Laiskanläksyllä toisessa todellisuudessa

Tarkoitus oli vain kommentoida Tuijalle tehtävänannon selkeyttä. Mm. tätä:

Virtuaalimaailma: Tutustu CSI:NY:n markkinointisaittiin http://csi-ny.reg.electricsheepcompany.com/join-secondlife/csi-ny/avatar

tee oma avatar ohjeiden mukaan
lataa asiakassovellus, loggaudu sisään Second Lifeen

Mitens sitä kommentoi, jollei ensin kokeile? Niinpä päätin noudattaa ohjeita.

Ensimmäinen hämmennyksen paikka tuli, kun olin rekisteröimässä käyttäjätunnusta. Ideana on, että hahmonsa etunimen saa keksiä itse ja sukunimi plokataan listasta. Päädyin nimeen Sunaitis Trialle, kun siinä oli jotenkin sellainen kokeilevan käytön klangi. Sitten piti vielä kirjoittaa spämmisana, josta en saanut selvää. Kokeilin silti urheasti. Ei mennyt oikein. Päätin valita kuunneltavan version. Se oli näitä moderneja, joissa on joukossa hälyääntä ja höpötystä. Hetken tuntui, etten saa siitäkään mitään selvää. No, kyllä se läpi meni, mutta sitten tuli herja, että nimi on jo käytössä jollakulla toisella. Valitsin uuden sukunimen, valitsin ääniversion spämmineststa, pääsin läpi ja sain herjan: tällä sähköpostiosoitteella on jo tunnus, vaihda osoite.

Kuka ihme olisi rekisteröinyt käyttäjän minun gmailillani? Varmuuden vuoksi piipahdin postiin. Olisinkohan sittenkin jo joskus tehnyt Second Life -tunnarit? Olisin, nimittäin muutama minuutti aikaisemmin, mikäli vahvistusviestiin oli uskominen! Jostain ihme syystä se alkuperäinen Sunaitis Trialle oli sittenkin mennyt läpi, vaikka rekisteröinnin herjat muuta väittivät!

Seuraavaksi piti asentaa ohjelma, joka mahdollistaa kolmiulotteisessa maailmassa haahuilun. Laitoin imuroinnin päälle ja lähdin syömään aamupalaa (laskuri ennakoi siinä vaiheessa imurointiajaksi vähän yli tuntia. Ja meillä sentään on 10 megan Welho!). Kahvin ja lehden jälkeen palasin, vain huomatakseni, että lataaminen oli keskeytynyt (olenko muistanut mainita, että langaton tukiasemamme pätkii ajoittain sikapahasti?). Komensin koneen jatkamaan lataamista ja lähdin siivoamaan.

Kun siivoukset oli siivottu ja ruuat laitettu ja syöty, palasin Second Life -läksyni pariin. Lataus oli taas keskeytynyt, mutta onneksi niin lähellä loppua, ettei jatkaminen enää kauan kestänyt.

Asensin ohjelman, avasin sen ja teleporttauduin virtuaalimaailmaan. Olin minä kuullut, että siellä putkahdellaan vähän mihin sattuu, mutta tätä en sentään odottanut:

Snapshot_001
Uploaded with plasq’s Skitch!

Aika spooki fiilis päätyä puolipukeisena jonkun tuntemattoman alastoman miehen hartioille! Vaikka yritin mitä, tuo keskeneräisesti teleporttaantunut hahmo ei muuta tehnyt kuin heilutteli käsiään. Kun muutakaan en osannut, käynnistin ohjelman uudelleen. Nyt ilmestyin ihan vaatetettuna ja hiukset päässä keskelle New Yorkia. Katselin opastusvideot ja lähdin matkaan.

Tuijan seuraava ohje oli:

teleporttaa itsesi Yoen Kievariin http://slurl.com/secondlife/Rieul/66/95/67
ota omasta avataristasi kuva (snapshot tai ruutukaappaus) Yoen Kievarissa

.

Kirjoitin Search-luukkuun Yoen Kievari (kun en keksinyt, mistä voisi teleporttaantua suotaan johonkin tiettyyn osoitteeseen). Tarjotuista linkeistä valitsin paikan ja päädyin tänne:

OnRez
Uploaded with plasq’s Skitch!

Tuohon asti kaikki sujui ok, mutta Teleport-nappulan klikkaamisella ei ollut vaikutusta. Taas piti käynnistää ohjelma uudestaan ja tällä kerralla onnistuin pääsemään perille Yoen Kievariin.

kievarisa_001
Uploaded with plasq’s Skitch!

Tutustuin ohjeisiin, kuuntelin radiota, kuljeskelin Kievarissa, katselin videota ja onnistuin vahingossa saamaan kupin maitokahvia (oletan!), mutta en osannut sen paremmin nojata penkkiin kuin istua toiseen! Käveleminenkin oli outoa: minusta ei ollenkaan tuntunut, että käännyin oikealle, kun napsuttelin oikeanpuoleista nuolta, vaan fiilis oli se, että maailma kääntyi minun ympärilläni vastapäivään.

Tässä vaiheessa pysähdyin viilailemaan avatariani kuntoon. Kasvoja pystyi muotoilemaan paljon. Sain lisättyä silmäpusseja, muotoilua nenää isommaksi ja lisättyä aavistuksen kaksoisleukaa. Myös kroppaa pystyi säätämään. Hiukan pituutta kaulaan, leveyttä hartioihin, graviteettia tisseihin, pyöreyttä vatsanseutuun ja kapeutta lantioon. Mutta sitten tuli stoppi: hiuksia ja vaatteita ei noin vain saanutkaan muutetuksi. Niitä pitäisi shoppailla (oikealla rahalla!) paikallisissa putiikeissa. Merkkiuskollisena etsin jo Searchilla Meeziä. Sillä hakusanalla löytyi vain joku alusvaateliike, jonne en kuitenkaan päässyt, kun teleportteri taas hyytyi. Harmi, minusta olisi ollut hauska sovitella Meezin ihania vaatteita ja tukkalaitteita avatarini päälle myös Secon Lifessa!

Maailma jumitti taas. Käynnistin uudestaan. Hakeuduin uudestaan Yoen Kievariin. Oho, nyt olikin tullut ilta! Taivas oli sinihämyinen ja rakennuksen seinustalla paloivat lyhdyt. Kävin pakkokäynnistämässä auringon, että näkisin eteeni. Käveleminen oli aikamoista köpöttelyä (tuli mieleen ikivanha Colonels Bequest, jota jonkin joulun aikaan pelasin poikien kanssa vuorokaudet ympäriinsä).

Hiukka sutjakammin edetäkseni yritin perehtyä lentämiseen. Ohjeen mukaan piti ensin iskeä Home-nappulaa ja sitten edetä Page upilla ja Page downilla (muistaakseni). Mutkun tässä näppiksessä ei ole erillistä Home-nappia ja Page up ja down ovat samoissa nappuloissa kujn nuolet! Ensin en onnistunut ollenkaan lentoon lähdössä (taoin varmuuden vuoksi vuorollaan sekä altia, että komentoa, että shiftiä, että kontrollia, että fn:ää..- yhdistettynä toisiinsa ja nuolinappuloihin ja…) Jokin tepsi, sillä löysin itseni ilmasta! Lenteleminen oli aika hauskaa! Paitsi sitten, kun ohjaus ei toiminut ja oma minä siellä viiletti holtittomasti yli tuntemattomien alueiden. Yritin klikata itseni kotiin ja päädyin takaisin New Yorkiin. Mutta en minä sielläkään pystynyt kävelemään, lentomoodi oli päällä ja pysyi! Katsoin parhaaksi poistua Second Lifesta ja tulla tänne kirjoittamaan muistiinpanoja ensimmäisistä reissuistani.

Kirjoittaessani sitten luulin selvittäneeni näppäiden salat ja päätin kokeilla vielä kerran. Vaan nyt kun tulin sisään, olinkin taas jalankulkija. Enkä päässyt ilmaan en sitten millään! Sen sijaan lähdin vahingossa holtittomasti juoksemaan Kievarin lähistön koivikkoon. Ihan vahingossa sitten huomasin, että kun klikkaa komento pohjassa tyypin päällä, aukeaa kumma ympyräsektorivalikko, josta olisi voinut valita istu. Innoissani yritin hakeutua takaisin Kievariin kokeillakseni penkille istahtamista. Matkalla juutuin vesilammikkoon. Nyt olen taas stuck! Pitää vissiin lopettaa ohjelma tältä illalta!

Vielä olisi pitänyt:

lähetä pikaviestillä tervehdys avatarille nimeltä Oxygen Rich (se olen minä)

Jäi tekemättä, tässä ne terveiset kuitenkin tulevat: hetkittäin ihan hauskaa, toistaiseksi minulle liian haastavaa! Ohjeissa ei ollut mitään epäselvää. Sähräilyt johtuivat joko:

    1. minusta
    2. käyttöjärjestelmästäni (nappulakomennot eivät aina täsmänneet ohjeiden kanssa, tai sitten vain ymmärsin väärin, jollin syy oli kohdassa 1)
    3. kannettavan näppiksestä (jossa ei ole kaikkia ohjausnappuloita suoraan)
    4. pätkivästä langattomasta verkosta (paitsi viimeiset tunnit kyllä käytin kiinteä piuhaa)
    5. Second Lifestä (onko ihan varma, ettei se ole mahdottoman buginen paikka?)

En kyllä ihan vielä ala pitää oppituntejani Second Lifessä! (Marin linjoilla siis).

Mainokset

Avainsanat:

8 vastausta to “Laiskanläksyllä toisessa todellisuudessa”

  1. Larko Says:

    Oikea vastaus siihen, mistä sähräilyt johtuvat on vaihtoehto numero 5. Kävin Toisessa Elämässä ensimmäistä ja viimeistä kertaa vuodenvaihteessa. Linuxissa ohjelma ei suostunut käynnistymään lainkaan. Kaiken huipuksi pelkkä ohjelma ei jumiutunut vaan koko tietokone oli buutattava uudestaan. XP’ssä kokemukseni olivat hyvin samanlaisia kuin Sinun: hyytyi noin puolen tunnin välein.

    Suomeksi en viitsi koko roskasta kirjoittaa, mutta jos kieli taipuu, niin tässä tuoreeltaan kirjoittamani vaikutelmat viroksi.

  2. Zepa Says:

    Hyiks, aika kauheeta. Olen tottunut paljon helpompaan elämään! Tavallan ihan miellyttävääkin kun ei tarvi valita (vielä) valikosta ’istu’ vaan homma toimii ikäänkuin ajatuksen voimalla… täällä First Lifessa 🙂

  3. Sun äitis Says:

    Larko,
    kiitos linkistä, vaikkei kieli taivu! Oli hauska yrittää selvittää, mistä siinä puhuttiin, kun sieltä täältä oli ymmärtävinään jokusen lauseen. Niinku esimerkiksi: Windowsis SL küll töötas.

    Zepa,
    minun on kamalan vaikea ymmärtää, millaiset ihmiset mielellään tepsutteliivat eteenpäin nuolinappi pohjassa, istuisivat valikosta klikkaillen, yrittäisivät tarttua esineisiin monen napin akrobatialla jne. Kaltaiselleni vähän pelanneelle noinkin simppelit temput ovat liian vaikeita. Ja toisaalta luulisi, että peleihin tottuneille SL:n liikkumistavat olisivat liian kökköjä, siis niinku niin ysäriä. Vai oiskohan se nostalgia, joka noissa purisi: kun lapsuuden ensimmäisessä tietokonepelissä pystyi tarttumaan omenaan alt+g:llä (esim.), niin nyt kulkee selkäpiissä värinöitä, kun saa kosketella tavaroita samalla logiikalla?

    Olisi siellä pari koukuttavaa kohtaa. Pikkutyttö minussa tykkää muovata avatarin naamaa ja kroppaa. Olisi tykännyt myös pukea ja kammata, mutten ikinä onnistunut teleporttaantumaan kauppoihin, jotka löytyivät hakusanoilla free outfits.

    Lentelykin oli jotenkin huimaa niin kauan kuin osasin ohjata!

    Liki ahdistava sen sijaan oli se ensikokemus, kun oma avatar pulpahti uuteen maailmaan mies helmojen alla! (ihan totta, oli inhottavaa, kun miesavatar kieputteli päätään hameeni alla enkä itse voinut tehdä mitään pakoon päästäkseni). Ei liioin tuntunut kivalta lentää päättömästi yli asuttujen maiden keskelle merenselkää ilman, että pystyi kääntymään.

    Muu olikin sitten vain lähinnä hidasta ja turhauttavaa.

  4. PA Says:

    Törmäsin v2:ssa puolihupaisaan artikkeliin ensituntemuksista. Rahaakin oli onnistuttu tienaamaan, mutta lainaus toi jostain syystä mieleeni lähinnä Krapulablogin.

    internetin avuliaiden aatujen mukaan enemmän voi tienata muun muasssa… virtuaalihuorana toimimisena? Niinkö?! Aloin harkita jälkimmäistä vaihtoehtoa sen jälkeen, kun satuin löytämään ilmaisia sukupuolielimiä orgiatemppelin kellarista.

  5. Paha Kani Says:

    Mä en tiennyt, että se on noin realistinen. Etenkin ”hetkittäin ihan hauskaa, toistaiseksi minulle liian haastavaa” kuvaa mun tämän todellisuuden elämääni aika tarkasti.

  6. Sun äitis Says:

    PA,
    linkkaamasi juttu oli hyvä. Alan vaihto tosin ei ole minulle ajankohtainen, ainakaan ennen kuin saan virtuaalikroppani paremmin hallintaan.

    Paha Kani,
    nyt kun mainitsit: niin minunkin, jos toistaiseksi muutetaan muotoon tällä hetkellä.

  7. erkka Says:

    Hmmm. Postauksen perusteella olet paljon kärsivällisempi ihminen kuin minä.

  8. Yoe Says:

    Ooh, ei tässä voi muuta kuin sankarillisuuttasi ihailla 🙂 Voisin alkaa taas lorvimaan Kievarissa lauantai-aamupäivisin niin että jos yhtään tuntuu siltä että lisäopastusta tarvittaisiin – tervetuloa uudestaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: