Archive for joulukuu 2009

Jäätämätön polte

23.12.2009

Ensin luulin, että joltakulta on jäänyt pakastimen ovi raolleen, kun kamat olivat puolimehmenneitä. Sitten huomasin, että appelsiinimehu oli lämmintä. Tämä tapahtui viime viikolla. Jos olisin saman tien uskonut, että jääkaappimme on tullut tiensä päähän, olisin vielä ehtinyt ostaa uuden kaapin ja saada sen kotiin toimitetuksi ennen joulua. Mutta enhän minä.

Spögöjen kanssa kaivoimme kaapin ulos ahtaasta kolostaan. Imuroimme taustan, kallistelimme ja koputtelimme. Takaisin tungettu härveli hörähti käyntiin. Sammuakseen taas omia aikojaan toissayönä. Töpseli irti-töpseli kiinni -tempulla kompura käynnistyi vielä eilen aamulla. Mutta ei enää tänään, kun vehje jälleen päätti lopettaa hyrräämisen (Gorban vika, mitäs meni avaamaan oven epäkunniottavasti appelsiinimehua etsiessään. Tämä eloton esine olisi kaivannut pari loitsua ja hiukka hännystelyä jaksaakseen jurnuttaa yli joulun.)

Menevät sitten joulunpyhät parvekkeen kylmäsäilytystilan varassa.

Olenko muuten muistanut kertoa, että meillä oli koko syksyn talo paketissa julkisivuremontin vuoksi? Toissapäivänä purkivat pressut. Uudet parvekelasit tulevat vasta joskus maaliskuussa. Äsken aloitin graavikalan jääkaappiin viemisen luomalla lumet. Olisin sittenkin suonut, että pressut olisivat olleet paikallaan vielä viikon, vaikkei ikkunasta olisikaan nähnyt naapuritalon jouluvaloja!

Kukaan tuskin ihmettelee, kun kerron, että tämän joulun lahjatoiveeni on vähälumipyryinen, max. -3°C joulusää!

PS Sun äitis jouluvinkkisarjan vinkki no 1: jos muistat ostaa kinkun vasta 22.12., saat sen kätevästi sulatetuksi kylpyhuoneen lattialla (jos kylpyhuoneessasi on lattialämmitys).

Mainokset

Suuri joulunodottelunumero

20.12.2009

Odottelua tämä toistaiseksi on ollutkin, mitään en vielä ole tehnyt joulun tulon eteen.

Viime vuonna tähän aikaan ajattelin, että ensi vuonna pitää viimeistään marraskuussa muistaa vinkata ihmisille falunilaisesta joulukalenteriperinteestä. En muistanut. No, ensi vuotta silmällä pitäen: jossain suomalaisessakin pikkukaupungissa/lähiössä/kylässä voisi ottaa käyttöön joulukalenterin, jossa halukkaat somistavat ikkunansa joulukalenteriluukuksi. Iltakävelyllä ihmiset voisivat sitten kierrellä luukkuja ihailemassa.

kalenteri16 kalenteri20

Jollei saa värvättyä koko kylää mukaan, voi Tuulisuojan lailla rakennella omia jouluikkunoita.

skitched-20091220-135410.png

Lahja-asioita
Minulla on yli kaksikymmentä vuotta ollut joulutraditiona selata lasten kanssa erilaisia lelukirjoja. Nykyään niitä tulee meille aika vähän, kun osa firmoista on keksinyt ostaa Väestörekisteristä osoitetiedot vain niistä perheistä, joilla on pieniä lapsia. BR-lelut ei diskriminoi 20-vuotiaiden lasten vanhempia, joten pääsimme Spögöjen kanssa suorittamaan joulurituaalin lelukirjaa lehteillen.

Hirveän paljon uusia leluideoita ei ole ilmaantunut niistä vuosista, kun meidän huusholliin lelulahjoja hankittiin.

Raatiamme kiinnostivat seuraavt tuotteet:

Moon Sand
Muovailtavaa hiekkaa. Me tosin rakentaisimme ihan omannäköisen linnan eikä mitään huvipuistojuttuja tai monster-autoja.

BR 09XB FI

Vedellä maalattavat kuviot ja kuviota seuraava juna

Tällaista toinen Spöge (20 v.) toivoo ihan tosissaan voidakseen purkaa veturin ja tutkiakseen, miten homma on toteutettu (pienoismallimessuilla on kuulemma kilpailu viivaa seuraaville roboteille, ja aina kannattaa benchmarkata).

BR 09XB FI

Ehdottoman EI:n haluaisimme antaa esim. seuraaville tuotteille:

Pojille tarkoitetulle örkkiroinalle ja tytöille tarkoitetulle äklöttävälle karkkiväriselle + glitteröidylle krääsälle.

sekä

Ruuan muotoon prässätylle plastiikille (ihan uskomaton määrä ruokaleluja tarjolla tänä vuonna).

BR 09XB FI

Tähän liittyen pelottava tarina suoraan 60-luvulta: Mun äitini varoitti meitä lapsia, ettei missään nimessä saa syödä muovia. Lehdessä oli ollut juttu amerikkalaisesta lapsesta, joka oli syönyt muovisen leikkijuustoviipaleen ja kuollut. Muovi oli jotenkin kovettunut vatsassa ja repinyt auki sisuskalut, jolloin lapsi oli menehtynyt massiiviseen sisäiseen verenvuotoon. Neljäänkymmeneen vuoteen en missään ole nähnyt muovista juustoa, mutta nyt, kun näin, niin heti nousi äidin varoitus mieleen!

Oikeasti ostoslistallani olevia kevyesti kannettavia lahjoja, joita olen tuputtanut jo aiemminkin

Pelastusrmaijan joulupata (kts. kommentit)
Ensimmäiseksi ajattelin käydä perinteisesti osallistumassa Pelastusarmeijan Joulupataaan, mutta mitä ihmettä, en löytänyt Blogaajien pottia! Näinkö pystyynkuollutta blogaaminen jo on? Kiireemmän kaupalla perustin yhteisön Blogaajat (haa, yhden geen blogaajan vastaisku!) ja laitoin siemeneksi 20 €. Keräykseen voi osallistua myös pankkisiirrolla (silloin lajhoitus ei näy potissa). Tilit ovat:
Nordea: 208438-5729
Osuuspankki: 578007-2284814
Sampo: 800018-223654
Säästöpankki: 405511-27962

Avustajakoirat
Avustajakoirien koulutukseen tutustuin vuosi sitten ja heti koirat saivat paikan ”kummittelukohteinani”.
Tilinumero: 570081-60938051

Huussit
Kirstiltä bongasin aikoinaan ajatuksen siitä, että huusseja hankkimalla edistetään tyttöjen koulunkäyntimahdollisuuksia. Muitakin aineettomia lahjoja löytyy Toisenlaisista lahjoista.

Kirkon Ulkomaanapu - KUA - Toisenlainen Lahja verkkokauppa

Meripelastajat
Meripelastajien hyvin tuotteistetusta nettilahjoitusseikasta kirjoitin jo ennen kuin itse päädyimme minimerihätään inkoolaisten meripelastajien ulottuville. Meripelastajien työtä voi tukea tileillä:
Aktia 405560-518434 (Inkoon meripelastajat)
Nordea 157230-27011 (ylipätään Meripelastajat)

Nettinuorisotyö
Nettimuorilta kuulin taannoin, että Helppimesta kaipaa tukea voidakseen jatkaa nettinuorisotyötään RAY:n avustusten vähetessä. Kannatusjäseneksi pääsee kympillä.
Tilinumero: Osuuspankki 501405-215499. (Laita viestiksi email-osoite tai postiosoitteesi)

Mannerheimin lastensuojeluliitto
Kuten edellinen linkki kertoo, on suhteeni MLL:oon ristiriitainen. Siitäkin huolimatta:
Nordea 159630-400400

Sampo 800016-44011

Osuuspankki 578954-220005

Aktia 405530-2142402
Merkitse viitenumeroksi 59909

http://www.tvkaista.fi
Jos minulla olisi sukulaisia ulkomailla, en hetkeäkään epäröisi, vaan hankkisin heille lahjaksi TVkaistan. Kun ei ole, ostan sen kollegalle, jolla ei ole televisiota kuin työpaikkakunnalla ja viikonloput kotona sujuvat telkkaritta. Olen nimittäin itse niin älyttömän tyytyväinen ko. palveluun!

Labyrintti
JCP:n viime joulun peli oli Pajazzo-vainaa. Sitä ei enää voi lahjaksi lähettää, mutta Wooden Labyrinth 3D:n saa omakseen 2,39 eurolla (kysymyksessä on iPhonella tai iPod Touchilla pelattavissa oleva keikuttelupeli). Niin ja Free-version saa ilmaiseksi, kunhan hakee vain!

Pelistä on posketon määrä YouTube-videoita, mutta tässä tuplaversiossa on vitsinsä!



Seuraavaksi etsin Librivoxista jouluostos- ja -siivouskuunneltavaa ja aloitan täysitehoisen jouluilun!

Hyvää viimetinkaa muillekin!

Junassa

18.12.2009

Sitä minä tässä vain ihmettelen, voisiko olla teknisesti kovin haastavaa kyhätä junien katolle sellaiset härvelit, että 3G-kenttä kantaisi vaunuihin.

t. Yks joka eilen vietti kaksi tuntia yhden palkin edgeverkossa ja nyt kyttää paluumatkalla spottia, jossa onnistuisi pukkaamaan maailman tietoisuuteen työtuotoksensa ja tämän turhautumisviestin

Viidettä kertaa Blogipikkujouluissa

14.12.2009

En malttanut pysyä poissa, vaikka hiukka hävetti harva päivitystahtini. Kehtaisiko näillä julkaisumäärillä enää edes kutsua itseään blogaajaksi? No, paljastui, että moni tyyppi hoki samaa: blogaus on hiipunut, mutta onneksi sentään vielä jaksetaan juhlia Blogipikkujouluissa!

Tsekkasin arkistot: viime vuotisista pikkujouluista en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään. Olisikohan se ollut se miitti, jossa söin hävettävän paljon Eufemian nachoja kuunnellessani juttua hänen tutkimusaiheistaan? Tänä vuonna kuulin, että sille tutkimukselle oli järjestynyt kolmannen vuoden rahoitus, ja muutenkin työ etenee mallikkaasti.

Qimki (ei mitään, mihin linkata!) on päässyt ilta-amk-opiskeluissaan hyvään vauhtiin, muttei panisi pahakseen, vaikka jostain löytyisi työpaikka siihen rinnalle. Kaikki tietohallintopäälliköt ja muut kokeneen mikrotukihenkilön palkkaamisesta kiinnostuneet, voivat ilmoittautua kommenttilootassani.

Arboretum-Mikalla on ollut taimensiirtopuuhia (äsken kun kävin lumipyryssä heittämässä Spögeä inttiinpaluubussille, ajatelin, että tiukalle sulla meni, mutta ehditpä sentään ennen tätä lumimyräkkää ja huomiseksi luvattua pakkasta!)

Marinadi pyörähti kertomassa Rappiotädin terkut (kiitos!). Siinä missä monen blogaustahti on laantunut, jaksaa Mari kiitettävästi blogata kaikissa olomuodoissaan (ja vielä Vilinkin puolesta, mutta sen blogin linkkiä en suoralta kädeltä tiedä). Ukuleleasioista juteltiin tietty (mm. tulevasta, mahdollisesta bluesista, jonka aiheena on henkilö, joka päivittämisen lisäksi näyttää valitettavasti lopettaneen myös salanimellä Blogimiitteihin osallistumisen).

Kriisin kanssa julistimme tosiuskovien innolla iPhonen autuutta. Samalla kävi ilmi, että uusi tuttavuuteni Tmts:n Martti on sama hemmo, jonka kirjoituksiin alkusyksystä törmäsin googlaillessani iPhone tetheringiä (asia tiivistettynä: Apple, jota rakastan ja vihaan, on päättänyt estää iPhonen käyttämisen tietokoneen modeemina silloin, kun puhelin on unlockattu ja sitä käytetään muun kuin alkuperäisen kytkyoperaattorin verkossa. Mikä on väääärin!). Martti on livenä ihan hulvattoman hassu tyyppi! Hänellä on mm. monipuolinen kokemus tavoista ja paikoista, joilla/joissa voi mainiosti hukata passinsa. (Mistä tulikin mieleeni: jos olet espoolainen ja aikeissa uusia ajokorttia yms. asiakirjoja, älä suotta mene kolmeksi tunniksi jonottamaan Kilon poliisiasemalle, vaan jätä hakemuksesi jotakuinkin jonottamatta Sellon kirjastosta löytyvään yhteispalvelupisteeseen. Myös Isossa Omenassa on vastaava mesta. Suosittelen)

Kun nyt kirjastoaiheessa ollaan, niin tunnustettakoon, että pelkästään vanhenemisen ja laiskistumisen piikkiin menee, etten tällä kertaa tutustunut Maceen. Mies etäesiteltiin minulle (”toi keltahupparinen, joka just kulkee screenin ohi on Mace, se kirjoittaa kirjastoblogia”), mutta juuri silloin istuin niin tukevasti tuolillani, etten jaksanut lähteä ryysimään. Ensi kerralla sitten!

Mace sai meidät kuitenkin vaihtamaan hetkeksi puheenaihetta. Schitzo oli edelleen tuohtunut siitä, että joku taannoinen valtaapitävä tahtoi välttämättä pääkirjastolle uudisrakennuksen, vaikka Tennari olisi ollut tarjolla, ja näin pääkirjasto päätyi Pasilaan. Kirjastoteemaa jatkoimme purnaamalla nettisensuurista ja ideoimalla, miten nuoret miehet saataisiin kirjaston käyttäjiksi. Kuulemma niin, että kirjojen, lehtien, musiikin ja videoiden lisäksi lainattavana olisi myös pelejä. Siitä tuli mieleeni Tuijan taannoin linkkaama pelialan tutkimus, jonka mukaan pelit ovat Suomen suurin kulttuuriviennin ala. (on ylevää ajatella, että JCP:kin on kulttuuriviejä ja minä näin ollen ihan kulttuurisukua).

Kirjastokeskustelussa oli mukana myös pni, joka on onneksi onnistunut pelastamaan ja järjestämään liki kaikki kymmenettuhannet melkeintuhoutuneet kuvansa. Uusintaskannaus tarvitaan vielä yli 105-megaisten kuvien löytämiseksi, mutta voiton puolella urakka jo on. Sen päälle onkin sopiva aika lähteä pariksi viikoksi Thaimaahan lepäämään.

Häkellyttävintä oli, että tällä kertaa en ollut vielä edes ehtinyt ruveta tekemään itseäni tykö Haakanalle (vrt. edelliset n kpl blogimiittimerkintääni), kun hän jo istuutui minua vastapäätä! (okei siinä vieressä istui Veeris, mutta silti!) H oli ihan herrasmiesmäinen jutuissaan koko illan, samaa ei voi sanoa minusta. Levottoman puolelle nitkahti siinä kohtaa, kun aloin puhua Teknik Magasinetin lahjavalikoimasta. Heti kohta tämän jälkeen poistuin pöydästä, joten jutut saman pöydän naisten kanssa jäivät vähiin (en onnistunut löytämään linkkiä Paholaisen kylpyankkaan ja Perhepotretteja löytyi useampikin, joten jos joku osaa vinkata oikeat linkit, niin kiitos etukäteen).

Ennen paikalta pakenemista ehdin vielä pikaiseen vaihtaa kuulumisia Pörrön kanssa. Hänen tyttönsä on sitä ikaluokkaa, joka syksyn harjoiteli tansseja Pajusen itsenäisyysvastaanottoa varten, mutta joutui sitten pettymään, kun juhlat sikavaaran vuoksi siirrettiin tuonnemmaksi. Onneksi koululla järjestettiin varjojuhlat, joissa juhlaleningille ja tanssitaidolle tuli käyttöä.

Muistaakseni en jutellut muiden kanssa kuin korkeintaan hei, hauska nähdä, mutta täydentäkäkää, jos unohdin, tällä iällä muisti ei ole enää kuin ennen! Silmäkulmasta havaitsin ainakin seuraavat:
Turisti
Kitti
Janne
Junis
Karri Kokko
Timo

Olenko olemassa?

5.12.2009

Siinä missä se entinen äijä päätteli olevansa olemassa, kun huomasi ajattelevansa, lähtee nykyihminen etsimään evidenssiä olemassaolostaan netistä. Huonolta näyttää! Sun äitis taitaa olla aika henkitoreissaan, kun on viimeksi ilmineerannut itsestään toista kuukautta sitten.

Minulla on syksyn mittaan ollut menossa aikamoinen identiteettikriisi. Kun aikoinaan aloitin blogeissa hillumisen, oli Sun äitis paljon aktiivisempi nettipersoona kuin se Irmeli, jonka ruumista hän käytti reaalimaailmassa. Siksi änkeydyin kaiken maailman nettipalveluihin nimellä sunaitis. Sittemmin Irmelikin on alkanut liikkua itsenäisesti interneetissä.

Vaikka täällä on ollut hiljaista, olen toisessa olomuodossani huuserannut sähköisesti esimerkiksi seuraavissa paikoissa.

Moodlella olen koko syksyn seurustellut opettajaopiskelijoitteni kanssa

MOODLE-14: Tapahtumaraportti (alllogs)

It-kouluttajien Second Life -kiertokäyntiä emännöin Tarmon kanssa lokakuussa

Sitä varten piti harjoitella about viisi yötä, sillä yks mik on varmaa on se, etten ole mikään sulavaliikkeinen ja osaava SL-kansalainen, vaikka keväällä kävin oikein SL-kouluttajakurssit ja kaikkea! Sen verran tulosta harjoittelusta oli, että sain kuljetettua kaikki kyydissäni olleet avatarit kommelluksitta kiertoajelulle EduFinland-saaristoon.

MKFC

Tätä kurssia rakennellessa vierähti tovi jos toinenkin marraskuussa.

Boundless Learning

Sitten alkoivat painaa päälle Boundless Learning -seminaarin valmistelut. Seminaarin Keynote-puhujina olivat Terry Anderson ja John Moravec sekä oman talon sällit Pekka Ihanainen ja Kari Kekkonen (linkki vie pdfään, joka käsittelee Turun opettajankoulutustoteutuksemme ensimmäistä toteutuskertaa). Seminaarin jälkitunnelmista kirjoitin englanniksi Rajattoman oppimisen blogiin.

Aiemmin syksyllä fundeerailin Johnin esittämien kysymysten pohjalta What to learn, how to learn and where to learn.

What, how and where to learn? from Irmeli Pietila on Vimeo.

Pedagogiset kävelyt

Niiden ideana on taata, että edes kerran viikossa saan aikaiseksi lähteä ulos kävelemään (sittemmin olen tämän lisäksi jo kolmesti käynyt viikottaisella kävelyllä Geraniumin kanssa). Aluksi upin pedagogisten kävelyitten aikana äänittämäni pulinat opiskelijoitten saataville Moodleen, mutta sitten aloin julkaista niitä myös Virtuaali Anulta bongaamassani näppärässä Gcast-podcastauspalvelussa (vaikka ne oikeastaan ovat juttelua opiskelijoille, voi niissä joskus olla joku yleisempikin ideantynkä) . Liittänen linkin Sun äitis podcasteihin myös tuonne sivupalkkiin. Ainoa raivostuttava piirre Gcastissa on, että se mokoma koodaa ääkköset väärin! Kerran jo korjasin kaikkien jaksojen esittelytekstit, ja taas ne ovat ihan ketuilleen!

Aika monta jälkeä siis, vaikka täällä talo kumisee tyhjyyttään. Hetkittäin tulee mieleen, pitäisikö Irmelin aloittaa ihan oma nettielämä, vai kuuluuko sen edelleen kulkea Sun äitis vaatteissa!