Archive for heinäkuu 2008

Lipsahti alkuun…

29.7.2008

Äsken huomasin hämmästyksekseni, että Google Readerissani on 16 uutta juttua Common Craftilta, joka tekee niitä hauskoja selitysanimaatioita. Ensin ajattelin, että nyt siellä on väki urakoinut ennen lomalle lähtöä, mutta tarkempi kliksuttelu osoitti, että jostain syystä viime yönä oli humpsahtanut liikkeelle syöte monesta aiemmin keväällä julkaistusta jutusta. (sitä paitsi juuri nyt tätä kirjoittaessani tuo Common Craftin linkki ei edes toimi, eli siellä taitaa olla häikkää palvelimella). No, kun nyt tästä aiheesta aloitin, niin pukataan pari videota liikkeelle.

Sosiaalinen media selitettynä

LinkedIn

En ole vielä saanut aikaiseksi Linkediniinkään rekisteröityä. Taustalla ei ole samanlaista periaatteellista en mee -juttua kuin Facebookissa, vaan silkka saamattomuus.

Meetup

Suomi on yhdistysten luvattu maa. Olisikohan Meetupista jotain apua yhdistysaktiiveille? Pitääpä tutkia tarkemmin.

Mainokset

Mikä minun magneettikentässäni oikein on vikana?

27.7.2008

Sain taannoin synttärilahjaksi iPodin. Sen käyttö on jäänyt aika vähälle, minä kun en ole musiikki-ihmisiä. Kesäisin olen kuitenkin häristänyt itseäni kävelylenkille ja mustikkaan lataamalla podille ruotsinkielisiä äänikirjoja matkakuuntelemisiksi.

No, nyt olisi mustikka-aika ja dekkari on jännittävästi yhtä cd:tä vaille lopussa. Vaan mitä tekee iPod? Ensin se yhtenä päivänä (siivotessa!) katkaisi kuuntelun omia aikojaan noin viidesti. Spöge epäili, että kuulokeliitäntä saattoi välillä irrota ja aiheuttaa pätkimisen. Ja tökkeliä irti repimällä ja takaisin työntämällä sainkin vempaimen uudelleen toimintaan. Sitten akku meni liki tyhjiin, ja oli aika ladata podi. Vaan sepä ei enää maunttautunut Macin Finderiin tai iTunesiin! Eikä ole sittemmin näyttänyt kuin omenankuvaa, paitsi hetken vilahti the battery is very low ja toisen joku sellainen ota yhteyttä supporttiin -tyyppinen teksti.

Piti saada mustikkapiirakkaa eikä Erkkikään viitsi lähteä lähimetsään hyttysten ruuaksi ja muurahaisten murkinaksi ilman korvissa kaikuvaa viihdykettä. Lainasin siis Spögen iPodia ja jatkoin dekkarini kuuntelua. Nyt sekään ei enää suostu latautumaan! On kokeiltu kahdella Macillä ja yhdellä telakalla. Ohjelmisto on varmuuden vuoksi palautettu alkuasetusten tilaan. Erotukseksi omasta podistani Spögen podi näkyy iTunesissa + synkronointi onnistuu, mutta ei sekään lataudu!

Niin että mikä mun magneettikentässäni oikein on vikana, kun kaikki iholleni päätyneet iPodit sekoavat kosketuksestani?! Ja miten ihmeessä kestän mennä metsään hakemaan seuraavat piirakkamarjat?

Edit klo 15.32
Muistin sitten, että onhan minulla multimediakännykkä, en vain koskaan ole käyttänyt sitä äänikirjojen (tai musiikin!) kuunteluun. No, kytkin kaapelin Macin ja kännykän välille. Valitsin massamuistitila, jolloin kännykkä ilmestyi näkyviin Finderiin nimellä NO NAME. Valitsin iTunesissa äänikirjani kuuntelemattomat raidat ja raahasin ne NO NAMEn päälle. Kopiointi alkoi. Nyt ovat raidat kännykällä ja lähden metsään.

Uskollisena kesäperinteelle

26.7.2008

Eiks oikein saa selvää? Klikkaa ihmeessä sivut auki isompana.

Page_1
Uploaded with plasq’s Skitch!
Page_2
Uploaded with plasq’s Skitch!

Sotilaan äiti

23.7.2008

90-luvun alkupuolella meillä oli mökkitelkkari. Se oli neljästä laudasta naulattu kehikko, joka tällättiin tuolin päälle ja aloitettiin ohjelma. Kaikki neljä poikaani esiintyivät yhdessä ja erikseen mökkitelkkarissamme. Ohjelmassa oli musiikkivideoita, Pampers-mainoksia, viihdehupailuita, säätiedotuksia ja uutisia. Kesästä toiseen lähetys päättyi sanoihin: sota Bosniassa jatkuu.

Maanantaina matkalla Upinniemeen mietin, milloin minusta oikeastaan tuli armeijavastainen. Lapsuudenkotini ei ollut erityisen sotahenkinen. Lähipiiriimme ei kuulunut haavoittuneita tai kaatuneita, joten sankarimyyteille ei ollut tarvetta. Itsenäisyysjuhlissa sentään esitin pienestä pitäen isänmaallisia runoja. Eli sellainen lievän myötämielinen isänmaallisuusihminen lienen kodin peruja ollut asenteiltani.

Sitten päädyin naimisiin Gorban kanssa. Gorba oli pikkupoikana hoidossa mummolassaan, ja vietti vain viikonloput kotonaan. Pieneen lapseen ei voinut olla vaikuttamatta, että hän vuositolkulla nukahti vaarinsa sotajuttuihin ja katseli aamusta toiseen, miten vaari kiinnitti proteesin jalantynkäänsä. Gorbasta tuli reservin upseeri, joka läpi vuosikymmenten jaksaa hääriä merikilpailutoiminnassa. Ajoittain se voi alkaa käydä vaimoraukan hermoille. Mutta ei Gorban ”sotahulluus” ollut se, mikä lopullisesti liudensi maanpuolustushenkeni.

Varmaan syynä olivat ne mökkitelkkarilähetykset, vaikken sitä silloin edes tiedostanut. Kukaan ei saarnannut, kukaan ei vouhottanut. Kömpelön lautahäkkyrän takaa minun pieni poikalapseni kertoi heleällä äänellään, että jossain päin Eurooppaa kansallisuustunne johti järjettömään tappamiseen. Vähitellen aloin miettiä, onko mikään kansallisuusjuttu sen väärtti, että sen puolesta pitäisi tapattaa nuoret miehet.

Minulla ei ole vuosisataisia juuria suomalaisessa maaperässä. Ei tilaa, jota sukupolvi toisensa perään on vaalinut. Minä katselen kotomaatani kerrostalon viidennestä kerroksesta ja huomaan, että minulle isänmaata tärkeämpi on äidinkieli. Ja sen voi viedä mukanaan minne tahansa.

Tätä epäisänmaallisuuttani ei tule tulkita niin, että haluaisin vetää lokaan sotaveteraanien uhrin. Niin on toimittu, kuin kulloisessakin tilanteessa on parhaaksi nähty. Nykyään maailma on pienempi kuin 40-luvulla. Siksi minusta tuntuu, että nykyisin tulisi olla tilaa toisenlaisille ratkaisuille. (tietämisen ja ymmärtämisen kanssahan tällä ei ole mitään tekemistä, mutt hei, niinhän se on, että näissä asioissa useimmat toimivat fiilispohjalta!)

***
Karadzic pidätettiin Belgradissa.

Kenelle ei olisi tullut ihan pikkuriikkistä houkutusta…

21.7.2008

…klikata sähköpostissa mainittua osoitetta?

Microsoft Outlook Web Access
Uploaded with plasq’s Skitch!

Hillitsin uteliaisuuteni ja päädyin sen sijaan harmittelemaan, että ensimmäinen spämmi on nyt sitten löytänyt tiensä työsähköpostiini. Yhä edelleen henkilökohtainen welho.com-postini on säilynyt spämmeiltä. Saman palvelun alatileille Gorban ja Spögejen nimillä tulee nykyään muutama spämmi viikossa, kun taannoin niitä saattoi tunkea satoja päivässä. Ilmiselvästi Welho on tiukentanut seulojaan.

Sun äitis -gmailtilin sortteeraus toimii esimerkillisesti. Roskapostikansiossa on tällä hetkellä 581 viestiä, mutta ”tavalliselle puolelle” riesoikseni tulee joku satunnainen rikka korkeintaan kerran pari kuussa. Myös kommenttilaatikkoni on pysynyt turvassa spämmääjiltä. Samaa ei voi sanoa BlogiPersoonaBlogin kommenttiloodasta, jossa nykyisin riehuvat vain spämmääjät ja satunnaisesti minä siivousluudan kanssa! Pitääkin vissiin lähteä paikkoja putsaamaan.

Tämä on seuranhakuilmoitus

17.7.2008

Sain Ruulta briljantin merkin, jota olisi lupa jakaa eteenpäin. Varsin monet seuraamani blogit ovat jo aiemmin jostain muusta lähteestä pokanneet tuon kunnianosoituksen, joten olen hiukka niinku hätää kärsimässä tämän jakeluseikan suhteen.

Toisaalta olen viime aikoina huomannut jumahtaneeni vakiblogieni seuraajaksi, jotain uutta olisi kiva löytää, mutkun en oikein saa aikaiseksi etsiä (koska Blogilistan väki lomaile eikä lupauksistaan huolimatta ole pidentänyt noita listoja, enkä näin ollen voi vakitavallani vaellella uusien tuttavuuksien perässä, vaan pitäisi opetella käyttämään jotain kanavia ja hakuja ja whatnotteja eikä näin vanhana viitsi opetella).

Tuli sitten mieleen, että jospas yhdistäisi merkkijakelun ja uuden luettavan etsimisen. Arvoisat tänne eksyneet, jollei bloginne nimi ole listattuna tuossa oikeassa marginaalissa (joka ei kyllä ole näköjään ollenkaan ajan tasalla, kun vertaa nykyiseen Omat suosikit -listaani!), niin ilmineeratkaa itsenne kommenttilodjussa. Käyn sitten kurkkimassa, jos vaikka löytäisin tälläviisiin tuoretta luettavaa ja kohtaita briljanteille merkeille. Myös naapurin hyvästä blogista voi mielellään vihjata!

Kiitos!

Siskon mukaan tänään piti sataa, muttei sitten satanutkaan

13.7.2008

Sediksellä on meneillään hauska sarja, jossa voi arvailla, missä mies milloinkin matkailee.

Sen innoittamana liitän tähän kuvan meidän perheemme (paitsi PA:n, joka armeijassa) tämänpäiväisestä retkikohteesta.

skitched-30
Uploaded with plasq’s Skitch!

Missä olemme?

Vinkkejä

  • oikealla näkyvien mastojen vaiheilla vein Gorbalta sakkierän syyskuisena yönä 1978. Siihen oli hyvä lopettaa, en tuon jälkeen ole pelannut sakkia.
  • näissä maisemissa minigolfattiin myös viime kesänä (onpas meillä yksitoikkoiset kesähuvit)
  • saarta vastapäätä myydään Hesarin mukaan paikkakunnan isoimmat jätskipallot. Appiukolla oli tapana ostaa samasta paikasta ”tikuttomia Eskimoita”.

Pieni irtiotto

13.7.2008

– Purjeveneessä on kato se hyvä puoli, että joka paikassa on kahvoja, joihin voi tarttua. Se sopii siksi erinomaisesti myös jalkavaivaisille, sanoi sisko.

Sitä paitsi kryssiosuuksilla jalan koholla pitäminen on äärimmäisen helppo järjestää.

Niinpä Spöget ja Gorba lähtivät perjantaina siskon perheen kanssa pienelle iltapurjehdukselle Espoosta Lähteelään, josta noudin sankarini. Paluumatkaan liittyi monta eläinhavaintoa: peuroja nähtiin kaksi, yksi iso hirvi käveli tienposkessa ja jänis juoksi tien poikki. Sen sijaan karhuepäily oli mitä todennäköisimmin heinäkasa. (Porkkalantie on kapea, mutkainen ja mäkinen ja elukoita vipeltelee siellä täällä, joten kannattaa ottaa todesta nopeusrajoitukset, jotka ovat koko 18,5 km matkalla 30 km/h – 60 km/h)

lahteelaan1
Uploaded with plasq’s Skitch!

Nyt en ole potilas, vaan lomalainen -viikon muista aktiviteeteista kerrotaan toiste, tai sitten ei

***

Hesarissakin [€] oli tänään maininta Lähteelästä samassa taulukossa, jossa kerrottiin Espoon edustan matkailusaarista. Lähteelä on Porkkalassa sijaitseva Helsingin kaupungin ulkoilualue. Se on mainio lähietappi niille, jotka pääsevät veneellä matkaan vasta iltasella, mutta haluavat kuitenkin viettää yön maissa kiinni (meiän sakin lähtö vierähti kuuteen, kun siskon miehellä oli hiukka proggista. Perillä olivat kymmeneltä, mutta se olikin kryssiä koko matkan.) Satamamaksu on 7 €/vrk (viime vuodesta hinta on noussut 2 €, mutta niin on palvelutasokin, nyt pakettiin kuuluu myös maasähkö).

Lähteelä ei ole vain veneilijöille, vaan alueella (Porkkalanniemen itäosassa mantereella + muutamalla lähellä olevalla saarella) on myös mahdollisuus telttailla. Vuorokausihinta on 7 €, mutta viidelläkympillä voi telttailla koko kuukauden. Ja kyllä, tunnen väkeä, jotka pystyttävät telttansa saareen kuukaudeksi ja elelevät siellä kuin mökillä ikään. Alueella on siistit huussit, keittokatokset, grillipaikat, monta kaivoa ja kahvila, josta voi ostaa tuoretta leipää yms. Lähin kauppa on parin kilometrin päässä.

Alue on laaja. Sitä voi valita, haluaako ihailla paljaita kallioita vai kiivetä lintutorniin. Pikkuinen uimaranta löytyy ja kalastamiseenkin on mainio mahdollisuus, sillä soutuveneen saa vuokratuksi kympillä koko päiväksi.

Lähteelään on Helsingistä vain 45 km ja perille pääsee myös bussilla. Tai no, perille ja perille, loppumatka on taitettava kävellen tuli sitten omalla autolla tai julkisilla. Parkkipaikalta on parin kilometrin matka rantaan, mutta tavaroiden kuskaaminen sujuu kätevästi ”maitokärryillä”. Sillä pelillä siirsimme myös keppiveikko Spögen veneeltä parkkiksella odottavaan autoon. Päiväsaikaan liikuntaesteisten on mahdollista päästä autolla perille asti, sillä alueen ystävällinen isäntä Helena Siekkinen avaa spesiaalitapauksissa puomin ja päästää ajamaan rantaan .

Jos etsit ideoita lapsiperheen pienen budjetin lomareissuun Helsingin lähistöllä, voi Lähteelä olla just se juttu. Tekemistä riittää, peruspalvelut pelaavat, autoa ei tarvita, maisemat ovat kuin olisi kauempanakin saaristossa… Sun äitis suosittelee!

skitched-20080713-133012.jpg
Uploaded with plasq’s Skitch!

Ei mulla kyllä ole lupaa tähän kuvaan, mutta tuskin Helsingin kaupunki suuttuu tästä mainoksesta!

Ihan vain katselivat…

11.7.2008

… kauppoja tekivät muut!

iphone
Uploaded with plasq’s Skitch!

Kyllä ne ovat nykyään nopeita…

4.7.2008

…tarkastamaan pääsykokeita! Kummankin siskon pojat saivat tänään tiedon, että ovat päässeet hakemaansa opiskelupaikkaan. Toinen pääsi TKK:lle opiskelemaan energiatekniikkaa, toinen Helsingin kauppakorkeakouluun. Kumpikin pääsi sisään pelkän pääsykokeen perusteella (eli pisteissä ei ollut mukana lainkaan yo-tuloksia).

Tämän tarinan opetus on, että yo-kirjoituksen tuloksia on turha murehtia (jos kirjoitukset vaikka sattuivat menemään alakanttiin). Pääsykokeisiin panostamalla voi päästä sisään (toisen siskon poika olisi sillä konstilla päässyt sisään jo viime vuoden koetuloksillaan, mutkun ei silloin vielä osannut taktikoida). Opetus numero kaksi: pistelaskumatematematiikkaan kannattaa perehtyä sen sijaan, että ruksisi vaihtoehtoja summanmutikassa.

Lopuksi kiitos kaikille tarkastusrumbaan osallistuneille! On uskomattoman upeaa, että aika kokeesta tuloksiin on saatu puristettua kahteen viikkoon. Näin nuorille jää aikaa järjestää asumisiaan tai miettiä vaihtoehtosuunnitelmiaan, jos tällä kertaa ei tärpännyt.