Onko tämä jokin 70-luvun painokangas?

Eilisessä Hesarissa esiteltiin valtion tulevan vuoden budjettia. Minusta pitäisi olla joku roti siinä, miten graffeilla kikkaillaan! Ihan totta, kuka edes jaksaa tutkia aukeaman A10-11 kuvioita? En minä ainakaan! (ja minä sentään olen henkilö, joka on parikymmentä vuotta jakanut oppilaillekin Hesarin tavallisesti havainnollisesti taitettuja budjettijuttuja!)

***

Juu, tiedetään, että hiukka hitaasti reagoitu, mutkun lähdettiin sittenkin eilen Gorban kanssa suorittamaan kesälomatraditiota Tallinnaan. Nilkka kestää kulkemista, kun on kunnon jalkineet. Voin lämpimästi suositella kaikille kinttukipuisille ja muillekin MBT-kenkiä. Omani hankin talvella enkä puoleen vuoteen juuri muita kenkiä ole käyttänytkään.

Kesän 2009 ulkomaanretkeilyt

Eksoottisempi oli Gorban reissu (reittipisteitä klikkaamalla saa auki pienet seliselilappuset).

Sain tuliaisiakin. Vuosikymmenien kokemuksella Gorba tiesi lahjoa naistaan kylpytuotteella, tai sitten se vain ajatteli, että olen sen verran tuhdissa kunnossa, että syötävän suklaan sijasta kannattaa panostaa siveltävään versiion.

***

Miehen ollessa merillä matkailin itse siskon ja tyttöjensä kanssa Tukholmaan. Ostoslistallani oli DKNY:n Cozy. Ostin sellaisen edelliseltä vastaavalta tyttöjen reissulta kaksi kesää sitten. Parempaa vaatetta en tiedä! (Petja haastoi minut keväällä kertomaan lempivaatteestani. Tästä olisin kertonut, jos olisin saanut aikaiseksi). Mieluiten olisin ottanut jonkin syksyn ihanista värillisistä versioista, mutta DKNY:n nettikauppa ei toimita Suomeen ja sähköpostikyselyynikin vastasivat vain toimittamalla Lontoon liikkeen puhelinnumeron (No, Eurooppa kuin Eurooppa, eiks nih!)

Piti siis taas suunnata NK:n DKNY-myymälään. Silkki-kashmirisen perus-Cozyn hinta oli liki tupla nettihintoihin verrattuna eikä noita syksyn uutuusvärejä vielä ollut tarjolla. Päädyin grafiitin harmaaseen. Alennusmyynnissä oli puoleen hintaan punainen merinovillainen Cozy. Senkin ostin, kun punainen on vähän niinku tokenvärini.

Seuran ja hankintojen osalta reissu oli onnistunut. Harmittavampi juttu oli, että katukylttejä tähyillessäni laiminlöin jalkoihin katsomisen ja nuljautin nilkkani jalkakäytävän reunakivillä. Aloitin kesän vasen jalka turvoksissa (siihen putosi taulu, ja haava pääsi tulehtumaan, kun Spögöttimien juhlajärjestelyiltäni en ehtinyt hoitaa/hoidattaa sitä kunnolla). Nyt päätän sen oikea jalka paisuksissa ja violetinkellertävillä mustelmilla. Tällä kertaa ei tarvita lääkitystä. Riittää, että välillä nostelen kinttua koholle ja ladon päälle kylmän kääreen (herne-maissi-paprika-pakaste toimii erinomaisesti).

***

Gorban ja mun perinteinen kesäreissu Tallinnaan on vielä tekemättä. Saas nähdä tokeneeko jalka sen verran, että tällä viikolla vielä piipahtaisimme. Muuten jää kyllä väliin, sillä loma alkaa uhkaavasti huveta!

Noin viikko elämästäni

13.7. Aloittivat Spöget maanpuolustajina Upinniemessä. Itse tapasin illalla entisen työkaverini.

14.7. Heitin Gorban Turkuun, mistä hän jatkoi Biskajalahden ylitykselle ja minä sukuloimaan Turkuun, Säkylään ja Lempäälään. Ääneni alkoi oireilla.

15.7. Vietin Tampereella päivän tansanialaisten opettajien kanssa matematiikan verkkomateriaalista keskustellen. Ääneni hävisi lopulta liki kuulumattomiin.

16.7. Heräsin klo 12, menin päiväunille klo 14, heräsin klo 17, menin nukkumaan klo 19. Ääneni oli täysin hukassa.

17.7. Palautin N97:n. Muun päivää luin dekkaria ja kuuntelin äänikirjaa, en edes yrittänyt puhua kenenkään kanssa.

18.7. Kävin tekstarikeskustelua Gorban kanssa ja tutkin sääkarttoja. Itkin pikkasen, kun ne pöljät päättivät lähteä Brestistä keskelle Keski-Euroopan kesämyrskyä. En puhunut, siivonnut, pessyt pyykkiä, opiskellut, kirjoittanut tansanialaisille palautetta verkkomaterialista… Kunhan lööbailin.

19.7. Olin kaksi tuntia kylvyssä. Otin päiväunet. Luin dekkaria. Katsoin TV-kaistalta kaksi jaksoa Kovaa lakia ja kaksi Wallanderia putkeen. En vieläkään testannut, kantaako ääni. En vieläkään tehnyt mitään hyödyllistä, elin välitilassa.

20.7. Spöge soitti, että armeija on osaltaan ohi tällä erää. Poika itse olisi mieluusti jatkanut, mutta lääkärin mielestä jalka ei vielä kestä, vaikka Töölöstä oli sanottu, että sinne vaan. Suunnitelmat uusiksi, paljon järjestettävää.

21.7. Gorbalta tekstari La Corunasta. Pitäisi selvittää matkareittejä joko saman tien noilta nurkilta tai sunnuntaina Portosta käsin, jos hän sittenkin jatkaa seiluuta alkuperäiseen tavoitteeseen Vigoon. Lisäksi pitää ehtiä kipaista työpaikan kautta. Ja käydä hankkimassa uusi ajokortti, kun huomasin just, että entisestä on naama varissut palasina pois! Ja kirjoittaa nille tansanialaisille.

2 tiukkaa, 4 sikalöysää, 2 tiukkaa.

PS Edelleen on kämppä raivaamatta ja essee kirjoittamatta, vaikka aiottuna on jo viisi viikkoa!

Brestissä sataa – ja tuulee

Viime viikko meni purjehtijoita pommitellen. Kalle kaipasi apuvoimia Biskajan ylitykseen, mutta minä olin niuho: Gorba saisi lähteä vain, jos löytyisi edes joku toinen vahvistus mukaan. Kolmestaankin yli 500 meripeninkulman yhtämittainen purjehdus myrskyisällä lahdella olisi ihan tarpeeksi haastava suoritus, saati sitten kahteen pekkaan. Nea tosin väitti, että valtaosa Biskajan ylittäjistä on eläkeläispariskuntia. Koska haluan itsekin vielä joskus olla osa eläkeläispariskuntaa (joskaan en Biskalanlahdella!), en tinkinyt ehdostani.

No, kaveri löytyi, ja lento kohti Guernseyn kanaalisaarta starttasi Turusta tiistaina klo 8:45. Ensimmäinen ongelma oli, etteivät aikoneet hyväksyä kuin yhden matkatavarakollin per matkustaja, ja Gorban kamat oli pakattu purjevenettä silmällä pitäen kahteen kangaskassiin. Jotenkin ongelma ratkesi, sillä perillepääsytekstari tuli Guernseyltä samana iltana klo 19:19.

Keskiviikkona paatti laskettiin vesille ja eiliseen mennessä sakki oli edennyt Brestiin, jonne jäätiin päiväksi odottamaan kelin mahdollista laantumista (135 mailia matkantekoa Guernseyltä Brestiin on minusta kelpo saavutus vastaisten tulten ja virtojen vallitessa).

Odotettavissa maanantaihin asti:

Porukka viipyy tämän päivän Brestissä, sillä 22 m/s puhaltavat puuskat eivät houkuta (50 mph = 22 m/s).

Edit 18.7. klo 11.13 Brestin aikaa.

Ovat just lähdössä ja vuorokauden ennusteen mukaan puuskissa on pahimmillaan 75 mph = 34 m/s! Samperin hullut!! Edit 20.7. Äh, eihän se ollutkaan 75 mph (kuten jossain toisissa näkymissä), vaan kph, eli ”vain” 21 m/s. No käytännössä oli kuulemma ollut max 14 m/s ja hyvin olivat selvinneet eiliseen asti. Tämän päivän satelliittipuhelua ei vielä ole välittävälle taholle tullut, tai ainakaan en itse ole saanut spostia aiheesta.

Lähtöä odotellessa soi

Kemppiseltä kopsasin sanat:

Jacques Prèvert, n. 1945
suom. Jukka Kemppinen 1973, 2003

Muistathan, Barbara,
kuinka satoi Brestissä, päivällä,
ja kävelit, hymyilit,
säteilit, kiilsit, kimmelsit
sateessa.
Muistathan, Barbara,
kuinka satoi Brestissä, päivällä,
kun kuljit jossain kadulla,
hymyilit,
ja hymyilin kai itsekin.
Muistathan, Barbara,
en ollut kuullut sinusta,
et ollut kuullut minusta,
muistathan,
muistathan, kun juuri sinä päivänä,
et unohda,
mies seisoi siellä sateen suojassa
ja huusi nimeäsi näin:
Barbara!
Ja juoksit häntä kohti sateessa
säteilit, kiilsit, kimmelsit,
kun syöksyit hänen syliinsä.
Muistathan, Barbara?
Ja älä tykkää huonoa,
kun tungen elämääsi, tunteisiin.
Ei rakkaus ole kenenkään,
vaan jokaisen, joka lahjoittaa ja saa.
Muistathan, Barbara,
ethän unohda,
siis viisas onnellinen sade,
kasvosi onnelliset,
onnellinen kaupunki!
Kun satoi merellä
ja rannassa
ja valtamerilaivalla.
Oi, Barbara!
On sota törkeää,
en tiedä, mihin päädyit
siinä rautaterässateessa,
ja verisateessa,
ja mies joka sulki sinut syliinsä
ja rakasti,
on kuollut, kadonnut – tai vielä hengissä?
Voi, Barbara –
taas sataa Brestissä
kuin aina ennenkin,
vain eri tavalla.
Nyt sade pyyhkii merta ja on
niin hirveää ja ankeaa.
Ei se ole myrskykään,
ei rautaa, terästä,
vain pilvet paisuvat
kuin koirat kuolevat
ja katoavat pois,
pois Brestin rannasta
ja mätänevät, kun
poissa on Brest,
josta ei mitään jää.

= = =

Rappelle-toi Barbara

Rappelle-toi Barbara
Il pleuvait sans cesse sur Brest ce jour-là
Et tu marchais souriante
Epanouie ravie ruisselante
Sous la pluie
Rappelle-toi Barbara
Il pleuvait sans cesse sur Brest
Et je t’ai croisée rue de Siam
Tu souriais
Et moi je souriais de même
Rappelle-toi Barbara
Toi que je ne connaissais pas
Toi qui ne me connaissais pas
Rappelle-toi
Rappelle toi quand même ce jour-là
N’oublie pas
Un homme sous un porche s’abritait
Et il a crié ton nom
Barbara
Et tu as couru vers lui sous la pluie
Ruisselante ravie épanouie
Et tu t’es jetée dans ses bras
Rappelle-toi cela Barbara
Et ne m’en veux pas si je te tutoie
Je dis tu à tous ceux que j’aime
Même si je ne les ai vus qu’une seule fois
Je dis tu à tous ceux qui s’aiment
Même si je ne les connais pas
Rappelle-toi Barbara
N’oublie pas
Cette pluie sage et heureuse
Sur ton visage heureux
Sur cette ville heureuse

Cette pluie sur la mer
Sur l’arsenal
Sur le bateau d’Ouessant
Oh Barbara
Quelle connerie la guerre
Qu’es-tu devenue maintenant
Sous cette pluie de fer
De feu d’acier de sang
Et celui qui te serrait dans ses bras
Amoureusement
Est-il mort disparu ou bien encore vivant
Oh Barbara
Il pleut sans cesse sur Brest
Comme il pleuvait avant
Mais ce n’est plus pareil et tout est abîmé
C’est une pluie de deuil terrible et désolée
Ce n’est même plus l’orage
De fer d’acier de sang
Tout simplement des nuages
Qui crèvent comme des chiens
Des chiens qui disparaissent
Au fil de l’eau sur Brest
Et vont pourrir au loin
Au loin très loin de Brest
Dont il ne reste rien.

Julkisilla Upinniemeen…

… on hakusana, jolla tänne on viimeksi tultu. Kaikille tänään palvelukseen astuville tiedoksi: Matkahuollon aikataulusivu kertoo Kamppi-Upinniemi yhteyksistä seuraavaa:

 

Lykkyä tykö Spögeille ja kahdelle kaverilleen sekä kaikille muillekin Upinniemeen suuntaaville!

 

Mitä minä puhelimelta odotan ja miten N97 noihin odotuksiin vastaa

Disclaimer: kirjoittaja on pyytämättään saanut Nokialta viikoksi kokeiltavakseen N97-puhelimen. iPhonelle hän on altistunut neljän poikansa kautta. Yksi pojista on devaaja. Edellisistä seikoista huolimatta hän pyrkii raportoimaan käyttökokemuksestaan mahdollisimman riippumattomasti.

Läpinäkyvyysaiheesta lisää Marin ja Tuijan merkinnöissä.

 

Minä kännykänkäyttäjänä

Ensimmäisen kännykkäni hankin syksyllä 1999. Se oli Nokia 6130, jolla pystyi puhumaan ja lähettämään tekstiviestejä, kunhan pysytteli Kehä III:n sisäpuolella. Joitain vuosi myöhemmin Elisa lopetti cityverkkonsa. Oli pakko hankkia puhelin, joka futasi kaksitaajuusverkossa. Perusmalli kelpasi, sillä käytin edelleen puhelinta liki pelkästään puhumiseen, edes tekstiviestit eivät kovasti napanneet.

Kesällä 2007 siirryin 3G-aikaan ja solmin kytkysopimuksen N73:sta. Ensin minulla oli sellainen 4€ kuussa maksava datapakett, jossa koko ajan piti stressata ja kytätä, ettei vahingossa käytä liikaa. Vuosi sitten vaihdoin kiinteään liittymään. Viime kesänä iPodini meni rikki, ja sekin vaikutti kännykänkäyttötapaani. Nykyisellään vakikäyttööni kuuluvat (puhumisen lisäksi):

• Nettiyhteys sähköpostien, blogimerkintöjen, mikroblogien yms. lueskeluun sekä Google Mapsin katseluun.  Yhteyden voi jakaa kännykästä MacBookiini. Suoraan kännykästä luen pikapaloja paikallisliikenteessä, MacBookin kaivan esiin junassa ja vaihtelevilla työntekemispaikoillani lounaisessa Suomessa.
• Äänikirjojen ja podcastien kuuntelu työmatkoilla, kävelyllä, ostoksilla jne.
• Valokuvien ja videoiden napsiminen opetusharjoittelutilanteissa + niiden jakaminen verkossa (toistaiseksi Moodle-oppimisalustan kautta).

Noiden kaikkien toimivuus nyt ainakin pitää tsekata N97:lla. Lisäksi olisi kiva, jos sillä onnistuisivat myös seuraavat temput (joita en toistaiseksi ole kännykälläni hoitanut):

• Opetusharjoittelutuokioiden ja palautekeskustelujen äänittäminen + helppo uppiminen verkkoon.
• Kommenttien ja pikapäivitysten nykyistä näppärämpi kirjoittaminen.
• Omat yhteisöni widgetteinä
• TV-kaistan katselu (en juurikaan katso televisiota, mutta jos katson, katson TV-kaistalta, joka on sikamakee palvelu!)
• Halpojen ja hyödyllisten pikkuohjelmien ostaminen kätevästi (sivusta olen seurannut, kun kaikki neljä poikaani ovat latailleet appseja omiin iPhoneihinsa)

Kaiken pitäisi vielä olla kivan näköisessä pakkauksessa sekä toimia jouhevasti ja intuitiivisesti niin, ettei vanhan rouvan tarvitse plarata ohjeita. Onko N 97:sta tähän kaikkeen?

 

 N97 viiden päivän kokemuksella

N97:ssa on ohjaustoimintoihin vain kolme mekaanista nappulaa (kameralle toki on kaksi omaa namiskaa ja kannen alla on kokonainen näppäimistö!). PA:lla oli vaikeuksia hahmottaa, mistä näytön saa päälle. Minulla ei, sillä samanlainen etureunaan sijoitettu liukukytkin (1) on myös Gorban ja Spögen miniläppäreissä. Sen sijaan minulta meni jotain pari päivää, ennen kuin huomasin, että tuosta pinnalla olevasta nappulasta (2) tulee vuoropainalluksin näkyviin "tavallinen nokialainen valikkonäkymä" ja uusi, oman mielen mukaan kalustettavissa oleva kotinäkymä. (Jos joku jäi uteliaaksi, niin kerrottakoon, että se kolmas nappula on virtakytkin).

Silloin lanseeraustilaisuudessa minulta kysyttiin, mitkä viisi widgettiä itse aion kotinäytölleni laittaa. Vastasin jotain täysin typerää, kun en koko jutusta mitään ymmärtänyt. Nyt jos kysyttäisiin vastaisin:

1. Gmailin, siinä näkyy hauskasti parin uusimman viestin otsikot + lukemattomien viestien lukumäärä
2. Qaikun, jos siitä olisi saatavissa samanlainen pari viimeistä otsikkoa vilauttava verme kuin Facebookistakin (jossa en ole)
3. Twitteriäkin varmaan pitäisi uskottavuussyistä seurata nykyistä paremmin, mutta mikä sitten olisi siihen parhaiten soveltuva kilke? Nyt onnistuin Ovi-kaupasta lataamaan Pixelpipen, jonka kautta voisi periatteessa päivittää statustaan kerralla useampaakin paikkaan. Tätä pitäisi varmaan vielä tutkia hiukka lisää.
4. Koostenappula, jossa on oikotiet viesteihin, soittimeen, nettiin ja Google Mapsiin!, jonka välittömästi vaihdoin oletuksena olevan Nokian karttasoftan tilalle. Osaako joku muuten sanoa, ovatko ne Nokian kartat N97:ssa normaalisti ilmaiseksi käytettävissä, vai pitäisikö niistä maksaa lisenssimaksua?
5. Tällä hetkellä minulla on viidennessä vapaassa ruudussa toinen kokoelmanamiska, jossa on mm. YouTube ja Wlan-asetukset. Ensimmäinen siksi, että testailin, miten videoiden uppiminen suoraan puhelimesta sujuu (aika tihruamista, mutta toimii). Jälkimmäinen siksi, että yhteyksien kanssa on ollut tahkomista (esim. puhelin yritti meillä kotona Espoossa ensisijaisesti ottaa yhteyden viimeksi käytettyyn Heurekan verkkoon. Vasta useiden yritysten ja  uudelleenkäynnistysten jälkeen se ymmärsi, että nyt ei olla Tikkurilassa). Niin ja kalenteri tietysti. Toistaiseksi linkki vie puhelimen omaan kalenteriin, jonka onneksi saa kätevästi synkattua iCalin kanssa (iCal on käytössäni oleva Macin kalenteri). Jollain aikataululla pitäisi selvittää myös Google-kalenterin käyttö N97:lla.

Noilla siis mennään!

Yleisvaikutelma

N97 on siistin ja huolitellun oloinen. Paitsi takakanneltaan. Akun päällä on sa
manlainen muoviläpyskä kuin jossain taannoisessa halpispuhelimessani. Heureka-reissullamme N97:n takasuojus jostain syystä pullahti irti, enkä sen jälkeen ole enää onnistunut sitä tiiviisti paikalleen painamaan. Haikeana muistelen vanhan 6130:ni takakannen avausmekanismia: kännykän takana oli nappula, jota painettiin ja sen jälkeen akun sai liu’utettua näppärästi paikoiltaan. No, onhan toisaalta erinomaista, että tässäkin kotelon sentään saa itse auki ja voi vaihtaa akun, jos se kuoleentuu. Siihen ei iPhonen omistaja pysty.

Esittelyvideossa hehkutettiin, miten erinomaista on, kun N97:ssa on kosketusnäytön lisäksi täysi näppäimistö ja näyttö on kulmassa näppäimistöön nähden. Kuvissa ratkaisu näyttääkin tosi toimivalta. Käytännössä minun on vaikea löytää tukevaa asentoa, jossa vempainta pitelisin niin, että samalla olisi joitain sormia vapaana näpelöintiin. Se perinteinen kaksin käsin kapulasta kiinni ja peukut näppäävät -asento on sittenkin hämmästyttävän tehokas.

Näppäintuntuma ei ole niin hyvä kuin toivoisin. Etenkin numeronappulat käyttöön vaihtava sininen nuolinappi on todella tunnoton. Sen sain kokea yrittäessäni antaa Bluetooth-parituksen pitkää numerosarjaa. No, tässä oli kyllä omaa evotusta mukana. Minulla nimittäin kesti aika pitkään, ennen kuin huomasin, että tuota vaihtonappulaa kaksi kertaa painamalla saa käyttöön numlockin eikä joudu joka numeron välissä erikseen muuttamaan numeromoodiin. Ja ohjeitahan meillä ei lueta, nih!

Kosketusnäyttöä sormin hinkatessani aloin kaivata Jannen ideoimaa N97-rakennekynttä. Minun sormeni ovat aika sorjat, mutta sittenkin aivan liian isot tekemään valintoja näyttöä naputtelemalla. Myös näytön vierittäminen vaati hämmästyttävän  paljon voimaa. Sitä paitsi vieritän koko ajan väärään suuntaan! Olen tottunut käyttämään MacBookissani hipaisulevyä niin, että vierittääkseni sivua alaspäin vedän sormiani levyllä alaspäin. Nyt pitäisi sitten oppia hiplaamaan tasan päinvastoin. Aikani kosketusnäytön kanssa tuskailtuani tulin ajatelleeksi joystickiä, onhan N97:ssa sellainenkin. Mitäs jos suosiolla liikkuisin näytöllä joikalla niin kuin tähän asti N73:lla? Joystick on vasemmalla, mikä vähän alussa haittaa. Sitten se on tätä modernia kuppimallia minun vanhan nypykkämallini sijasta. Sekin vaatii oman totuttelunsa. Vaikka nuo ongelmat unohtaisi, tuntuu joikkaohjaus silti jotenkin huterolta. Ihan kuin vanhan kännykkäni pikkuruudulla olisi ollut enemmän "hotspotteja", joihin joystickillä pääsi suoraan hyppäämään. Tai ehkä minä kuvittelen vain.

Käyttöliittymä

Omien suosikkien kokoaminen Homescreenille on hyvä ajataus. Kodinsisustus onnistui ohjeittakin, kunhan vain alkoi naputella itseään valikkojen syövereihin. Sitä sentään mietin, onko tuollainen valikkohierarkioissa haahuilu tarkoituksenukaisin tapa toteuttaa asiat. Samalla tavalla valikoihin sukeltamalla hoidellaan muutkin asennukset.

Minua häiritsee aika tavalla, että välillä hyväksymisikoni (valitse, avaa tms. eri sanoin ilmaistu jatkamiskehotus) ilmestyy näytön vasempaan reunaan ja välillä oikealle. Paljon tulisi tahattomia ruumiita, jos vaikka jossain lääkkeentiputusjärjestelmän ohjauspaneelissa olisi yhtä paljon sanojen ja sijaintien horjuvuutta. Onneksi N97 on vain puhelin. Silti tuntuisi luotettavammalta, jos samoista asioista käytettäisiin systemaattisesti samoja nimiä ja valintakuittaukset sijaitsisivat aina samoissa paikoissa.

Nettisurffauksen käyttöliittymä on todella outo. Siinä missä iPhone onnistuu sijoittamaan yhteen näkymään osoiterivin,  selattavan sivun, eteenpäin- ja taaksepäin-nuolet, kirjanmerkkkien lisäämisen + kirjanmerkkeihin pääsyn yms., näkyy N97:ssa vain selattava sivu (jonka alkuun ei edes pääse pikakelaamaan) sekä kummallinen nuolikuvio, jota klikkaamalla avautuu mystinen valintapalkki. Ei voi olla noin vaikeeta! Minä varmaan vain en osaa.

Lastentauteja vai pysyvämpiä ominaisuuksia?

Aika monta kertaa olen joutunut uudelleenkäynnistämään, kun näyttö on jähmettynyt ja ainoa ulospääsytie on ollut virran katkaisu. Tyypillisesti jämähdykset ovat sattuneet siinä vaiheessa, kun olen käpistellyt Asetukset-valikkoja. Sitä kanssa ihmettelen, että näyttö päivittyy niin hitaasti. Horisontaalista vertikaaliin mennään aina sammuneen harmaan kautta. Karttaohjelmassa saa parilla pyörityksellä aikaan koko näkymän verran värisilppua.

Entäs se toivomuslistani?

Nettiyhteys toimi hyvin, ainakin wlanilla, 3Gtä en ole kokeillut. Nettiyhteyden jakaminen  MacBookille ei ensin tuntunut onnistuvan, vaikka yritin asentaa Bluetooth-laitteen samalla tavalla kuin oman N73:n. Kaiken maailman nettitestimoniaaleissa ihmiset väittivät, että "tethering works fine" eivätkä vaivautuneet kertomaan, mitä piti tehdä, jotta niin olisi. Noin kolmantena päivänä vasta oivalsin, etten voi käyttää kokeilu-N97:lle samaa APNää kuin omalle kännykälleni, kas kun minun on Elisa ja lainaluuri on Saunalahti! Sitten rupes toimimaan. Muut Bluetooth-jaot olivat menneet heittämällä ja osoitekirjan ja kalenterin synkkaus toimi ongelmitta! Siltä varalta, että joku tätä lukeva edelleen epäröi, miten saisi N97:n (tai muunkin älylöörin) toimimaan Macinsä mokkulana, liitän tähän linkin laatimiini ohjeisiin.

 

Musiikkisoitin yllätti iloisesti! Vanhan kännykkäni kanssa olen ollut helisemässä, jos olen joutunut keskeyttämään esimerkiksi puolen tunnin äänikirjan/podcastin kuuntelun vartin jälkeen. Ensin en osannut tehdä muuta kuin aloittaa raidan alusta tai hypätä seuraavaan. Sittemmin opin, että kun nojaa pikku joystickiä oikealle, saa kelattua raidan keskellekin. Tuntuma on kuitenkin ylen kehno. Siksi olen nauttinut kovasti, kun N97:n soittimessa voi sormella osoittaa, mistä kohdasta raitaa haluaa jatkaa (tarkempaa jälkeä kynnellä!). Myös kaukosäädin on muuttunut edukseen. Paitsi että se on kiiltävämpi ja tyylikkäämpi kuin minun vanha mallini, on siinä tehty käytettävyyteen liittyvä parannus. Vanhassa mallissa nimittäin nipistysklipsu oli sillä tavalla hölmösti päin asennettu, että klipsua kiinnittäessään tuli väkisinkin painaneeksi toiston pysäytystä (ja sitten taas aloitettiin raita alusta!) Nyt k
lipsi on käännetty toisin päin, eikä vastaavaa ongelmaa enää ole.

 

Kamerat ovat nokialaisissa aina olleet parempia kuin minun kuvaajankyvyilläni tarvitsisi. Niin tässäkin. Kuvien ja videoiden lähettäminen Flickriin ja YouTubeen onnistui helposti. Vielä pitäisi selvittää, miten se menisi Picasaan ja Seesmiciin (Pixelpipen avulla, olettaisin, mutkun siinä oli vielä vähän jotain tropulia, ei näkynyt samoja välilehtiä kuin nettiversiossa).

 

Macille ei saa (vielä?) Ovi Suitea, mutta ääni-, kuva- ja videotiedostojen siirtely kännykän ja tietokoneen välillä sujui silti ihan jouhevasti niin bluetoothilla kuin piuhaa pitkinkin (kun valitsee yhdistämisen jälkeen kännykästä "Massamuistitila", voi kännykkään siirrellä tavaraa kuin mille tahansa ulkoiselle kovalevylle). Hauska yksityiskohta oli, että kännykän akku alkoi samalla latautua. N97:ssa lataaminen tapahtuu mini-usb:n kautta ja samaan reikään liitetään myös kännykän ja tietokoneen välinen kaapeli.

 

N97:ssa on lupaavasti mikrofonikuvake, mutta yhä edelleen äänityksen pituus on minuutin verran. Miksi ihmeessä? Ei sen nauhuriohjelman tarvitsisi olla edes mikään deluxe (ei tietenkään haittaisi, vaikka olisikin). Jos hankkisin N97:n, joutuisin edelleen tekemään äänitykset MacBookilla keveän käsipelin sijasta. Edit 12.7. Äh! Sillä voikin näköjään äänittää tunnin, ei minuuttia! Eli auttaisi ensihätään!

 

Kommentointi ja statuspäivitykset varmasti sujuisivat sutjakammin kuin nykyisestä puhelimestani, vaikka näppiksessä toivomisen varaa onkin.

 

TV-kaistan kanssa minulla oli ongelmia. Kun isonsin näyttöä saadakseni jotain selvää päiväyksistä ja osuakseni niihin, oli seurauksena se, että ohjelmat näkyivät vain klo 12 asti. Muu osa taulukkoa tiivistyi pelkiksi viivoiksi. Piti siis etsiä  pakkauksen mukana tullut tökkimisväline, osua sillä oikeaan päivään, vierittää iltaan asti ja vasta sitten isontaa kokoa. Kaiken äheltämisen jälkeen ensimmäisestä ladatusta ohjelmasta näkyi vain kuuluttajan puhe ja sitten se friisas. Kokeeksi ladattu kahden minuutin Pikkukakkonen toimi ongelmitta. Kaiholla vertasin käyttökokemusta iPhonea varten optimoituun TV-kaistaan!

 

Piipahdin Ovi Storessa, niin kännykän kautta kuin tietokoneeltakin. Harmittavan vähän haluttavaa, harmittavan kalliiseen hintaan. App Storesta voi kymmenellä eurolla ostaa Pohjoismaat kattavan merikarttaplotterin ja 79 sentillä Keynote-kaukosäätimen , Ovi Storesta saa kympillä Sudokun ja eurolla Hannah Montana -taustakuvan. Edelliset houkuttelevat minua jälkimmäisiä enemmän. Soisin, että Ovi Soreen tulisi muutakin täytettä kuin ruudunsäästäjiä ja taustakuvia. Nimenomaan sellaisia ohjelmia, jotka hyödyntävät N97:n kosketusnäyttöä.

 

Yhteenveto

Äänittämistä lukuunottamatta onnistuin tekemän N97:lla sen, mitä puhelimella ajattelen tehdä. Edit 12.7. Ja onnistuisihan se äänittäminenkin, kun tarkemmin katsoo! Käyttökokemus vain olisi voinut olla paljon parempi, nyt toteutus tuntui hiukan puolivalmiilta. Vaikka N73:ni kytky loppui viime kuussa ja voisin sen puolesta upgreidata, ei minulle silti tullut ollenkaan mielitekoa hankkia N97:aa. Harmi, sillä kauhean mielelläni haluaisin haluta suomalaisia tuotteita.

 

Ilmaiseksi Heurekaan + muuta kivaa

Net kun ovat käyneet täällä ennenkin tietävät, että kesärientoihimme kuuluu Heureka–päivä. Tänä vuonna sinne pääsee Veikkaus-kortilla ilmaiseksi torstaisin. Muitakin ilmaisetuja Veikkaus-kortilla saa. Niiden vuoksi hankin kortin, vaikken Veikkauksen pelejä harrastakaan.

Jos siis lomasuunnitelmiinne kuuluu käynti Heurekassa ja päiväksi passaa torstai, kannataa korttitilaus laittaa vetämään saman tien. Väittävät, että kortin toimittamiseen voi mennä pari viikkoa.

Suunnaton tuuli

– Kalev jahtklubilla pihvillä? Tekstasi sisko eilen klo 21.04. No ei oltu!

Narut oli irti lähempänä yhtä. Melkin kohdalla tunnelma vielä oli korkealla: tuuli oli takaa 7 m/s ja matka taittui reippaasti spinnutellen. Sitä jos olisi jatkunut (kuten ennusteet lupasivat), olisimme hyvinkin saattaneet yhdeksältä juoda jo jälkiruokakahveja Piritassa. Nyt onnemme kantoi vain puoleen väliin Kasuunia. Sitten tuli ensin pläkä, ja seuraavksi tuuli kääntyi 180 astetta. Kryssien edettiin pitkälle yli Tallinnan matalan, kunnes tuuli taas kääntyi 180 astetta!

Just kun siskon tekstari tuli, olivat sällit nostamassa uudestaan spinnua. Tunti mentiin lujaa! Sitten Gorba bongasi puuskan ja komensi spinnun alas. Siksens hyvä, että huomasi ja sekin oli hyvä, että kohtalaisen kokematon miehistömme sai rätin alas niin sutjakkaasti, sillä seuraavksi mittari näytti jo 14 m/s. Loppu köröteltiin koneella, ja Tallinnaan saavuttiin sateessa.

Aamulla herättiin navakkaan tuuleen: puuskissa 12 m/s pohjoisesta. Yritin puhua JCP:tä ympäri: mitä, jos jäätäisiin päiväksi Tallinnaan ja palattaisiin vasta maanantaina niin ei tarvitsisi toista päivää röyskyttää vastatuuleen. Yrittäjän aika on kallista, eikä ylimääräiseen lomapäivään kuulemma olisi mahdollisuutta. Niinpä lähdimme paluumatkalle klo 13.30. Tuuli ei onneksi merellä tuntunut yhtään niin kovalta kuin Piritassa. Ensimmäiset neljä tuntia nukuin tavoilleni uskollisena. Nukahtaessani tuuli oli 9 m/s pohjoisesta, herätessäni oli ihan pläkä. Sittemmin on tuullut ainakin seuraavista suunnista: koillinen, luode, länsi – vaihtelevassa järjestyksessä.

Nyt mennään koneella, toistaiseksi myös stora on ylhäällä, ja yritetään oikaista Kytön kautta. Jos kaikki menee putkeen, pitäisi rantaan päästä parin tunnin päästä.

Edit 26 minuuttia myöhemmin. Noniin, taas kävi niin, että pläkän jälkeen tuuli alkoi friskata, ja tietenkin juuri silloin, kun alettiin lähetä niitä kapeita paikkoja Kytön vaiheilla. Saatiin taas säpinäharjoitukset fokan pakkaamiseen ja storan laskemiseen (miks hitossa se fokka piti laskemisen jälkeen jättää kannelle lojumaan? Röyskyttämättömässä tilanteessa kaulakannella hortoilu pussitusmielessä olisi vissiin ollut liian helppoa).

Alan vähitellen uskoa, että Gorba luo noita säpinöitä tahallaan. Liian tasainen eteneminen turhauttaa häntä, ja jostain aina pitää saada tilanne päälle. JCP taitaa olla samanlainen adrenaliiniaddikti kuin isänsä, se nauttii selvästi action-vaiheista. Onneksi PA on tehokas, muttei olemukseltaan yhtä kiihkeä kuin Gorba ja JCP. Spöget kehittyvät koko ajan ja kantavat monesta hommasta jo ihan itsenäisesti vastuun. Koulu on kyllä pahuksen kova: Gorba ei millään ymmärrä, ettei kaikkea voi oivaltaa luonnostaan, ettei purjehduskokemus siirry siittiöiden mukana jälkikasvuun, vaan jotkut asiat pitää ihan kauniilla äänellä selittää ja rauhallisesti näyttää.

Ensi viikolla soitan ystävät läpi, jos jollekulle vaikka sopisi lähteä Tallinkin pisteillä seurakseni Tallinnaan. Sellainen matkailu sopii jotenkin paremmin minun vartalolleni!

N97

Edit 12.7. nonni, nyt on testattuna ja testit dokumentoituna!

Yrittäjämäisen markkinoinnin esseeni etenee tahmaisesti. Empiriaa nuuhkiakseni suuntasin aamulla Uudenmaankadulle Nokia N97:n lanseeraustilaisuuteen, jonka toteutuksesta vastasi Frantic.

Hiveltävä + qwerty-näppiksellinen puhelin on Nokian vastine iPhonelle. Se tarjoaa markkinointipäällikkö Jussi-Pekka Erkkolan mukaan paljon sosiaalisen median käyttäjille, ja siksi Nokia järjesti lanseeraustilaisuuden, johon oli kutsuttu mm. blogaajia. Moikkasin Maria, Tuijaa & Saarikkoa ja tapasin eka kertaa livenä Kitin (Kittin?).

Ihan pikkasen pääsin hipelöimään juhlaesinettä. Olen vissiin aikaisemminkin maininnut, että olen maailman tumpuloin kännykänkäyttäjä. Tosi vaativa tapaus siis, kun pitäisi äkkiseen intuitiivisesti hiffata, miten jokin juttu toimii. Menin metsään jo siinä vaiheessa, kun piti yrittää plarata näyttöä pystysuunnassa, hiplasin ihan nurinkuriseen suuntaan. No, tässä on aikaa harjoitella ja raportoida edistymisestä, sillä sain N97:n pariksi viikoksi koekäyttöön. Tosin vein sen ensiksi JCP:lle, joka myös oli kutsuttu tilaisuuteen, muttei ehtinyt paikalle. Ja sitten se taitaa kiertää PA:n kautta, sillä Köyttöliittymä lienee asiantuntevampi paikka kännykän käytettävyyden arviointiin kuin Sun äitis!

Kiitos kutsusta, Tuomas!