Minne kaikkialle sitä voikaan eksyä, kun pitäisi ahkeroida!

Taannoisen blogitaukoni aikana piipahdin Maastrictissä ECSB:n RENT-konferensissa. Jos jotakuta kiinnostaa, ovat Keynotet edelleen katseltavissa. (ensimmäisestä suosittelen Eline van Beestin startuppaajapuhetta n. 24 minuutin kohdalta alkaen + professori Paul Louis Isken inspiroivaa esitystä sen jatkona ja toisesta Saras Sarasvathyn esitystä, n. 57 minuutin kohdalta).

Noh, siinä kävi sillä tavalla, että tuon konferenssin yhteydessä oli myös doctoral seminaari, johon osallistuin pikkiriikkisellä tutkimussuunnitelma-aihion esiasteella, josta ne pitivät sen verran, että voitin best doctoral paperin tittelin ja sain paikan yhdysvaltalaiseen sisartapahtumaan plus 1000 dollarin stipendin. Ihan kiva siksens, mutta myös kovin ahdistavaa ainakin nyt, kun kyseinen tilaisuus lähestyy, muttei minun suunnitelmani ole ollenkaan edennyt!

Olen viettänyt kolmatta opintovapaapäivääni mm. lukemalla Olli Sotamaan väitöskirjaa (sen saa ladattua tuolta linkatulta sivulta), kirjoittamalla fanipostia Ollille ja saamalla kannustavan vastauksen, silmäilemällä Frans Mäyrän kirjoittamia artikkeleita ja eksymällä Frans Mäyrällä Googlen kuvahakuun, josta hämmästyksekseni bongasin tämän kuvan:

Koska kuva oli entuudestaan tuttu, minun oli ihan pakko lähteä katsomaan, miten ihmeessä se oli professori Mäyrän kuvien joukkoon päätynyt. Linkki johti Mäyrän paper.li -lehteen (paper.li taas on hauska palvelu, jossa saa koottu twitter-linkeistään päivälehden tai viikkolehden näköisen jutskan. Aiemmin olin selannut Tarmon vastaavaa.) Vaan ei se viellä riittänyt, että pääsi paper.liin, olisi vielä pitänyt löytää oikea lehden numero! Puolisokea kun olen, en ihan heti keksinyt, miten vanhoihin numeroihin pääsee (Nyt tiedän: etusivulla oikeassa laidassa Archivesin vieressä on linkki kalenteriin), ja sitten kun keksin, en aluksi osannut päätellä oikeaa päiväystä, joten tulin selanneeksi aika pinkan.

Olin aiemmin nähnyt saman kuvan blogimerkinnässä 12.12., joten oletin, että paper.li olisi tuolta päivältä. Kun ei ollut, pakitin varsinaiseen tapahtumapäivään 7.12., ja sieltä se löytyi, kun malttoi vierittää vihoviimeiseen Photoon!

Koko salapoliisitehtävän tein selvittääkseni, miksi henkilö, jonka nettipresenssiä aloin väijyä ammatillisessa mielessä, on linkittänyt kuvaan, johon aiemmin törmäsin tuttujen blogeissa humpsutellessani. Ei se lopultakaan selvinnyt!

Jollet jaksanut klikkailla edellistä linkkitemppurataa, kerrottakoon, että kuva kertoo Mari Koon kihlautumisesta (Äh, emmä osaa sanoa noin! Minulle olet aina Marinadi, paitsi blogina, myös henkilönä)! Onneksi olkoon!

Kun kerran jo olin livennyt kunnialliselta opiskelu-uralta, piipahdin samalla Elmiksellä visioimassa kevään olohuoneväritystä, juutuin pitkäksi aikaa Nooralle (kun olin ihan innostuksissani uudesta kommentoijatuttavuudesta!) ja päädyin jopa tekemään ruuminkielitestin, kun kert Zepanderi ja Celiakin. (Arvioivat minut amatööriksi. Minä taas arvioisin, että esittäjä on amatööri.)

Iik, enää viikko lähtöön, paljon lukematta, enemmän kirjoittamatta ja rahoitusanomusten rustaaminen tyystin aloittamatta! Nyt testataan viimetingan uskomaton voima!

Mainokset

6 vastausta to “Minne kaikkialle sitä voikaan eksyä, kun pitäisi ahkeroida!”

  1. Marinadi Says:

    No huh, kaikkialle sitä meikäläisen kihlakuvat päätyvät 😀
    Ja kiitos vaan onnitteluista, hääpäivä ja -paikkakin on jo muuten päätetty 😉

  2. Sun äitis Says:

    Marinadi,
    eiks vaan ollutkin sen verran kiehtova jäljitysleikki, että selvitystyölle oli perustellut syyt, vaikka työtahti (taas!) romahtikin!

  3. Heli Nurmi Says:

    Onnea tittelin vuoksi: best doctoral paper kuulostaa hienolta. Kannustaa matkustelemaan! MIhin tieteeseen olet tekemässä?

  4. Sun äitis Says:

    Heli,
    eikös kuulostakin! Joku nuorempi ja ihan vakavissaan tutkijaksi aikova olisi varmasti hyötynyt palkinnosta enemmän (jenkkilässä tohtoriopiskelijoiden tapaamisessa näyttää olevan ohjelmassa erityisen paljon verkottumis- ja urapolkuasiaa). Minulle se merkitsi paitsi kunniaa, myös kukkaron avaamista, sillä opintovapaalla en saa työnantajalta sponssia matkakuluihin, vaan reissailen omaan piikkiin. Ei kyllä yhtään harmita: menen samalla tapaamaan ystävää, jota en ole fyysisesti tavannut kolmeenkymmeneen vuoteen!

    Teen tutkimustani Jyväskylään Matti Koirasen yrittäjyysputiikkiin, mutta just nyt olen kyllä kovasti täpinöissäni myös mahdollisen ”epävirallisen ohjaajan” saamisesta pelitutkimuksen puolelta.

  5. Heli Nurmi Says:

    Eihän sun tartte kuin olla oma itsesi niin USA ihailee 🙂 Teet varmaan ammatillisen opettajankoulutuksen peliksi – se olisi kiva! Onnea matkaan!

  6. Helena Says:

    Kihlakuva on kertakaikkisen nerokas. Onnea Mari + vielä onnekkaampi herrahenkilö. Komppaan Heliä ja olen varma, että USA on piankin polvillaan edessäsi. Oikein hyvää ja virkistävää matkaa !

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: