Miittikuulumiset

Edit 6.9. klo 12.11 Lisäsin loppuun pari omaa muistikuvaani
t. Sä

Weeruskasta päivää!

Tällä kertaa päätin ulkoistaa raportoinnin ja laitoin kannettavan kiertämään. Tälaista juttua tuli (itsekin ajattelin lukea vasta valmiin tuotoksen interneetistä, joten yhtään en tiedä, mitä alla on!)

Just Sopivasti: Muistiinpanojen tekijä pisti osallistujat kirjoittamaan omat muistiinpanot. Siispä. Vaihdettiin kuulumiset salaa muiden silmien alla ja päiviteltiin, kuinka aika mennyt ei koskaan palaa. Se, mitä meillä (siis, bloggaajilla 2004) oli vuonna 2004 (vuonna 2004). pst. Kerwo kertoi, että jossain voi olla jotain. Ja sitten katosi kuin

Pörrö: Sun äitis oli tosi kaunis. Nätti. Elinan olkapäiden iho oli täydellinen.

Mielitty: Pyöreässä pöydässä on hyvä olla, kukaan ei istu naamakkain! Hyvä meno!

Visualisti: Ekakertalainen ja aloittelija on pää pyörällään ekassa blogimiitissään, apuaaa, ketä nää ihmiset on, kuka mä oon? Kiitos jo etukäteen, ensimmäinen puolituntia on mennyt varsin veikeästi!

Mymskä: Olisin voinut tulla sisälle kovalla metelillä, kaatua kynnykseltä turvalleni, juoda itseni liian humalaan, puhua läpiä päähäni ja niin pois päin. Kahta ensimmäistä ei tapahtunut, lopuista ei vielä tiedä. Ekakerta kuulemma jännittää aina, joten istun hiljaa nurkassa ja ihmettelen. Mutta jatkan sisulla vielä hetken.

viima-Timo-Pekka tuli pitkästä aikaa käväisemään blogimeiningeissä, vaikka olenkin ollut kerrassaan epäaktiivinen ja huono bloggaaja viime aikoina. Oikean elämän puolella olen pian muuttamassa Tampereelle menneellä viikolla alkaneen tiedotusopiskelun perässä. Asuntokin löytyi vasta, kivasti näkymillä Tammerkoskelle.

Sä: Kävi muuten ilmi, että Viiman junajutut olivat Mymskän ensimmäinen kontakti blogeihin. Ja siinä ne nyt istuvat vierekkäin! Pieni maailma
c

Alternative Arboretum Mika on taas paikalla ja tällä kertaa Sun Äitis muisti minut ja blogini nimen miettimättä; Jiihaa 🙂

Kulmapöytää kansoitti monien muiden #bloggaajat-irkkikanavan vakkareiden lomassa myös Henkka, joka tunnetaan myös Roklintu-, Loistava- ja Hysse ja Flippi -blogeista.

En ole kirjoittanut blogiini vuoteen tai kahteen. Luulin, että baari on varattu ja hana auki. Näin sanoi Santeri, joka aikoinaan kirjoitti kobaïaan. Sivu ei kait enää edes toimi. Terveisiä kaikille tutuille.

Pörrökin sai koneen käsiinsa ihan itse, joten jotain varmaan tarttis sanoa tähänkin. Pelko on, että a) joku kielenhuoltopoliisi oikealta puolelta pakottaa käyttämään ihan turhia pilkkuja ja b) nyt tämän jälkeen kaikki ryntäävät kansoittamaan #bloggaajat kanavan. Ps: ”Kaikilla ei normaalisti käy kotona Haakana” ”tai ainakaan ne ei tiedä sitä” ”Joo, tai Haakana on latenttina”….

Omituista. En ole hetkeen nähnyt näitä ihmisiä ja nyt istun baarissa, humalassa. Apua apua, sanoisitte, mutta minä olen mielestäni ansainnut tämän humalatilan. Tuo vieressä istuva tuoppi ja jalkojen juuressa makaava kampela ovat useasti todenneet minulle, ettei tämä nyt ihan oikein voi olla. Vai voiko, tahtoisinko minä elää tällaista elämää, tahtoisinko olla kaupunkilainen ja tahtoisinko jatkuvasti kohottaa pikkurilliä tarpeettoman ylös. En tiedä, en todellakaan tiedä. Ja tämä on vasta alkua. Terveisin, Julius ja ne rippeet, mitä Kobaïasta on jäljellä. 😛

Ei kattokaa nyt se video, mä syön. ”I so did this years ago…”, sanoi hän, muistellen aikaa, jolloin ensimmäisen kerran toi kannettavan blogimiittiin. Kampela henkäisee kerran tai kaksi jaloissani ja heikolla hetkellä kaadan sen kiduksiin tilkan kaljaa. Lähden kohti baaritiskiä hankkimaan lisää kaljaa ja jätän kampelan suoriutumaan itsekseen.

Kampela blogimiitissä, kannettavan kanssa. Se oli näky, jota en koskaan unohda. Tämä viisaan näköinen, suomuihoinen sankari hallitsi tilaa persoonallaan. Olin ihastunut.

Bloggausanksti iski heti kun tämä kone tuotiin humalaisen mieleni eteen ja siirrän kapulan seuraavalla Boltin tavoin.

C’est moi, c’est Veera. Tulin, näin, lähdin.

Jussi jatkoi viimeaikaista hyvin hillittyä kirjallista linjaa kokeiltuaan FB-keskustelun innoittamana puolen tunnin kiusallista hiljaisuutta sen jälkeen kun olut oli ehtinyt jo reilun etumatkan turvin kilahtaa suureen osaan muusta miittiporukasta.

Ai mikä? Oho. Kas. Tietokone. Ja blogiin voi kirjoittaa. Pitääpä sitten jotain naputella kun ei tässä omaan tule tässä illalla päivitettyä. Mukava ilta, kuten yleensä on tapana olla. Och eftersom det inte troligen finns så mycket på svenska här, måste jag väl göra något åt saken.

Tristanille iski ujopuuska, siks ei juttua tässä.

Tässä vaihessa painan Publish, jos joku vielä eksyy pöytään, niin juttu jatkuu.

Edit 6.9. klo 12.11 Sun äitis lisäykset alkavat tästä

Saavuin paikalle pikkasta päälle kahdeksalta, kun ensi piti odotella kotiin palaavia sotaurhoja. Gorba tuli merikilpailuista (kts. kuvaus aiemmista vastaavista kisoista) kiukkuisena: tuomaripeli oli pudottanut joukkueen kolmanneksi ensimmäistä kertaa n. kahteenkymmeneen vuoteen (olivat saaneet tuomarilta 120 ”täysin perustelematonta sakkopistettä”). Yritin lohduttaa, että lajin jatkuvuudelle varmaan on parasta, että joku muukin saa välillä voittaa. Tosin saattaa olla, ettei Gorban joukkue enää ensi vuonna voi osallistua: Ana täyttää 60 ja sen ikäisethän eivät enää ole reservissä, joten voisatkohan osallistua reservinupseerien merikilpailuun?

Seuraavaksi kotiutui tonen Spöge, joka yrittää selkävaivaisena kuuden kuukauden miehenä sinnitellä seuraavat viisi viikkoa kela pyllyn päällä viestimiehenä. Jos vaikka onnistuisi sen jälkeen pääsemään valokuitumieheksi, kun siitä taidosta kuulemma voisi olla siviilissäkin hyötyä.

Weeruskassa tapasin ensimmäiseksi toisen illan emännistä. On täysi oikeus ja kohtuus, että vuosia omaleimaisesti BB:stä blogannut Kriisi vihdoin tänä vuonna pääsi tekemään hommaa muutenkin kuin harrastuksekseen!

Justinin kanssa halattiin ja nostalgisoitiin (sitä on liikkeellä). Viiden vuoden jälkeen minulle paljastui yllätys: ei niitä Just sopivasti -kirjoittajia koskaan ollut kolmea! Justin vain kirjoitteli blogiaan kolmella eri nickillä! He sooou fooled me!

Pöytämme ohi liikkui nopsaan tahtiin kohti ulko-ovea: Kervå (kohti varjobileitä, joissa oli odotettavissa ukulelemusiikkia), Lostis (poika pyysi kotiin, ja tässä kohtaa ymmärsin, etten enää osaa arvioida naisten ikää: eihän lostiksella VOI olla niin isoa lasta!) sekä Satujatar (jolla oli päällekkäisbuukkaus, sitä se villi ja vapaa uusi elämä teettää!).

Katse takaisin kohti pöytäseuruetta. Ihan nolotti, kun en heti varmuudella tunnistanut Mielittyä! Syytän siitä keventynyttä kampausta. Visualistia ja Mymskää en olisi voinutkaan näöltä tuntea, sillä he olivat ensi kertaa blogimiitissä. Viimaa onnittelin opiskelupaikasta ja keskusta-asunnosta. Välillä pöytäämme piipahti myös aina yhtä kannustava Pörrö (joskus kannustus on liittynyt johonkin todella arkaan asiaan, kyllä, muistan vuoden takaisen juttutuokiomme elävästi. Nyt puffaus oli enempi pintaa, mutta yhtäkaikki ilahdutti).

Jumahdin samaan pöytään hyvään seuraan liki koko illaksi. Sitten Justin vinkkasi, että ikkunapöydässä istuvat Kobaïan miehet. Sinne! En ollut koskaan aiemmin tavannut kasvokkain Santeria ja Juliusta, vaikka heidän (+Nean) bloginsa tagline oli sentään jo 2004, siis ennen Sun äitis -blogin syntymää, Äitis lukee Kobaïaa. Santerin soittelee konemusiikkia, Juliuksen kanssa puhuttiin hartaasti autoista, niinku esimerkiksi Audeista ja niitä läheisesti muistuttavista Skodista.

Tälläkään kertaa en uskaltanut lähestyä Haakanaa, joka piti hoviaan toisessa pöydässä. Siitä huolimatta animal magnetisminsa puhutti meidän pöydässä asti!

Mainokset

12 vastausta to “Miittikuulumiset”

  1. pnuk Says:

    Minäkin olin siellä ja kirjoitinkin tähän merkintään, mutta näemmä ehditty poistaa ennen julkaisua.

  2. Sun äitis Says:

    pnuk,
    kääk, anteeksi, ainaskaan minä en ole poistanut mitään! Jollekulle vissiin sattui matkan varrella vahinko.

  3. -stjtr- Says:

    Sun äitis kirjoittaa parhaat raportit. Aina. Kiva oli nähdä pikaiseen, seuraavan kerran en päällekkäisiä tapahtua hanki. Pöh.

  4. Neo Says:

    Mä oon niin kateellinen teille kaikille. Eilisiltanakin vaan nukuin ja aina kun valvetila yllätti, niin ekaks tuli mieleen, että nyt siellä Weeruskasas ois se blogimiittiki.

    Mut hei. Hauska tappa vanha tuttu, vaikka sit vaan näytöllä. 🙂

  5. Santeri Says:

    Sulla meni Julius ja Santeri väärinpäin. 🙂 Minä puhuin autoista, Julius konemusiikin ystävä on.

  6. Pörrö Says:

    ((halaus)) Ei meidän tarvitse kauaa puhua jotta kohdataan. Tosi kiva kun tulit, mulla oli kauhea rairai päällä eilen mutta oikeasti olin vaan ymmyrkäisen iloisena siitä kuinka paljon meitä taas oli

  7. Sun äitis Says:

    Satujatar,
    tällä kertaa merkintä oli kyllä liki kokonaan alihankintana toteutettu, mutta kiitos kehuista kuitenskii!

    Neonilla,
    kun näin sun nimesi joskus viime viikolla Satujattaren boksissa, ajattelin, että näinköhän tulet paikalle ja mekin viimein tapaisimme livenä. No, joku toinen kerta sitten.

    Santeri,
    joo, näköjään tuossa kirjoituksessa meni. Ei todellisessa tilanteessa kuitenkaan, korvissani soi nimittäin edelleen lausumasi:”Julius, mä puhun sun äitis kanssa autoista!”

    Pörrö,
    rairai!

  8. Kari Haakana Says:

    ”Animal magnetism”? Siis vähän niin kuin marsuilla?

    Harmi että ei ehditty taaskaan jutella. Ensi kerralla, vannon.

  9. Visualisti Says:

    Suurkiitos viehättävästä seurasta! Teitte ensimmäisestä tämän kaltaisesta tapahtumastani varsin mukavan, jopa niin mukavan, että lähden mielelläni vastaaviin kinkereihin jatkossakin. Ainut hamistus oli se, että lyhyehkön iltani ajaksi jumiuduin yhteen ja samaan pöytään ja siksi ehdin tavata vain muutamia ihmisiä, mutta ei sitä ehkä yhdellä kertaa voi muutenkaan oppia kaikkia tuntemaan! Sitä paitsi tämä pyöreän pöydän pieni uusi porukka oli sitäkin laadukkaampi! (ja hämmästyttävän paljon sielä olikin ihan tuttuja ihmisiä, vaikka ajattelin etten tunne sieltä ketään…!)

  10. Tiina Says:

    Täh? Siis Lostiksella lapsi? Onko tuossa nyt joku virhe…
    Kuulostaa kivalta, tulkaa joskus Tampereelle miittailemaan. 🙂

  11. Sun äitis Says:

    Kari,
    nimenomaan!

    Visualisti,
    kävin kurkkaamassa kuviasi. Ovat hienoja. Myös signeeraustapasi on kiva!

    Tiina,
    kauheeta, meniköhän mulla ihmiset sekaisin? Vai olikohan puhe vain pojasta, as in boy, eikä ollenkaan pojasta, as in son? Ehkä vain kuvittelin, että tarkoitettiin jälkimmäistä, vaikka tarkoitettiinkin edellistä!

  12. Kriisi Says:

    Heh, raposta näkee aika selvästi ainakin mitä mä olen tehnyt. Ollut koko ajan jossain muualla. Kivaahan se oli, kiitos siitä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: