Piimä haisee pahalle, piimälimppu hyvälle

– Miksei meillä enää koskaan tehdä piimälimppua? kysyi Gorba bongattuaan sattumalta kaapista leipävuoat.

(note to self: ärsyttää tuo ”ei tehdä”, ei niitä ennenkään kukaan passiivi tehnyt, vaan minä henkilökohtaisesti.)

Niin, miksei tosiaan? Kun lapset olivat pieniä sitä leivottiin harva se päivä. Kun oikein tarkkaan aloin kaivella muistiani, niin todennäköisesti piimälimpun leipominen loppui tässä huushollissa kesällä 1997, jolloin jauhokoisat valtasivat keittiön.

Jauhojenhävitysoperaation jälkeen leipominen hissuksiin hiipui (tiedoksi: muistaakseni kirjoitin joskus postauksen kyseisestä jauhoepisodista ja sitä etsiessäni päädyin pariksi tunniksi lukemaan vanhoja merkintöjäni. Vitsit, mähän olen joskus kirjoittanut ihan hyvin)

Gorban kommentin innoittamana päätin tempasta pari limppua. Pitäähän tässä vähän syötävää värkätä, kun odotettavissa on lukijatutkimuskyselynjulkistamistilaisuuskävijävyöry.

Sun äitis piimälimppu

5 dl piimää
50 g hiivaa
3 tl suolaa
1 rkl rouhittua fenkolia
1 rkl kuminaa
2 dl ruisjauhoja
8 dl vehnäjauhoja
2 dl siirappia

Oikeastaan olin kymmenessä vuodessa ehtinyt unohtaa limpun reseptin! Suunnilleen noilla arvoilla kokeilin (paitsi fenkolia oli koe-erässä enemmän), ja lopputulos oli ihan kelvollinen. Tässä täsmennyksiä.

Ensin hulahutin piimän ja siirapin isoon kulhoon ja työnsin kulhon mikroon. Huruttelin täydellä teholla pari minuuttia, kunnes neste oli 37-asteista (eli tuntui kättä lämpimämmältä, muttei kuumankuumalta. Sellaiselta, jota hämäävästi kutsutaan kädenlämpöiseksi). Lämpötila on tärkeä, liian kylmässä hiiva ei toimi kunnolla ja liian kuumassa kuolee kokonaan. Kuivahiivaa käytettäessä lämpötilan on oltava vielä inauksen korkeampi kuin tuorehiivalla.

Seuraavaksi murensin joukkoon hiivan, lisäsin mausteet (fenkolin murskasin appiukkovainaan koulussa tekemällä morttelilla) ja sekoitin joukkoon ruisjauhot ja 2 dl vehnäjauhoja. Sitten jätin vellin puoleksi tunniksi muhimaan liinan alle. En oikeastaan tiedä, mistä ja miksi olen omaksunut tavan, jossa hiivan toiminta käynnistetään ensin niin, että joukossa on vain osa jauhoista, ja vasta myöhemmin alustetaan joukkoon loput jauhot.

Lisäsin loput jauhot ja mylläsin taikinaa jonkin verran. (Ihan käsipelillä tämän taikinan alustamisesta selviää, se ei vaadi läheskään yhtä pitkää ja kiihkeää veivaamista kuin vaikkapa pullataikina.) Sitten työnsin taikinakulhon mikroon nousemaan. Mikroon siksi, että siellä on hyvä ja vedoton paikka.

Kun taikina oli noussut tuplaksi, kippasin sen jauhotetulle leivinpöydälle ja möyhentelin sen verran, ettei se enää tarttunut käsiin. Muotoilin taikinasta pötkön, jonka jaoin kolmen osaan ja sujautin kaksi palasta vuokiin ja yhden niinensä leivinpaperille. Peitin pyyhkeellä ja annoin nousta jotain parikymmentä minuuttia. Lopuksi voitelin limput kananmunalla ja tökkäsin parisataa-asteiseen uuniin. Kypsyminen kesti ehkä puolisen tuntia.

(alla olevat kuvat olen uppinut Scitchillä. Hirveän helppoa, paitsi etten ollenkaan tiedä, miten saisin säädettyä noiden thumbnailsien kokoa haluamakseni. Siksi ne ovat toistaiseksi just sellaiset kuin sattuvat oletuksena olemaan.) Edit: Ah, PA bongas typon! Pitäisi siis olla Skitch. Poistan samalla kokeeksi ”tuollaisen ruman mainoksen” (kts. kommentit)

IMG_7666
IMG_7667
Uploaded with plasq’s Skitch!
IMG_7674
Uploaded with plasq’s Skitch!
Advertisements

17 vastausta to “Piimä haisee pahalle, piimälimppu hyvälle”

  1. Arja Says:

    Tack! Minäkin ilahdutin perhettäni vuosia sitten piimälimpuilla. Sitten leipominen jotenkin vain jäi. Nyt on pakko kokeilla…

  2. Zepa Says:

    Eikös toi ole sama kuin setsuuri?

  3. Sun äitis Says:

    Arja,
    kannattaa! Leipominen ei ollut ollenkaan työlästä ja tuore limppu on sikahyvää!

    Zepa,
    joo, samaapa hyvinkin. Samansorttisia leipiä ovat myös kaikenmaailman hapanimelälimput, maustelimput, voileipälimput, joululimput, pääsiäislimput yms. Kai niissä on jotain eroa mausteissa, mutta peruspohja on sama makean ja happaman liitto.

  4. PA Says:

    Siinä on k, ei c. Hmm.. tekeekö se nykyään tuollaisen ruman mainoksen itsestään, hitsi.

  5. PA Says:

    Noita leipiä vietiin aina joululahjoiksi opettajille. Minä mietin, että on parempi, että he eivät tiedä, että olit leiponut ne aamutakkisillasi.

    [äh, ei tuo cocomment tosiaan toimi tässä blogissa]

  6. Sun äitis Says:

    Ei toimi coComment, kun olen sen täydellisesti bännännyt tältä sivulta ilmoittamalla itseni mustalle listalle, kun muuten täällä ei kukaan kyennyt kommentoimaan. Pienempi paha coCommentien menetys kuin täydellinen seuraelämän häviäminen.

    Olen muuten tässä yrittänyt jostain löytää sen vanhan palkkini. (eli palautin jonkun StyleSheet-varmuuskopion). Ei ole löytynyt. Sen sijaan onnistuin sillä vaivaisella StyleSheetin palautuksella samalla ruineeraamaan kommenttilaatikon kutsutekstit ja sivupalkin linkit! Osan olen onnistunut palauttamaan.

  7. Sun äitis Says:

    Niin, ja mitä pahaa siinä on, että leipä oli leivottu aamutakkisillaan?

    kysyy nimimerkki Nytkin aamutakkiin pukeutunut

  8. Spöge Says:

    Noita leipiä vietiin aina joululahjoiksi opettajille

    Ensin katsoin, että kuulostaapas kumman tutulta, onko muillakin ollut tapana viedä noita leipiä opettajalle. Sitten huomasin allekirjoituksen: PA. Pelkkä sisäpiirin juttu siis. (itse vein vikat tuollaiset leivät opettajalle jouluna 1998)

  9. Maurelita Says:

    Aaaaaaaaaaaaaah juuri yhtenä päivänä valitin että Ranskassa on vain patonkia ja pari hassua varianttia siitä, mutta Suomessa tosi hieno leipätarjonta vaikkei leipäkauppoja olekaan joka kadunkulmassa.

    Nyt vain tenkkapoo miten saisi korvattua piimän… ehkä Kiva-putiikista Pariisin toiselta laidalta saisi sitä… ääh, odotan hiihtolomaa entistä enemmän.

    =P

  10. Sun äitis Says:

    Maurelita,
    ihan näin äkkinäiseen olettaisin, että jollain muullakin hapanmaitotuotteella voisi kokeilla. Millaistahan tulisi luonnonjugurttiin tehdystä setsuurista?

  11. Qimki Says:

    Hyvännäköinen limppu, nam.

    Sun käyttämä punainen otsikon kuva on hävinnyt. Siksi valkeus. Saat originaalin käyttöön (havainnekuva, testasin koodin Firebugissa) lunttaamalla vaikkapa samaa pohjaa käyttävän Stadin sinkun css:stä kohdan header itselles.

  12. Sun äitis Says:

    Qimki,
    joo, oikeastaan olin sen jo oivaltanutkin. PA vaihtoi aikoinaan Headerin alkuperäisen sinisen värin punaiseksi (ja vihreäksi, joka se aluksi oli. Muistaako joku?) . Silloin minulla ei ollut aavistustakaan, minne se kuva oikeastaan upittiin. Mutta aika loogista on, että samaan paikkaan poika sen pukkas kuin oman avonaisen kallonsa. Ja se paikka on nyt päättänyt olla hostaamatta kuvia. Siksi meiltä kummaltakin hävis kuvat.

    Sininen kuva on neuvoillasi saatu koristamaan headeriani (mulla oli se jo hetken käytössä päivällä, kun palautin tuon oletuspohjan käyttöön, mutta sitten tulin katumapäälle, kun samalla menivät muutkin fileet sekaisin. Niin kuin tämä kommentointi, josta hävisi se kätsy esikatselu. (Minulla on suunnattomia vaikeuksia hahmottaa tuota 1 2 3 4 5 -backupsysteemiä! Pitäis olla esikatselu, ettei summassa tulisi hävittäneeksi väärää backupia! ))

    Varsinaisesti mun ongelmani on, etten nyt löydä Backupia siitä punaisesta, jotta voisin sen filun laittaa tuonne headeriin. Pitää vissiin vain viettää sinistä hetkeä!

  13. Sun äitis Says:

    Äh, hetken esikatselu toimi, mutta silloin siihen tuli miljoona Lähetä nappulaa, kun klikkasi Älä emmi! Saas nähdä, mikä vika nyt on!

    Vanhojen naisten EI KUULU sokeana sörkkiä koodia! EI!

  14. Sun äitis Says:

    No, nyt ruksin vieressä lukee Esikatsele. Mitähän tulin samalla sössineeksi`

  15. Qimki Says:

    Näyttäis että kaikki on kokolailla ok taas. Oliko täällä vihreä alussa? Ei tule kyllä mieleen. Esikatselu Blogsomen backupissa olisi tosiaan mahtava ominaisuus.

    Itsellä voisi tehdä perusteellisen remontin. Koodikin on nyt hirmu sekalaista ja sisältää paljon turhaa. Ihan kuin kotona: paikat on järjestyksessä vieraiden silmään, mutta auta armias jos vilkaisisivat kaappeihin – kaikki on vain tungettu sinne 😀

  16. Sun äitis Says:

    Qimki,
    ihan aluksi tuo palkki oli vihreä (siihen Sä suosittelee -lätkän taustaan soinnutettu), mutta siitä oli tehtynä kokeeksi myös punainen versio.

    No, sitten yritin muuttaa fontin väriä vähän paremmin erottuvaksi ja sain siihen ohjeita yhdeltä toiselta samoihin aikoihin pohjaansa värkkäävältä blogaajalta (Kts. Opiskellaan samaa sivuainetta). Kävi vain niin, että muun tohinan keskellä tulin hävittäneeksi kaikki vihreät backupit ja päätyneeksi punaiseen. Joka siis oli vallitseva värini viimeiset kaksi ja puoli vuotta.

    Nyt mä sain jo haettua tuon sinisen kuvan blogsomen sivulta ajatuksenani muokata se tutun punaiseksi. Vasta sitten muistin, ettei minulla olekaan kuvankäsittelyohjelmaa. Hissuksiin, hissuksiin…

  17. Mika Rand Says:

    Piimälimppua googlettelin ja nopeasti lukasin reseptin läpi. Toinen hyvä paikka nostatella on uunissa, pelkkä valo päällä. Jostain youtube leivontaohjeesta löysin tuon viisauden 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: