Tekijänoikeuksista tulikin mieleeni, että

– Minä olen ollut niin naivi, ja luullut kaiken netissä olevan vapaata riistaa, sanoo Helena edellisen merkintäni kommenteissa.

Minä en voi puolustautua tietämättömyydellä. Kyllä minä tiedän, että
– Kun taideteos on luotu (esim. rakkauskirje kirjoitettu, kuva näpsäisty, 2-vuotias on sutinut sormiväreillä potan kuvan paperille jne) se on tekijänsä omistama eikä sitä saa käyttää, lainata jne ilman lupaa. (Ruu edellisen merkinnän kommenteissa.)

Miksi minä sitten jatkuvasti rikon lakia lukemalla ääneen runoja, joiden kirjoittajan kuolemasta ei vielä ole kulunut seitsemääkymmentä vuotta, kirjoittamalla blogiini tekijänoikeuden alaisten runojen sanoja, nappailemalla meemiin kuvia, joihin minulla ei ole oikeutta ja hei, perustamalla koko netti-identiteettini Valiolta varastetun merkin varaan?

Tiedän, että tekijänoikeus on muutakin kuin taloudellinen juttu. Luulen silti, että edellä luettelemieni tekijänoikeusrikkomusteni takana on ennen kaikkea ajatus taloudellisesta hyödystä (tai oikeammin sen puutteesta). Niin kauan, kun itse en saa mitään taloudellista hyötyä toisten tekijänoikeuksien rikkomisesta eikä toimintani aiheuta oikeuden haltijoille mitään taloudellisia menetyksiä, en osaa mieltää sitä niin pahaksi. (Tietteks, vähän samaan tapaan kuin on liikennesääntöjä, joita noudattaa pilkulleen ja niitä, joitten kanssa hiukan lipsuu. Yhtä vähän rikkoisin tekijänoikeutta taloudellinen hyöty mielessäni kuin ajaisin tahallani päin punaista. Mutta yhtä helposti kuin sallin itselleni lievän ylinopeuden autiolla tiellä, yhtä helposti osallistun kuvan ryöstökäyttöön meemissä).

Minun on sitä paitsi valtavan vaikea ymmärtää, mitä pahaa runon lukemisessa tai sen tekstin julkaisemisessa blogissa on silloin, kun sitä ei ole saatavissa minkään virallisen jakelukanavan kautta, kun runokirjan painos on myyty loppuun jo joskus 60-luvun alussa ja uutta ei tasan ole tulossa. Virallinen tekijänoikeussysteemi päinvastoin vaikenee runon kuoliaaksi. Pieni anarkistinen blogilevitys sen sijaan voi pitää sen hengissä ja välittää uudelle sukupolvelle. Silloin virallisten tekijänoikeuksien rikkominen mahdollistaa tekijän oikeuden tulla kuulluksi! (sanomattakin on selvää, että ansio kuuluu antaa sille, kenen se on, eli omissa nimissä ei toisen tuotoksia tietenkään saa julkaista)

Jos oikein paisutellaan ajatusta, voisi käydä jopa niin, että PA:n ja minun hehkutettua blogeissamme ääni- ja tekstinäyttein Laura Latvalan Aamusignaalia, saisimme sankat kansanjoukot kiinnostumaan kirjasta niin paljon, että kustantaja päättäisi ottaa siitä uusintapainoksen (enhän minä tietenkään näin usko! Mutta skanaariona tämä olisi silti uskottavampi kuin se, että kirja ihan noin muuten vain heräisi tyhjästä uudestaan henkiin).

Sinänsä minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että tekisin samaa ihan luvallisesti. Edes pieni maksu ei haittaisi, olen minä ennenkin maksanut siitä ilosta, että pääsen esiintymään. Mutkun minulla ei ole aavistustakaan, miten tulisi toimia luvan saadakseen. Kertoisivatkohan ne kustantajien nettisivulla? Löytyisikö sieltä joku Klikkaa tästä ja lunasta lisenssi tekijänoikeuden alaisen materiaalin esittämiseen kyläjuhlilla, blogeissa, pocastina yms. paikoissa -painike.

Wsoy:n sivuilta on turha etsiä mitään. Ne ovat edelleen yhtä räjähtäneet kuin silloin, kun toimin edellisen kouluni Wsoy:n oppimateriaaliyhdyshenkilönä . Silloin jo annoin palautetta, että Macillä Apache puuttuu peliin, jos yrittää klikata linkkejä. Nyt minulla on eri Mac, mutta edelleen näkymä on tuttu:

Apache Tomcat/5.5.12 - Error report

Otavan etusivulla on kiva kirjahylly ja juutuin muutenkin pitkäksi aikaa harhailemaan houkutteleville sivuilleen. Haku sanalla tekijänoikeudet tuotti yhden osuman. Sieltä ei löytynyt vastausta minun ongelmaani.

Tammen sivut ovat täyteen tupatut ja rauhattomat (sellaiset pienet kuvakkeet vilistivät alussa asemiinsa yläpalkkiin). Haku tekijänoikeudet antaa tulokseksi 0 osumaa.

Äh, ei noista ole apua, jos haluaa tehdä ryhtiliikkeen ja ruveta kunnolliseksi tekijänoikeusihmiseksi.

Pitää ehkä tähytä ihan toisaalle, jos haluaa äänittää runoja luvalla. Olen jo pari vuotta ajatellut tehdä Tuijat (Juhani Ahon Helsinkiin), eli osallistua LibriVoxiin. Tuossa hankkeessa vapaaehtoiset kaikkialta maailmasta lukevat tekijänoikeusvapaita teoksia ja julkaisevat äänitykset LibriVoxin kautta. Pikasilmäys Gutenberg-projektiin kertoo, että monen suomalaisen runoilijan tekstit ovat vapaita luettaviksi. Niistä voisi aloittaa.

Tosin olen edelleen hiukan hämilläni. Gutenberg-projektissa kerrotaan, että sinne linkatut teokset ovat tekijänoikeusvapaita amerikkalaisen lainsäädännön mukaan ja pyydetään tarkastamaan tilanne oman maan lakien perusteella. No, Eino Leino on selvä tapaus, kuolemasta on kulunut yli 70 vuotta. 1952 kuollut Hellaakoski onkin jo vaikeampi juttu. Menisiköhän tämä sillä periaatteella, että alkuperäisessä tekijänoikeuslaissa vuodelta 1961 tekijänoikeudet vapautuivat, kun tekijän kuolemasta oli kulunut 50 vuotta? (Ihan vain mielleyhtymänä: 70 vuoden suoja-aika taisi tulla voimaan 2006 alusta. Se takasi Sibeliuksen perikunnalle täpärästi tekijänoikeuksien säilymisen kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Jos suoja-aika olisi muuttunut vasta 2007 alusta, voisi Finlandia soida vapaasti tälläkin sivulla!) Entä riittääkö LibriVoxille, että teos on Gutenberg-projektin mukaan tekijänoikeusvapaa Yhdysvalloissa? Jossain heidän sivuillaan näet sanottiin, että vain ennen vuotta 1923 jenkkilässä painetut kirjat ovat Public Domain, ja kelpaavat LibriVoxin julkaisemiksi. Hankalaa!

Vissiin tässä pitää vielä pari yksityiskohtaa tarkastaa, mutta kokonaan en ajatusta hylkää. Minua nimittäin sattuu suunnattomasti kiehtomaan ajatus kulttuuriperinnön pyyteettömästä jakamisesta (ja niin hurmahenkinen olen, että vapauden hinnaksi What Can Other People Do with LibriVox Recordings on minusta sittenkin halpa).

Takaisin alkuun palatakseni. Sun äitis ei aina toimi niin kuin tekijänoikeuslaki edellyttäisi. Välillä rikkomukset johtuvat tietämättömyydestä. Toisinaan välinpitämättömyydestä. Ja joskus ne ovat ihan tietoisia valintoja. Kun nyt aloin miettiä kolmen viimeisen vuoden syntikuormaani tuosta näkökulmasta, tulin siihen tulokseen, että muut rikkeet ovat sittenkin aika pieniä, mutta tuo merkkijuttu on kyllä aika Auts!

Mainokset

15 vastausta to “Tekijänoikeuksista tulikin mieleeni, että”

  1. viima Says:

    Musta taas tuo merkkijuttu ei ole mitenkään paha rike, luultavamminhan ne Valiolla (vai Saarioisilla?) olisivat vain iloisia, kun mainoskampanjastaan on jäänyt jotain pysyvästi elämään.

    Itse olen aina ollut kuvien kanssa varsin varovainen: en ole blogeihin juuri muiden ottamia kuvia liittänyt. Muutamana poikkeuksena julkisuuden henkilöt tai muut asiat, joista ei itse voi minkäänlaista kuvamateriaalia saada. Tällöin olen yrittänyt hyödyntää jonkin suuren median yleisluontoista kuvaa, jottei kukaan yksittäinen ihminen kokisi sitä riistoksi. Flickristä saa jonkin verran myös sellaisia kuvia, joissa kuvaajat ovat antaneet luvan käyttää kuvaa muualla (creative commons-lisenssillä).

  2. Sun äitis Says:

    Kiitos lohduttelusta, Viima!
    Sen verran vielä, että merkki oli alun perin Valion Play-maidon tunnuksena (mm. Linnanmäen monorailin kyljessä kesällä 2005). Saarioisilta taas on peräisin se Meiän äiti tekee teiän äitien ruuat.

  3. Ripsa Says:

    Hei!

    Edelliseen vastauksena että jouduin tänne aivan sattumalta, mutta muistin Hanhensulan joskus puhuneen kohdallasi metamorfoosista.

    Kotisivullani on kuvia. Niistä jotkut olen ottanut itse (olen mm. free lance toimittaja), osan on ottanut muutama ammattivalokuvaaja.

    No joku oli aivan omituiseen yhteyteen pannut ammattivalokuvaajan ottaman kuvan, tosin linkannut kotisivulleni.

    Tekijänoikeudellisesti juttu on niin, että ammattilaisen nimi on ilmoitettava aina. Vaikka kuvan napsaisisi mistä. Jos joku ottaa minun ottamani kuvan, ja se olisi oudossa yhteydessä, voisin suuttua. Jos se taas olisi ihan OK-yhteydessä, en välittäisi.

    Mutta luulen että kun olen sanonut siellä että minulla on copyright ellei muuten mainita, niin niin sitten on! Tuskin rupeaisin käräjöimään…

    Kemppinen oli kyllä samaa mieltä tuosta ammattikuvaajajutusta. Mitään palautetta asianomainen voro ei minulle antanut.

  4. Sun äitis Says:

    Tervetuloa, Ripsa!

    Jos tekstistäni jotenkin jäi vaikutelma, että olen täysi anarkisti kuvien tekijänoikeuksien suhteen, niin vähän vetäisin takaisin. Kyllä minäkin olen Kemppiseni lukenut. Ja suunnilleen siivosti elänyt. Silmäsin läpi viime vuoden kirjoitukseni ja niihin liitetyt kuvat. Lokakuussa oli yksi ruutumalli, jossa olin linkannut lähteeseen, heinäkuussa ihan luvatta ja lähdeviitteittä napatut kuvat Felicity Hoffmanista ja Bruce Willisistä sekä huoltoasemien liikemerkit, keväällä oli yksi postaus täynnä linkkejä kaikenlaiseen kauniiseen (kuville pyysin jälkikäteen lupaa, muutamalle sain ja loput tulkitsen sitaattioikeuden perusteella luvallisiksi). Muut ovat olleet omaa kännykkäkameratasoista tuotantoa.

  5. Mrs Ruu Oh So Morbidi Says:

    Ripsa: ”…kun olen sanonut siellä että minulla on copyright ellei muuten mainita, niin niin sitten on!” Minun käsitykseni on, että sitä EI TARVITSE edes mainita erikseen. Jokainen tietää mihin itsellä on copyright. Jos olet itse kuvan ottanut tai ostanut teoksen sen tekijältä julkaisuoikeuksineen, niin sinun ei edes tarvitse mainita copyrightia. Ongelma on se, että ihmiset eivät yleensä tiedä tätä vaan luulevat, että vain copyright-merkillä merkityt ovat copyrightin alaisia. Väärin.

    Mitä tulee Sun äitis runojen lukemiseen tässä blogissa niin minun käsittääkseni yksi runo, jos se on runokirjasta, niin se on osa teosta ja sikäli sitä voi siteerata. Mutta jos runokirjan lukisi kokonaan täällä, niin se ei olisi oikein. Kyse on siitä, että jos koko materiaali on saatavilla ilmaiseksi vaikkapa tässä blogissa, niin tekijä jää ilman korvauksia elikä palkkaansa.
    On tietysti hassua, että yksi valokuva on teos ja runokirja on teos. Voitaisiinkin kysyä, että saako sitten valokuvakirjasta ottaa yhden kuvan ilman lupaa ja kuvittaa sillä esim. blogi? Minun mielestäni ei.:)

    Tekijänoikeusasiat ovat kinkkisiä, kuten Kemppinen asiaa hyvin valottaa blogissaan.

    Minä ajattelen,e ttä varminta on aina kysyä lupa, jos on epävarma.

    Joissakin blogeissa on esimerkiksi mainoksia ja niin ollen voisi ajatella, että bloggaaja hyötyy jotenkin bloggaamisestaan ja siitä seuraa, että jos hän käyttää toisten materiaalia blogissaan ilman lupaa, hän hyötyy jonkun muun tekemästä teoksesta.

    Tämä on hyvä keskustelu ja soisin mahdollisimman monen bloggaajan tämän lukevan.:)

  6. PA Says:

    Minä ajattelen,e ttä varminta on aina kysyä lupa, jos on epävarma.

    Yksi pointti kai olikin, että kysyminen on tehty turhan hankalaksi (vrt. kustantajien sivut).

    Hassua kyllä, jos kuvien ja runojen suhteen tulkinta teoksesta on tuolla tapaa ristiriitainen kuin, Ruu, kuvaat. Ja entä jos runoa ei ole koskaan julkaistu kirjassa, vaan ainoastaan yksittäisenä. Olisi hassua, jos sinkkukappaleilla olisi eri säännöt kuin albumeilla, mutta musiikissa taitavat säännöt olla kaikkiaan kaikkein tiukimmat.

  7. kukkis Says:

    Kävipäs mulla tuuri, kun se omaan meemiini päätynyt kuva oli juuri tuollainen creative commons -lisensoitu. Kiitokset hienosta keskustelusta. Tekijänoikeudet ovat tärkeä aihe.

  8. Sun äitis Says:

    PA,
    Yksi pointti kai olikin, että kysyminen on tehty turhan hankalaksi

    Just tuota tarkoitin!

    Kukkis,
    valitettavasti ilosi on ennenaikainen. Kurkkasin linkistäsi niitä ihkuja kasvikuvia, ja niiden CC-lätkä oli ”no derivative works” eli kuvaa on lisenssin mukaan lupa käyttää vain sellaisenaan, ei muunneltuna. Kansitekstejä ei siis tarkkaan ottaen olisi lupa lisätä. (mennään nyt sitten mutia myöten, kun menemään ruvetaan)

    Oikeassa olet, hyvä keskustelu, yhtä ja toista mieleen muistuteltuna, mutta edelleen monin paikoin aika epätietoisena. Ehkä sentään hiukka varovaisemmaksi opin, ainakin vähäksi aikaa!

  9. minimaali Says:

    Kyllä runoteoksen yksi runokin on teos. Sitaattioikeus ei siis päde koko runoon vaan periaatteessa sen julkiseen esittämiseen pitäisi olla lupa.

    Netissä välttyy omilta rikkeiltä, kun ottaa periaatteeksi, ettei julkaise mitään, mitä ei ole itse luonut. Toisten rikkeiden aiheuttamilta murheilta välttyy, kun ei julkaise mitään itse luomaansa kuolematonta muiden ryösteltäväksi.

    Minä olen muutaman oman ”teokseni” tekijänoikeuksia joutunut sanelemaan tietämättömille. Yksi kuvitteli luvattomalla julkaisullaan tekevänsä minulle suoranaisen palveluksen – hyvä ettei ”palveluksestaan” maksua vaatinut.

    Toista ei saanut ruotuun muuta kuin ilmoittamalla palveluntarjoajalle, että ammattiliiton lakimies on ovella, jos ei tavara poistu ko. sivulta ja sassiin. Siinä meni itsevaltaiselta lainaajalta sulki koko nettisivusto.

    Tekijänoikeuksien immateriaalisen olemuksen ja tekijän kiistämättömän oikeuden päättää teoksensa julkaisupaikasta ja -ajasta ymmärtää parhaiten, kun sarjakuvapiirtäjä Gary Larsonin ajatusta lainaten pitää luomustaan lapsena, joka on yösydännä teillä tietymättömillä. Isät ja äidit haluavat tietää, missä heidän lapsensa liikkuvat eivätkä halua kuulla heidän olevan siellä, missä eivät haluaisi kupeittensa hedelmän todellakaan olevan.

  10. Mrs Ruu Oh So Morbidi Says:

    Minimaali,
    mulle on yksi taideasioihin perehtynyt lakimies väittänyt, että kirjasta saa siteerata 10%, mutta lähde on mainittava…. Monissa romskuissahan tätä harrastetaan. Mikäs se oli senkin Westön kirja, joka vilisi laululyriikkaa ympäri maailmaa. Tuskin oli kaikilta claptoneilta kysellyt, että saanko painattaa sanasi kirjaani…

    Minusta tuntuu, ettei asiantuntijatkaan taida tietää miten homma oikein menee, kun aletaan oikein miettimään…

    PA, just. On tehty hankalaksi. Ei ne halua alkaa käydä kirjeenvaihtoa yleisön kanssa. Ne on rahantekolaitoksia eikä hyväntekväisyysjärjestöjä, prkl.:)

    Minustakin tämä on hyvä keskustelu. En tosin tiedä, tuleeko tästä hullua hurskaammaksi sitten kuitenkaan:) Mutta itsestään selvää lienee, että viisainta on kysyä lupa. Creative commons on hyvä keksintö. Toivottavasti se yleistyy.

    Henkilökohtaisesti toivon, että joku mainostoimisto ottaisi jonkun kuvani käyttöönsä ”vahingossa”… Aah, pääsis meikäläinen katteleen vähän mualimoo, kun tulis hynnää plakkariin…:)

  11. PA Says:

    Ruu, näin toki hymiösi, mutta niin, tekisivät sitten sitä rahaa. Kertokaa, minne maksetaan, niin laitan tulemaan.

    Niin kauan kuin laillinen toiminta tehdään valtavan hankalaksi, oikeudenhaltijoillakin on syytä katsoa peiliin (vrt. nykyään on mahdollista hankkia musiikkia laillisesti verkosta, mutta moni muu sisältö on yhä ihmeen hankalasti hankittavissa).

  12. Tuija Says:

    Yksityiskohta, mutta tärkeä sellainen: Ripsa kirjoitti ”Tekijänoikeudellisesti juttu on niin, että ammattilaisen nimi on ilmoitettava aina” — ei tekijänoikeus mitään eroa ammattilaisen ja amatöörin välillä tee, tekijällä on aina oikeus määrätä teoksensa julkaisemisesta, levittämisestä ja kappaleiden valmistamisesta. Ja kuten yllä jo todettiin, copyright on aina olemassa, mainitsipa tekijä siitä erikseen tai ei. Creative Commons – lisenssi antaa työkalun erikseen luovuttaa joitain oikeuksia teokseen, näin jatkokäyttäjien ei tarvitse CC-lisensoitujen töiden osalta kysyä asiaa aina erikseen.

    Mitä kirjan tekstin lainaamiseen tulee, enpä ole koskaan kuullut mistään 10% säännöstä. Eikös sitaattioikeudessa puhuta vain tarkoituksen edellyttämästä laajuudesta.

    Kiinnostava ketju, ja lisää faktaa löytyy näiden linkkien takaa

    Opetusministeriön tekijänoikeus – sivu

    Tekijänoikeuksien haltijoita edustavia järjestöjä ja yhdistyksiä

    Kopiosto: tekijänoikeuden ABC

    Kuvasto – Tekijänoikeus ja oikeus valokuvaan

    Tuotos – AV-tuottajien tekijänoikeusyhdistys

  13. Sun äitis Says:

    Kiitos linkeistäsi, Tuija!
    Tässä taas nähtiin, että pelkästä hömpästä ja hölmöilystä alkanut kirjoitus voi sittenkin johtaa oikeasti arvokkaaseen oppimiseen (niin ne kookospähkinät tippuvat odottavaan syliin)! Linkit tulevat taatusti käyttöön myös opekoulutuksen työpajalaisille!

  14. marko Says:

    Rummutus

    sade hakkaa hiekkaista tietä
    se kuulostaa
    aivankuin rummutukselta
    joka jollain tavalla
    yrittää
    saada otetta sinusta
    joka olet altis
    alituinen kuljailija
    kulkemiseen tottunut
    korjaamaton olemus
    täällä maailman täydessä

  15. Fuller23KARA Says:

    I had got a dream to begin my commerce, nevertheless I did not have got enough of money to do it. Thank God my friend recommended to take the business loans. So I received the auto loan and made real my old dream.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: