhokoisat valtasivat keittiön.

Jauhojenhävitysoperaation jälkeen leipominen hissuksiin hiipui (tiedoksi: muistaakseni kirjoitin joskus postauksen kyseisestä jauhoepisodista ja sitä etsiessäni päädyin pariksi tunniksi lukemaan vanhoja merkintöjäni. Vitsit, mähän olen joskus kirjoittanut ihan hyvin)

Gorban kommentin innoittamana päätin tempasta pari limppua. Pitäähän tässä vähän syötävää värkätä, kun odotettavissa on lukijatutkimuskyselynjulkistamistilaisuuskävijävyöry.

Sun äitis piimälimppu

5 dl piimää
50 g hiivaa
3 tl suolaa
1 rkl rouhittua fenkolia
1 rkl kuminaa
2 dl ruisjauhoja
8 dl vehnäjauhoja
2 dl siirappia

Oikeastaan olin kymmenessä vuodessa ehtinyt unohtaa limpun reseptin! Suunnilleen noilla arvoilla kokeilin (paitsi fenkolia oli koe-erässä enemmän), ja lopputulos oli ihan kelvollinen. Tässä täsmennyksiä.

Ensin hulahutin piimän ja siirapin isoon kulhoon ja työnsin kulhon mikroon. Huruttelin täydellä teholla pari minuuttia, kunnes neste oli 37-asteista (eli tuntui kättä lämpimämmältä, muttei kuumankuumalta. Sellaiselta, jota hämäävästi kutsutaan kädenlämpöiseksi). Lämpötila on tärkeä, liian kylmässä hiiva ei toimi kunnolla ja liian kuumassa kuolee kokonaan. Kuivahiivaa käytettäessä lämpötilan on oltava vielä inauksen korkeampi kuin tuorehiivalla.

Seuraavaksi murensin joukkoon hiivan, lisäsin mausteet (fenkolin murskasin appiukkovainaan koulussa tekemällä morttelilla) ja sekoitin joukkoon ruisjauhot ja 2 dl vehnäjauhoja. Sitten jätin vellin puoleksi tunniksi muhimaan liinan alle. En oikeastaan tiedä, mistä ja miksi olen omaksunut tavan, jossa hiivan toiminta käynnistetään ensin niin, että joukossa on vain osa jauhoista, ja vasta myöhemmin alustetaan joukkoon loput jauhot.

Lisäsin loput jauhot ja mylläsin taikinaa jonkin verran. (Ihan käsipelillä tämän taikinan alustamisesta selviää, se ei vaadi läheskään yhtä pitkää ja kiihkeää veivaamista kuin vaikkapa pullataikina.) Sitten työnsin taikinakulhon mikroon nousemaan. Mikroon siksi, että siellä on hyvä ja vedoton paikka.

Kun taikina oli noussut tuplaksi, kippasin sen jauhotetulle leivinpöydälle ja möyhentelin sen verran, ettei se enää tarttunut käsiin. Muotoilin taikinasta pötkön, jonka jaoin kolmen osaan ja sujautin kaksi palasta vuokiin ja yhden niinensä leivinpaperille. Peitin pyyhkeellä ja annoin nousta jotain parikymmentä minuuttia. Lopuksi voitelin limput kananmunalla ja tökkäsin parisataa-asteiseen uuniin. Kypsyminen kesti ehkä puolisen tuntia.

(alla olevat kuvat olen uppinut Scitchillä. Hirveän helppoa, paitsi etten ollenkaan tiedä, miten saisin säädettyä noiden thumbnailsien kokoa haluamakseni. Siksi ne ovat toistaiseksi just sellaiset kuin sattuvat oletuksena olemaan.) Edit: Ah, PA bongas typon! Pitäisi siis olla Skitch. Poistan samalla kokeeksi ”tuollaisen ruman mainoksen” (kts. kommentit)

IMG_7666
IMG_7667
Uploaded with plasq’s Skitch!
IMG_7674
Uploaded with plasq’s Skitch!

Try to shake it loose

23.1.2008

Useimmat täällä käyneet tietävät, etten ole musiikki-ihmisiä. Kaikki, jotka joskus ovat kuulleet minun laulavan, tietävät, etten etenkään ole lauluihmisiä! Ulkoisilta ominaisuuksiltani en muistuta Dolly Partonia. Siksi oli oikeastaan aika käsittämätöntä, että joku päätti pyytää minua solistiksi country-levylle.

No, niin siinä kuitenkin kävi, että Sun äitis gmail-osoitteeseen rapsahti viesti, jossa YBAJ:n pojat lähestyivät viekoittelevin sanakääntein. He kertoivat kuunnelleensa runonlausuntaani parissa postauksessani ja sanoivat ihastuneensa ehjään alttooni (Tsih!). Spöget heti varoittivat, että se on pelkkä spämmi. Olivat väärässä, kyllä se viesti minulle oli tarkoitettu.

Ensin ajattelin kieltäytyä, mutta kun ne vakuuttivat, ettei minun tarvitse nuotissa pysyä, kunhan kuiskailen somasti, niin suostuin. Olen minä ennenkin musiikkitaustan päälle lausunut, ei kai se sen kummempaa olisi? Sitä paitsi minua kiinnosti kovasti nähdä äänitysstudio.

Kannatti uskaltaa: missään Evoca-tuotoksessa ääneni ei ole kuulostanut yhtä hyvältä, kuin ammattimaisilla laitteilla äänitetyssä ensilevyssäni! (ei se varmaan ihan luonnollinen ääneni ole, todennäköisesti ne studion sällit jotenkin Photoshoppas, tai siis Vocoshoppas, sitä tai jotain, mutta who cares, kunhan lopputulos on hyvä!)

Ensi viikolla levyn pitäisi olla myynnissä, ainakin Anttilassa.

Tältä se näyttää

Edit 28.1. Poistin kansikuvan, koska minulla ei ollut sen käyttöön lupaa (kts. kommentit)

Sorry, I didn’t mean to offend! This was supposed to be a meme, just for fun (random name for band, random name for song, random photo for disc cover). In the text there are no insulting remarks about your photo. Right before the link I said kiitos the Finnish for Thank you. But, you are right; I had no right to use the photo without your permission.

***

Levymeemi nauratti minua eka kerran Keravalla, sittemmin Qimkillä ja poikamokomakin ehti ennen kuin itse sain aikaiseksi.

Kiitos levykannesta alkuperäisen kuvan ottajalle. Olen tällä hetkellä vailla Photaria, joten kannen koostaminen on toteutettu niinkin pro kuvankäsittelyohjelmalla kuin Wordillä!

Tee oma meemisi näin:

1. http://en.wikipedia.org/wiki/Special:Random

– ensimmäinen artikkeli tällä sivulla on bändisi nimi

2. http://quotationspage.com/random.php3

– viimeisen lainauksen neljä viimeistä sanaa ovat albumisi nimi

3. http://flickr.com/explore/interesting/7days/

– tämän sivun kolmas kuva on albumisi kansi

Kyllä tässä on analogia, uskokaa pois!

20.1.2008

Minulta on tilattu lisää muisteluita. Muistellaan siis hiukan.

Vuonna 1977 puunjalostajakillan vuosijuhlan lippu maksoi 50 mk. Olin luvannut järjestää juhliin oman vuosikurssini ohjelmanumeron, mutta kukaan fuksi ei halunnut osallistua, kun hinta oli niin korkea. Oli pakko mennä itse ja vetasta pari runoa. Lausuttuani lähdin kotiin.

Tästä on jäänyt perhepiirin toteamus:

Sillä on niin kova esiintymisentarve, että vaikka maksaa päästäkseen lausumaan!

Tämä tuli mieleen, kun äsken kävin maksamassa 9,90 Free Online Surveyn upgreidaamisesta (sen verran nuukailin, että väitin käyttäväni tiliä opetukseen, normaali kuukausihinta olisi ollut jotain päälle kakskymmpiä)! Pääsi nimittäin käymään niin, että vuorokaudessa kyselyyni ehti vastata yli 50 tyyppiä, ja koska ilmaisen tilin vastaajaraja on just tuo 50, en olisi nähnyt vastauksia maksamatta.

Ja just niin palautteenkipeä se on, että maksaa vaikka kympin kuullakseen, mitä mieltä ihmiset siitä on, sanoisi lähipiiri tässä vaiheessa!

Käykää ihmeessä osallistumassa, tällä hinnalla saa tuhat vastata, joten lisämaksuihin on tuskin tarvetta!

PS Ennakkotietoa tulevasta: jos täällä reagoidaan lukijapalautteeseen, on jatkossa luvassa merkintöjä sotkuisuudesta, oppilaitosjuoruista ja elektroniikasta, mutta myös kuvia PA:sta noloissa tilanteissa, eroottisia tositarinoita Gorbasta, spögenkasvatusvinkkejä, sosiaalipoliittisia kannanottoja…

PPS Tuntuuko sinusta, ettet ymmärrä tätä merkintää lainkaan? Tutustu taustoihin, ole hyvä!

Lukijatutkimus

19.1.2008

Viimeaikainen päivitystahtini ei ole ollut kehuttava (tarkastelujaksona esim. viime syksy). Trackerin mukaan tänne tullaan pääasiassa vahingossa Googlen kautta. Tilaajamäärä on tippunut kymmenellä. Sijoitus top-listalla on isompi luku kuin ikäni. Tarttis varmaan tehdä jotain. Kanavaoptimointia?

Nuokin olisivat hyviä syitä lukijakyselyn tekemiselle. Todellinen perusteluni on kuitenkin, että haluan testata kyselyn toteuttamista Free Online Surveysillä.

Lukijakyselyssä on yhdeksän nopsaan vastattavissa olevaa kysymystä. Viitsithän auttaa? Kiitos! Kyselyn pitäisi tässä ilmaisversiossa olla auki viikon. Eli olettaakseni vastausaika päättyy 26.1. Siitä, missä muodossa tulokset tulevat, ja mistä ne löydän, en vielä tiedä mitään! Mutta jonkinmoinen julkistus on tiedossa, kunhan tulokset itselleni selviävät.

Kommentteihin voit vielä antaa palautetta kyselyn käyttökokemuksistasi. Esimerkiksi mahdollisista skandiongelmista (tein kyselyn Safarilla merkistönä Länsimainen ISO Latin 1) kuulisin mielelläni. (Taannoin kokeilin Mac Firefoxilla merkistönä Unicode ja tulos oli wintoosalla katsottuna täyttä sekamelskaa!)

Identiteetin etsintä

18.1.2008

Tässä taannoin onnistuin hävittämän Sun äitis-yläpalkkin. En siis varsinaisesti hämmästynyt, kun eilen huomasin hävittäneeni Blogilistan Suosikit. Harmitti vain, kun nappulan klikkaamisen sijasta piti ruveta ositteeseen kirjoittamaan blogilistan perään suosikit.php.

Vasta luettuani veli Vt:n oivan merkinnän, tajusin, että eihän se Suosikkien häviäminen voi mitenkään johtua omista toimistani, vaan kysymyksessä on kuukausia henkeä pidätellen odotetun Blogilistan uudistumisen alkuräjähdys.

Samassa yhteydessä ne ottivat käyttöön kanavat. Kuten jo Vt:n kommenttilaatikossa laajasti vuodatin, on identiteettini tällä hetkellä ihan hukassa. Miltäs itsestänne tuntuisi, jos olisitte kolme vuotta yrittäneet iskostaa itseänne blogikansan tietoisuuteen Sun äitinäs, ja saisitte sitten huomata, ettette kelpaa kanavalle Perhe, lapset? Siis mistä ne kaikki lapset tänne blogeihin putkahtelevat, jollei äitiä katsota perheen jäseneksi?

En liioin kykene ymmärtämään kanavan Blogit, blogaaminen logiikkaa. Kanavan nimessä noudatetaan yhden geen politiikkaa, mutta täysin epäoikeudenmukaisesti kanavan jäseniksi pääsee kuulumalla kahdella geellä luokkaan bloggaus, muttei kuulumalla yhden geen blogaajiin!

Voisitteko, hei, ystävällisesti lisätä Sun äitis profiilin lisätietoihin, mihin kanaviin kuulun? Muuten joudun näin 51 vuoden ja 7 kuukauden iässä kohtaamaan murrosikäisen itsessäni: kuka olen, mihin oikein kuulun?

Niin ja voisitteko laittaa osoitteeseen http://www.blogilista.fi jonkin värikkään ja vilkkuvan varoituksen, joka kertoo, että linkkien järjestystä vasemmassa marginaalissa on muutettu. En liene ainoa ikänäköinen lepakko, joka ei heti hahmota, mistä entiset linkit löytää uudesta leiskasta.

***

Jos joku hieroo hämmästyneenä silmiään, kun tekstini ei ole enää pullollaan kodikkaita typoja, voin kertoa, että aiemmin blogasin Firefoxilla, jossa oli näppärät editointinappulat, muttei suomenkielistä oikolukua. Nyt olen siirtynyt Safariin, koska tässä uudessa versiossa ei enää tarvitse kirjoitella jotain ihme koodia esim. linkkiä lisätessään, vaan täältäkin löytyvät muotoilunappulat. Ja se oikoluku!

Vaikuttava tapaaminen

17.1.2008

”Yhtäkkiä tajusin, että jos minulla olisi jotain merkittävää viestittävää oman alani ministerille, minulla olisi väylä siihen. ” (SÄ 21.4.2007)

”Siitä väylästä ministeriöön – Kysytäänkö audienssia?” (Helena edellä mainitun postauksen kommenttiloodassa)

Blogimiitin jälkitunnelmissa ylöskirjattu heittoni johti havaintoon, ettei minulla oikeastaan olisi mitään merkittävää ministerille viestittävää. Siksi kysyin työpaikan kahvihuoneessa, mitä pitäisi ottaa agendalle, jos tapaaminen opetusministerin kanssa järjestyisi. Pomo sanoi, että kutsu se tänne, kyllä meillä puhuttavaa on.

Ja minähän kutsuin (Helenaa apuna käyttäen). Syksyllä sain viestin, että visiitti on kirjattuna opetusministerin kalenteriin, ja eilen kansalaisjournalistin urani saavutti jonkinlaisen kliimaksin, kun pääsin itseäni hienommassa seurassa ministerivierailulle syömään pikkuleivosta .

Muutamat esiin nostetut asiat olivat minusta konkreettisia ja hyvin valmisteltuja, ja uskon, että tiedonvaihdosta oli hyötyä niin tälle talolle kuin ministerillekin. (Osa taas oli sen sortin yleisliturgiaa, ettei se kovasti koskettanut kaltaistani maalaikansakoulunopettajantytärtä.)

Minulle oli aiemmin syntynyt Sari Sarkomaasta vakavamielisen ahkeroijan kuva (ei sillä, että vakavamielisessä ahkeroinnissa olisi jotain moitittavaa). Puolitoistatuntisen livetapaamisen aikana pintaan pulpahteli muutamaan kertaan myös mainio huumorintaju ja itseironia (kuten siinä vaiheessa, kun kysyttiin kuvauslupaa, ja Sarkomaa sanoi velmusti hymyillen, että valokuvaaminen sopii aina poliitikolle).

Minun piti oikeastaan olla hiljaa koko vierailun ajan, mutten sitten malttanutkaan, kun ministeri otti puheeksi yrittäjyyskasvatuksen tärkeyden ja itselläni oli samaan aikaan periaatteessa menossa opettajille suunnatun yrittäjyyskasvatukseen johdattelevan koulutuksen lähipäivän vetäminen (kollega paikkasi poissaoloni, eivät ne kurssilaiset siellä itseohjautuneet ilman opettajaa sillä välin, kun minä huseerasin vallan kamareissa). Tilaisuuden päätyttyä sijoittauduin ministerin kanssa samaan hissiin ja puhuin kahdeksan kerroksen aikana hänet ympäri piipahtamaan pikaisesti koulutuksessa olevaa opettajaryhmää moikkaamassa. Vähänks tuli hyvä mieli!

Ruuhka

14.1.2008

Nonni, onneksi olen turvallisesti ohi elämän ruuhkavuosista, kun tällaisten satunnaisten ruuhkakuukausienkin kanssa tekee tiukkaa! Ruuhkaa aiheuttaa esim. se, että ihminen tunkee itsensä kesken kiireisen kevätlukukauden aloitusrumban viikoksi kielikurssille. Aika kohtuullisen paljon kaikkea oli odottamassa kotiinpalaajaa (puoleenväliin kirjoitettu språkbadin jatko-osa joko julkaistaan joskus tai painuu unholaan niiden kaikkien muiden ikuisiksi drafteiksi jääneiden kanssa).

Eräs läheinen on edennyt urallaan. Onnittelen tätä kautta, kun nyt ei ehdi soittaa, ei millään!

Kummitytön joulunjälkeishumputtelutapaaminen on sopimatta (ja jos tarkkoja ollaan, taisi joulusoittokin unohtua). Anteeks! Soittelen tässä joku viikko.

Ylihuomenna koittaa kansalaisjournalistiurani merkkitapahtuma: opetusministeri Sari Sarkomaa tulee visiitille ammattikorkeakouluumme (opin tänään, ettei amkeja saa kutsua oppilaitoksiksi). Niille, jotka eivät sattuneet olemaan linjoilla viime keväänä, kerrottakoon, että ministerivierailun taustalla on Töölonrannan blogimiitin jälkikeskustelu kommenttilodjussani. Kiits kerran vielä, Helena!

Tämä sinänsä mieluinen tapahtuma aiheuttaa hiukka järjestelyjä, kun minulla sattuisi olemaan just samaan aikaan hyvin tärkeä lähiopetussessio. Onneksi on ystäviä, kiitos Markku!

Turkulaisille opiskelijoille pitäisi ensi viikoksi mm. valmistella tietosuojaa ja tekijänoikeuksia (opettajan näkökulmasta) käsittelevän työpajan aloitustapahtumaa (kaikkia hyviä vinkkejä vastaanotetaan).

Ja jollain aikataululla pitäisi jatkaa nörtteilyä, johon sain uuden hyvän vinkin Tarmolta.

Sanoo hän ja lähtee syömään päivän ensimmäistä ateriaa!

PS Huomaan juuri, että olen hukannut yläpalkin punaisen värin jonnekin Ruotsiin! Saas nähdä, koska ehdin sen säätää takaisin paikalleen. Jos koskaan!

PPS Havitsin juuri, että olen saanut Helenalta kukkia. Sääntöihin kuuluisi lähettää ne edelleen kymmenelle muulle blogille, jotka ovat ilahduttaneet tänään. Olen vasta lukurupeamani alussa, joten lisään toivotukset tuonnempana!

makemyday

Språkbad i Falun

8.1.2008

Väsyttäisi valtavasti, mutta pitää passa på, kun on ostanut työnantajan piikkiin vuorokauden nettiaikaa 120 kruunulla. Olen viikon kielikursilla Falunissa. Tullessa Viking ryskyi armottomasti 19 m/s tuulessa. Minulle kävi kuten aina, kun keikuttaa: alkoi nukuttaa.

Perillä odotti lumimyrskyinen Ruotsi. Viikonlopun aikana oli ajettu kolmatta sataa enemmän tai vähemmän tuhoisaa kolaria. Koko maa tuntuu olevan sekaisin Kallasta. Hyvä niin, saivatpahan iltalehdet jotain muuta kirjoitettavaa kuin sen, miten Arja Saijonmaa oli juottanut itsensä ja muut ikäloput tähdet humalaan telkkarisarjassa Stjärnorna på slottet.

Reissuun on liittynyt hieman dramatiikkaa. Hyttikaverilleni nousi paise kurkkuun, ja oli kohtalaisen haasteellista löytää paikka, missä poloinen turisti saisi lääkärinhoitoa (vakuutuksesta ei ollut apua, jos mieli jonottamatta lääkäriin, sillä paikkakunnalla ei liene yhtään yksityistä lääkärin vastaanottoa, vaan kaikki jonottavat demokraattisesti kommunalt). Lopulta onnistui, ja nyt rouva on yön yli antibioottitiputuksessa sairaalassa.

Kyseisestä hyttikaverista sen verran, että kesken tulomatkan iltaruokailua hän kysyi minulta, olenko kenties joskus ollut töissä Savonlinnan OKL:ssä. Vastasin, että joo, elokuun 1985. Tähän hän vastasi, että samoin, vain sen elokuun, ja kertoi vielä, että oli ollut meillä muutaman kerran lapsenvahtina (terveisiä PA:lle). Erityisen elävästi hänelle oli jäänyt mieleen (minun liikkumistapani lisäksi!) silloisen asuntomme portaat, joista olin moneen kertaan varoittanut.

Tänään tutustuimme aamupäivän Högskolan Dalarnaan ja kävelimme iltapäivän opastetulla kaupunkikierroksella (paitsi kämppikseni, joka jonotti sairaalassa). Minulle Falun on ollut vain yksi niistä paikoista, joissa hypätään mäkeä. Mutta tämäpä onkin vallan merkittävä kolkka! Kaivostoimintaa seudulla on ollut yli tuhat vuotta ja puunjalostusyhtiö Storakin vietti 700-vuotissynttäreitään jo monta vuotta sitten (Falun oli Storan pääkonttorikaupunki ennen kuin Enso-fuusio siirsi pääkonttorin Suomeen).

Myös Systembolaget-sanan juuret ovat Falunissa. Alueen porukoilla oli tapana poltella viinaa kototarpeiksi. Siitä kuningas Kaarle XII ei pitänyt, vaan päätti siirtää viinanpolton valtion monopoliksi. Muutaman vuoden homma meni niin, mutta sitten viinanpoltto taas vapautui. Falunin alueen porvarit alkoivat kuitenkin kerätä krouvareilta viinaluvista rahaa, jolla rahoitettiin yleishyödyllisiä hankkeita. Rahankeruuta varten kehitettiin systeemi, ja tuosta systeemistä juontaa nimitys Systembolaget.

Falun on kuuluisa punaisestaan, mutta alunperin alueen puutalot kyllä olivat mustia. Rakennusten laudat muistuivat ilman rikkipitoisuuden vuoksi (kuparia jalostettaessa vapautui paljon rikkiä, ja koko kaupunki haisi aikoinaan mädältä kananmunalta). Punamulta yleistyi vasta 1800-luvulla.

vaaka_musta1 pikkumokki1

Kiertueellamme piipahdimme myös Carl Larssonin etsausmökissä (jossa taiteilija myös kuoli). Huomenna on ohjelmassa varsinainen museo.

cl_vaaka1 cl_vaaka22

Lopuksi vielä yksi varsin soma nykyfalunilainen tapa. Keskustan asukkaat voivat ilmoittautua mukaan joulukalenteriin. Jokainen mukaan valittu saa oman luukkunumeron ja somistaa kotinsa ikkunan, jonka edestä verhot avataan, kun sen luukun on aika avautua.

kalenteri16 kalenteri20

Ai niin joo, se vielä piti mainita, että ruotsinkielisen Vista home editionin basic-version saisi täällä viidelläkymmenellä eurolla. Englanninkielinen maksaa tuplat, mutta edelleen selkeästi vähemmän kuin Suomessa, joten päätin ostaa sen itselleni tuliaisiksi, jotta pääsen jatkamaan nörtteilyprojektiani.