Kropismia

Suonpään Pippalla oli 60-luvulla pitkät, hoikat, kiiltävät ruskeat jalat. Minulla oli laihat valkoiset kintut täynnä mustelmia ja rupia.

Johannalla oli 70-luvulla pirtsakat pyöreät rinnat. Minulla oli sivulle sojottavat tötteröt. Nafti parikymppisenä ne hetken katsoivat suoraan eteenpäin, mutta sitten lähdin Amerikkaan ja lihoin 12 kiloa puolessa vuodessa. Rintani eivät enää mahtuneet vanhoihin liiveihin, uusia en saanut aikaiseksi ostaa. Siitä pitäen nännini ovat pälyilleet nöyrästi alaspäin.

80-luvulla katselin itseäni peilistä 35-vuotiaana neljän lapsen äitinä ja mietin, että minä sentään voin syyttää kroppani kimmoisuuden puutteesta raskauksia ja imetystä. Mitenhän lapsettomat naiset suhtautuvat vartalonsa väsähtämiseen?

Siten meni viisitoista vuotta ilman, että juurikaan mietin vartaloani tai vertasin sitä muihin. Vasta 2000-luku ja 50-vuotta toi mukanaan seuraavat isommat muutokset. Perushoikkaan varteeni alkoi salakavalasti kertyä höttöä. Maha tuntuu turvalliselta kätkeä Chantellen bodyyn. Minulla on aina ollut poikamainen kapea lantio. Se ei ole muuksi muuttunut, siksi volyymiltään kasvaneet reiteni työntyvät nykyään selvästi lantiota leveämmlle. Lindexiltä kuulemma saisi sellaisia sukkahousuja, jotka vetävät reisiä kasaan useita senttejä ja kannattelevat alakuloisesti nuupahtanutta takapuolta iloisesti ylöspäin. Vielä niidenkin aika tulee. Mutta ei nyt kesää vasten kuitenkaan, tulee kuuma!

Minulla on valtavan mukavuudenhaluinen kroppa. Parhaiten se viihtyy lämpimässä vaahtokylvyssä (viime kerralla toin Tallinnasta tuliaisena ananaksen, minttu-limen ja verigreipin tuoksuisia kylpyvaahtoja). Rääkistä se ei perusta, eikä se ole ikinä ollut notkea. Kun noihin ominaisuuksiin vielä yhdistää täydellisen rytmitajuttomuuden ja satunnaiset virtsanpidätysvaikeudet, voi hyvin kuvitella, miltä näyttäisin aerobic-tunnilla tai juoksulenkillä (ja jos ei voi, niin minäpä kerron: stepissä olin jatkuvasti väärällä puolella lautaa ja Cooperin testissä pissasin housuihin)

Hupaisinta on, että kankeudestani ja rytmitajuttomuudestani huolimatta minua on monta kertaa elämäni varrella luultu balettitanssijaksi! Yksi syy on varmaan siinä, että kuljen jalkaterät ulos sojottaen (en millään kelpaisi nykyaikaiseksi vaatemaliksi, kun niillä on kuvissa useimmiten jalkaterät sisäänpäin kääntyneinä. ”Auraa!” tuhahtaisi Gorba niistä. Elämäni mies ei onnekseni muuta mieltään joka muodin mukaan, vaan pitää vielä kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin veetyylistä seisoskelua aatyylistä houkuttelevampana.) Toinen voisi olla se, että ojentelen luonnostaan nilkkojani (esimerkiksi: pidän luentoa paino toisella jalalla, toinen jalka nilkkaa myöten sivulle ojennettuna. Aika koomista, oletan). Kolmas voisi liittyä ryhtiin, näin vanhaksi naiseksi kannan kroppaani aika suorassa.

Päähän asti, mutta se onkin sitten ongelmani. Minulla on suorat hartiat ja pitkä kaula. Sen sijaan, että pää kohoaisi ylväänä korkeuksiin, minun pitkä kaulani työntyy hartioista eteenpäin. Sivuviistosta kuvattuna muistutan epäilyttävästi korppikotkaa.

Toinen juttu, josta kroppani pitää, on kosketus. Enkä minä nyt puhu mistään sormenpäillä suoritettavasta pikunäpertelystä, vaan isolla kämmenellä, laajoin liikkein toteutetusta hyvänäpidosta. Tai vatsanahasta toista vasten, vartalon painosta ja ihon lämmöstä.

Iän myötä kroppa käytössä kuluu. Minulla on nähtävästi olut erityisen runsaasti käyttöä oikealle olkapäälleni (joskus punnitsin, että kuuden hengen taloudessamme viikon pääostosreissun kantamukset painoivat 20 kg/Ikea-kassi. Noita kasseja oli yksi kummallakin hartiallani. Siihen päälle voi lisätä oikean olan kuormaksi sen, etten ole kohta kymmeneen vuoteen liikahtanut kodin ulkopuolelle ilman kannettavaa Maciäni). Oli syy mikä hyvänsä, lopputulos on, että oikean käteni liikerata on supistumistaan supistunut. Kotelomekkoon sonnustautuessani tarvitsen pukijan: omin käsin en enää saa vetskaria kiinni.

Tämä on ollut hyvä ja vähään tyytyväinen kroppa. Olen hämmentyneenä katsonut, miten toisten ihmisten vartalot osaavat viestiä nestevajauksesta ja edellyttävät oppitunneillakin pientä naukkailua kaikkialle mukana kulkevasta vesipullosta. Tai miten vaativia ne ovat säännöllisten ruoka-aikojen suhteen. Minun ruhoni saa lounasta korkeintaan kymmenen kertaa vuodessa (ja tänään on yksi niistä päivistä! Siinäkin kuitenkin on enemmän kysymys sielun hoivasta kuin ruumiin tarpeiden huomioimisesta, sillä tarkoitus on tavata lounaalla ystävä).

On äärimmäisen viisasta suunnittelua, että olen saanut asuttavakseni juuri tämän kropan! Niin hultteimella hoidolla, jota sieluni kykenee ruumiilleen antamaan, olisi jokin enemmän hoitoa vaativa luomus jo lahonnut. Jos nyt jotain toivoisin tulevalta, niin sitä, että mahdollisimman pitkän pystyisin liikuttamaan vartaloani kepeästi. Minun minäkuvaani kuuluu ryöpsähtelevä ja ryntäilevä ruumis. Vierastaisin kovasti, jos joutuisin vangiksi raskaasti askeltavaan, arvokkaaseen olemukseen. Lintumaiset, hitaat ja varovaiset vanhan naisen askeleet ovat eri juttu. Niihin sopeudun, kun niiden aika on.

***

Muuthan kirjoittivat tästä jo aikaa sitten!

Itse olen aikaisemmin kirjoittanut ulkonäöstäni otsikolla Mikä minussa on kaunista

Mainokset

Yksi vastaus to “Kropismia”

  1. Linda Says:

    Suonpään Pippan kauniit jalat tulivat muuten meilläkin esiin kun juttelimme tästä kiertojutusta – tosin totesimme, että kaikki kolme olemme kasvaneet kalvakkaan väriin kiinni ja kunnon sukkahousuilla saa ihmeitä aikaan.

    Huomasin vasta pari viikkoa sitten, että jalkateräni laskevat samalla tavalla linttaan kuin isällä ja reunimmaiset varpaat menee yhteen kuten äidillä ja Ellillä. Musta Hesari voisikin yhdistää Sielu ja Ruumiin sekä Perhesiteet välillä samaan pakettiin 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: