Kiitos lehdenjakajille ja muuta maaliskuista!

Eilen aamulla Hesari tuli vasta seitsemältä. Illalla lumipyryssä kauppaan kävellessäni ajattelin, moneltakohan se huomenna tulee, kun keli on tällainen. Tuli puoli kahdeksalta.

En valita, päin vastoin, olen äärettömän kiitollinen niille uutterille lehdenjakajille, jotka ovat kuluneen talven kelejä uhmaten aamuyön pimeydessä tehneet työtään, jotta minä ja kaltaiseni paperiseen aamulehteen kiintyneet brontosaurukset saavat päivänsä kunnolla alkamaan. Kiitos!

***

Lehdenjakajien ajatteleminen vei mietteeni maahanmuuttajakysymykseen, josta nyt aion lausua pari sanaa, vaikka yleensä varon imuroimasta kommenttilaatikkoon meuhkaajia, ja vältän siksi herkkiin aiheisiin tarttumista (minä pelkuri!).

Oli kerran vauraassa pohjoismaassa (joka ehkä oli Suomi tai ehkei sittenkään) maahanmuuttajamies, joka oli suorittanut yhden maisterin tutkinnon kotimaassaan ja toisen kyseisessä pohjoismaassa. Öisin klo 2 – 6 hän jakoi aamulehtiä. Kahdeksasta neljään hän istui kurssilla opiskelemassa maan kieltä. Iltaisin hän opiskeli pedagogiikkaa. Lisäksi hän oli neljän lapsen yksinhuoltaja. Kuuteen vuoteen hän ei ollut tutkinnoistaan huolimatta onnistunut saamaan muuta työtä kuin lehdenjakoa.

En kuvittele, että kaikki maahanmuuttajat ovat yhtä uutteria. Mutta eivät he kaikki pummejakaan ole. Sitä paitsi harvat ovat tulleet tähän maahan tavoitteenaan päästä sosiaalituelle. Moni on lähtenyt rakentamaan itselleen ja perheelleen turvallisempaa ja parempaa elämää kuin mitä sotainen ja köyhä kotimaa tarjoaa. He ovat kuvitelleet, että voivat käyttää osaamistaan ja tehdä työtä onnensa eteen. Vähänpä arvasivat, että Suomessa on taskuraha kourassa asetuttava odottamaan oikeutta tehdä työtä. Jos joku siinä prosessissa sosiaalistuu toimettomuuteen, niin kumman on vika, sen, joka ei anna tehdä töitä, mutta antaa rahaa, vai sen, joka tottuu tilanteeseen? (Oppimisen asiantuntijana (tsihih!) totean, että jos koko valveillaoloaika monikanavaisesti jotain opetetaan, niin oppiihan siinä väkisin. Myös veltoksi jos nikseen tulee.)

En ole mikään kirkasotsainen idealisti, joka näkee maahanmuuttajissa vain jaloja piirteitä. Monen muun opettajan lailla olen kokenut, että joistain kulttuureista tulevilla on keskimääräistä suurempi taipumus vilppiin. Olen myös saanut kuulla olevani rasisti, kun olen vaatinut afrikkalaiselta potkipalloilijalta samoja tuotetuntemuksen suorituksia kuin hänen suomalaiselta joukkuetoveriltaan (kummallakin pakkasivat olemaan tehtävät rästissä, ne pelimatkat, nähkääs). Ja sitä rataa.

Vaikka välillä tulee vastaan vähemmän onnistuneita kulttuurien kohtaamisia, niin en minä niitä pelkästään tulijoiden viaksi laske. Kyllä vastaanotto kanssa usein on aikast karu!

***

Se vielä piti sanoa, että olen minäkin jotain oppinut kolmessakymmenessä vuodessa: kun Gorba rupesi kärttämään, että lähdetään mökille kokeilemaan hankikantoa, en antanut manipuloida itseäni, vaan loikolen tällä hetkellä lämpimässä kaupunkiasunnossa läppäri mahan päällä. Ensimmäisen kerran lähdin olemattomille hankikannoille maaliskuussa 1978 ja päädyin kolmeksi päiväksi rehkimään 50 litran öljypänikän kanssa umpihangessa. Seuraavaksi olin ylipuhuttavissa maaliskuussa 1986, kuukautta ennen JCP:n syntymää. Tien päästä mökille oli kahden tunnin tarpomataival. Se oli kaikkinensa sen verran kuolemaa uhmaava keikka, että sittemmin olen aina osannut sanoa ei. Gorba se vain ei millään opi, joka vuosi jaksaa yrittää vonkata kaveria hankikantoja testaamaan!

Mainokset

7 vastausta to “Kiitos lehdenjakajille ja muuta maaliskuista!”

  1. ainailona Says:

    Hai sie äitee! Telepattia, että harvat päivittelymme osuvat (mun suisikkilistalla) ihan peräjälkiin.

    Elämä on. Ja kevätkin….

    Hankikanto? No en tasan hanki!

  2. Sun äitis Says:

    Arvaas mitä, Ainailona, meillä on vissiin ihan identtiset listat, minullakin olemme peräperää. Tai sitten ihmiset ovat perjantai-iltana klo yhdentoista ja yhden välillä jossain muualla kuin päivityspuuhissa!

    Kiitos käynnistä!

  3. Helena Says:

    Mamu-keskustelussa pitäisi muistaa, että ihmisistä on kysymys – hyveineen ja heikkouksineen. Niin mamut kuin suomalaiset. Mutta potkupallonpelaajille pitäisi kotitehtävissä armon käydä oikeudesta. Niin mamuille kuin suomalaisille. Eikös vaan. On se niin kovaa, se harjoittelu ja pelimatkat.

  4. Kata Pultti Says:

    Raikas merkintä!

    Minullakin ovat SÄ ja Varo vaan kauniisti vierekkäin päivittyneinä. Iloitsin. Maaliskuuta!

  5. Sun äitis Says:

    Helena,
    potkupalloilijoille voidaan toki fundeerata joustavia suoritustapoja, mutta oppimistavoitteista ei lipsuta :). (Mitens muuten ateenalaisen pelit nykyään sujuvat?)

    Kata,
    juu, iloa ja valoa sinulle myös! Pitenevä päivä energisoi kummansti.

    (siskolla on muuten kävi niin, että vallan muussa tarkoituksessa levitelty aines aiheutti viisi vuotta vaivanneen syyläseikan häviämiseen. Seuraamme tilanteen kehitystä, ja jos vaste on pitempiaikainen, palaan yksityiskohtien kera kommentoimaan ”puukenkäpostaukseesi”).

  6. Helena Says:

    Ateenalainen on kotonaan vaihtanut potkupallon karateen. Syystä tai toisesta. Aloittanee opinnot Kemissä syksyllä. Nyt on nuorin 11v, poika tulossa filmaamaan Kemiin tällä viikolla Pertsa ja Kilu leffaa.

  7. Sun äitis Says:

    Helena,
    vitsit, Kemistähän on tulossa varsinainen pohjolan Ateena!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: