Archive for helmikuu 2009

Kiitos kahdesta vuodesta!

28.2.2009

Olemme Gorban kanssa ottaneet asuntolainaa viidesti. Aluksi harrastimme kymmenen vuoden laina-aikaa, kuten maan tapa oli. Viimeisimmän kohdalla lipsuimme luterilaisesta kurinalaisuudesta ja päädyimme huikentelevaisen pitkään viidentoista vuoden takaisinmaksuun.

Laina-aikapohdinnassa oli yhtenä reunaehtona ikämme: laina pitäisi saada maksetuksi ennen kuin olisimme molemmat eläkkeellä. Siinä kohdassa laskimme väärin! Oletimme, että yleinen eläkeikä on 65 vuotta, vaikka se kuulemma onkin vain 63 vuotta.

Ajatelkaas, miten nolosti meidän olisi käynyt, jos olisimmekin jääneet eläkkeelle jo 63-vuotiaina ja kahden viimeisen vuoden asuntolainaerät olisivat jäänet maksamatta! Sikäli on siis oikein hyvä, että hallitus huolehti lainanmaksukyvystämme ja antoi kaksi lisätienistivuotta.

Minusta on oikeus ja kohtuus, että eläkeikää nostetaan, kun elinikäkin on noussut. Joskus eläkkeiden keksimisen aamuhämärissä eläkeikä mitoitettiin niin, että keskimääräinen työntekijä ehtisi pari vuotta viettää eläkeläiselämää ennen kuin kuolema korjaisi. Nykyään monet ovat eläkkeellä parikymmentä vuotta (ja töissä alle tuplat tästä).

Työeläkejärjestelmämme on 60-luvulta peräisin. Useimmille nyt eläkkeellä olevista on ehtinyt kertyä työeläkettä vain osasta työuraansa. Tulevat eläkeläiset sen sijaan ovat olleet systeemissä koko työuransa.

Minusta olisi ihan kestämätön ajatus, että yhä pienemmät työssä käyvät ikäluokat joutuisivat maksamaan yhä suurempia eläkkeitä, yhä useammille, yhä pidemmän aikaa. Siksi kannatan lämpimästi eläkeiän nostamista.

Siis yleisen eläkeiän nostaminen, työkyvyttömyyden vuoksi tulee tietysti päästä eläkkeelle juuri siinä iässä, kun työkyvyttömyys iskee. Eikä osa-aikaeläkkeiden ehtoja missään nimessä saisi kiristää. Osa-aikaeläke antaa työntekijälle joustavan mahdollisuuden hellittää hiukan, että jaksaa uuvahtamatta vanhuuseläkkeelle.

Kirjoittaja on kevyttä sisätyötä tekevä, terve, 52-vuotias nainen pääkaupunkiseudulta. (Eikä näin ollen tiedä, miltä suhtautuminen eläkeiän nostoon tuntuisi vaikkapa rakennustyöntekijänä toimivan, kulumista kärsivän, 58-vuotiaan paltamolaismiehen nahoista tarkasteltuna).

Mainokset

Kling, bling, tweet

24.2.2009

Sitä voisi joku luulla, että minusta on tullut varsinainen erakko, kun en koskaan enää päivitä ja kommentitkin on kortilla. Ei pidä paikkaansa! Olen muutaman viime päivän ajan pyörinyt sosiaalisen median keskiössä ja kirjautunut vaikka kuinka moneen yhteydenpitopalveluun.

Kaiken taustalla on se, että uskollinen Jaiku on kuumentunut luvattoman usein ja sulkenut ovensa. Jengi on sitten vellonut jos minkä palveluiden perässä. Minullakin on nykyisin tili myös Twitterissä (IMO amerikan piipittäjä, josta ei ole Jaikulle korvaajaksi. Kommentitkin ovat korkeintaan 140 merkkisiä, ei mun laji!).

Seuraavksi seurasin jengiä Brightkiteen. Siinä on vinkeä ajatus lähellä liikuskelevien kanssa juttusille ryhtymisestä. Sitä en vain ole vielä ehtinyt kokeilla, kun muuten ei oikein nappaa tämäkään palvelu (Twitteriä parempi toki). BK:n mobiilikäytöstä sain vinkin Simisonilta, mutten vakuuttunut. Liikaa naputtelua.

No, noiden varsinaisten paikkojen lisäksi olen tutustunut kilkkeisiin, joiden avulla pysyy perillä siitä, milloin joku jossain päin postaa jotain jonnekin (koko ajan kilisee erilaiset hälyttimet, pitää muistaa pistää töissä äänet pois päältä!) Ensimmäinen lisäpalikka oli Thwirl. Se kelluu tuossa työpöydällä, ja aina kun tuttu piippaa Twitterissä, viesti ilmestyy Thwirlyyn. Omat vinkaisut lähtevät sieltä kertaklikkasulla niin Twitteriin kuin Jaikuunkin . Paitsi silloin kuin lähettää vastausviestin, se taitaa päätyä vain Twitteriin.

Twitterin lisäksi Thwirlyyn voi tilata Seesmicit (periaatteessa minua kiinnostava ominaisuus, vaan käytännössä en ole aikoihin ehtinyt videoblogata). MUTTA, miksi ihmeessä sen kirjoitusikkunan pitää olla niin sikapieni, että varttuneemman väen on vaikea saada selvää? (Luuleekohan ne siellä Thwiliworldissä, että kaikki sosiaalisen median hängöraunderit ovat jotain teiniaikuisia?)

Just kun olin saanut tuon edellisen asennettua, alkoi hirveä joukkoliikehdintä Twitbeariin. Minä mukana. Tämä Twitbear-touhu on sellaista sisäpiirimeininkiä, että tarvitaan kutsu, ennen kuin pääsee mukaan (omani manguin Jaikussa Spongefileltä, kiitos!) (Jos joku tahtoo kokeilla, niin oletan, että minulla on vielä 5 kutsua jäljellä, herrasväki on hyvä ja pyytää vaan!) Minä en ole päässyt koko hommasta perille ollenkaan. Miksi minulla pitäisi olla joku erillinen paikka johon menen lukemaan Tweettejä, kun en voi kuitenkaan kirjoittaa niitä tuota kautta? Ensin ei kommentointikaan onnistunut, nyt näyttäisi toimivan, muttei Recent comment -välilehdellä. Following-kohdassa näkyvät vain Larkon viestit ja Everyone on täynnä jotain tuntemattomien kirjoituksia. Ei ole mun paikka!

Lopulta asensin vielä Juhunkin. Sen avulla me macistit voimme seurata tikkana jaikaisuja.

Huhhuh, onpa ollut pyöritystä kerrakseen! Taidan heittää kohta nuo kaikki roskiin ja pitäytyä Jaikussa, etenkin, kun Samik. siellä niin perin henkilökohtaisesti puhutteli

EU ja naiset : Tärkeä vetoomus!

11.2.2009

Sain alla olevan viestin Maurelitalta ja ajattelin, että on kohtuullista lähettää se tiedoksi muillekin.

Lähimmän vuoden sisällä täytetään neljä tärkeää tointa EU:ssa: Euroopan neuvoston puheenjohtaja, ulko- ja turvallisuuspoliittinen edustaja, komission puheenjohtaja ja parlamentin puhemies. Tällä hetkellä kukaan nainen ei ole ehdolla näihin virkoihin.

Nyt on muutoksen aika! Mikäli tämä vetoomus saa miljoona allekirjoitusta, täytyy asia käsitellä EU-komissiossa Lissabonin sopimuksen osallistumisdemokratiaperiaatteen mukaan. Mikäli olet sitä mieltä, että on korkea aika saada lisää naisia EU:n korkeisiin virkoihin, käy allekirjoittamssa vetoomus allaolevan linkin kautta.

Ja muista lähettää tämä edelleen ystäville ja tuttaville ….

http://www.femalesinfront.eu/default.asp?view=front&lang=fi

Edit 12.2. klo 12:04
kommenteissa muistutetaan, ettei sukupuoli sittenkään ole yhtä tärkeä valintakriteeri kuin pätevyys. Lisäksi Matlis oli kaivanut Lissabonin sopimuksen esiin ja huomannut, ettei tällainen vetoomus oikein siihen istu.

No, enpä minä niin virallisella mielellä tätä esille laittanutkaan, vaan herätelläkseni miettimään, että noinkos se taas on, ettei yhtään naista edes nosteta tarjolle siihen porukkaan, josta pätevät valitaan.

Kysyntä on liki yhtä kiivasta kuin Madonnan konsertin lipuilla…

11.2.2009

… mutta vielä jokunen mahtuu mukaan It-kouluttajien kevätseminaariin, jonka aiheena on Sosiaalinen media oppimisprosessissa.

Aika: pe 27.3.2009 klo 11.30 – la 28.3.2009 klo 20.30
Paikka: m/s Viking XPRS, Tallinna, Meriton Grand Hotel
Hinta: It-kouluttajien jäsenille 100€, muille 160€

Alustajina mm. Sosiaalinen media opetuksessa -kirjan kirjoittajat Tarmo Toikkanen ja Eija Kalliala (kirjan arvio Tuhat sanaa -blogissa) sekä sosiaalisen median opetuskäytön uranuurtaja, sanansaattaja ja innoittaja vailla vertaa, Anne Rongas! (muitakaan alustajia mitenkään väheksymättä).

Eli kipin kapin ilmoittautumaan! Huom! sen verran vihjaan, että It-kouluttajien loppu vuoden jäsenmaksu on alle 60€, ja jäsenetuna saa Tietokone-lehden. Matkalle mukaan mielivän, ei toistaiseksi It-kouluttajiin kuuluvan, kannattaa siis harkita jäseneksi liittymistä.

2.2.2009

3.2.2009


Yhteenvetoa tutkijoiden tarpeisiin:

  • Tein tänään työtäni enimmäkseen sängyssä tietokoneella, jotain pientä myös työpaikalla työpöydän ääressä (5:30 – 10:30, 13:00 – 16:00, 21:00 – 22:47).
  • En saanut aikaiseksi mitään konkreettista. Näkyvin tuotokseni oli kuuden sivun mittainen kommenttikirjoitus (siitäkin suurin osa oli kirjoitettu jo lauantaina)
  • Mitään, mitä tänään tein, ei ole merkitty viralliseen matriisiini (=ammattikorkeakoulun opettajan työaikasuunnitelma). Teinkö siis oikeastaan ollenkaan töitä, vai oliko sittenkin kysymyksessä jokin kieroutunut itsensä viihdyttämisen muoto, joka puetaan puuhakkuudeksi?
  • Harrastin yhteisöllisyyttä perinteisen yhdistystoiminnan muodossa.
  • Ehdin lukea vain kahta blogia, omaani en ehtinyt kirjoittaa mitään.
  • Laiminlöin läheisiäni: Gorban kanssa vaihdoin aamulla hyväthuomenet, kuulin toisen Spögen viheltävän (mutten tavannut koko päivänä), toisen kanssa puhuin puhelimessa verokortista 38 s, PA:n kanssa keskustelin puhelimessa Spotifystä 49 s + 19 s, JCPhen en ollut lainkaan yhteydessä. (Termien selitykset: Gorba=aviomies, Spöget=kaksospojat, kuopuksia, PA=vanhin poika, JCP=keskimmäinen poika. Ja kyllä, neljästä pojasta yksi voi olla keskimmäinen, jos yhdet on kaksoset!)
  • Kuntoilin venyttelemällä jäseniäni sängyssä. Hyötykävelin yli 5 km.
  • Rentouduin viettämällä henkilökohtaista laatuaikaa paikallisbusseissa dekkaria lukien. Yhdellä taipaleella myös surffasin miniläppärin 3G-yhteydellä.
  • En valmistanut ruokaa koko päivänä. Söin sämpylän aamupala-lounaaksi ja suolapaloja kokouksen lomassa päivälliseksi

***

Kännykkä oli piippaamassa 5:45, mutta heräsin jo puoli viideltä, kun Gorba kömpi ylös. Rasittavaa jakaa sänkynsä sellaisen tyypin kanssa, jonka vuorokausikello käy ihan eri tahtiin kuin oma! Tavallisesti ärsyynnyn yliaikaisista aamuherätyksistä, mutten tänään, oli niin paljon ajateltavaa, ettei haitannut hiukkaakaan.

Jäin peiton alle venyttelemään, kunnes kuulin varttia yli viideltä Spögen vihellyksen ja haistoin minttu-lime-kylpyvaahdon tuoksun. Niin se tekee joka aamu, käy suihkussa ja viheltää veljelleen merkiksi, että nyt on sinun vuorosi. Siirryin työhuoneen sänkyyn kirjoittamaan.

Viime keväänä olkapääni kipeytyi tietokoneen käytöstä, ja silloin kehitin nykyisen työasentoni. Loikoilen IKEAn patukkatyyny selän takana, käsi tyynyjen varaan tuettuna ja läppäri mahan päällä. MacBookin kanssa asento pelaa loistavasti, mutta nyt kun se on huollossa, joudun turvautumaan Gorban miniläppäriin, eikä homma toimi yhtä hyvin (lilliputtinäytöltä ei ikänäköisen ole helppo tihrustaa ja olemattoman pieni hipaisulevy uhkaa hautautua vatsamakkaroiden väliin).

Minulla on jo jonkin aikaa ollut työn alla kommentti yhteen artikkeliin (kiitos Jannelle ja Mari Koolle, jotka vastasivat Jaiku-avunpyyntööni). Miten voikin olla työlästä kirjoittaa ”virallista” arviota asiasta, josta luulee kokemuksen kautta tietävänsä ihan tarpeeksi, mutta johon pitää yrittää etsiä uskottavia linkkejä, joihin vedoten voi perustella kantansa! Hinkkasin tekstiä yhdeksään asti, ja kyllä oli helpottunut olo, kun vihdoin sain sen käsistäni!

Pari tuntia hujahti sähköpostien kanssa. Lupasin kirjoittaa ensi maanantaiksi lyhyen englanninkielisen esityksen siitä, miten sovelsin yhden seminaarin työpajasta napattua korttipeli-ideaa omassa opetuksessani. Neuvoin kollegalle, miten Moodleen tehdään ryhmiä ja lisätään osioita. Lähetin opiskelijakyselyn Webropol-tulokset toiselle kollegalle. Kommentoin perjantaina päättyneen opiskelijahaun väliaikatietoja. Ja sen sellaista.

Pikasuihkun jälkeen lähdin kävelemään Omppuun Yhteispalvelupisteeseen selvittämään matkalippuasiaa. Hukkasin perjantaina matkakorttini, jossa oli seutukautta vuoden loppuun! Onneksi lippuasia hoitui kipurahoilla (9 € + 6 €) kuntoon.

Bussissa luin Jo Nesbøn kirjaa Snömannen. Kampissa olin puolilta päivin ja huomasin Pick a Delin kohdalla, että olin kokonaan unohtanut syödä aamupalaa. Ostin tomaatti-mozzarella-sämpylän ja jatkoin matkaa Patentti- ja rekisterihallitukseen selvittämään, mitä papereita tarvitaan, kun anotaan yhdistykselle Y-tunnusta.

Työpaikella oli yhden pintaan. Jotain vissiin puuhasin, vaikka just nyt tuntuu, etten saanut kyllä mitään aikaan. Kolmelta muistin, että olin ostanut sen sämpylän. Menin kahvihuoneeseen syömään päivän pääaterian.

Vähän ennen neljää luiskahdin opeblogiin , mutta Annen seuraaminen on niin ammatillisesti kehittävää, että sitä kyllä voi tehdä työajallakin tuntematta huonoa omaatuntoa. Sen jälkeen päädyin anelemaan Maurelitalta Spotify-kutsua PA:lle. Onnistui, kiitos!

Puoli viideltä lähdin bussille ehtiäkseni viideksi kokoukseen. Siinä vain kävi niin, että nousin vahingossa väärään välineeseen ja havahduin lukemiseltani huomaamaan virheeni vasta Meilahdessa. Kävelin ripeästi Töölön ratikkahalleille ja myöhästyin vain kolme minuuttia.

It-kouluttajien hallituksen kokouksessa oli paikalla kuusi henkeä livenä ja neljä Skypen kautta. Etäilijät syyttäkööt itseään, kun eivät saaneet Eijan erinomaisia suolapaloja! Asialistalla oli kevätseminaarin järjestelyt. Seminaarista kirjoitan myöhemmin lisää, mutta sen verran sanon jo nyt, että kaikkien sosiaalisen median opetuskäytöstä kiinnostuneiden kannattaa lähteä kanssamme Tallinnaan 27. – 28.3. (paitsi että mukaan mahtuu vain 40!).

Kokouksen jälkeen juttelimme vielä Eijan ja Tarmon kanssa hiukan erilaisista verkko-opetusratkaisuista. Kahdeksalta lähdin kävelemään kohti Kamppia. Matkalla soitin ystävälle, jonka kanssa lupasin kahvitella ensi viikolla. Puoli yhdeksältä lähti 122. Kodin päässä tuli kävelyä puolisen kilometriä.

Kotona kaikki nukkuivat jo. Ajattelin ruveta kirjaamaan ylös päivääni, mutta ensin piti katsoa sähköpostit ja silmätä läpi Moodle. Reagoitavaa oli sen verran, että vasta 22:47 oli homma klaarattuna. En enää jaksanutkaan kirjoitaa omiani. Siksi tämä tulee ulos vasta 3.2.2009.