Voimaantumisviikko?

Olen muutamia vuosia uskonut vakaasti herra Särkelän halu-tahto-rakenne -jutskaan (edellisen kerran kirjoitin aiheesta kolme vuotta sitten). Hommahan menee jotakuinkin näin:

Yhtenä hetkenä ihminen voi haluta jotain (vaikkapa jatko-opiskelua), mutta haluaan ei voi hallita. Joku toinen halu työntää entisen halun syrjään ja siinä sitä ollaan, homma ei etene. Halun lisäksi tarvitaan tahtoa, sillä tahtoaan ihminen voi suunnata. Kun aikoo saada aikaan tuloksia, pitää rakenne vielä muokata sellaiseksi, että se tukee tahdottua toimintaa.

Särkelä myös sanoo, että ihminen rakentaa itseään tekojensa kautta. Tekemällä velttoja tekoja veltostuu. Puuhaamalla haastavien juttujen parissa voimaantuu.

Halusta tuli mieleeni Tiedon kauppiaiden Halupitsa, josta seuraavaksi esitän oman, lievästi laajennetun versioni.

1. Mieti ensin, mitä elämältäsi haluat, mitkä elämänalueet ovat sinulle enstekstärkeimpiä (esim. työ, itsensä kehittäminen, parisuhde, lapset, harrastukset, yhteiskunnallinen vaikuttaminen yms.)

2. Piirrä ympyrä ja jaa se niin moneen lohkoon, kuin edellisessä kohdassa keksit itsellesi tärkeitä asioita. Nimeä lohkot.

3. Piirrä kussakin lohkossa ympyrän kaari sille etäisyydelle keskipisteestä, jossa koet ko. asian suhteen olevasi. Lähellä keskipistettä oleva kaari kertoo, että tuo alue on niukoissa kantimissa. Mitä lähempänä ympyrän kehää kaaresi on, sen täydemmin tuo alue toteutuu elämässäsi.

Jotakuinkin tähän vaiheeseen päädytään Tiedon kauppiaiden Halupitsassa. Jo tuolla tavalla piirrettynä kuva auttaa oman tilanteen ja mahdollisen muutoksen analysoinnissa. Omassa mallissani lisäsin staattiseen kuvaan liikkeen.

4. Kiepauta mielessäsi pyöräsi liikkeelle. Vieriikö se tasaisesti? Vai klonksuuko pahasti?

5. Mitä pitäisi tehdä, että kulku olisi tasaisempi?

Onko elämänpyörä sellainen nollasummapeli, että johonkin lohkoon satsaaminen väistämättä merkitsee toiseen lohkoon panostettavissa olevan ajan ja energian vähentymistä ja sitä kautta tuon alueen surkastumista? Vai onko niin, että yhtä aikaa voi kasvattaa useampaa aluettaan (vrt. Särkelän ajatus siitä, että tekemällä pieniä tekoja, pienentää itseään, mutta tekemällä haastavia hommia kasvattaa kapasiteettiaan)?

Ja entäs, jollei usko siihen mahdollisuuteen, että kaikkea voi kasvattaa, pitääkö silloin pyrkiä kaikilta osiltaan suppuun vedettyyn elämänpyörään? Sehän vierisi tasaisesti, joskin pienesti?

Tai missä vaiheessa pitäisi tehdä päätös jonkin osa-alueen karsimisesta kokonaan (esim. parisuhde on niin kuralla, että sen ylläpitäminen vie kaikki voimat, ja muut alueet kärsivät siitä hyvästä kohtuuttomasti. Pitäisikö amputoida koko parisuhde, että kykenisi toteuttamaan ihmisyyttään täydesti muilla lohkoilla?)?

Entäs jos olenkin/oletkin ihminen, joka pienen, tasaisen pyörän sijasta onkin valmis kestämään töyssyävää kulkua ihan vain sitä varten, ettei tarvitse karsia mitään? Ja mitäs sitten, jos ajattelee kestävänsä, mutta uupuukin?

***

Olin asettanut itselleni takarajaksi viikon 42. Tähän mennessä piti tehdä päätös jatkaako vai ei. Yksi tekosyy on haihtunut, Spögen tila on niin hyvä, kuin ylipäätään olla voi, kun ottaa huomioon lähtötilanteen.

Aion suhtautua laiskuusmomenttiini särkeläläisittäin: pitää vain ryhtyä käyttämään aikaansa arvokkaammin kuin ruotsinkielisiä dekkareita kuuntelemalla. Jos vaikka muokkaisi rakennettaan niin, että kävellessään kuuntelisi kehittäviä podcasteja ja bussimatkoilla hupilukisi jotain hyödyllistä?

Äh, niin tai näin: voimaantumisviikon (olen ollut syyslomalla tämän viikon) pohdiskelujen tulos on, että jatkan jatkamista, ainakin jossain muodossa. Kun nyt jostain vielä tipahtaisi syliin kelpo tutkimusongelma! (Eikös täällä Serendipityssä pitänyt olla niin, että kaikkea tarpeellista putoaa syliin, kun vain malttaa aikansa odottaa?)

Mainokset

7 vastausta to “Voimaantumisviikko?”

  1. Linda Says:

    Hassua, tuntuu että viime aikoina kovin monet (mukaanlukien minä) olisivat kiinnittäneet huomiota itsensä kasassa pitämiseen/parantamiseen/miten sen nyt voisikaan sanoa, ties minkälaista menestyjäblogiakin on osunut mun silmien eteen tässä vähän ajan sisällä.

    Mutta hei tuli mieleen että suosittelisin tällaisia juutuubivideoita mikäli vielä eivät ole tuttuja:


    Jenkkiproffa pitää pari luentoa ajankäytöstä ja ylipäätään ehkä tyytyväisyysteemasta, taustana voi mainita että mies tietää kuolevansa syöpään vähän ajan päästä.

    Eipä kai tässä muuta. Mulle jäi mieleen se, että toi Pausch sanoi jossain että ne, joilla on vähiten aikaa, saattavat joskus suoriutua parhaiten, koska niiden on pakko kehittää tehokkaat ja toimivat keinot hoitaa asiat lyhyessä ajassa, ja joskus sillä pääsee parempiin tuloksiin kuin varaamalla kaikki maailman aika yhteen tenttilukuun. Tuo liittyy varmaan jollain tapaa herra Särkelän malliinkin, vähän eri näkökulmasta tosin. Että ei se aina ole se ajan puute, vaan strategiat ja tahto :). Kyllä se jatkamisen jatkaminen varmaan sujuu.

  2. Geranium2010 Says:

    Tsemppiä vaan jatkoaikeille! Hieno päätös! Olen kyllä tuon Särkelän linjoilla siinä, että jos tyystin lysähtää pommisteluissa yhdellä sektorilla se vaikuttaa sitten kaikkeen muuhunkin.

    Kävin kurkkimassa Katajan kursseja ja ihan vakavissani mietin, että voisinko niille ilmoittautua….

  3. Sun äitis Says:

    Linda,
    kiitos valtavasti linkeistä, en ollut niitä ennen katsonut, mutta nyt vierähti tunteja Pauchia kuunnellen (katsoin samaan syssyyn läjän muitakin aiheeseen liittyviä videoita).

    Kannattaa siis istuskella täällä palmun alla odottamassa. Vaikkei tutkimusongelma vielä tipahtanutkaan syliin, niin ihan kiinnostava kookospähkinä kuitenkin!

    Geranium,
    just kun olin merkinnän kirjannut, tuli Gorba kotiin ja viikonlopun suunnitelmat menivät uusiksi. Aloitan uuden elämän ehkä maanantaina. Vastahan se esseiden takaraja on loppu viikosta!

  4. Mrs Ruu Oh So Morbidi Says:

    Katsoin nyt vasta tuon videon, jossa pohdit jatkamista. Tuli mieleeni muutama juttu. Ensinnäkin luulisin, että jatkamista puoltaisi myös se, että tunnut ihmiseltä, joka haluaa haasteita elämäänsä ja jatko-opiskelu on haaste. Mitä sitten, vaikka siihen meneekin aikaa? Oppiihan siinä matkan varrella yhtä ja toista:) En usko, että olit ihan tosissaan siinä, että pelkkä häpeän pelko saisi sinut jatkamaan opiskelua. Motiivina se ei kanna, vaan tarvitsee avukseen kainalokeppejä ja porkkanoita vaikka minkälaisia, ja yksistään se vain uuvuttaa henkisesti sitkeänkin työmuurahaisen matkan varrella (on omaa kokemusta!).

    Toinen juttu mikä tuli mieleeni ovat nuo maalaisjärjellä ajatellen ”turhat” gradut ja väikkärit. Niitähän riittää. Mutta meillä jokaisella on mahdollisuus tehdä omasta hommasta niin järkevä ja tärkeä ja asioita muuttava/edistvä kuin haluamme/ehdimme/jaksamme/osaamme. Kauran gradu on hyvä esimerkki hyvästä gradusta. Tutkimuksella on merkitys ja tarkoitus eikä se ole pelkkää sanalätinää ja meriittilistan kasvattamista.
    Minä olen ihan varma, että kun vaan reunasta aloitat niin aihe tipahtaa syliisi kuin kuuma omena. Hmm. No, joka tapauksessa, onnea jatkamiseen. Hyvä siitä tulee. Sen minä TIEDÄN.:)

  5. Mrs Ruu Oh So Morbidi Says:

    Olit kirjoittanut kommentin blogiini. Kirjoitin sinulle vastauksen. Vinkkasin siinä mielenkiintoiseen kirjaan. Hei vaan!-ruu

  6. tts Says:

    Sinua voisi kiinnostaa tämä tuore väitös: Anni Peura, Tohtoriksi tulemisen tarina

    http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-4386-4

  7. Sun äitis Says:

    tts,
    luin tiivistelmän läpi, ja se vaikutti todella mielenkiintoiselta. Kiitos vinkistä!

    t. Sä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: