Minä ja mun morkkikseni

Meillä siis oli eilen varjobileet ConnectProssa. Aika pienellä porukalla, kun unohdin lähettää alustavasti ilmoittautuneelle Kukkikselle koordinaatit! Äh!

Paikalla olivat lisäkseni Qimki ja Tuija.

skitched-20080217-162647.jpg
Attribution-Noncommercial-Share Alike 2.0 Generic, alkuperäinen kuva Tuijalta.

Esittelin hiukka paikkoja ja juttelimme niitä näitä. Auringontarkasti pidettyyn muistioon kertyi seuraavat merkinnät:

ja sitten vielä yksi sähköpostiosoite.

Ei kovin raskauttavaa siis.

Mistä ihmeestä sitten johtuu, että minulla on tänään kauhea morkkis kuin rajummankin sekoilun jäljeltä?! Aika hämmentävää, en koskaan ole hävennyt, mitä tulin sanoneeksi opiskelijoiden kanssa käydyssä videoneuvottelussa, mutta varjomiitti kahden tutun naisen kanssa aiheutti omituisen jälkiolon.

Aloin esimerkiksi tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että tapaaminen kesti liki tunnin, kun eihän ne muut varmaan ajatelleet niin pitkän viipyä ja kyllä se venyminen todennäköisesti oli ihan mun vika. Ja kyllä nyt nolottaa, kun tuli oltua koko ajan äänessä, mitä se Qimkikin ajatteli, kun en antanut ollenkaan suunvuoroa. Ja ens kerralla kyllä lopetan saunomisen sen verran ajoissa, että ehdin föönata hiukset ja meikata naaman. Ja mitähän ne ajatteli, kun istuin siellä pimeässä kerrossängyn alakerrassa koko tapaamisen ajan, olisihan meillä nyt joku valoisampikin paikka ollut. Ja mitä minä sitä kaljatölkkiäkin menin suorassa lähetyksessä vilauttamaan, luulevat vielä, että istun lauantai-illat kotona ryyppäämässä…

No, ehken minä ihan tosissani ole. Mutta on se totta, että tällaiseen epäviralliseen tapaamisen liittyi paljon enemmän tuntemuksia, kuin virallisen agendan mukaan eteneviin istuntoihin. Esimerkiksi tuo kuinka paljon kukakin puhuu ja milloin on minusta selvästi haastavampi hanskattava epämuodollisessa tapaamisessa kuin virallisessa istunnossa. Noissa viime mainituissa kun jollakulla aina on jonkinlainen puheenjohtajan rooli.

Tuijalla oli tilaisuudessa mukana kahvia Perkele-mukista, mulla oli se puolikas kaljatölkki ja Qimkin eväät jäivät salaisuudeksi (kun ei kert kameraa). Jos vielä järkkään virtuaalimiittejä, niin ainakin tarjoilupuoleen pitää panostaa. Ystävien kesken järjestettyihin illanistujaisiin jotenkin välttämättä kuuluu myös naposteltavaa!

Mainokset

5 vastausta to “Minä ja mun morkkikseni”

  1. Petja Jäppinen Says:

    Minä olisin tämän kerran voinut osallistuakin blogimiittiin, mutta en tiennyt.

  2. Sun äitis Says:

    Petja,
    jos tarkoitat ihan lihallista blogimiittiä, niin niistä pysyy parhaiten ajan tasalla, kun tilaa Blogitapaamiset. Tästä virtuaalisesta info tuli aika viime tingassa, kun sain idean niin myöhään. Pitää kokeilla joskus pitemmällä varoitusajalla!

  3. Tuija Says:

    Kiitos vielä idean kekkaamisesta, tämähän pitää ottaa uusiksi tosiaan paljettien ja huulipunan kanssa. Millaisiakohan pikselilatteja meinaat ens kerralla vallan kattaa tarjolle?

  4. Sun äitis Says:

    Tuija,
    se voisi mennä jotenkin niin, että jokainen osallistuja kertoisi etukäteen jonkin nyyttärisafkan reseptin ja muut sitten kokkaisivat itselleen ohjeen mukaan etukäteen eväät. Miittingissä voitaisiin sitten vertailla aikaansaannoksia.

  5. Petja Jäppinen Says:

    Tästä mieleen…
    D-miitti, aina 12päivä, oli sitten joulu taikka juhannus on ollut tapana järjestä kerran vuodessa nuotia/grillimiittinä, jolloin sponsoreillakin on saattanut olla asiaa… Tänä vuonna aika on 12.7 kello 18.00

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: