Maailmanpolitiikan arkipäivää, 60-luku

Ainailona oli viettänyt viikonlopun viinimarjapensaissa ja säilömispuuhissa. Tästä tuli mieleeni lapsuuden marjatalkoot: viinimarjanlehtien huumaava tuoksu, pensaiden kätköissä luuraavien nokkosten polte ja mehumaijamäskin houkuttelemat pulskat ampiaiset, mutta myös Berliinin muuri ja Tsekkoslovakian kriisi.

Nytkin on elokuu. Nytkin jossain viinimarjapensaiden kätköissä joku äiti kertoo lapselleen sodasta, paikat vaihtuvat, tarina säilyy.

Aloin miettiä, mitkä vuosikymmenien varrella kohtaamani maailmanpolitiikan kriisit muistan. Ja miksi.

Unkarin kansannoususta minulla ei ole omakohtaista muistikuvaa, sillä synnyin kesällä 1956. Ensimmäisen kerran kylmä sota tunkeutui lapsenmaailmaani liki päivälleen 47 vuotta sitten. Olimme kylässä äitini mammalla, kun kuulin viereisestä huoneesta aikuisten matalat, hermostuneet äänet. Nyt oli sota lähellä. Kriisimuonaa pitäisi varata. Pommisuojia rakentaa maallakin. Äitini kertoi muille, että koulun pihalla, siinä jalkapallokentän takana, oli likakaivo, joka oli vahingossa tehty omakotitalon perustusten piirustuksilla. Sinne olisi tilaa varustella iso pommisuoja. Hetken päästä äiti lisäsi, että likakaivokaasuihin tukehtuminen kyllä voisi olla todennäköisempää kuin se, että velivenäläisen tykit kantavat Varsinais-Suomeen. Sitten hän huusi meidät lapset mustaviinimarjamehulle.

Viinimarjoja poimittiin silloinkin, kun äitini kertoi, mitä Prahassa parhaillaan tapahtui. Fiilis oli vakava, muttei niin vakava kuin siinä perheessä, jossa toinen äiti samana aamuna herätti 9-vuotiaan poikansa sanoen:

– Herää! Ryssän tankit on rajalla ja ennen kuin ne tänne asti tulee, niin minä sinut tapan! Tules nyt syömään puurosi!

Väitetään, että kaikki muistavat, missä olivat, kun kuulivat Kennedyn kuolemasta. Minä olin kansakoulun ensimmäisellä luokalla ja muistan, että joku kävi vetämässä lipun puolitankoon ja kertoi Amerikan presidentin kuolleen. Se ei muistaakseni sävähdyttänyt mitenkään erityisesti. Jälkeenpäin kyllä veivasimme JFK:n murhaa moneen kertaan. Ja tämän selittämiseksi pitää ottaa pieni sivuaskel tarinassa!

    40-luvun puolivälissä oli Suomessa vauvabuumi. Luonnollisena seurauksena oli, että 50-luvun alussa moneen kuntaan tarvittiin uusia kouluja ja uusia opettajia. Tuossa vastavalmistuneiden opettajien joukkorekrytointitilanteessa meidän pitäjän eri kolkkiin muuttivat opettajiksi Niemiset, kahdet Suomiset, parit Rannat ja yksi Lindholmin Lauri, oman isäni lisäksi. Niin siinä kävi, että kaikki nuoret pariskunnat (ja se Lauri myös) päätyivät perhetutuiksi ja hankkivat lapsia liki samoihin aikoihin. Kaikkein tiiveimmin kyläilimme Niemisillä ja Suomisilla.

Kennedyn kuolema liippasi minun elämääni sitä kautta, että Niemisten ja Suomisten lapsien kanssa leikimme usein isän luokassa Arpa on heitettyä sillä aikaa, kun aikuiset joivat kahvia olohuoneessa. Se oli tietokilpailuleikki, ja ainoat kysymykset, jotka leikistämme muistan, ovat:

Kuka murhasi Kennedyn?
ja
Kuka oli Jack Ruby?

Robert Kennedyn murhan muistan paremmin. Koulu oli loppunut ja me olimme lähteneet Loimaalle kesävaatteita ostamaan. Yleensä meille ostettiin vaatteet mummon kaupasta, , mutta kai vanhemmilla oli jotain muuta asiaa Loimaalle ja me mukulat pääsimme mukaan. Muistan, että oli lämmintä ja kävelin sitä torin viertä kulkevaa katua, kun tieto tuli. Mutta mistä ihmeestä se tuli, kun ei silloin ollut lehtien lööppejä eikä mukana kulkevia radioita? En keksi!

Yksi 60-luvun iso kriisi minulta meni liki ohi. Olin kesällä 1967 Ahvenanmaalla kieltä oppimassa. Vapun aikoihin sinne mennessäni en osannut juuri muuta sanoa ruotsiksi kuin hevonen e häst, pappi e präst…, joten ei ole ihme, ettei kielitaito kesäkuun alussa täysin riittänyt ymmärtämään Kuuden päivän sodan yksityiskohtia. Sen putkiradion kyllä muistan. Siinä luki keltaisella valolla mustalla pohjalla sanoja kuten Motala ja Hilversum, ja sen rahisevasta ruotsista yritin saada selville, mitä Israelissa tapahtuu. Jälkeenpäin olen miettinyt, että olisi voinut olla aika ahdistavaa kuulla sodasta, kun oli nafti 11-vuotias ja kielitaidottomana vieraassa perheessä. Mutta ei ollut.

http://seesmic.com/embeds/wrapper.swf

***

Tämä on ensimmäinen osa sarjasta, jossa muistelen menneitä kriisejä.
Tämän osan linkkejä

Unkarin kansannousu 23.10.1956
Berliinin muuri 13.8.1961
JFK 22.11.1963
Lee Harvey Oswald
Arpa on heitetty
Jack Ruby
Kuuden päivän sota 5.6.1967
Hilversum
Motala
Robert Kennedy 6.6.1968
Tsekkoslovakian kriisi 20.8.1968

ja vielä
Oikean Maailmanpolitiikan arkipäivää:n syöte

Advertisements

Yksi vastaus to “Maailmanpolitiikan arkipäivää, 60-luku”

  1. Kata Says:

    Komea merkintä, kuten muuten edellinenkin! Ja noi kaikki videotkin ovat niin hienoja, en ole vielä ottanut selvää, että mitä ne on ja miten toimivat ja äh

    Menempä lukemaan tuosta Kuuden päivän sodasta, se ei nimittäin sano mulle mitään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: