Murto-osa?

Helsingin Sanomien Mielipide-kirjoituksessa [€] seppämestari Jouko Nieminen arvostelee oppisopimuskoulutuksen järjestelyjä. Hänestä ”Oppisopimuskoulutus on etenkin monelle pienelle työnantajalle täysin yhdentekevä järjestelmä oman ammattitaitonsa siirtämisessä eteenpäin”. Hänen mukaansa työnantaja ei saa oppisopimuskoulutettavista mitään korvausta, vaan kaikki rahat menevät teoriaosuuden järjestettäville oppilaitoksille. ”Maassamme haaskataan valtavat summat varoja näiden näennäiskoulutusta tarjoavien oppilaitosten ja kurssikeskusten ylläpitämiseen.”

Muutamat oppisopimuskoulutusta järjestävät oppilaitokset ovat kieltämättä tutkittavana mahdollisista rahoituksen väärinkäytöksistä. Silti seppämestarin puuskahdus tuntuu minusta hiukan suhteettomalta.

”Jos vaihtoehtoisesti edes murto-osa ohjattaisiin suoraan yrityksessä tapahtuvaan koulutukseen, niin väitän, että rahalle saataisiin paljon parempi vastine.

Jos oppilaan palkkakuluja tuettaisiin esimerkiksi tuhannella eurolla kuussa, se olisi merkittävä kannuste palkkaamaan työvoimaa. Ja verrattuna siihen mitä oppilaspaikka maksaa valtiolle samassa ajassa, säästöä syntyisi sinnekin suuntaan.” Jouko Nieminen, HS 4.1.2009

Vuonna 2008 opetusministeriön ammatilliseen koulutukseen vahvistettu keskimääräinen yksikköhinta (eli yhdestä opiskelijasta saatava korvaus/vuosi) on 9579,31. Yksikköhinta vaihtelee paljon aloittain, esimerkiksi metsäkoneen kuljettajilla se on korkea, mutta merkonomeja koulutetaan paljon keskiarvohintaa halvemmalla. Laissa opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta 21.8.1998/635 (luku3, pykälä 19) sanotaan: oppisopimuskoulutuksena järjestettävän ammatillisen peruskoulutuksen yksikköhinta on 77 prosenttia 16 §:n nojalla vahvistettavasta ammatillisen koulutuksen keskimääräisestä yksikköhinnasta.

0,77 kertaa 9579,31 on 7376, 07. Tuhannen euron palkkasubventio kuussa ei tuolla rahalla onnistuisi. (Vertailun vuoksi: ammatillisen opettajan opetusryhmän koko on yleensä 15 – 30, yleisimmin n. 20, ja opettajan kuukausipalkka on n. 2 000 – 3 000 euroa kuukaudessa).

Olen työpaikalla tapahtuvan ammattiin opiskelun vankkumaton kannattaja. Minusta työssäoppimisen sisällyttäminen kaikkiin ammatillisiin tutkintoihin on upea juttu ja oppisopimuskoulutustakin kannatan. Olen monessa yhteydessä puhunut sen puolesta, että oppilaan ohjaukseen ja arviointiin osallistuvan työpaikkaohjaajan tulisi saada korvaus tekemästään työstä. Vaikka arvostan oppilaiden työpaikoilla saamaa oppia, olen silti sitä mieltä, että myös oppilaitoksessa tapahtuvalle opetukselle ja ohjaukselle on tarvetta. Ammattitaitovaatimukset ovat usein paljon laajemmat kuin yhden yrityksen näkökulmasta on mahdollista nähdä.

Siksi vissiin tulinkin niin surulliseksi lukiessani Jouko Niemisen kirjoituksen. Ihan kuin hän näkisi koulut vihollisinaan, vaikka tulevien ammattilaisten kasvattamisen tulisi olla työpaikkojen ja oppilaitosten yhteinen asia.

(Huom! Oppilaitosten mahdollinen oppisopimusrahoilla kikkailu on ihan oma juttunsa, joka tietysti pitää tutkia.)

Mainokset

6 vastausta to “Murto-osa?”

  1. Anonyymi Says:

    Paljonkos on oppisopimusoppijan palkka vai onko sitä? Nimittäin tuo firmahan saa oppipojan työn kuitenkin sillä hinnalla. Kaikkea ei voi antaa tehtäväksi ja opettaminenkin syö aikaa, mutta luulisi tuon silti plussan puolelle jäävän.
    Ja todennäköisesti saavat myös uskollisen, hyväksi tiedetyn työntekijän mikäli vain viitsivät sitten valmistumisen jälkeen palkata. Monet ovat työntekijöitä ottamassa, mutta homma tyssää siihen että pitäisi palkkaakin maksaa..

  2. Helena Says:

    Samansorttista valitusta oli työttömien koulutuksessa 1990-luvulla. Massoille etsittiin ja kelpasi jokainen ”Elämänhallinnan” ja ”Uuteen työhön” opettajaksi ilmoittautunut yrittäjä. Ei ehditty tutkia tasoa ja taustoja. Niin sitten työttömät turhautuivat ja valittivat. Aihetta valituksiin oli varmaankin liian usein.

    Silti pitää muistaa, että valtaosa kurssituksista oli asiallisia ja niistä ainakin aina joku 90-luvullakin pääsi eteenpäin työelämässä. Hyvistä asioista ei puhuta, kun ne ovat itsestäänselvyyksiä. Narina on joillekin niin kivaa. Ymmärrän loukkaantumisesi.

    Minä kävin työvoimakoulutuksena Malmin Kauppaoppilaitoksessa 6 kk:n taloushallinnon kurssin 16 muun työttömäksi jääneen naisen kanssa, ja se oli täyden kympin kurssi. Ei pienintäkään valittamista. Opettajat alansa huippuja, konekanta perfect ym.

    Jokainen oppi kirjanpidon ja tilinpäätöksen ja suoritti tietokoneen ajokortin. Moni nuorempi sai oikeita töitä. Minulle jäi harrastustyöt, mutta parempi sekin, kun ei mitään.

  3. Polgara Says:

    Edellisessä työpaikassa oli oppisopimuskoulutuksesta pelkkää hyvää sanottavaa kaikin puolin. Tosin työnantaja tuli vastaan eli maksoi vähän ekstraa, koska ”oppipojat” olivat jo koulutettuja, vain lisäkoulutus oli tarpeen. Eli riippunee paikasta ja toimenpiteistä eli miten asia saadaan järjestettyä ja neuvoteltua kaupungin koulutoimen alaisen oppisopimustoimiston (no, ainakin Tsadissa se on jotenkin sillä nimellä) kanssa!

  4. Sun äitis Says:

    Polga,
    kiva kuulla, että hyviäkin kokemuksia on! Minun on myönnettävä, että tietoni oppisopimuskoulutuksen tämänhetkisestä rahaliikenteestä (esim. mitä työnantajalle korvataan) on hävettävän huono, kun en suoranaisesti ole ollut systeemin kanssa tekemisissä liki kymmeneen vuoteen.

    Mutta ihan jo tuon netistä löytyvän tiedon pohjalta voi sen verran laskea, ettei oppilaitos tosiaankaan kuittaa oppisopimusopiskelijasta tuhatta euroa kuussa.

  5. Rumdum, Iris Orb (Ms) Says:

    Minäkin kannatan työpaikalla oppimista. En koe paljonkaan oppineeni aikoinaan ammattiin valmistavassa oppilaitoksessa, mutta kun pääsin töihin niin johan alkoi tapahtua. Kolme kuukauttaa työssä ja osasin enemmän kuin neljä vuotta koulua käytyäni.

    Käytännössä (ainakin täällä) usein on, että potentiaalia tuhlataan kaikin puolin. Työpaikat ottavat oppilasharjoittelijoita, mutta eivät hoida oppilaan tukea ja ohjausta kuntoon. Mitään suunnitelmaa ei ole. Sitten valitetaan, että oppilas vain istui peukaloita pyöritellen kaksi kuukautta. Nyt siis puhutaan nuorista, humanistisen alan yliopistotutkintoa suorittavista tyypeistä. Minun mielestäni on aivan turha valittaa, että oppilas ei tee mitään ellei systeemi ole tehty sellaiseksi, että oppilaalla on järkevää tekemistä, häntä kannustetaan ja tuetaan. Meillä töissä näin ei näytä koskaan tapahtuvan. Oppilas on oman onnensa nojassa ja suurimman osan päivää surffaa netissä. Samalta homma kuulostaa monessa high schoolissakin.
    Yliopiston puolelta tiedän, että virkaa tekevä työpaikkaohjaaja lähettää sellaisiin paikkoihin, joissa ei ole kunnon tukea ollut, ne oppilaat jotka eivät tiedä minne menisivät ja joilla ei ole motivaatiota itsellä. Elikä kaksinkertainen ongelma siinä suhteessa. Mutta oppilaat jotka ovat hyvin tiedostavia ja motivoituneita saavat sitten ”parhaat” paikat. Elikä ohjaaja sanoi minullekin, että jos olen kiinnostunut aloista x ja y, hän voi järjestää minut sinne, koska siellä oppilaan tuki on loistavaa ja että hän on luvannut kyseisille työnantajille, että hän lähettää vain ”hyviä” oppilaita. Tarkoittaa proaktiivisia, positiivisia ja innostuneita.

    Elikä tuossa on aina kehittämisen varaa vähän joka suunnassa. Itse mietin miten tärkeä on sen ihmisen rooli, joka päätöksiä tekee ja ihmisiä valitsee ja mätsäilee työpaikkojen suhteen. Tuo haastateltu Nieminen kuulostaa jokseenkin negatiiviselta tyypiltä ja voin vain kuvitella, että mitkä hänen ennakko-odotuksensa ovat olleet työharjoittelijoiden suhteen, ja sitten miten hän on pettynyt kerta toisens ajälkeen ymmärtämättä, että asiallehan voisi yrittää tehdä jotain itsekin eikä vain narista että vain lisäraha motivoi. Asenne on tärkeintä kaikessa. Aina. Ugh.

  6. Sun äitis Says:

    Hups,
    huomasin, että olin lähettänyt kommentin vain Polgalle, kun piti Helenaa ja Anonyymiäkin samalla kommentoida!

    Anonyymi,
    niin kuin tuossa jo Polgalle vastasin, tunnen huonosti oppisopimuksen talouskuvioita tällä hetkellä, mutta lupaan päivittää tietojani pikaseen. Laillasi uskon, että hyvin sujunut oppisopimuskoulutus hyödyttää myös työnantajaa. Joillain aloilla ei edes ole olemassa kouluja, joissa ammattia voisi opiskella (tai vain yksi koko valtakunnassa tms.). Kyllä silloin on hyvä keino pätevän työvoiman saamiseen, että itse kouluttaa tarvitsemansa.

    Helena,
    kyllä minäkin ne lama-ajan Majakkapolku-koulutukset muistan. Kyseisellä Majakkapolulla esim. tuntui olevan ainoa selkeänä tavoitteena, että työttömän pitää oppia ylläpitämään säännöllistä 8 – 16 päivärytmiä, ihan kuin kaikki työttömät olisivat olleet sellaisia, etteivät itse osaa pitää heräämisestään huolta!

    Opetin itse työllisyyskursseilla 80-luvun puolivälissä. Silloin oli (häpeä tunnustaa!) monella opettajilla vielä aika kielteiset käsitykset työttömistä opiskelijoista, mutta se onni lamassa oli, että opettajien maailmankuva avartui: mielettömän tunnolliset, kunnolliset ja motivoituneet opiskelijat löytyivät juuri työllisyyskursseilta (kunhan kurssien sisällöt olivat mielekkäät eivätkä mitään aikuisten päivähoitoa).

    Iris,
    viimeistään kommenttisi jälkeen päätin, että tästä työssä tapahtuvasta opiskelusta pitää kirjoittaa kyllä tarkemminkin! Ihan tuttuja ovat nuo esiin nostamasi ongelmat täälläkin. Periaatteessa suomalainen ammatillisen koulutuksen työssäoppimisjärjestelmä on hieno (kaikkiin tutkintoihin sisältyy puoli vuotta työssäoppimista, yhteenkirjoitettuna!). Käytännössäkin systeemiä on onneksi saatu ajaa sisään koko 2000-luku hyvässä taloudellisessa tilanteessa (tästä voi tietty olla oma haittansa, jos on kova kiire eikä kukaan ehdi ohjata). Nyt talouden kiristyttyä systeemi on kovilla. Meiän Spögeillä alkaa työssäoppimisjakso maanantaina. Työpaikan löytyminen oli hirveän vaikeaa (vaikka viime kesänä vielä vokoteltiin kiihkeästi pysyviin hommiin sinne kesätyöpaikalle ja luvattiin ilman muuta harjoittelupaikka). Syynä on se, että työssäoppimisesta on tehty työmarkkinaosapuolten kesken sopimus, että työssäoppija ei saa viedä kenenkään ”oikean työntekijän töitä”. Nyt kaikissa isoissa sähköasennusfirmoissa on lomautukset meneillään. Eivät ne silloin voi ottaa puolta vuotta vaille valmista harjoittelijaa, kun totta mooses se tekisi jo samoja hommia, kuin vakiväkikin. Vain pienin parin miehen firmoihin pääsee, ne ottavat mielellään ilmaiseksi liki valmiita tekijöitä. Nuo pienet firmat voivat olla erinomaisia työssäoppimispaikkoja, oppii tasan kaikkea. tai sitten ne voivat olla opiskelijan ryöstöviljelyä.

    Mut joo, taidan kirjoittaa tästä kokonaisen merkinnän. Joskus.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: