Tänä juhannuksena säästyimme kalustotappioilta, mutta

Edit 1.7. lisäys löytyy lopusta.

– Teloin polveni purjeveneessä matkalla Tallinnasta Espooseen ja tarkastaisin nyt, tulisiko minun täyttää korvausilmoitus vapaa-ajan tapaturmavakuutukseen vai matkavakuutukseen?

– Missäs te asutte?

-Espoossa.

– Montakos kilometriä tapahtumapaikalta on kotiinne? Eivät taida kilometrit täyttyä.

– Kuten jo mainitsin, olimme palaamassa Tallinnasta. Eli vakuutusehdoissa mainittu ”matkalla, joka suuntautuu yli 50 kilometrin päähän kotoa” täyttyy kyllä.

– Jaha, no mitä siinä sitten tapahtui?

– Olin matkustajana purjeveneessä ja olin nousemassa ylös siirtyäkseni laidalta toiselle, kun veneeseen iskeytyi iso aalto, joka sai tasapainoni järkkymään. En kaatunut, sillä purjehdustossuissani on pitävä pohja, mutta horjahduksessa vasemman polveni sisäpuolinen nivelside napsahti. En pysty kivulta suoristamaan jalkaani ja siihen varaaminen on mahdotonta.

– Ei tuo minusta kyllä tapaturmalta kuulosta. Ettehän te edes kaatunut. Paremminkin luonnehtisin tuota matkasairaudeksi. Miten polvi muka seisomaan noustessa venähtäisi? Tarttuiko se tossu johonkin? Onkos teille aiemmin sattunut samanlaista?

– Itse olin tapahtumahetkellä jotakuinkin paikoillani, mutta jalansijani ei. Se rysähti aaltoon ja liikkui levottomasti ylös-alas ja vasemmalle-oikealle. Tossu ei tarttunut muuhuin kuin tukevasti veneen kanteen. Muun kroppani holtittoman heilahduksen aiheuttama paine purkautui polven kohdalta. Ei, minulle ei ennen ole käynyt näin.

– Tuo on kyllä niin sekava tarina, että kehottaisin kirjoittamaan tapahtumakuvauksen erittäin huolellisesti, jos yritätte perustella, että kysymyksessä on matkatapaturma.

***

En ole vielä muotoillut vakuutusilmoitusta, kun siihen pitää kirjoittaa, milloin ensimmäisen kerran olin lääkärissä ko. tapaturman vuoksi, ja sain ajan ortopedille vasta keskiviikoksi (yritin kyllä täyttää ilmoituksen, mutta lanketti herjasi, ettei aika voi olla tulevaisuudessa). Kahden päivän ”kinttu koholla kiristyksessä kylmän pussin kera” -kokemuksella sanoisin, että jos ei toipumistahti tästä kohene, vietän tuottoisan kesän maaten sängyssä mäcci mahan päällä.

Edit 1.7.
Eilen pääsin vihdoin ortopedille, joka sanoi, että vähimmillään polvesta on venahtanut vasemman polven sisempi sivuside, pahimmillaan vaurioita on niin sivusiteessä, kierukassa kuin eturistisiteessäkin. Sain lähetteen magneettikuvaukseen ja määräyksen käyttää kahta keppiä (lääkärivisiitillä kävin Buranan voimin yhdellä kepillä varustautuneena).

Kotiin päästyäni täytin korvaushakemuksen, johon kopsasin lääkärinlausunnon tekstin ajatellen, että kyllä ne erikseen pyytävät kopion lähettämään, mutta saanpahan asian vireille. Aamulla oli tuli korvauspäätös, jossa enempiä kyselemättä korvattiin lääkärinpalkkio ja kerrottiin, että maksusitoumus magneettikuvaukseen on lähetetty Mehiläiseen! Erinomaisen ripeää toimintaa Ifiltä, joka hoitaa ammattiliittoni jäsenetumatkavakuutukset.

(Kun nyt Ifin korvauskäsittelyä aloin kehua, mainittakoon, että pari viikkoa sitten Spögen iPhonesta murtui lasi, kun puhelin putosi taskusta maahan pojan ollessa autonpesupuuhissa. Kerroin tilanteen kulun nettilomakkeella ja tuntia myöhemmin tuli korvauspäätös.)

PS Eilisen ortopedikeikan hupaisin hetki oli, kun lääkäri kysyi minulta: ”Vieläkö olet työelämässä?”. Pitäisköhän värjätä hiukset, kun luomuvärisenä (ja lyhyin askelin keppiköpötellen) vaikutan kanssani samana vuonna syntyneen lääkärin mielestä potentiaaliselta eläkeläismummolta?

Mainokset

11 vastausta to “Tänä juhannuksena säästyimme kalustotappioilta, mutta”

  1. Arja Says:

    Kunpa korvauskäsittelijä lukisi tapahtumakuvausta suuremmalla ymmärryksellä kuin tuo keskustelukumppanisi!

    Toivottavasti polvivammasta ei koidu kovin pitkäaikaista vaivaa. Mä olen ollut jalkavaivainen viime lokakuusta asti, jolloin koiramme päättömyyksissään juoksi päin jalkaani murtaen sääri- ja pohjeluut sekä nilkan.

    Siis toipumista ja kärsivällisyyttä Kelan ja vakuutusyhtiön kanssa. Luulen, että sitä tarvitaan…

  2. Sun äitis Says:

    Kiitos kannustuksesta, Arja ja tsemppiä oman jalkavaivasi kanssa! Minulla ei mennyt rikki mitään kovia osia (vrt. sääri- ja pohjeluut + nilkka). Vielä minulla ei edes ole ulkopuolisen arviota vammastani. Koska aiheuttajana oli lyhyt, terävä nykäisy, ei mikään hitaasti hivuttava vääntyminen, pelkään, että jotain repesi, ei pelkästään venahtanut.

    Korvauskäsittelijää varten pitää kyllä hioa esitystapaa. Vaikken ole varsinainen purjehtija, olen sen verran viettänyt aikaa purjeveneessä, että paatin liikkeiden yleiset periaatteet hallitsen. Siksi tuntui hämmentävältä, kun tuolle puhelinkumppanilleni tuntui tulevan täytenä yllätyksenä, että kryssillä siirrytään laidalta toiselle ja aaltojen iskuista runko voi liikkua kaikkien kolmen akselin suunnassa.

    Polven telominen oli ihan omaa typeryyttäni, kyllä minä tiedän, että koko ajan pitäisi liikkua polvet koukussa. Mutta niin vain sattui olemaan keskittyminen herpaantuneena, kun kotiin oli enää jotain pari tuntia matkaa, että seistä törötin lukkopolvena just väärällä hetkellä!

  3. Kata Pultti Says:

    Voi kurjuus! Paljon voimia ja pitkää pinnaa, terveiset Kölnistä, Kata

  4. Larko Says:

    No juuri siitä syystä en koskaan ota matkavakuutusta, kun ne eivät sitten tosipaikan tullen kuitenkaan korvaa mitään. Eivät korvanneet silloinkaan, kun asuin Suomessa ja ammattiliitto otti sen vakuutuksen puolestani. Tai yhden kerran korvattiin, kun oli riittävästi mustaa valkoisella ja leimoja alla, mutta kolme kertaa jäi korvaamatta (20 vuoden aikana).

  5. Helena Says:

    Minulla on pelkästään hyviä kokemuksia matkavakuutuksestakin. Korvaukset on tullu silloin kun on tarvittu. MUTTA – sanoisin kokemuksesta, että vakuutusyhtiöillä on siellä puhelimen ensivastaanotossa aina sellainen vastaus, jossa etsitään Sinua syypääksi eikä kannata muutenkaan anoa korvausta. Sitkeys auttaa. Tee perinpohjainen kuvaus (laitoin itse 30 valokuvaa mukaan myrskytuhohakemukseen) tilanteesta ja sitten lääkärintodistuksen kanssa hakemus matkaan. Lycka till ! Uskon oikeudenmukaiseen ratkaisuun.

  6. Arja Says:

    Mulla on tapaturmavakuutus, jonka perusteella vakuutusyhtiö on ihan kiltisti korvannut sekä kulut että sairauslomapäivät. Ensin Kela-korvaus ja loput sitten tapaturmavakuutusyhtiöstä. Olen tehnyt korvausanomukset netin kautta sekä Kelaan että vakuutusyhtiöön. Ainoa ongelma on Kelan käsittelyn hitaus. Viive on yli kuukausi asiakirjojen perilletulosta.

    Jännitän täällä nyt puolestasi, pakko saada tietää, kuinka sun käy. Peukut on pystyssä!

  7. Sun äitis Says:

    Kata,
    olet ollut mielessäni kesäkuussa, kun yksi seminaariimme osallistuneista tyypeistä oli Kölnistä. Hänen kanssaan jutellessani aloin muistella PA:n Saksan vuotta ja sinua siellä Kölnissä. Miksi muuten Katapultti on lukossa?

    Larko,
    minulla kyllä on Helenan lailla pelkästään myönteisiä kokemuksia matkavakuutuksista. Taidanpa kirjoittaa niistä seuraavaksi (vähän niin kuin psyykatakseni itseäni uskomaan, että kyllä tässäkin vielä oikeus tapahtuu).

    Toisaalta vakuutuskorvaukset ovat vain pieni sivujuonne, kunhan saisi jalan kuntoon! Kolmatta päivää kiristystä, kylmää ja koholla oloa ei ole muuttanut oloa mitenkään. Toivotaan, että kuvista aikoinaan selviää, pitääkö ruveta itkujumppaamaan kivun uhallakin, vai onko tarpeen leikellä jotain.

    Arja,
    kyllä kerron, kuin käy!

  8. Geranium Says:

    Huh – toivottavasti asiantuntija on todennut nilkkasi vaivan pikaisesti paranevaksi!

    Kunhan kerkeän, dokumentoin grillimajamme katon kokoamisen. Ei tullut sairaalareissua onneksi kenellekään vaikka ainekset olisi ollut katastrofiin.

    Huomenna pitää tarkistaa, miten on meidän tapaturmavakuutusten laita 😉

  9. Sun äitis Says:

    Vaikka puhelimeen vastannut asiakaspalveluhenkilö ei selvästikään ymmärtänyt, miten ryskivää kyytiä herkkäliikkeinen purjevene tarjoaa, oli korvauskäsittelijä onneksi tilanteen tasalla. Täytin eilen lääkärikäynnin jälkeen netissä korvaushakemuksen, ja tänä aamuna tuli päätös: kulut korvataan ja magneettikuvauksesta lähetetään maksusitoumus suoraan Mehiläiseen.

    t. Ifin korvauskäsittelyyn erinomaisen tyytyväinen Sä

  10. Arja Says:

    Hienoa, asioiden käsittelyä parhaimmillaan!

    Mä olen todennut, että keppien kanssa kulkeminen aiheuttaa mummoepäilyjä. Linjapiilissä on epäilty, että matkakorttini on seniorikortti, ja naapuri lausui ystävällisesti, että hienoahan se on, että vielä pääsee liikkeelle. Toki mulla on harmaat luomuhiukset, mutta lakisääteiseen eläkeikään vielä melkein 10 v…

  11. Sun äitis Says:

    Arja,
    ikätovereita olemme! Minulla oli viimeksi hiusväriä päässä neljä vuotta sitten, kun esiinnyin pojan kaverin lyhytelokuvassa, jolla hän haki TAIKiin (ja pääsi!). Silloin syynä oli ohjaajapojan kohtelias pyyntö: ”Älä ymmärrä väärin, olet ihan ikäisesi näköinen, mutta kun yleensä ikäisesi eivät ole ikäisensä näköisiä, kun harva enää jättää hiuksiaan värjäämättä, niin voisitko vähän värjätä?”

    Sitä ennen ja sen jälkeen olen esiintynyt luonnonharmaana. Ystävättäreni just eilen ihmetteli, miten kumman ikätietoinen minusta on tullut. Sitten sovittiin, että pakostahan sitä tiedostaa ikänsä, kun lapset ovat kaikki aikuisia ja mieskin on itseä (vuotta) vanhempi. Hän tuntee itsensä nuoremmaksi, koska nuorin lapsi on vielä alakoulussa ja mies on 7 vuotta nuorempi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: