Maailmanpolitiikan arkipäivää, 80-luku

Aiemmat osat
Maailmanpolitiikan arkipäivää, 60-luku
Maailmanpolitiikan arkipäivää, 70-luku

80-lukuni ei alkanut hyvin. Äidin sairaus oli edennyt, ja loppu vuodesta 1981 tiesimme, että viimeinen yhteinen joulumme oli tulossa. Siskon piti mennä naimisiin tapaninpäivänä, mutta varmuuden vuoksi häitä aikaistettiin. Jossain noiden henkilökohtaisen elämän iloisten asioiden suunnittelun ja haikeaan luopumiseen valmistautumisen taustalla kuului uutisissa juttua Puolasta. Kommunistinen johto alkoi kokea lerppuviiksisen Lech Wałęsan johtaman Solidaarisuus-liikkeen uhkaksi ja maahan julistettiin sotatila. Kenraali Jaruzelski istui ilta illan perään televisiossa univormussaan ja jättimäisissä silmälaseissaan.

Gustavuksessa olin tutustunut puolalaiseen Danutaan. Moneen vuoteen en ollut kuullut hänestä mitään. Sen tiesin, että vuoden Yhdysvalloissa opiskeltuaan hän palasi kotiin Varsovaan. Millaiseksihan hänen elämänsä muuttui sotatilan myötä?

Äiti kuoli tammikuussa 1982, mutta huonon alun jälkeen vuosikymmen paransi tahtiaan. Se taisi lopulta olla elämäni onnellisin. Pojat syntyivät 1983, 1986 ja tuplaten 1989.

Vuoden 1983 mahdollisista kriiseistä en muista mitään! Muiden lasten syntymävuosiin sen sijaan liittyy kriisimuistoja.

Helmikuussa 1986 seison isoine mahoineni Pääskyniemen kotimme keittiössä tiskaamassa, kun radio kertoi Palmen murhasta. Olihan se tietysti aikamoinen järkytys, että demokraattisessa kansankodissa joku meni kesken kaiken diskuteeraamisen ampumaan pääministerin!

En minä missään nimessä halunnut olla epäkunnioittava. En vain voinut mitään sille, että päässä alkoi soida Gustavuksen aikaisen ystäväni Janin vitsi aivoista. Se meni näin:

Kadulla oli aivoja kaupan.

Osta tästä hyvät Nobel-fyysikon aivot, vain $ 500! sanoi kaupustelija.

Ei nyt kiinnosta, mutta kenens aivot nuo ovat? kysyi asiakas ja osoitti toisia aivoja.

Ai nämä, innostui myyjä, nämä ovat Olof Palmen aivot ja saat ne tuhannella taalalla!

Miten ihmeessä Palmen aivot maksavat tonnin, kun nobelistin aivot saisi viidellä sadalla?

Katsos kun nämä ovat ihan käyttämättömät!

Palmen murhaan yhdistyy mielikuvissani aina myös sellainen teddyeläimen mallinen pikkureppu, joita 80-luvulla käytettiin. Sisko oli ollut Tukholmassa hiihtolomareissulla juuri silloin Palmen murhan aikaan. Ensin hän selosti järkyttyneenä tunnelmaa kaupungissa, sitten esitteli reissulta ostamansa elukkarepun.

Taisin kuunnella nykyistä enemmän radiota keväällä 1986. En minä nykyisin kuulisi mitään asiaa ensimmäiseksi radiosta, mutta silloin myös Libyan tapahtumat tunkeutuivat elämääni keittiön radiosta. Olin joskus nähnyt elokuvan, jossa nuori nainen remontoi uutta kotiaan, ja taustalla radio pauhaa päivä päivältä pahenevia kriisiuutisia. Yhdessä kuvassa sitten näkyi maalipurkkien keskellä touhuavan naisen takana ikkuna ja ikkunassa ydinpommin sienipilvi. Kaikki muuttui. Muistan tunteneeni samanlaista radion kautta arkeen tunkeutuvaa inhaa uhkaa noita Libya-uutisia kuunnellessani. Sitten tuli Tripolin pommitus, ja minä ajattelin, että tähänkö kaikki tavallinen nyt loppuu, juuri kun minun pitäisi ruveta synnyttämään!

Ei loppunut. Eikä siihenkään, kun päivä JCP:n syntymän jälkeen pamahti Tšernobylissä. Savonlinnan sairaalan synnytysosaston televisiohuoneessa istui kuusi hiljaista vastasynnyttänyttä naista, kun uutisissa näytettiin ensimmäiset kuvat voimalan savuavista raunioista.

Spöget syntyivät 8.12.1989. Sen vuoden joulu meni tiiviisti oman ydinperheen onneen käpertyneenä. Paha maailma ei päässyt liki. Tässä tietysti auttoi, ettei lehti tullut moneen päivään, televisiosta katseltiin vain lahjaksi saatuja Disney-filmejä ja kasettiradio oli kytkettynä kasettimoodiin joululauluja soittamaan. Jossain vaiheessa juhlahumu sitten laantui sen verran, että uutiskuvat Romaniasta tavoittivat minutkin. Ceauşescun teloituksesta on mieleeni syöpynyt kuva krimihattuun pukeutuneesta hämillään olevasta vanhuksesta. Ja maahan paiskattu ruumis.

Osa 9: Maailanpolitiikan arkipäivää, 80-luku Tässä osassa kerron kuolemasta ja syntymistä sekä muistelen Puolaa, Palmea, Tripolin pommituksia ja Romaniaa.

http://seesmic.com/embeds/wrapper.swf

***

Jännä havainto muuten: 60- ja 70-luvuilla kuulin maailman kriiseistä läheisiltä ihmisiltä tai törmäsin niihin jollain tapaa kadun vilinässä. 80-luvun alussa muistikuviin tulee mukaan radio ja vuosikymmenen lopulla television välittämät kuvat. Sellaisenkin huomasin, että 60-luvulta minulla on kaksi elokuumuistoa ja 80-luvulta kaksi joulukuumuistoa.

Tämän osan linkit
Puolan sotatila 13.12.1981
Palmen murha 28.2.1986
Tripolin pommitus 15.4.1986
Ceauşescun teloitus 25.12.1989
Elävän arkiston uutispätkä Ceauşescun teloituksesta

Mainokset

7 vastausta to “Maailmanpolitiikan arkipäivää, 80-luku”

  1. Larko Says:

    Tripolin pommituksen linkki johdattaa Palmen murhaan.

  2. Sun äitis Says:

    Kiitos tiedosta, Larko!
    Nyt on linkki korjattu.

  3. minh Says:

    Minä sitten rakastan näitä muisteloita.

    Silloin, kun odotin Lasta vuonna 1992, ahdistuin kovasti Persianlahden sodasta. Entisen kämppäkaverini äiti toi minulle jodia(pahimmanlaatuinen hysteerikkoäiti!) kaiken varalta ja minä mietin, että millaiseen maailmaan olen lapseni saattamassa.

    Silloinen kämppäkaverini oli venäläinen ja hän kuunteli venäläistä radiota aina kun oli kotona. Oli rauhoittavaa kuunnella sitä ukkelia, joka puhui tasaisella ja tyynnyttävällä äänellä, varsinkin kun en ymmärtänyt puheesta paljoakaan. Sitten oli ne äänimerkit, tuliko ne tasatunnein? Se dingg-dingding-dingg-dinggg, muistatko?
    -minh-

  4. Sun äitis Says:

    Kiitos, Minh!
    Ja minä sitten rakastan, että joku alkoi muistella takaisin! Olen koko ajan haaveillut, että minun muisteluni saisivat ihmiset kirjoittamaan (tai jopa kommentoimaan videolla!) omia muistojaan. Siinä toivossa olen elänyt, että jahka päästään tuoreempiin vuosikertoihin, niin kommentteja alkaa tulla! Useimmilla lukijoillani ei edes taida olla muistikuvia 60-luvusta. Paitsi historioitsija Sediksellä (joka kenties on lopettanut blogini seuraamisen, kun ei ole aikoihin itseään ilmineerannut)

    Persianlahti on ohjelmassa seuraavassa jaksossa (tietäs vain, koska ehtii!). Äänimerkit muistan. Eikös niitä enää ole? Tästä huomaa, etten pariinkymmeneen vuoteen juurikaan ole kuunnellut radiota!

  5. Outi Says:

    Kivaa nostalgiaa. Minusta on kumma miten oma elämä taaksepäin katsottuna jotenkin vain kultaantuu, vaikka se ei niin ruusuista olisi aina ollutkaan. Kai se johtuu siitä, että jälkeenpäin jo tietää vaikeistakin päivistä selvinneensä suhtkoht tolkussaan.

    Minhin kommentti Persianlahden sodasta toi mieleen talven -91 kun se sota alkoi. Tyttöni oli silloin puolivuotias ja olin äitiyslomalla. Pohdin välillä, että mitäs jos tämä leviää USAn ja tuon naapurin väliseksi kahakaksi ja tuossa päänpäällähän ne tietysti tappelisivat. Laskeskelin mitä tarvitsisin, jos pitäisi lähteä pommisuojaan vauvan kanssa ja jaksaisinko kaiken sen kantaa mukanani. Mietin myös surkeana annettaisiinko minun ottaa kissa ja koira mukaan…ja olin taatusti silloin ihan vakavissani vaikka se tässä nyt hymyilyttääkin.

  6. Geranium2010 Says:

    Koen nämä videoblogaukset ongelmalliseksi kun edelleenkään ne eivät toimi henkilökohtaiselta koneeltani (ja olen ollut niin saamaton,että olisin asialle tehnyt mitään. Työkoneella toimisivat, mutta nyt on ollut töitä ihan riittämiin, niin että työkoneen ääresse ei ole liiennyt aikaan kuin työlle.) Mutta onneksi täällä on edelleen luettavaakin!
    Palmen murhasta kuuleminen on jäänyt minullekin muistiin, se oli lauantai-aamuna radiosta kun minä olin lähdössä englannin ylioppilaskirjoituksia edeltävään suulliseen tenttiin. Ja Tsernobyl -oli taas saman kevään huhtikuun lopussa, juuri ennen vappua ja syntymäpäivääni.
    ***
    Sitten kävin muistelemaan, että mitä tapahtui omien lasteni syntymän aikoihin. Esikoisen vauva-ajan mieleenpainuvin uutistapahtuma oli tietenkin September 11th. Asuimme silloin Kaliforniassa emmekä kuulleet siitä radiosta tai televisiosta vaan puhelimesta, kun huolestunut kälyn mies soitti meillä vierailulla olleelle vaimolleen. Me heräsimme puhelinsoittoon ja luulimme ensin että lankomies vitsailee, mutta totuus paljastui ihan toisenlaiseksi. Ehkä siitä muistosta voisi blogikirjoituksen laittaa, niin moneen asiaan se loppujen lopulta vaikutti. Kuopuksen vauva-ajan uutisista mieleen taas tulee 2004 Tsunami. Muistan kuin istuin sohvalla kuopusta imettämässä ja luin teksti-tv:stä suomalaisuhrien nimiä ja mietin, onko joukossa tuttuja. Onneksi ei ollut. Vieläkin muistan ne nimet, jotka olisivat voineet olla.

  7. Sun äitis Says:

    Outi ja Geranium,
    nyt olisi kauhea houkutus ruveta juttelemaan kanssanne kaikki ne jutut, jotka pitäisi säästää 90-luvun ja 2000-luvun postauksiin!

    Teidän kommentteja lukiessani tunnistan saman, mitä itsekin olen ajatellut: vauvaa odottaessaan tai imettäessään nainen on varmaan tietoisin ympäröivän maailman kauheuksista. Mikään kriisi ei kosketa yhtä syvältä kuin viimeisillään raskaana tai vauva sylissä koettu! (ja väärinkäsitysten välttämiseksi: edellisellä en yritä väittää, ettei mies tai lapseton nainen tuntisi kriisejä syvästi. Yritin sanoa, että lapsellinen nainen on oman elämänsä jatkumolla herkimmillään noteeraamaan maailman kriisit just ennen tai jälkeen synnytyken ).

    Videoista: ei niitä ole pakko katsoa! Kirjoitettu juttu oli täällä jo ennen kuin video eikä videolla ole muuta kuin tässä kirjoitetussa tarinassa (paitsi aidot 80-luvun korut + leninki). Jonkin verran on tullut videokriittistä palautetta (ja 5 lukijaa on lopettanut tilauksensa), mutta silti en haluaisi niistä luopua. Ei kuvan vuoksi, vaan äänen. Niin kauan kuin olen liian tumpelo tekemään oikeita podcasteja, pitää tyytyä siihen, että äänen saa liikkeelle noiden videoidenkin muodossa. Äänestä minulla on päähänpinttymä. Erityisopettajataustani vuoksi minua kiehtoo mahdollisuus blogata äänellä, sillä esim. heikkonäköiset kuulemani mukaan kaipaavat puhuttua sisältöä nettiin. Eri juttu sitten kiinnostaako ketään heikkonäköistä kuunnella juuri minun höpinöitni!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: